#402 Kehittymistä ja ukkosmyrskyä

Superiso kiitos kuvista Juulia Turkki! Kaikkein kuvien (c) siis Juulia!

 Niin hieno ja rakas Fani, yrittää ja edustaa ratsastajasta huolimatta <3 Ponilla on hassu tapa lopsuttaa alahuulta askelten tahtiin, eli se ei kuvissa auo suutaan, vaan heiluttelee alahuultaan :)

Heinäkuun aikana ratsastuspostauksia ei juurikaan tule kuulumaan, koska pääsen käymään Symphonylla vain satunnaisesti perheemme ollessa paljon muualla. Paljon muuta materiaalia on  kuitenkin tulossa, mikäli saan aikaiseksi tänne lisää kirjoitella, mutta niistä lisää sitten, kun niiden aika on. 

Nautitaan näistä ratsastuspostauksista (ja kuvista!) nyt vielä kun voidaan, sillä tällä hetkellä on niinkin hyvä tilanne, että ratsastuskuvia on melkeinpä rästissä. Näitä voi käyttää lisää sitten, kun uusia ei ole saatavilla, mutta kuvia tarvitaan :D 

Kaikista postauksen kuvista älyttömän iso kiitos Juulia Turkki! <3

15.6 ratsastin Fanilla ensimmäistä kertaa itsenäisesti. Sen kummempia suunnitelmia ratsastukselle ei ollut, vaan ratsastin aikalailla fiilispohjalta ja niin kuin parhaaksi näin.

Aloitin ratsastuksen hyvin rauhassa ja hain asiat läpi ensin käynnissä ennen raviin siirtymistä. Taivuttelin Fania pääosin ympyröillä, kokeilin muutamat väistöt sekä ratsastin muutamat pysähdykset. Fani tuntui käynnissä ihan hyvältä, mutta vasen kierros oli selkeästi hankalampi - varmaan meille kummallekin.

Kannattaa muuten tsekkailla nämä kuvatekstitkin, näissä aina vähän "aiheesta riippumatonta" pohdintaa! 

Mietin, että kuinka vinossa tuolla selässä istun, vai ovatko jalustimet oikeasti noin eripituiset...?

Ravityöskentely ei alkutunnista sujunut millään lailla. Fani kulki pää pystyssä ja alitempossa, koska en jostain syystä ratsastanut sitä aktiiviseen raviin heti alkaen. Työskentely vasemmalle oli etenkin ravissa hankalaa, enkä saanut itseäni kasattua. Oikealle Fani oli heti alkuun parempi, myötäsi helpommin ja meno oli muutenkin älyttömän paljon vaivattomampaa! Kuvistakin voi nähdä selkeän puolieron oikean ja vasemman kierroksen välillä, vaikka olenkin tähän postaukseen valinnut vain parhaat otokset. 

Fani oli koko ratsastuksen ajan kohtuullisen rento, mutta lähes aina sen myödätessä niskastaan oma istuntani levähti ihan järkyttävän rumaksi.

Pääosin työskentelin koko tunnin ravissa ja hiljalleen meininki alkoi - erityisesti oikeaan kierrokseen - tuntua jopa hyvältä ja mukavalta. Fani pehmeni ohjalle mukavasti siirtymisten myötä ja alkoi käyttää itseään aktiivisemmin. Ohjalle se myötäsi heti, kun uskalsin oikeasti ratsastaa ulkoavuilla ja vaatia siltä asioita. 

Tässä Fani on jo hiukan paremmalla kaulalla kuin edellisessä kuvassa, mutta silti saisin pyytää sitä enemmän eteen sekä pyrkiä kantamaan omat käteni ylhäällä ja kylkien lähellä.

Laukka oli taas kerran tunnin paras osa-alue: Laukassa saan Fanin kuuntelemaan rutkasti paremmin, istun itse syvemmällä satulassa ja sitä kautta pystyn vaikuttamaan hevoseen tarkemmin. Laukkatyöskentelystä onkin siis tullut ehdoton lempparini Fanin kanssa! Laukat lopetin jo muutamaan hyvään pätkään, enkä lähtenyt sitä sen enempää työstämäänkään. Hyvään pätkään on mukava lopettaa, eikös se niin mene.

Fanilla on älyttömän kiva liike, erityisesti ravissa <3

Lopputunnin keskityin ihan yksinkertaisiin käynti-ravi-käynti-siirtymisiin milloin milläkin aikaväleillä. Näillä sain Fanin taas mukavasti kuulolle ja pehmenemään. Lopputunnista poika oli oikein mukava ratsastaa ja ratsastuksesta jäi hyvä ja onnistunut fiilis: Ehkä osaan sittenkin?

En tiedä, huomaatteko te kuvista kehitystä esimerkiksi kisoissa otettuihin kuviin, mutta omaan silmääni meno on Fanin kanssa jo huomattavasti paremman näköistä. Uskallan vaatia ponilta asioita läpi, istun itse selässä paremmin sekä vaikutan tasapainoisemmin, ja sen huomaa koko ratsukossa. Paljon on meillä kahdella vielä korjattavaa, kuten on aina, mutta olen tyytyväinen suuntaan, johon olemme menossa!

 Vitsit poni on hieno ratsastaa, kun sen saa läpi! Pyöristyy niin nättiin muotoon, ja vaikka se onkin vähän pitkänä näissä kahdessa kuvassa, löytyy niistä tärkein (ja ensimmäiseksi etsittävä) elementti: rentous.

Seuraavalla ratsastuskerralla minulla oli "taas" Fani, ja onnekseni minulla oli yksityistunti. Teimme aika perusjuttuja: väistöjä, askeleenpidennyksiä-ja lyhennyksiä, laukka-käynti-siirtymisiä kolmikaarisella sekä normaalia ympyrätyöskentelyä. Tunti meni oikein kivasti ja olin kohtuullisen tyytyväinen sekä Faniin, että itseeni. Fani tuntui miellyttämisenhaluiselta ja pehmeältä, eikä puoliero ollut niin huomattava kuin edellisillä kerroilla.

Jytky <3

Kesken tunnin rankkasade kuitenkin alkoi ja yltyi siihen pisteeseen asti, etten kuullut sanaakaan siitä, mitä valmentajani minulle sanoi. Samaan aikaan päälle tuli järkyttäviä tuulenpuuskia sekä ukkosmyrsky. Hetken aikaa mietin, miten Fani mahtaa tähän reagoida, mutta se onneksi pysyi normaalin tuntuisena muutamaa säpsähdystä lukuun ottamatta. Siitäkin siis selvittiin ja luottamus Faniin kasvoi taas asteen verran :)

 ↑Rakas muhku <3

Tässä Fanin kaula on jo hiukan parempi ja pyöreämpi. Omat kädet ovat mielestäni tässä kuvassa paljon paremmin, vaikka saisivatkin olla vielä kannetummat.

Mitä luultavimmin nyt siis alkaa blogissa lähes hevoseton kuukausi, mutta eiköhän se ole ihan hyvää vastapainoa näille lukuisille hevospostauksille? Luvassa olisi vihdoin kuvia Virosta, Suomenlinnasta ja mahdollisesti myös metsäretkiltä. Heinäkuun aikana lähdemme viikoksi ulkomaille, josta on myös tulossa kuvia. Aika kuvapainotteista menoa siis luvassa, mutta toivottavasti kuitenkin jatkatte seurailua!

 ↑↓Laukassa Fani on selkeästi paras ratsastaa, se kuuntelee, kokoaa ja on älyttömän kivasti avuilla lähes koko ajan! Lisäksi pääsen itse vaikuttamaan "poniin" paljon tehokkaammin ja enemmän, kuin esimerkiksi ravissa.

Oletko tuntenut lähaikoina kehittyväsi jossain hevosurheilun lajissa, kenties erityisesti jonkun hevosystävän kanssa?

Oletteko kiinnostuneita myös muusta kuin hevos-tai koira-aiheisesta sisällöstä?

Mitä suunnitelmia juuri sinulla on heinäkuulle?

#401 Istuntapohdintaa

Lähiaikoina olen päässyt harjoittelemaan paljon muilla hevosilla menemistä, erityisesti Fanin kanssa on tullut jatkettua yhteistyötä varsin tiiviisti. Mukaan on mahtunut pari uutta hevostuttavuuttakin, niistä lisää alempana. 

Minulle henkilökohtaisesti Fani ei ole mikään helpoin ratsastaa - se on isohko ja satunnaisesti vahvakin ruuna. Kun sen saa toimimaan, se antaa selkään ihan mahtavan olon, ja pienikin onnistuminen Fanin kanssa tuntuu mahtavalta. 

Fanin kanssa yhteistyö lähtee hiljalleen etenemään, ja eilen 15.6 se olikin lopputunnista älyttömän hyvä oikeaan kierrokseen! Tällä tunnilla, josta kuvatkin on otettu, ei Fanin kanssa sujunut kovinkaan hyvin. Itse ratsastin huonosti, jäin liikaa kiinni ohjaan enkä saanut omaa kroppaani kasattua niin, että olisin voinut tehokkaasti vaikuttaa ruunaan.

Tähän postaukseen olen tietenkin valinnut kaikkein onnistuneimmat kuvat niin itseni kuin Faninkin osalta, mutta silti näistä kuvista voi bongata monia virheitä, mutta myös onnistumisen hetkiä. Ajattelinkin hiukan purkaa kyseisen tunnin fiiliksiä ja pohdintaa omasta istunnastani näiden kuvien alle. 

Tunnilla keskityttiin perustyöskentelyyn ja työskentelimmekin Fanin kanssa paljon ympyröillä ja kolmikaarisella. Teimme muutamat siirtymiset ja hiukan väistöjä kaikissa askellajeissa. 

Fanin kanssa en saanut sisäpohjetta läpi ja onnistuimmekin keilaamaan merkkitötteröt heti alkutunnista. Ruuna oli myös hitaan tuntuinen, enkä jostain syystä ratsastanutkaan sitä kovinkaan teräväksi, vaan tavallaan annoin sen laahustaa. 

Tunti olisi voinut mennä paljon paremmin ja olisin voinut saada avutkin läpi, mikäli olisin uskaltanut hakea takajalkoihin kunnollista poljentaa ja oikeasti vaatia asiat läpi. Fani kun tuppaa luistamaan hiukan töistä, mikäli sitä ei oikeasti laita tekemään töitä. Laiskotellessaan sillä on aikaa tuijotella vaikkapa pikkuvarpusia, jotka varmasti syövät pieniä ruunia. 

Fani myös on hevonen, joka peräänantoon rentoutuakseen ja oikealla tavalla toimiakseen vaatii kunnollisen ulkotuen ja vahvat ulkoavut, joilla lavat saa oikeasti sisään ja hevosen suoraksi. Itselläni ulko-ohja helposti unohtuu ja jään kääntämään vain sisäohjalla samalla ylitaivuttaen hevosta. En edes osaa laskea, kuinka monta kertaa tunnin aikana kuulin muistutusta ulkoavuista... 

Istuntani toinen ongelma ulkoapujen puutteellisuuden lisäksi on keskivartalo, josta seuraa ongelmia erityisesti käsien paikkeille. Keskivartalossa ei ole tarpeeksi voimaa pitämään ylävartaloa pystyssä asennossa, vaan painuin helposti kilpikonnamaiseen asentoon ja etukenoon. Koska painun etukenoon, eli en kannattele ylävartaloani, kädet suoristuvat mataliksi hevosen kaulalle.

Tunnetusti matala käsi on kova ja joustamaton, joten ei ihmekään, ettei hevonen pysty kunnolla rentoutumaan ja tukeutumaan käteen. Pätkittäin saan korjattua käteni paikkaa ylemmäs ja lähemmäksi ylävartaloa sekä kylkiä, josta heti seuraa hevosen rentoutuminen. Siltikin kädet valahtavat eteen... 

Seuraava projekti istunnan kanssa siis on saada lisää voimaa keskivartaloon, ja kun voimaa on sinne enemmän kertynyt, luultavasti käsien hallinta tulee mukana ihan itsessään. 

Uskonkin, että oma ratsastukseni parantuisi huomattavasti jo siitä, että oikeasti uskaltaisin istua takamukseni päälle syvälle satulaan, istua ryhdissä ja kantaa kädet. En saa käytettyä käsiäni tehokkaasti ja pienin ottein, kun ne ovat lappeellaan ja täysin väärässä kohdassa, kovina ja joustamattomina.  

Laukassa Fani on selkeästi paras ratsastaa, erityisesti oikeaan kierrokseen. Laukassa saan koottua oman istuntani kasaan kaikkein parhaiten ja ratsastettua tehokkaammin. Voittekin laukkakuvista nähdä jonkin asteista istunnan parannusta verrattuna esimerkiksi ravikuviin. Laukassa saan istuttua syvälle satulaan ja laskettua jalan, mutta käsi saisi olla vieläkin lähempänä kylkiä ja kannettuna.  

Olisin jo kohtuullisen tyytyväinen, mikäli istuntani laukassa pysyisi jotakuinkin samanlaisena kuin ylläolevassa kuvassa. Istun rehdisti takamukseni päällä ja jalatkin ovat jotakuinkin järkevästi. Kädet saisin tosiaan nostaa ylemmäksi.  

Fanin kanssa saimme kuitenkin muutamat kivan rennot käyntipätkät tunnin aikana ja se myötäsi suustaan muutaman askeleen ajaksi. Itse kuitenkin sössin asiat heittämällä tuossa tilanteessa ohjat lähes kokonaan pois ja viskaamalla kädet eteen.  

Suurin ja kenties ensimmäinen korjattava asia Fanin kanssa olisi oikeasti vaatia siltä asiat, eikä tehdä niitä "vähän sinne päin". Eteenpäinpyrkimys kuntoon ilman alta juoksemista ja pohkeet läpi. Avain kaikkeen on kuitenkin jalan käyttö, eikä se ohjista kiskominen. Ohjilla tehdään vain pientä hienosäätöä muotoon, mutta kaikki ratsastus lähtee istunnasta ja jalasta. Kun ne saa toimimaan, voin olla jo ihan tyytyväinen.  

Tältäkin tunnilta sain taas paljon uusia työkaluja työstää Fania ja omaa istuntaani, vaikkei tämä ehkä ollutkaan se meidän hetkemme loistaa. Tunneilla ollaan kuitenkin oppimassa ja jokainen ratsastuskerta vie eteenpäin.  

Fanin jälkeen pääsin vielä pienen Lenita-shetlanninponin selkään. Ponilla ei ollut kukaan mennyt yli puoleen vuoteen, joten jännitin hiukan, mitä tästä tulee. Lenita oli kuitenkin älyttömän innoissaan, kun sai jotain tekemistä ja teki töitä sellaisella motivaatiolla että huhhuh! 

Lenita teki töitä korvat hörössä ja teki kaiken juuri niin kuin pyysin. Väistöt se teki pelkällä painolla ja muutamat onnistuneet avotkin saimme aikaiseksi. Erityisesti laukka oli ponin mielestä ihan superkivaa ja siinä se hiukan yrittikin lähteä reippaampaa tahtia kuin oli tarkoitus. 

Lenitalla menin aika kevyesti, tein laajoja ympyröitä ja taivutuksia, muutamat väistöt sekä avot, siirtymisiä ja pysähdyksiä. Kaikki pysähdykset tulivat istunnalla ja tasajaloin, samoin väistöt onnistuivat pelkällä painonsiirrolla! Sain kyllä olla ylpeä pienestä ponista, toivottavasti pääsen vielä treenailemaan tamman kanssa ;) 

Lisäksi pääsin muutama päivä sitten tallinomistajan kisahevosen, Pepin selkään. En voi sanoa muuta kuin wow, tamma oli ihan uskomaton! Se toimi täysin pelkällä istunnalla, teki töitä uskomattomalla motivaatiolla ja oli täysillä mukana töissä. Suu auki olin kyllä koko ratsastuksen ajan, Peppi oli älyttömän herkkä ja sillä oli ihana ratsastettavuus! Toivottavasti pääsen tamman selkään vielä uudestaankin, ihan mahtava persoona tämäkin hevonen <3

Miten teidän ratsastuksenne ovat sujuneet? Mikä istunnassasi on hyvää ja mitä haluaisit siinä parantaa?

Miltä meno näyttää teidän silmäänne?

#400 Paratiisi

Laskeva ilta-aurinko, vehreä nurmi, rauhassa laiduntavat hevoset ja alle vuorokauden ikäinen varsa äitinsä helmoissa. Rauhoittavaa pärskintää, auringonkultaamaa karvaa, varsojen välisiä painiotteluita. Maaseutu, loma, eikä kiirettä mihinkään. Mitä muuta voisi toivoakaan? 

Kaiken tuon voisi sanoa yhdellä sanalla: paratiisi, niin eläimille kuin ihmisillekin. Neljännensadannen postauksen kunniaksi saatte ison kasan laidunkuvia, toivottavasti nautitte!

 Samana päivänä, kun nämä kuvat on otettu, synnytti Cuma älyttömän kauniis ja hienon tammavarsan <3 Tyttö on terve, hyvinvoiva ja pirteä!

 Fani pakeni ötököitä puskaan...

 Tästä söpöliinistä lisää sitten tulevassa postauksessa ;)

 Kippurankin pitäisi varsoa tässä kuussa, sitä odotellessa!

 Niin mitäs sä sanoit?