#413 Tuumaustauko

Postaus on kirjoitettu ennen syyslomaa, josta johtuen aikasuhteet heittävät. Toivottavasti ymmärrätte :)

Hei!

Varmasti ainakin blogin aktiivisimmat ja pisimpään blogini lukijakunnassa pysyneet ovat huomanneet blogini bloggaustahdin hurjan hiipumisen erityisesti tämän vuoden puolella. Viimeksi tänne kirjoittelin lähestulkoon kuukausi sitten, joka taitaakin olla suurin piirtein uusi ennätys. En sillä kyllä kehuskelisi...

Bloggaaminen on vuosikausien ajan ollut minulle itselleni tärkeä asia. Kirjoittamisesta olen nauttinut erityisesti silloin, kun on ollut jotain erityistä kerrottavaa tai olen ollut jostain asiasta enemmän kuin innoissani. Kuvia en alkuaikana muokannut ollenkaan, mutta siitäkin on tässä lähivuosina tullut suuri osa tätä blogin tekemistä ja blogikokonaisuutta. 

Blogistani pystyy lukemaan suuren palan elämääni monen vuoden aikana - varhaisimmat postauksista tosin ovat jo piilotettuina. Tänne olen kirjoittanut niin monet tekstit, etten voi edes käsittää. Blogistani voi löytää koko kehitystarinani ratsastajana lähes näihin päiviin asti ja seurata koirieni elämää niiden varhaisimmista pentuajoista saakka. 

Osittain näistä muistoista johtuen blogini on pysynyt yllä tähän päivään saakka, vaihtelevalla menestyksellä. Kesä 2016 oli blogini ehdotonta kulta-aikaa, jolloin saavutin itselleni aivan suunnattoman suuria näyttökertoja. Tämän kesän jälkeen onkin ollut enemmän tai vähemmän alamäkeä näyttökertojen ja kommenttien suhteen. 

Blogia teen ja olen aina myös tehnyt pääasiassa itselleni. Onhan se ihan älyttömän kätevää ja ihanaa löytää niin monta vuotta omaa elämäänsä yhden osoitteen takaa! Samalla linjalla jatkan jatkossakin. 

Nyt takana on kuitenkin vähän normaalia pidempi kirjoitustauko, jonka aikana on tapahtunut vaikka ja mitä! Näitä juttuja sitten availen hiukan alempana enemmän... Blogia olen tauon aikana miettinyt oikeasti lähes joka päivä ja harkinnut koneen avaamista, sekä uuden postauksen kirjoittamista.

Tauon syyksi voisin luetella vaikka ja mitä, mutta oikea syy on, etten yksinkertaisesti ole enää jaksanut. Koulussa menee helposti se 8h/päivä koulumatkat mukaan lukien, jonka jälkeen teen läksyt sekä luen kokeisiin. Tämän jälkeen aikaa jää hiukan, mutta sen käytän mieluusti perheeni, koirien tai lukemisen parissa. 

Viikonloppuisin aika on mennyt talleillessa ja koirien kanssa, kokeisiin lukua unohtamatta. Koulun ja vapaa-ajan yhteensovittaminen on minulle tärkeää, kuten oma jaksamisenikin, joten valitettavasti blogi on ensimmäinen asia, josta nipistää. Paloa tähän hommaan kuitenkin yhä on, ja mahdollisuuksien mukaan haluan mahdollisimman paljon kirjoitellakin. Niin moneen kertaan olen todennut kirjoittamisesta nauttivani, etten tästä halua luopua. 

Niin, miten täällä menee? Oikein hyvin, itse asiassa. Koirista kumpikin on päässyt juoksemaan metsässä vapaana viikonloppuisin. Alma-tytölle tuli metsäilyyn ja rankempaan lenkkeilyyn pieni tauko sen venäyttäessä oikean etujalkansa metsäreissulla. Tapaturma-altis lapsikoira, mutta onneksi tyttö on jo nyt täysin kunnossa! Takapihalla ne eivät leiki keskenään varmuuden vuoksi, mutta eiköhän yhdessä leikkimisen aika koita jo piakkoin. 

Pörri on siis saanut ulkoilla entistäkin enemmän, koska takapihalla ollessaan se ei itsekseen tee sen kummepia tuhoja. Usein se tuleekin sisälle vasta kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä, joskus kovin nälkäisenä vähän aikaisemmin. Pörrin turkki on myös todella kivassa kunnossa sen ulkoillessa niin paljon!

Alma on saavuttanut syksyisen karvanlähtöaikansa, ja koko asunto on käytännössä vuorattu sen karvatupoilla... Niinpä, kuulostaa rasittavalta ja sitä se onkin. Jotta asunnon saisi pidettyä edustuskunnossa, täytyy se imuroida parisen kertaa päivässä :D

Metsään on päästy lähiaikoina ihan kävellenkin. 6.10 kävimme Sipoonkorvessa käppäilemässä ja keräilemässä sieniä, joita ei tosin liiaksi löytynyt. Viitisen tuntia tässä reissussa meni metsässä rämpimisine kaikkineen ja saaliiksi tarttui parisen litraa suppilovahveroita.
Reissun jälkeen koirat muistuttivat lähinnä hengittäviä karvamattoja kuin koiria. Aina yhtä ikipirteä Almakin rauhoittui takkahuoneen lattialle tuhisemaan Pörri-siskon viereen. Kylki kyljessä nukkuessa on hyvä ja turvallinen olla.

Tällaista täällä! Ei siis tavallaan mitään uutta, mutta tavallaan on tapahtunut paljonkin. Elämä on ihanaa juuri nyt, ruska on kauneimmillaan ja aurinkoisiakin päiviä riittää vaikka muille jakaa! Koirat nauttivat sopivan lämpöisestä säästä, vöheltävät metsiköissä ja kerjäävät keittiössä ruokaa puolet sisälläoloajastaan. En muuten ainakaan myönnä antaneeni niille herkun puolikastakaan ;)

Toivottavasti tämä blogin tuumaustauko on ohi mahdollisimman pitkäksi aikaa. Koulu on ykkösprioriteetti, mutta yritän järjestää mahdollisimman paljon aikaa asioille, joista pidän. Toivoakseni palaamme asiaan viimeistään syysloman (jonka muuten vietän Vuokatissa rippileirillä) jälkeen uusien kuulumisten parissa!

Mitä teitte syyslomallanne?

Mitä odotuksia teillä on marraskuulle?