#401 Istuntapohdintaa

Lähiaikoina olen päässyt harjoittelemaan paljon muilla hevosilla menemistä, erityisesti Fanin kanssa on tullut jatkettua yhteistyötä varsin tiiviisti. Mukaan on mahtunut pari uutta hevostuttavuuttakin, niistä lisää alempana. 

Minulle henkilökohtaisesti Fani ei ole mikään helpoin ratsastaa - se on isohko ja satunnaisesti vahvakin ruuna. Kun sen saa toimimaan, se antaa selkään ihan mahtavan olon, ja pienikin onnistuminen Fanin kanssa tuntuu mahtavalta. 

Fanin kanssa yhteistyö lähtee hiljalleen etenemään, ja eilen 15.6 se olikin lopputunnista älyttömän hyvä oikeaan kierrokseen! Tällä tunnilla, josta kuvatkin on otettu, ei Fanin kanssa sujunut kovinkaan hyvin. Itse ratsastin huonosti, jäin liikaa kiinni ohjaan enkä saanut omaa kroppaani kasattua niin, että olisin voinut tehokkaasti vaikuttaa ruunaan.

Tähän postaukseen olen tietenkin valinnut kaikkein onnistuneimmat kuvat niin itseni kuin Faninkin osalta, mutta silti näistä kuvista voi bongata monia virheitä, mutta myös onnistumisen hetkiä. Ajattelinkin hiukan purkaa kyseisen tunnin fiiliksiä ja pohdintaa omasta istunnastani näiden kuvien alle. 

Tunnilla keskityttiin perustyöskentelyyn ja työskentelimmekin Fanin kanssa paljon ympyröillä ja kolmikaarisella. Teimme muutamat siirtymiset ja hiukan väistöjä kaikissa askellajeissa. 

Fanin kanssa en saanut sisäpohjetta läpi ja onnistuimmekin keilaamaan merkkitötteröt heti alkutunnista. Ruuna oli myös hitaan tuntuinen, enkä jostain syystä ratsastanutkaan sitä kovinkaan teräväksi, vaan tavallaan annoin sen laahustaa. 

Tunti olisi voinut mennä paljon paremmin ja olisin voinut saada avutkin läpi, mikäli olisin uskaltanut hakea takajalkoihin kunnollista poljentaa ja oikeasti vaatia asiat läpi. Fani kun tuppaa luistamaan hiukan töistä, mikäli sitä ei oikeasti laita tekemään töitä. Laiskotellessaan sillä on aikaa tuijotella vaikkapa pikkuvarpusia, jotka varmasti syövät pieniä ruunia. 

Fani myös on hevonen, joka peräänantoon rentoutuakseen ja oikealla tavalla toimiakseen vaatii kunnollisen ulkotuen ja vahvat ulkoavut, joilla lavat saa oikeasti sisään ja hevosen suoraksi. Itselläni ulko-ohja helposti unohtuu ja jään kääntämään vain sisäohjalla samalla ylitaivuttaen hevosta. En edes osaa laskea, kuinka monta kertaa tunnin aikana kuulin muistutusta ulkoavuista... 

Istuntani toinen ongelma ulkoapujen puutteellisuuden lisäksi on keskivartalo, josta seuraa ongelmia erityisesti käsien paikkeille. Keskivartalossa ei ole tarpeeksi voimaa pitämään ylävartaloa pystyssä asennossa, vaan painuin helposti kilpikonnamaiseen asentoon ja etukenoon. Koska painun etukenoon, eli en kannattele ylävartaloani, kädet suoristuvat mataliksi hevosen kaulalle.

Tunnetusti matala käsi on kova ja joustamaton, joten ei ihmekään, ettei hevonen pysty kunnolla rentoutumaan ja tukeutumaan käteen. Pätkittäin saan korjattua käteni paikkaa ylemmäs ja lähemmäksi ylävartaloa sekä kylkiä, josta heti seuraa hevosen rentoutuminen. Siltikin kädet valahtavat eteen... 

Seuraava projekti istunnan kanssa siis on saada lisää voimaa keskivartaloon, ja kun voimaa on sinne enemmän kertynyt, luultavasti käsien hallinta tulee mukana ihan itsessään. 

Uskonkin, että oma ratsastukseni parantuisi huomattavasti jo siitä, että oikeasti uskaltaisin istua takamukseni päälle syvälle satulaan, istua ryhdissä ja kantaa kädet. En saa käytettyä käsiäni tehokkaasti ja pienin ottein, kun ne ovat lappeellaan ja täysin väärässä kohdassa, kovina ja joustamattomina.  

Laukassa Fani on selkeästi paras ratsastaa, erityisesti oikeaan kierrokseen. Laukassa saan koottua oman istuntani kasaan kaikkein parhaiten ja ratsastettua tehokkaammin. Voittekin laukkakuvista nähdä jonkin asteista istunnan parannusta verrattuna esimerkiksi ravikuviin. Laukassa saan istuttua syvälle satulaan ja laskettua jalan, mutta käsi saisi olla vieläkin lähempänä kylkiä ja kannettuna.  

Olisin jo kohtuullisen tyytyväinen, mikäli istuntani laukassa pysyisi jotakuinkin samanlaisena kuin ylläolevassa kuvassa. Istun rehdisti takamukseni päällä ja jalatkin ovat jotakuinkin järkevästi. Kädet saisin tosiaan nostaa ylemmäksi.  

Fanin kanssa saimme kuitenkin muutamat kivan rennot käyntipätkät tunnin aikana ja se myötäsi suustaan muutaman askeleen ajaksi. Itse kuitenkin sössin asiat heittämällä tuossa tilanteessa ohjat lähes kokonaan pois ja viskaamalla kädet eteen.  

Suurin ja kenties ensimmäinen korjattava asia Fanin kanssa olisi oikeasti vaatia siltä asiat, eikä tehdä niitä "vähän sinne päin". Eteenpäinpyrkimys kuntoon ilman alta juoksemista ja pohkeet läpi. Avain kaikkeen on kuitenkin jalan käyttö, eikä se ohjista kiskominen. Ohjilla tehdään vain pientä hienosäätöä muotoon, mutta kaikki ratsastus lähtee istunnasta ja jalasta. Kun ne saa toimimaan, voin olla jo ihan tyytyväinen.  

Tältäkin tunnilta sain taas paljon uusia työkaluja työstää Fania ja omaa istuntaani, vaikkei tämä ehkä ollutkaan se meidän hetkemme loistaa. Tunneilla ollaan kuitenkin oppimassa ja jokainen ratsastuskerta vie eteenpäin.  

Fanin jälkeen pääsin vielä pienen Lenita-shetlanninponin selkään. Ponilla ei ollut kukaan mennyt yli puoleen vuoteen, joten jännitin hiukan, mitä tästä tulee. Lenita oli kuitenkin älyttömän innoissaan, kun sai jotain tekemistä ja teki töitä sellaisella motivaatiolla että huhhuh! 

Lenita teki töitä korvat hörössä ja teki kaiken juuri niin kuin pyysin. Väistöt se teki pelkällä painolla ja muutamat onnistuneet avotkin saimme aikaiseksi. Erityisesti laukka oli ponin mielestä ihan superkivaa ja siinä se hiukan yrittikin lähteä reippaampaa tahtia kuin oli tarkoitus. 

Lenitalla menin aika kevyesti, tein laajoja ympyröitä ja taivutuksia, muutamat väistöt sekä avot, siirtymisiä ja pysähdyksiä. Kaikki pysähdykset tulivat istunnalla ja tasajaloin, samoin väistöt onnistuivat pelkällä painonsiirrolla! Sain kyllä olla ylpeä pienestä ponista, toivottavasti pääsen vielä treenailemaan tamman kanssa ;) 

Lisäksi pääsin muutama päivä sitten tallinomistajan kisahevosen, Pepin selkään. En voi sanoa muuta kuin wow, tamma oli ihan uskomaton! Se toimi täysin pelkällä istunnalla, teki töitä uskomattomalla motivaatiolla ja oli täysillä mukana töissä. Suu auki olin kyllä koko ratsastuksen ajan, Peppi oli älyttömän herkkä ja sillä oli ihana ratsastettavuus! Toivottavasti pääsen tamman selkään vielä uudestaankin, ihan mahtava persoona tämäkin hevonen <3

Miten teidän ratsastuksenne ovat sujuneet? Mikä istunnassasi on hyvää ja mitä haluaisit siinä parantaa?

Miltä meno näyttää teidän silmäänne?