4.9.2019

#431 Näyttelyjuttuja ja muita kuulumisia

Tyhjän paperin kammo on viime aikoina puskenut päälle hyvin vahvasti. Kirjoitettavaa on enemmän, kuin tarpeeksi ja tiedän, miten haluan siitä kirjoittaa, mutta sanat juuttuvat jonnekin tietoisuuden ja tietokoneen näppäimistön välille. Ne juuttuvat, tukehtuvat, tukahtuvat, eivätkä halua tulla nähdyksi.

Joskus tauko on ainoa vaihtoehto. Ainakin se on parempi vaihtoehto, kuin edellisten postausten kaltaiset pointittomat pakolla julkaistut tekstit. En sellaista sisältöä halua tänne tuottaa, koska se ei ole missään nimessä mukavaa luettavaa.
Taukoiltuahan tässä nyt on oltu koko kulunut vuosi enemmän tai vähemmän, mutta tämä muutaman päivän mittainen tauko on tuntunut erilaiselta. Olen pohtinut ihan ajatuksen kanssa sitä, miksi aina kerta toisensa jälkeen avaan tyhjän postausalustan ja tuijotan sitä saamatta mitään aikaan.
Totta puhuakseni koko syksy on ollut tosi sekavaa aikaa. Omat ratsastuskuvioni menivät erinäisistä syistä uusiksi ja niissä on ollut miettimistä jonkin verran. Mikäli hyvin käy, heppajutut palaavat blogiin - mitään en vielä lupaa. Kaikista syksyn sekalaisuuksista huolimatta odotan tulevia viikkoja, kuukausia ja vuosia innolla!

-       -       -       -       -

Hypätään kuulumisissa elokuun alkuun, jonka jälkeen jatkan kuulumisten kirjoittelua jotenkin järkevässä järjestyksessä. Toivottavasti tästä sekametelisopasta saa jotain selkoa!

3.8 oli Pikku-Alman suuri päivä, kun se otti osaa elämänsä ensimmäisiin näyttelyihin. Itse en päässyt tähän Vesilahden näyttelyyn mukaan, mutta kuuleman mukaan Alma käyttäytyi esimerkillisen hienosti! Se oli pirteä, sopivan energinen, muttei kuitenkaan turhia sätkyillyt tai stressannut. Toki se oli kotiin päästessään väsynyt. Hampaiden katsominen ei ole Almalla vielä täysin rutiininomaista (vaikkakin treenin alla), joten se ei ollut ihan sen mieleen. Hampaat saatiin kuitenkin katsottua ilman sen kummempia ongelmia, ei Alma murissut tai vastaavaa - käänteli päätänsä vaan poispäin. 
Tuloksena näistä näyttelyistä oli ERI, SA ja PN3! Kirjallinen arvostelu kuului seuraavalla tavalla:

"Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää. Vahva selkä. Hyvä rintakehä. Hyvin kietoutunut häntä. Hyvät raajat ja liikkeet."

Seuraavana viikonloppuna, sunnuntaina 11.8 Almalla oli elämänsä toiset näyttelyt Kotkan kansainvälisissä näyttelyissä. Näihinkään en itse päässyt mukaan. Näissä näyttelyissä Alma oli jo valmiiksi aika väsynyt edellisten päivien lenkkien jälkeen, eikä se siten ollut "parhaassa terässään", vaan hiukan vaisu. 
Kuten 3.8, myös 11.8. Alma käyttäytyi hienosti. Viikon aikana tehneet harjoitukset hampaiden katsomisesta olivat tuottaneet tulosta ja se sujuikin paljon paremmin, kuin edellisellä kerralla. Päivä oli kuitenkin ennen Alman kehää ollut pitkä, joten Alma esiintyi hiukan vaatimattomasti. Ehkä kahdet peräkkäisillä viikoilla olleet näyttelytkin olivat väsyttäneet koiraa, tiedä sitten. 

Arvosteluna kuitenkin tällä kerralla EH ja seuraavanlainen arvostelu:

"Hyvän kokoinen, hieman tottumattomasti esiintyvä narttu. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pää. Hieman leveä-asentoiset korvat. Etuosa saisi olla hieman kulmautuneempi. Hieman alaskeskittynyt häntä. Oikeanlaatuinen turkki. Harmaa väri voisi olla kirkkaampi. Erittäin hyvät, tasapainoiset liikkeet. Tarvitsee lisää kehätottumusta."

Saattaa kuulostaa selittelyltä, puolustelulta tai vaihtoehtoisesti arvostelulta valittamiselta (miltä tämän siis ei pitäisi kuulostaa), mutta avatakseni hieman arvostelua: Väsyneenä tai uupuneena Almalla on tapana roikottaa häntäänsä alhaalla ja laskea korvat lepakkomaiseen asentoon näyttäen juurikin siltä, mitä arvostelussa sanotaan. 
Joka tapauksessa olen Pikku-Almasta äärettömän ylpeä! Mielestäni tämä ei ole ollenkaan hassumpi startti sen näyttelyuralle. Eniten omaa mieltäni kuitenkin lämmittää se, että se käyttäytyy myös vieraissa paikoissa hienosti ja rauhallisesti - siihen on mielestäni aina panostettava ja pyrittävä. Jos koiransa totuttaa matkustamiseen, uusiin paikkoihin ja jopa yllättäviin tilanteisiin, muuttuu elämä sen kanssa huomattavasti helpommaksi. 

Muuten koirat ovatkin saaneet viettää aika mukavan leppoisaa elämää. Sää on ollut päivisin turhan kuuma lenkkeilyyn, joten takapiha on ollut kovassa käytössä. Erityisesti hiekkalaatikko on suosittu lepopaikkana viileytensä vuoksi. 
Pihamme on tosin kohdannut raakaakin kohtelua, kun koirat yrittävät saada omenoita ja päärynöitä puiden suojaverkkojen läpi...Koko aidattu takapiha on täynnän kuoppia, joilla on suurta potentiaalia esimerkiksi nilkan taittamiseen kosmeettisen haitan vuoksi. Näitä kuoppiahan siis täytetään säännöllisesti, mutta ilmeisesti karvakaverit eivät sellaisen päälle ymmärrä. 

Pihalla makoilun ja omenoiden, päärynöiden sekä luumujen syömisen lisäksi koirien kanssa on treenailtu milloin mitäkin. Muutamia pieniä esteitä ollaan hypitty pariin otteeseen silloin, kun koiria se kiinnostaa. Kyllä niillä taitoa ja potentiaalia siihen olisi, mutta kiinnostus on hyvin vaihtelevaa. Lisäksi olen ulkona yrittänyt harjoitella "kehässä juoksemista" koirien ollessa vapaana. Almalla menee vaihtelevasti, mutta se kehittyy koko ajan! Pörrillä puolestaan ei ole tylsän kuvion juoksemiseen mitään intoa - se tekee mieluummin vähän haastavampia juttuja. 
Uutena juttuna olen kummankin koiran kanssa aloitellut palloon koskemista tavoitteena päästä joskus pisteeseen, jossa koira vierittää pallon minulle takaisin. Nyt palkinto tulee jo pallon tökkäämisestä, mutta vaikeustasoa nostetaan hiljalleen.  Tämän rinnalla olemme treenailleet jo tuttuja temppuja, joista jokainen alkaa sujua mukavasti. 

Kiitos jokaiselle tämän pitkähkön postauksen lukeneelle, toivottavasti viihdyit uusimpien kuulumistemme parissa! Palataan uusien postausten merkeissä mahdollisimman pian. 

Millä mielin odotat syksyä?
Mitä mieltä olit postauksesta?

25.8.2019

#430 Ihmissyöjähyttysten armoilla

Jotakuinkin paria viikkoa ennen koulujen alkua lähdimme mökille Ikaalisiin jo toisen kerran saman kesän aikana. Tämä oli tervetullutta ja ihana mahdollisuus rentoutua ennen hektisen arjen alkamista. Suunnitelmana olikin olla mökillä koko lopun loman ajan, mutta muutamien muuttujien takia palasimme kotiseuduille suunniteltua aikaisemmin. Viikon saimme kuitenkin nauttia aina yhtä ihanista ja tutuista maalaismaisemista!
Suunnitelmana oli retkeillä niin paljon, kuin se on mahdollista. Säät olivat valitettavan kuumat ja pääsimmekin lähtemään retkelle vain kahdesti - nekään eivät olleet kovin pitkiä juurikin tämän sään takia. Kävimme taas jokavuotisella reissullamme Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa. Yleensä olemme tehneet muutaman kilometrin mittaisen lenkin, mutta nyt sään ollessa pakahduttava, kävelimme ainoastaan uimalaiturille asti. 

Jos et koskaan ole suohon päässyt pulahtamaan, olet jäänyt paljosta paitsi. Suolampien- ja järvien vesi on erilaisen tuntuista normaaleihin järvivesiin verrattuna. Lisäksi uidessa on ihanaa haistella ympäröivän suon tuoksua ja nauttia erilaisten suolintujen esiintymisistä. 
Toinen reittimme suuntautui meille uudelle Alkkianvuorelle, joka kulki muinaisen Ancylysjärven rantojen poikki. Reitti oli kivinen ja täynnä suurehkoja siirtolohkareita, jotka jääkausi oli jättänyt jälkeensä. Maisemat olivat vain paikoittain erityisen hienoja (mikäli siis haet nk. suuria maisemia), mutta itseäni sävähdytti erityisesti alueen iäkkyys. Ympäröivä luonto oli älyttömän hienoa ja mustikkamaastot mahtavat - Alkkianvuori kipusi hienoimpien näkemieni paikkojen joukkoon!

Suurempia retkiä ei kahden yllämainitun lisäksi päästy tekemään, joten viikko koostui lähinnä lukemisesta ja rentoutumisesta mökin pihapiirissä. Uimassa käytiin aina mahdollisuuksien mukaan ja kalastettiin mahdollisimman paljon. Seuraa meille pitivät sorsapoikue, kanadanhanhet ja joutsenpoikue. 
Hiukan hankaluutta lomailuun toivat hyttyset, joita oli harvinaisen paljon ja jotka käyttäytyivät hyvinkin yllättävällä tavalla. Siinä missä normaaleiksi luettavat hyttyset kiertelevät inisten ja etsivät oikeaa paikkaa iskeä, nämä veijarit iskivät inisemättä suoraan kiinni ihan mihin tahansa :D Erityisesti Pörriä tämä häiritsi, koska ne ilmeisesti iskivät kiinni hanakasti Pörrin vatsanahkaan ja aiheuttivat kutinaa. Pörri yritti helpottaa kutinaansa, mutta onnistui nuolemalla aiheuttamaan itselleen ihottumaa vatsaansa. Lisäksi jotkin anturoista kutisivat selvästi. 
Kortisonisuihke ja pihkasalva kuitenkin saivat kutinaa ja oireilua aisoihin tehokkaasti ja lomaa pystyttiin jatkamaan. 

Viikko oli muutamista epäonnekkaista sattumista huolimatta mukavan leppoisa - luonnon rauhasta sai taas nauttia hetken aikaa. Auringonlaskut olivat kauniita ja läheiset kukkaniityt täydessä loistossaan vielä elokuussakin. <3

Miten tykkäät viettää lomaasi?

8.8.2019

#429 Itärajalla

Ennen heinäkuun puoliväliä auton nokka suuntasi kohti itärajaa, tarkemmin Ilomantsia. Matka oli kuuma ja pitkä, mutta paikan päällä autossa istuminen palkittiin. Sää helli ja mieli rentoutui välittömästi ulos autosta astuessa. Ympärillä oli kilometrikaupalla pelkkää metsää, rauhaa, hiljaisuutta ja luontoa täynnä ties mitä ihmeitä. 

Ensimmäinen varsinainen retki pihapiirissä pyörimisen lisäksi oli 8.heinäkuuta, kun suuntasimme koko perheen voimin Petkeljärven kansallispuistoon. Kävelyreittinä toimi tällä kertaa kauniissa maastoissa harjujen yli ja soiden läpi puikkelehtiva Kuikan kierros, jolta pituutta löytyi vain kuusi ja puoli kilometriä. 
Sää oli hiukan kyseenalainen ja vaihteleva - välillä aurinko paistoi ja toisena hetkenä tuuli ties kuinka monen kilometrin nopeudella samalla, kun taivaalta satoi vettä vaakatasossa. Ymmärrettävästi valokuvaus jäi hiukan puolitiehen - se ei kuitenkaan estänyt nauttimista! Reitti oli hyvin merkitty ja selkeä, polut mukavia kävellä ja ennen kaikkea maisemat kerrassaan mahtavia. 

Kokemuksena Petkeljärvi oli ihana - luonto oli puhdasta, harjumaisemat yhtä kauniita, kuin aina ja suon tuoksu oli kerrassaan huumaava. Tänne täytyy vielä palata!

Seuraavana päivänä suuntasimme Möhköön, jossa kävelimme osan Suden taivalta, joka ymmärtääkseni oli yhdysreitti kahden eri reitin välillä. Tätä varsinaista yhdysreittiä en suosittelisi kenellekään, koska vaikka se helppokulkuinen olikin, maisemat eivät päätä huimanneet - varsinkaan edellisen päivän Kuikan kierroksen jälkeen. Reitti kulki lähinnä hakkuuaukioiden ja vanhan, vaatimattoman talousmetsän poikki - eivät vetäneet vertoja muille retkille, joita olemme tehneet. Päiväkävely tuli kuitenkin tehtyä!
Tämän jälkeen ostimme Möhköstä kolmen tunnin luvat kalastukseen - koko tämä aika tulikin käytettyä. Kalaa ei kuitenkaan tullut, vaikkakin itselläni olikin lähellä suuren lohikalan saaminen. Haavi kuitenkin oli valitettavan kaukana, joten saalista ei tällä kertaa tullut ollenkaan. 

Heinäkuun kymmenentenä päivänä saimme suunnata kohti upeaa Koitajokea, joka sijaitsee aivan rajavyöhykkeen tuntumassa. Aurinko pilkahteli satunnaisesti pilvien välistä, mutta silti ei ollut liian kuuma 14km mittaiselle päiväretkelle! On pakko sanoa, että Koitajoki hyppäsi Suomen upeimpien paikkojen listan kärkeen heti alkujaan. Joki oli upea, metsä kaunista ja polut juuri sopivan haastavia ja vaihtelevia. 
Hyttysiä oli kuitenkin hyvin runsaasti, joten puolenvälin ruokatauko pyrittiin pitämään niin lyhyenä, kuin se olosuhteiden puitteissa oli mahdollista. Koirat tuskastuivat hyttysten määrästä todella nopeasti, mutta siitäkin selvittiin jotenkuten. 

Kaiken kaikkiaan Koitajoki oli uskomattoman hieno paikka koskemattoman luonnon helmassa! Nuotiopaikalla on mahdollisuus yöpyä erämajoissa, mikäli olet pidemmällä reissulla. Lisäksi paikan päällä on upeaa suota ja uskomattoman kaunis, jopa salaperäinen Koitajoki. Suosittelen jokaista siellä päin piipahtavaa käymään vierailulla Koitajoella!
Kävimme myös kalastamassa muutamia kertoja kuvankauniilla Vekaruskoskella. Paikan päällä oli lyhyt esteetön kulkureitti, jonka lisäksi parin kilometrin mittainen kävelykierros oli mahdollista toteuttaa. Koirat olivat metsään päästessään taas kerran innoissaan, mutta kosken yli kulkeva riippusilta aiheutti kummassakin pelkoreaktion. Sylissä ne onneksi matkustivat joen ylitse nätisti. 

Vekaruskoskella oli tuhottoman monta kaunista paikkaa - suosittelen täälläkin käymään. Esimerkiksi veden valokuvaamiseen paikka on mielestäni erinomainen, vaikka mitään sen suurempaa putousta paikan päällä ei olekaan! Jos koiran kanssa ajattelit käydä lyhyellä kävelyllä, valmistaudu kantamaan riippusiltoihin tottumaton karvaystäväsi sillan yli <3
Tässä välissä itse valitettavasti tulin kipeäksi, joten kokematta jäi turhan monta juttua ja upeaa retkeä. Olisin toki toivonut, että olisin mukaan päässyt, mutta tilanteelle ei mitään voinut. Paitsi jäin esimerkiksi toisesta reissusta Koitajoelle, jossa Pörri onnistui karkaamaan muutaman sadan metrin päässä Venäjän rajasta. Onneksi tässä ei käynyt mitään ja Pörri tuli, harvinaista kyllä, muutamassa minuutissa takaisin!

Reissun loppupuolella, kun oloni oli jo parempi, kävimme piipahtamassa upeaakin upeammalla Patvinsuolla. Tälle(kin) paikalle aivan ehdoton suoritus - kaunista suota silmänkantamattomiin, loputtomasti pitkospolkuja ja satunnaisia metsäsaarekkeita. Kovin kuumalla säällä ei Patvinsuolle kannata lähteä ainakaan koirien kanssa - varjoa ei juurikaan ole ja kuivana kesänä suo ei ole kovinkaan kosteaa. 
Pääosin toinen Ilomantsin mökkiviikoista oli oikein onnistunut, toinen omalta osaltani vähemmän onnistunut oman sairasteluni takia. Olisin toki toivonut olevani terveenä koko tämän ajan, mutta jos jotain positiivista tilanteesta etsii, sain näiden parin viikon aikana luettua neljä kirjaa, joista kaikki olivat oikein hyviä! 
Mökkimme Ilomantsissa oli todella mukava. Tunnelmaa kohottivat ihana kuikkapariskunta poikasineen ja lukuisat eri linnut pihapiirissä. Lisäksi läheltä mökkiämme löydettiin luultavastikin karhun ulostetta. 

Miten sinun kesäsi on mennyt?
Mitä pidit postauksesta ja minkälaista sisältöä haluaisit jatkossa nähdä?

22.7.2019

#428 Keskikesän taikaa

Päivää ennen juhannusta pysäköimme automme Ikaalisissa sijaitsevan mökin pihaan, purimme koirat auton takaosasta ja asettauduimme aloillemme parin päivän ajaksi keskelle kauneinta maasetutua. Heti matkalaukun laskeutuessa kädestäni olo oli onnellinen - täällä olen niin monet viikot viettänyt pienestä pitäen ja tänne olen juurtunut. Kaikki tuntui niin ihanan tutulta ja turvalliselta, että lähestulkoon pakahtui. 

Aurinko porotti täydeltä taivaalta luoden mökin ympärille oikein mukavan lämpötilan oleskella ja nauttia kesästä. Paljon aikaa tulikin vietettyä virkistävässä vedessä uiskennellessa, saunoessa sekä puusaunassa, että savusaunassa ja pihalla nautiskellessa. Grillin antimista saimme nauttia useaankin otteeseen. 
Juhannus vietettiin tänä vuonna isovanhempien kanssa aikaa viettäen, valokuvaten, grillaten ja säästä nauttien. Retkeilemään ei tällä reissulla lähdetty ollenkaan lämpötilan ja ajan vähyyden takia - onneksi kaikilla oli kuitenkin tiedossa, että tänne palattaisiin tämän kesän aikana vielä uudestaankin. 

Kun mökiltä lopulta jouduttiin lähtemään, oli olo uskomattoman rentoutunut - tuntui, kuin olisin ollut kotoa poissa pidempään, kuin vain kolme päivää! Loma oli siis tehnyt tehtävänsä paremmin, kuin hyvin. Reissusta jäi tällä(kin) kertaa käteen ihania muistoja ja fiiliksiä, sekä muutama ihan kiva räpsykin. 

Missä tykkäät viettää lomasi?
Onko sinulla joku tietty kesäperinne?

11.7.2019

#427 Kukkaisloistoa

Nyt, kun tähän mennessä kiireisen ja retkeilyn täyteisen mökkiloman keskelle on järjestetty yksi välipäivä, ajattelin istahtaa kertoilemaan teille 30.5 reissusta Mustilan Arboretumiin, eli alppiruusupuistoon. Tällöin alppiruusupuisto ei ollut vielä parhaimmillaan kukinnan puolesta, mutta uskomattoman kaunis se oli joka tapauksessa!
 1.
 2.
 3.
4.
Kuvia tältä reissulta kertyi jopa yli kaksisataa kappaletta, mutta muokkaukseen päätyi vain parisen kymmentä kappaletta. Näiden kanssa olinkin harvinaisen tarkka ja "kranttu" - halusin vain omaan silmääni positiivisesti osuvat kappaleet muokkaukseen ja sitä kautta julkaisuun. 
Monesti olenkin tyytynyt kivoihin peruskuviin, mutta tällä kertaa hain hiukan erilaista fiilistä. Valittujen kuvien kanssa pyrin myös kokeilemaan hiukan erilaisia tapoja muokata kuvia, koska mielestäni olen hiukan jämähtänyt suurikontrastisiin kuviin. Tämä kannatti, sillä mielestäni sain muutamia kivoja, erilaisella tavalla muokattuja kuvia tallennukseen asti!
 5.
 6.
 7.
8.
Kuten totuttua, myös koirat olivat tällä reissulla mukana. Sää oli reissun aikana vähän turhan lämmin ja paikoitellen koirilla olikin hiukan tukala olo. Vettä ja taukoja oli kuitenkin runsaasti - pidimme visusti huolta koirien hyvinvoinnista. 
Valokuvaustaukojen aikana koirat odottelivat varjossa matkan jatkumista. Muutenkin Pörristä ja Almasta sai olla ylpeä - ne käyttäytyivät todella hienosti koko reissun ajan, eivätkä höseltäneet turhaan!
 9.
 10.
 11.
12.
Mustilassa pidin erityisesti lajien runsaudesta, alueen luonnonmukaisuudesta ja värien loistosta, joka häikäisi uudelleen ja uudelleen joka nurkan takana. Alue oli laaja ja siellä oli hyvin tilaa liikkua, ihmismäärä katosi puiston eri kulmiin ja nurkkiin. Lisäksi Mustilassa oli monenlaista metsää ja puistikkoa riippuen siellä kasvavista lajeista. Puistoon oli istutettu atzaleojen ja alppiruusujen lisäksi myös muita lajeja - niin Suomen luonnossa "vapaana eläviä", kuin myös niitä harvinaisempia ja kaukaa tuotuja lajeja. 
Monen lajin kohdalla vähintään nimikyltti ja muutamien kohdalla myös pientä tarinointia esimerkiksi niiden historiasta sun muusta. Puista erityisesti suuret Douglas-kuuset kiinnittivät huomion massiivisella rungollaan ja päätähuimaavalla korkeudellaan. 
 13.
 14.
15.
Onneksemme sää oli aurinkoinen ja loi mahtavat olosuhteet valokuvaamiselle luodessaan taianomaista valon ja varjon vaihtelua. Juuri valo toi esille puiston kauneimmat kohteet ja innoitti kuvaamaan juuri tiettyjä kohtia - valon siivilöityminen puiden oksien läpi, hempeä vaaleanpunaisen heijastus atzaleoissa ja pieni pilke koirien silmissä. 

Vaikka puisto jo toukokuun loppupuolellakin oli upea, kävisin siellä hyvin mielelläni myös lähempänä kesää, jolloin kaikki olisi täydessä kukassaan ja loisi entistäkin upeammat olosuhteet puistosta nauttimiselle. 
Suosittelenkin jokaiselle teistä joko Mustilan arboretumissa tai jossain muussa lähiseutunne arboretumissa vierailemista, koska se varmasti lisää kiinnostustanne luontoon, kasveihin ja luonnossa liikkumiseen. 
16.
17.
Pidin tämän postauksen tarkoituksella kuvapainotteisempana, koska mielestäni juuri ne ovat tämän postauksen ideana. Joidenkin kuvien kohdalla en ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta pitkän yrittämisen jälkeen totesin luovuttamisen olevan parempi vaihtoehto. 

Kertokaa toki, löytyikö kuvien joukosta lempikuvaa ja mitä mieltä olitte tämän tyyppisestä postauksesta! :)