#394 Karkurit // Escapers

On se kumma, kun ei voi siellä omalla pihalla pysyä, vaan pitää lähteä tutkimaan naapurustoa omin päin! Tästä tapahtumastahan on jo reilu viikko, mutta kyllä se vähän kaiversi koloa meidän ja Pörrin väliseen luottamukseen... Tällä kertaa nuori leidi oli aitaa nojaamalla, luultavasti vähän vanhigossakin, onnistunut loksauttamaan aidan pois paikoiltaan ja lähtenyt litomaan. Pörri ehti olla puolitoista tuntia poissa. Sinä aikana se juoksi hulluna joen rannassa, pelloilla ja ties missä - isoille teille se ei onneksi lähtenyt seikkailemaan. Lisäksi se kävi hätyyttämässä naapurin kissaa, joka onneksi on hengissä ja hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Tämä on tarkistettu. 

Karkureissunsa jälkeen Pörri juoksi lähes läähätyskuoleman partaalla omalle pihalle, josta se maksanmakkaralla kutsuttiin sisälle. Pörri oli paremmassa kuin hyvässä kunnossa ja koko sen olemus huokui tyytyväisyyttä ja ylpeyttä. Kato mamma, mä karkasin! 

Huoh... Apparently Pörri wanted to do something new with her life and she decided to run around our neighbourhood.. Pörri broke the fence and was one and half hours away. During that she ran by the river, on the fields and chased a cat. The cat is alright and nothing happened.

When Pörri decided to come back, she was really exhausted, but so, so happy and proud of itself! Her expression was like "look mommy, I escaped!"

Niin, ja tästä sitten aasinsillan kautta tämän päivän varsinaiseen aiheeseen. Karkureissun jälkeen tytöt saivat luvan viettää enemmän aikaa omassa lukaalissaan ja vapaanaoloaikaa on rajoitettu. Vaikka aita nyt onkin paikattu, huomasimme, että kun ne viettävät enemmän aikaa häkissään, ne a) jaksavat riehua enemmän ja b) jaksavat lenkkeillä paremmin. Yhä ne viettävät paljon aikaa pihalla, mutta eivät niin vapaasti kuin ennen leidin karkureissua. 

After Pörri's adventure we didn't let them run around the garden as much as before. One reason was it, that the fence was broken. Now it's repaired, but still they're more in their cage. But when they're wild and free, they run so hard, as you can see from the pictures. 

Muuten tytöille sitten kuuluukin hyvää. Paitsi Pörrillä on vähän turhan paljon energiaa, ja näistä kuvista vähän näkeekin sen purkautumista. Tällä kerralla tytöt juoksivat vähän turhan lujaa ja Pörri onnistui puraisemaan kieleensä, mutta ei sekään riehumista hidastanut. Alma taas kiusaa entistä kovemmin, jota sitten seuraa hirveä ralli ympäri pihaa. Ja ei toivoakaan kauniista nurmikosta tämän kevään tai kesän aikana. Kaikki mikä kasvaa, revitään pois joko tassuin juoksemalla tai kaivamalla. Vaihtoehtoisesti myös suu käy puunoksien repimiseen.

Pörri has too much energy and when all the energy comes out, she  just runs crazy around the garden. One day she bit her tongue... Alma teases Pörri really much and because of it they have "wrestling matches" :D 

And we won't have a beautiful lawn this year. Alma eats everything what she gets. Pörri and Alma dig and run so hard in the garden, that after few weeks we won't have anything left :D

Ja sitten pieni lisäys. Onneksi en tätä postausta ehtinyt julkaista, sillä kakara ja leidi karkasivat uudestaan 25.4. Olin juuri tullut Rusthollista, kun huomattiin, että Pörri oli taas karannut. Ja kun ehdimme ulos, ei kakaraakaan näkynyt missään. Joukossa se tyhmyys siis tiivistyy, ilmeisesti ainakin. Samasta nurkasta karkasivat kuin viimeksikin, ja ilmeisesti tytöt purivat/ repivät kynsillä aidan rikki ja tunkivat läpi jalanmentävästä aukosta. 

Huoli oli kova, kun tytöt olivat karkuteillä. Isä kuitenkin koirakuiskaajana vislasi tytöt luokseen ja kaikki päättyi hyvin. Alma antoi heti kiinni ja Pörri sitten, kun oli juossut itsensä henkihieveriin. Ei nyt ihan kirjaimellisesti, mutta kumminkin. 

Ja mitä tästä seuraa? Häkkilepoa, koska aidalle on nyt pakko tehdä jotain vähän ratkaisevampia muutoksia. Sunnitelmissa olisi estää pääsy tähän kulmaukseen kokonaan ja mahdollisesti siirtää takapihan aita kuusiaidan toiselle puolelle, jotta kaivamisen huomaa helpommin. Saa nähdä mitä keksitään! Siihen asti tytöt viettävät muun ajan paitsi lenkkeilyajan häkissä (onneksi on tilavat häkit!) ja mahdollisesti takapihalla, mutta silloin vahtimassa täytyy olla vähän useampi henkilö. 

After writing the previous texts in this post Pörri and Alma escaped. Pörri again, Alma for the first time ever. I was really worried, 'cause when they're away together, they can do so many things... Luckily dad was home and he brought the dogs safely home. 

And what after this? At the moment they are not allowed to run free in the garden, before the fence is repaired. We have to do more walks with them and keep them happy. We have to do something to the fence, because it's really dangerous, if Pörri and Alma escape again. They can cause accidents and hurt themselves. 

Luckily they're now safety at home, they're alright and nothing happened! 

Löytyykö teiltä karkailijoita, pihankaivajia tai muuten vaan vähän erikoisia lemmikkejä? 

#393 Loppu

Tämä on postaus, jota en todellakaan olisi halunnut joutua kirjoittamaan. Postaus, joka on hankala kirjoittaa ja postaus, joka päättää tietyn aikakauden blogissani. Tämä tilanne nyt kuitenkin tuli väistämättä eteen, joten haluan kirjoittaa tästä, vaikka tällä hetkellä tuntuukin, etten oikein pystyisi. 

Pamautetaan sitten suoraan se uutinen, eikä pitkitetä tämän enempää. Joudun lopettamaan Rusthollissa itsestäni ja oikeastaan kenestäkään muustakaan riippumattomista syistä. En halua syitä ainakaan juuri nyt avata. Viimeinen tuntini Rusthollissa on 2.5, eli omien laskujeni mukaan minulla on neljä ratsastustuntia ennen poislähtöäni. Ennen hyppyä tuntemattomaan, ulos tutusta, turvallisesta ja totutusta. 

Hienoin Uno <3

Rustholli on ollut suuri osa elämääni reilun kolmen vuoden ajan. Rusthollissa aloitin vuonna 2015 nuorena, osaamattomana ratsastajana, joka tosin kuvitteli itsestään liikoja ja halusi kulkea pää pilvissä. Olin nimittäin jo lähdössä HeB-luokkia kisaamaan heti seuraavana syksynä... 

Rustholliin on aina ollut ihana tulla, kulkea pitkin jo tutuksi tullutta tallitietä, ratsastaa osaavilla hevosilla osaavassa opetuksessa ja nauttia samanhenkisten ihmisten seurassa. Sinä aikana, kun olen Rusthollissa ratsastanut, olen kehittynyt hurjasti eteenpäin sekä tehnyt todella paljon töitä varsinkin psyykkisellä puolella. Olen aina saanut sanoa, miltä selässä tuntuu, milloin jännittää ja milloin on hyvä. 

Rustholli on tarjonnut minulle ja todella monille muillekin hyvän, turvallisen ja laadukkaan paikan opetella ratsastusta. Olen saanut aina olla oma itseni, eikä muiden mielipiteitä ole tarvinnut pelätä. - kaikki ovat olleet kannustavia ja tsemppaavia. Olen kokenut hurjan paljon uutta kisamatkoista lähtien ja voittanut itseni useammin kuin osaan laskeakaan. Olen oppinut lukemaan hevosia ja ratsastamaan paljon siistimmin, kuin olisin muutama vuosi sitten uskonut.

En osaa sanoa parasta hetkeä Rusthollissa, koska jokainen hetki on omalla tavallaan ollut uniikki, ainutlaatuinen. Rakastin aikaa, jonka sain viettää Ferrarin kanssa, mutta toisaalta myös tämä kulunut kevät on ollut mahtava! Ferrari nosti minut ratsastajana aivan uudelle tasolle, sai minut uskaltamaan, luottamaan ja voittamaan itseni moneen kertaan. Ferrari opetti, ettei tarvitse pelätä. 

Alkuvuosi Dooriksen kanssa oli ihanaa aikaa ja viimeinen kerta, kun mamman selkään nousin, syöpyi mieleeni kenties ikiajoiksi. Se kuunteli minua, luotti ja rentoutui.

Aikaa, jonka olen Rusthollissa viettänyt on hankala kuvailla. Tällä hetkellä omat fiilikseni ovat hyvin ristiriitaiset, enkä tiedä, mitä ajatella. Päällimmäisenä ovat suru ja ikävä, mutta toisaalta myös hurja kiitollisuuden määrä sekä odotus tulevasta haluaisivat hallita ajatuksiani. On luonnollista ikävöidä ja tuntea surua lähteä pois paikasta, jonne on kolmen vuoden ajan voinut mennä ja unohtaa koulun sekä nauttia hetkestä. On haikeaa hyvästellä hevoset, jotka ovat opettaneet enemmän asioita, kuin pystyn ymmärtämään, haikeaa hyvästellä ihanat ihmiset ja ihana paikka harrastaa. 

Olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen saanut kokea. Hetkeäkään en vaihtaisi pois. Kiitos kaikesta Rustholli, ihanat ihmiset ja ihanat hevoset, teitä en koskaan unohda <3

Tämän postauksen kuvat on otettu keskiviikkona 18.4. Tällä tunnilla Uno oli todella hyvä ratsastaa! Menin koko tunnin ilman jalustimia ja työstimme hurjan paljon avotaivutuksia ja väistöjä. Laukassa pääsimme pienen revittelyn lisäksi työstämään avotaivutuksia, ja pätkittäin sieltä tuli ihan hyviäkin askeleita, kunhan itse osasin ratsastaa.

Maanantaina 16.4 Uno taas oli parempi kuin koskaan aikaisemmin, se kulki tasaisella, hyvällä tuntumalla ja polki takajaloilla hienosti alleen. Se hidasti ajatuksella, eikä eteenpäinkään pitänyt kovni montaa kertaa pyytää. Tällä tunnilla löysimme vihdoin Unon kanssa fiiliksen, jonka haluaisi löytää joka kerta.

Luultavasti postaukset Rusthollista loppuvat tähän -tämä on viimeinen postaus, jonka pystyn tai haluan kirjoittaa. Viimeisimmät tunnit haluan nauttia ja viettää mahdollisimman paljon aikaa tallilla, ennen kuin aika loppuu. Aikaa ei voi pysäyttää, ja valitettavasti kaikki hyväkin loppuu aikanaan. Kuka tietää, ehkä tämän oli tarkoituskin mennä näin?

Saa nähdä, milloin seuraavan kerran palaan ratsastusjuttujen pariin täällä blogin puolella. Vaikka asiat ovatkin jo aika selvillä ja olen tulevasta innoissani, haluan käsitellä tämän asian rauhassa ja palata vasta sitten kirjoittelemaan ratsastuksista blogin puolelle, kun tuntuu hyvältä. Tämän kevään aikana ratsastusjutut kuitenkin jatkuvat täällä bloginkin puolella.

Ainut asia, jonka haluan enää sanoa, on hyvin yksinkertainen, eikä sitä tämän paremmin voi edes ilmaista.

KIITOS <3 

#392 Hiljaisuus, joka sattui korviin // So quiet

Vaikka kevät on nyt saapunut tänne Suomeenkin rytinällä ja muutaman päivän ajan aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on ollut reilusti yli kymmenen astetta, palaamme vielä hetkeksi pääsiäisloman vähän lumisempiin tunnelmiin. En välttämättä enää tähän vuodenaikaan haluaisi talvikuvia julkaista, mutta osa näistä kuvista on omaan silmään ihan älyttömän kivoja, joten haluan jakaa ne teillekin. Voin luvata, että tämän kuvapommin jälkeen ei enää talvikuvia täällä nähdä, paitsi jos takatalvi yllättää. Toivottavasti pystytte kuitenkin nauttimaan näistä kuvista ja muistelemaan, miltä talvi voi parhaimmillaan näyttää!

Before the spring actually arrives, I have to put these pics here. I think you prefer to see spring pics than winter pictures, but some of these are so nice (my opinion), that I want to show these to you! This will be a long post, but I hope you like this :)

I promise, that after this photobomb I don't put any winter pics here, except if the winter comes back.

 1. Saukolla on ollut vähän hauskaa...

Otter had some fun...

 2. Pörri poseeraa. Kuvaa täytyi muokkailla rajummin pimeyden takia, jolloin laatu lässähti...

Pörri is posing <3

 3.

 4. Kauneimmat tytöt <3

My girls <3

 5.

 6.

 7.

 8.

 9.

 10.

 11.

 12.

 13.

 14.

 15.

 16.

 17.

 18.

 19.

20.

Nämä parikymmentä kuvaa valikoituivat tähän postaukseen yli kuudensadan kuvan joukosta. Monet kuvista olivat laatua "ihan ok" ja ne olisi periaatteessa voinut julkaista. Halusin kuitenkin koota tähän postaukseen mielestäni onnistuneimmat kuvat ja parhaimmat hetket, joihin voin palata näiden kuvien kautta. Nämä kuvat kertovat tarinan hiljaisuudesta, joka oli niin syvä, että se sattui korviin. Nämä kertovat tarinan hetkistä, joihin haluaisin palata. Haluaisin upota näiden kuvien sisään, enkä koskaan palata takaisin katupölyn ja ihmisten pariin. 

I chose these pictures from over 600 pictures. Most of them were okay. These pictures are the best pictures from Hartola and I really hope you liked these! Have a nice Sunday :)!

#391 Malttamaton maaliskuu // March

Jatketaaan tätä kuukausipostausten sarjaa! Maaliskuu hujahti ohi hurjan nopeasti, ja tuntui, ettei siitä oikein saanut kiinni. Tallilla meni oikein kivasti, mutta jostain syystä en ole pitkään aikaan ratsastuskuulumisia päivitellyt - onkohan se sitten kuvapula vai mikä? Tästä lisää pohdintaa tuolla alempana. 

Pari postausta kirjoitin kokonaan suomeksi, mutta sekään ei tuntunut omalta. Laitoin Instagram - storyyn kysymyksen siitä, kirjoitanko jatkossa kokonaan suomeksi vai myös englanniksi. Äänet menivät aikalailla 50/50, joten tilanne on hiukan haastava. Mitä luultavimmin jatkan englanniksi kirjoittamista jatkossakin!

Let's keep on with these "monthposts"! March went really fast... The riding classes went really well, but still I didn't write anything about them. Maybe in this month?
I wrote a couple of posts only in Finnish, but it didn't feel good. I actually like to write in English! But I'm not sure, what will I do with this. Maybe I'll write in Finnish, maybe I'll write also in English.

Postaukset

Maaliskuussa postauksia tuli viisi, kuten myös helmikuussa. Tämä määrä kuitenkin tuntui hirveän vähältä ja postaustauot venyivät pitkiksi, eikä niissä juurikaan ollut säännöllisyyttä. Kaikki postaukset pyörivät koirien ja retkeilyn ympärillä, enkä saanut aikaiseksi kirjoitella ratsastusjutuista mitään, kuten oli tarkoitus. Kommenttipuolella oli hiljaista, mutta jokaiseen postaukseen kuitenkin tuli vähintään se yksi kommentti. Suosituin postaus oli nimeltään Hiihtoloman kuvia ja noin kuukaudessa se saavutti 71 näyttökertaa.

Posts

In March I wrote five posts. For some reason I felt it was too little. Every post I wrote was about dogs and hiking and as I said before I didn't write anything about my riding classes. I didn't get a lot of comments, but still every post got at least one comment, so thank you! The most popular post was Pictures from winter holiday with 71 views. 

Suosituin Instagram-kuva // The most popular Instagram-picture

2.Maaliskuuta, Alman kuva, 148 tykkäystä// 2nd March, Alma's picture, 148 likes

Lukijat

Lukijamäärä pysyi koko maaliskuun  ajan 62 lukijan kohdalla. Jossain vaiheessa se 63 saattoi vilahtaa näyttöruudulla, mutta palasi takaisin tuttuun ja turvalliseen kuuteenkymmeneenkahteen lukijaan.

Registered readers

In March I had 62 registered readers and I didn't get any new readers.

Sivunkatselut

Maaliskuussa blogini keräsi sivunkatseluita n.1200, ihan tarkkaa lukemaa on hankala sanoa, kun puhelimessani on kuva pari päivää, ennen kuin kuukausi loppui. Ihan mukava määrä, vaikka hiukan viime kuukaudesta laskikin! Toisaalta tämä on hyvin ymmärrettävää, koska postaustahti oli hyvin epätasainen, eikä ratsastuspostauksia tullut kertaakaan ulos kuukauden aikana.

Page views

In March my blog got about 1200 page views, but I can't say the exact amount. I only have a picture of the page views a couple of days before March ended. About 1200 views is a nice number, although it's less than in February :) 

Kuukauden kommentti

Kaikki kommentit, jotka maaliskuussa sain, olivat ihan älyttömän kivoja - suuri kiitos niistä! Parhaiten hymyn huulille toi kuitenkin Siirin kommentti, joka kuului näin:

                   "Eikä, tuo ykköskuva! Miten ihanasti tapittaakin kameraan <3"

The comment of the month

Every comment I got in March, was really nice, so thanks a lot! This time my favourite comment came from Siiri:     "Oh no, the first picture! How lovely it looks to the camera <3"

Ratsastustunnit

Maaliskuun ratsastukset sujuivat kaikki oikein mukavasti, mutta Dooriksen muutto uuteen kotiin varjosti mieltä hetken aikaa. Oskarin kanssa pääsimme taas ottamaan askelia eteenpäin ja sain kehitettyä omaa istuntaani eteenpäin - pienin askelin. Oskun kanssa oli välillä hiukan ongelmia, kun jäin itse kiskomaan suusta sen sijaan, että olisin päästänyt ohjasta. Hyviäkin pätkiä tuli! Unon kanssa meni mukavasti paria vähän isompaa säikähdystä lukuun ottamatta, ja sain kerättyä itselleni uusia nappuloita matkaan! Kukalla menin pariin otteeseen, ja tamma oli ihan älyttömän hyvä! Varsinkin Kukan kanssa tuli maaliskuussa onnistumisen fiiliksiä ja uusia oivalluksia <3

Vaikka ratsastukset sujuivatkin kivasti, ei niistä tullut siltikään kirjoiteltua. Koulun kanssa oli hyvin paljon kiireitä, mutta ei sekään sitä selitä, miksei tallilta kuulunut mitään. Kuvia ei tullut otettua yhtäkään, joka varmasti on yksi syy. Toivottavasti saan huhtikuussa kirjoiteltua jotain menneistä ratsastuksista! Jos vaikka pääsisimme sinne kentällekin pitkästä aikaa, mutta toiveitahan nämä vain ovat, Suomesta kun on kyse...

Riding classes

The riding classes in March went really good! With Oskari we developed a little bit and my own position on the back is a bit better. In patches Oskari was hard and strong to ride, because I had too hard and inflexible hand. When I was softer with my hands, Oskari was a lot of more relaxed and better to ride! 

Also Uno was nice to ride. It spooked the falling snows from the roof a couple of times, but if I don't count it, he was really, really good to ride! 

I also rode Kukka few times. She was so good, relaxed and flexible, so good little Finnhorse mare <3!

I hope I'll write something about my riding lessons in April. If I get some good pictures (maybe riding pics, if we can ride outside?), I'm sure I'll write about them! 

Koirat

Koirilla meni maaliskuu oikein kivasti ja aina viikonloppuisin kävimme kävelemässä niiden kanssa metsässä. Niiden kuukauden kohokohta taisi kuitenkin olla kuukauden lopusta ihan huhtikuun alkuun jatkunut pääsiäislomareissu Hartolaan Rantalan lomamökeille. Varokaa vain, lisää kuvia tulette näkemään tässä lähiaikoina lisääkin!

Mikään ei maaliskuussa mullistanut koirien maailmaa ja elämä jatkui omaa mukavaa rataansa eteenpäin, ja niin toivottavasti jatkuu vielä pitkään - ylimääräisiä jännitysmomentteja ei välttämättä tänne kaivata :)

Dogs

In March Pörri and Alma lived normal, nice life. Every weekend we went hiking somewhere. The best thing in March (to dogs) was our Easter Holiday, when we went to the cottage to Hartola. In Hartola we hiked every day, walked really much and relaxed. I warn you, you'll see a lot of pics from there in the nearly future :)

Yleisesti ottaen

Maaliskuu oli älyttömän mukava ja tasainen "perukuukausi". Mitään maatamullistavaa ei tapahtunut ja elämä jatkui omalla radallaan. Koulu painoi niskan päälle ja kokeet selvittiin niskaan, mutta silti nautin maaliskuusta hurjan paljon! Epätoivoisesti etsin lähestyvän kevään merkkejä, mutta aina jokin lumimyräkkä pysäytti unelmoinnit keväästä. Toivottavasti paljasta maata päästään näkemään enemmän kuluvan kuukauden aikana!

Generally

March was really nice month, so normal as a month can be. I had really much schoolwork to do, but still I enjoyed March really much! The spring tried to come here many times, but every time a snowstorm ruined everything :( Hope so the spring will come in April!

Miten sinun maaliskuusi ja huhtikuun alkusi on sujunut? Mitä pidit postauksesta?

What did you think about this post?