Näytetään tekstit, joissa on tunniste instagram. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste instagram. Näytä kaikki tekstit

1.2.2017

#325 Pikkuhiljaa... - Ja instagram

Taas on jäänyt vähän ratsastuspostauksia kirjoittelematta kiireen takia... Olen nyt muutenkin tehnyt vähän muita postauksia valmiiksi, esimerkiksi matkapostaukset halusin saada pois alta mahdollisimman nopeasti. Linkkaa blogisi-arvosteluissakin oli ihan järkyttävän kova homma, ja toinen osa on vieläkin tekemättä... Huoh!
Muutamasta ratsastustunnista en enää omista minkäänlaista havaintoa, puhumattakaan siitä, että pystyisin kirjoittamaan niistä jotakin järkevää. Edes kohtuullisen järkevää. Tähän postaukseen olen koonnut lyhyehkösti kolmen eri ratsastustunnin kuulumiset, sekä loppuun pienen yhteenvedon minun ja Ferrarin tämänhetkisestä tilanteesta. Kiitos ja näkemiin. Kukaan ei tätä jaksa lukea. Kai. 
 Postaus täytetty minun ja Ferrarin alkuaikojen vähän epäonnistuneemmilla kuvilla :D

17.1.17 menin Ferrarilla. Muistaakseni minulla oli ollut silloin erittäin huono päivä, mutta voin sanoa, että tämä tunti kyllä pelasti päivän ihan totaalisesti! Tosin tallireissun jälkeen kaikki paha ja huonosti oleva palasi mieleen, mutta sain edes hetken olla tuon päivän aikana onnellinen siitä, että nousin aamulla sängystä. 
Tunnin alussa Ferrari tuntui kivan rennolta ja letkeältä, eikä se tuijotellut yhtään mitään mukamas peloissaan. Se kuunteli pohkeita ja oli kuuliainen jokaiselle avulleni. Ehkä se aluksi tuntui turhan hitaalta ja laiskalta, joka sitten tuotti alkutunnista vähän ongelmia. Pääasia oli kuitenkin se, että poni oli rento!
Alkukäyntien-ja ravien aikana opettajamme laittoi pari puomia maneesiin kulmia varten. Rusthollin maneesihan on pyöreä, joten siellä ei pääse harjoittelemaan kulmien ratsastamista. Kulmat siis tehtiin. Yllätyin oikeasti siitä, ettei Ferrari edes tuijotellut vasempaan kierrokseen puomeja, vaan kulki niiden ohi niin, kuin ne olisivat aina olleet siinä. Aluksi menimme tätä suorakulmion muotoista uraa ihan käynnissä, ajatellen sitä omaa asentoa, istuntaa, hevosen suoruutta ja omia vatsalihaksia. 
Seuraavaksi siirryimme raviin ja ravasimme sivut, mutta kävelimme kulmien läpi. Yritin heti saada ravin kulkemaan eteen oikeasti hyvin, mutta kuitenkin niin, että Ferrari pysyisi rentona. Satunnaisesti poni nosti päätään, mutta asettamisella ja pohkeella muistuttamisella se palasi sinne alas. 
Kun jatkoimme tehtävää kokonaan ravissa kulmineen päivineen, istuin harjoitusraviin, koska siinä minulla on ollut ongelmia jonkin verran tässä lähiaikoina. Pyrin vain rentouttamaan lantion ja miettimään omia vatsalihaksia. Välillä hidastin ravia, välillä ratsastin sitä eteen. Kun kokosin ravia, käytin vain ylävatsalihaksiani ja tein pieniä puolipidätteitä ohjilla. Että Ferrari oli hieno! Eteenratsastuksessa en sitten käyttänyt juurikaan pohkeitani, vaan lähdin avaamaan omaa istuntaani niin, että annoin Ferrarille luvan venyttää askeltaan. Pidin kuitenkin ohjissa tuntuman niin, ettei se lähtenyt kasvattamaan vauhtiaan, mutta venytti kuitenkin askeltaan. 
Lopulta tämäkin oli ihan tehtävänä - kokosimme ja lisäsimme ravia, eli säätelimme sen pituutta. Tämä sujui Ferrarin kanssa oikein kivasti kumpaankin suuntaan! Harjoitusravissakin pystyi istumaan edes jotenkuten, kun oli oma kroppa hallinnassa ja lihakset käytösä.
Oikeassa kierroksessa teimme sitten samaa tehtävää parilla voltilla varustettuna, ja alkuun Ferrari vähän kyttäsikin valkoista puomia, jota oli siirretty huimat kaksi senttiä. Ilmeisesti sieltä sitten hyökki jotain pieniä vihreitä miehiä, kuka tietää... Ainakin ne pelottivat pientä yksisarvista kovasti! Pian kuitenkin kulma oli tuttua kauraa ja pienet vihreät miehet painuivat takaisin sinne, mistä alunperin tulivatkin.
Laukassa yritimme vain saada hyvää tuntumaa, aktiivista laukkaa ja istuntaa kuntoon. Yllättävää kyllä, nyt laukat sujuivat kohtuullisesti kumpaankin suuntaan, mitä nyt oikealle vähän huonommin. Aluksi ratsastaessa vasen oli selkeästi heikompi kierrokseni, kuten Ferrarillakin. Päätin, että nytpä otamme vasemman kierroksen haltuun, ja jatkossa ratsastinkin sitten enemmän vasemmalle, ja aloitin esimerkiksi ratsastamisen vasempaan kierrokseen. Nyt Ferrari on superhyvä ratsastaa vasemmalle ainakin useimmiten, ja oma ratsastukseni oikeaan kierrokseen on huonontunut. No, nyt vaan treenailemaan sitä oikeaa kierrosta... Laukassa on muutenkin ollut vähän ongelmia Ferrarin kanssa, kun en osaa oikein istua sen laukassa, ja silloin kun yritän miettiä istuntaa, muut avut jäävät, ja sitä seuraa siirtyminen raviin. Kun yritän ratsastaa jotenkin muuten laukkaa paremmaksi, oma istunta jää vähän varjoon ja tuloksena on taas ravisiirtyminen. Ehkä kultainen keskitie löytyy?
Muuten tunti meni oikein hyvin ja siitä jäi hyvä maku suuhun - ja sain kokea kunnon ahaa-elämyksen oman lihastenkäyttöni saralta. Tunti oli siis aikamoinen päivänpiristys!
24.1.17 menin Ferrarilla. Tein käynnissä ohjeistuksen mukaisesti voltteja ja pysähdyksiä, joissa Ferrari oli mukavan rento ja kuuliainen. Käynti olisi tosin kaivannut enemmän aktiivisuutta ja tempoa, joka sitten löytyi kunnolla vasta tunnin päätyttyä. Ravissa tein sitten askeleenlyhennyksiä ja askeleenpidennyksiä, lisäksi tietenkin niitä voltteja, joiden avulla sain Ferraria paremmin kuulolle ja taipumaan. Volttien jälkeen teimme sitten hetken loivaa avotaivutusta. Vasempaan kierrokseen avot eivät olleet kovin hyviä, mutta sieltä löytyi niitä pieniä, parin askeleen mittaisia pätkiä, kun avotaivutus oikeasti onnistui. Oikeaan kierrokseen avot menivät jo paljon paremmin, ja niistä jäi parempi fiilis. F oli todella kankean tuntuinen ratsastaa ja hidas pohkeelle, mutta se parani koko tunnin ajan jatkuvasti, koko ajan parempaan suuntaan! Oikeaan, eli siihen helpompaan kierrokseen ratsastin enimmäkseen harjoitusravia, jotta saisin itse vähän istuntatreeniä. Pitäisi varmaan joku kerta yrittää ratsastaa ilman jalustimia, jos istuntaa saisi vähän enemmänkin kuntoon. Silloin on nimittäin ihan pakko istua kunnolla alas satulaan ja löytää ne kadoksissa olevat vatsalihakset, jos mielii pysyä selässä.
Laukoissa homma sitten taas levähti, vaikka ravissa ja käynnissä poni olikin ollut hyvä. Laukassa en osaa nimittäin istua vielä kunnolla (tarkoitan juurikin Ferrarin laukkaa, muiden laukka on jo ihan kunnossa), ja jos yritän keskittyä istuntaan, omat avut jäävät varjoon → pudotus raviin, koska pohkeet eivät ole lähellä. Jos sitten yritän keskittyä enemmän eteenpäinpyrkimykseen ja laukkaan, oma istunta jää kokonaan heitteille → pudotus raviin. Tästä sitten seuraavana tiistaina koin pienen ahaa-elämyksen laukan suhteen, siitä lisää sitten tämän postauksen lopulla.
Laukassa ohjat tosiaankin valuvat todella helposti käsistä, enkä pysty pitämään omaa takamustani satulassa. Ferrarilla on ainakin minulle vähän hankala laukka ratsastaa, joten suurin osa ajasta menee vielä säheltämiseen. Koko ajan, pienin askelin, olemme kuitenkin menossa selvästi parempaan suuntaan! Laukat sujuivat taas oikeaan kierrokseen paljon paremmin kuin vasemmalle - nyt vasenta kierrosta täytyy treenata vähän enemmän.
Laukassa teimme myös niitä voltteja esimerkiksi M-kirjaimen kohdalle. Usein volteilla laukka tippuu raville, mikä johtuu esimerkiksi omasta istunnastani. Lähden volteilla työntämään laukkaa liikaa eteenpäin, enkä muista käyttää ulko-ohjaa, tai ulkoapuja muutenkaan. Parempaan päin, parempaan päin - tie on aina eteenpäin ja kaikki on kotiinpäin, meni sitten loppupeleissä miten meni.
 Seuraavana tiistaina, eli 31.1.17 menin Ferrarilla (kolmas kerta tässä postauksessa). Poni aloitti tunnin mukavasti sätkähtämällä katolta tulevia lumia, vaikka sillä olikin korvahuppu päässä. Se on hevonen, joka näkee ympärillään asioita. Jos se ei näe jotain, sitten se kuulee. Ferrari on oikeasti sellainen poni, että sitä täytyy tukea todella paljon pohkeella, jotta se tuntee olonsa turvalliseksi. Se on pakko pitää hommissa, tehdä voltteja, puolipidätteitä, askeleenpidennyksiä jne., jos haluaa, että se kuuntelee ja taipuu kunnolla. Niin, se on poni, joka kaipaa paljon tukea ja turvaa ollakseen rento ja kuuliainen. Käynnissä aloitimme suoraan volteilla, ja jatkoimme samaa tehtävää ravissa. Ravissakin F oli kivan rento ja kuuliainen, mutta siltikin niin järkyttävän hidas pohkeelle. Usein se lähtee pohkeesta juokseman vain alta, kun sen täytyisi polkea paremmin alleen. Se haluaa juosta, ei työskennellä. Kuitenkin, tein melkein jokaisen kirjaimen kohdalle voltteja. Tein ulko-ohjasta paljon pidätteitä, yritin kääntää ulkopohkeella ja taivuttelin sisäpohkeella. Liikaa asiaa. Kun voltit sujuivat kohtuullisesti, aloimme potkia sisäpohkeella sisäpohkeen avulla taivuttelemaan kylkiä vieläkin enemmän ja saada väistömäisesti (väistömäisiä askeleita) hevosen sisätakajalkaa enemmän alle ja ulkoetujalkaa kohti. Yksinkertaista, mutta niin vaikeaa. Tarvitseeko muuta sanoa?
Pääosin tehtävän tämä osuus meni kehnosti, mutta niitä superhyviä pätkiäkin tuli. Opettajaltakin saatiin kehuja, ja pääsin oikein taputtamaan pientä valkoista kaulalle palkinnoksi hyvästä työstä. Jes, kehut ovat aina hyvä merkki!
Juuri ennen laukkoja maneesista menivät sähköt pieneksi hetkeksi, jonka aikana sitten taluttelin Ferraria. Oli muuten hauskaa, kun pelkästään Ferrari näkyi kimona muiden joukossa, kun muut olivat vain mustia möykkyjä :D Kun valot sitten palasivat, aloitimme laukkaamisen. Laukka piti yrittää työstää mahdollisimman hyväksi, ja sai itse päättää, miten. Itse tein niin, että laukkasin pieniä pätkiä suoralla uralla, mutta pääasiassa yritin saada vain onnistuneita laukkavoltteja, jotka ovat olleet aika ongelmallisia satunnaisesti. Nyt laukkavoltit sujuivat vasempaankin kierrokseen oikein kivasti, ja kerrankin laukoista jäi oikeasti hyvä fiilis! Oikea laukka oli jotain maagista - se oli niin pehmeää, että siinä saattoi vain istua. En tiedä, mitä siinä välissä sitten tapahtui, mutta yhtäkkiä koko poni muuttui. Siitä tuli laukassa niin pehmeä ja miellyttämisenhaluinen, että siinä hetkessä rakastuin siihen poniin uudestaan. Se oli jotain niin taivaallisen pehmeää, ettei sitä voi sanoin selittää. Loppuraveissa Ferrari oli vieläkin ihan superpehmeän tuntuinen, sen askeleet tuntuivat siltä, kun koko poni ei olisi edes koskettanut maata. Jotenkin tuntui, ettei sellaista fiilistä saa ratsastamalla. Se tulee siitä, kun päättää kuunnella hevosta - ei korvillaan, vaan sydämellään.

Pääsääntöisesti meillä menee Ferrarin kanssa todella kivasti ja nousujohteisesti! Laukassa on vielä vähän hakemista, mutta treenaamisen myötä sekin sitten hioutuu paremmaksi. Välillä usko tulevaan tuntuu kaikkoavan, mutta lopulta se kuitenkin löytyy ja saa uskomaan entistä enemmän parempaan huomiseen.
Muuten, olen nyt siirtynyt 2010-luvulle, vihdoin ja viimein. Loin siis instagramin viime viikonloppuna, taisikin olla lauantaipäivä. Instagramiin päivittelen useammin kuulumisia, kun nämä blogipostaukset vaativat kuitenkin ihan hirvittävän paljon työstöä ja tekemistä, joten sieltä sitten löytyy kuulumisia reaaliaikaisemmin :)