#395 Uudet tuulet puhaltavat

Lempikuva heti tänne alkuun <3 Tango on niin hieno ja itse istun edes jotenkuten siedettävästi!

Mistähän sitä nyt oikein aloittaisi? Viimeisimmästä postauksesta on reilusti yli puoli kuukautta aikaa, ja ette uskokaan, miten älyttömän paljon siinä ajassa on tapahtunut! Paljon mahtavia asioita, ja vähintään yhtä mahtavia on tulossa jatkossakin. 

Viimeisimmät postaukset ovat pääosin olleet koira-tai luontopostauksia, joille jatkoa kyllä seuraa ihan tässä piakkoin. Tällä hetkellä haluan kuitenkin päästä purkamaan uusimmat ratsastuskuulumiset - uskon niiden kiinnostavan teitäkin. 

Ratsastukseni Rusthollissa loppuivat muutama viikko sitten, mutta tuntuu, kuin siitä olisi hurjan pitkä aika. Hurjan pitkän tallietsinnän jälkeen itseäni miellyttävä talli löytyi ja kotiuduin nopeasti Symphony Stablelle Kellokoskelle. Symphony on meiltä kauempana kuin Rustholli, mutta kuitenkin siedettävän ajomatkan päässä. 

Symphonylla on aivan mahtava talli-ilmapiiri, ihanat hevoset ja aivan erityisen ihana ja kannustava tallinomistaja/opettaja! Tällä hetkellä en millään keksisi itselleni parempaa paikkaa harrastaa ja kehittyä laadukkaasti tässä harrastuksessa. 

Symphony on ihanan kodikas talli keskellä maaseutua, joka samalla tarkoittaa myös mahdollisuutta maastoiluun ainakin satunnaisesti. Lisäksi siellä pääsee halutessaan tutustumaan Working Equitationiin ja mahdollisesti ainakin tallikisoissa kisaamaan siinä sekä luultavasti hyppimään satunnaisesti tikkujen ylikin. 

Ehkä toistan itseäni, mutta ilmapiiri on mahtava ja kodikas! Kun ensimmäistä kertaa saavuin Symphonylle, kuului monta tervehdystä, minulle näytettiin paikat ja hevoset. Koin, että minut otettiin älyttömän hyvin vastaan. 

Ensimmäisen tunnin menin pienellä mustalla Viivi-tammalla, joka oli oikein mukava ja vauhdikas kaveri ratsastaa! Tallin esittelykierroksella kuitenkin iskin silmäni tallilla asustavaan Tango-oriin, mutta ajattelin, etten saisi nousta sen selkään vielä todella pitkään aikaan. 

Niin siinä kuitenkin kävi, että jo toisella tunnillani Symphonylla istuin Tangon selässä. Heti tuntui, että tässä se nyt on. Uusi ystävä, treenikaveri, opettaja. Jotenkin asiat vain rullasivat eteenpäin ja hujauksessa olikin sovittu, että alan Tangolla vakituisesti treenaamaan ja kisaamaan. Näin alkuun käymme vain ohjatuilla tunneilla, mutta viimeistään syksyllä olisi tarkoitus ottaa mukaan jo itsenäistäkin menoa. 

Kuka tämä Tango sitten oikein on? Herra on parikymppinen pv-ori, joka on koulutettu VaB-tasolle asti. Kilpailuissa se on tietääkseni kisannut ainakin A-tasolla. Tango on ehkä maailman herttaisin herrasmies, mutta silmäkulmasta löytyy kuitenkin pilkettä kotitarpeiksi. Tuhma se ei missään nimessä ole, mutta huumorintajua löytyy. 

Ratsastaessa Tango tarjoaa luonnostaan hyvin kevyen tuntuman ja kokoaa itsensä helposti lyhyeksi. Tarkoitus on ollut saada se tunneilla mahdollisimman rennoksi ja hiukan alemmas, jottei se jää "virkkuukoukkumuotoon" liian ylös. Tango vaatii vakaan käden ja hurjan paljon jalkaa. Alkutunnista se saattaa olla hidas jalalle, mutta kun sen takajalat saa alle, niin herra on niin hieno, ettei sitä voi sanoin kuvailla!

Tango on paras ratsastaa, kun sen saa hyvin reaktiiviseksi ja virittyneeksi, jolloin takajalat tulevat alle ja muoto paranee. Meidän kahden meno on pätkittäin ainakin kaksijalkaisen osalta epävakaata, mutta käynnissä muoto alkaa olla oikein mukava, samoin pätkissä ravissa ja osittain myös vasemmassa laukassa.

Hienointa tässä on, että Tango ja Symphony yleensäkin tarjoavat minulle tällä hetkellä enemmän kuin koskaan olisin uskonut löytäväni - kaikki on laadukasta, rentoa ja kaikkea muuta mitä tällä hetkellä tunnen tarvitsevani. Tangonkaan kanssa kaikki tunnit eivät ole menneet ihan nappiin, mutta joka kerta herrasta paljastuu jotain uutta.

Tällä hetkellä en edes odota mitään täydellistä liitelyä, tutustumme toisiimme rauhassa ja yhteistyö paranee sitten pikkuhiljaa. 

Kisakaudenkin pääsen starttaamaan heti parin viikon päästä, sunnuntaina 3.6 heti koulun päättäjäispäivän jälkeen. Suunnitelmissa olisi startata Tangolla kaksi luokkaa - alle HeC E.B Special "verkkaluokaksi" ja varsinaiseksi radaksi sitten elämäni ensimmäinen HeB. Ratana B:ssä toimii HeB:0, joka on teknisesti haastava rata ja varsinkin laukkalävistäjät saattavat osoittautua ikäviksi kulmakiviksi. On tässä kuitenkin pari viikkoa aikaa treenata, eli ei hätää!

Varsinkaan B:hen itselläni ei ole mitään odotuksia, kunhan päästään läpi! Samalla näen, millainen Tango on kisoissa ja saan itse arvokasta kokemusta. En tiedä, olemmeko täysin valmiita (=olenko minä itse valmis) B-tason rataan, koska peräänanto ja muoto ei ole vielä vakiintunut, mutta en minä mitään häviäkään. Kokeillaan!

Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta uskon, että päätän tämän postauksen tähän ja odottelen uusia ratsastuskuvia, joita toivottavasti saan pian. Maneesilaatu on tietenkin vähän heikohkoa, mutta onpahan nyt jotain todistusaineistoa siitä, että osataan me ainakin jotenkin päin kulkea. 

Mukavaa toukokuun jatkoa kaikille, toivottavasti tapaamme kirjoitusten osalta taas pian!

#370 Mitä sanoa? // What could I say?

En tosiaankaan tiedä, mitä sanoa, tai mitä kirjoittaa. Fiilikset ratsastuksen suhteen ovat todella ristiriitaiset, ja tällä hetkellä niitä on todella hankalaa lähteä purkamaan. Se itseasiassa onkin syy, miksi en ole tänne sen enempää kirjoitellutkaan. 

En edes muista, mitä olemme ratsastustunneilla tehneet. Muistan pätkiä ja muistan fiiliksiä, mutta tehtävistä en oikein osaa kirjoittaa mitään. Katsotaan, jos saisin raavittua tähän postaukseen edes jotain järjellistä, mutta luultavasti tästä on tulossa kamala sekametelisoppa. 

I really don't know, what could I say, or what could I write. I've good and bad feelings about riding, and I don't know, how to write about them... Actually it's the reason, why I've not written anything. 

I don't remember, what we've done at my riding classes, so I don't know, what kind of post this will be :D

Ferrari

Alkusyksy meni Ferrarin kanssa todella kivasti, ja niin on pääasiassa mennyt nytkin. Ferrarin kanssa on hiljalleen alkanut löytymään edes jonkinasteista luottamusta, ja lähes jokaiselta tunnilta olenkin saanut poistua hymyssä suin. Marraskuun alussa poni heitti minut selästään, mutta se on täysin ymmärrettävää, koska en itse ollut hereillä ja poni oli hiukan väsynyt aikaisemmasta tunnista. Lopputunnista Ferrari oli kuitenkin superhyvä, joten se sai hyvitettyä temppunsa aika nopeasti. Sitä seuraavalla tunnilla oli todella tuulinen ja pimeä sää, joten ymmärrettävästi Ferrari oli hyvin jännittynyt. Hyvien ohjeiden ansiosta Ferrari kuitenkin rentoutui lopputunnista ihan peräänantoon saakka, ja voin kyllä sanoa, että fiilis tunnin jälkeen oli mahtava! Ratsastin paremmin, kuin pitkään aikaan, ja sain ponin oikeasti läpi ihan toisella tavalla, kuin yleensä sen saan. Jouduin tuolla tunnilla käyttämään todella paljon jalkaa, ja sen vaikutuksen kyllä huomasi. 

Maneesissa Ferrari on ollut tunnista riippuen joko todella hyvä, tai sitten vähemmän hyvä. On ollut tunteja, jolloin olen voinut mennä koko tunnin ilman kumppareita niin, että poni on rentona ja liikkuu hyvin, mutta on ollut myös tunteja, jolloin poni on hidas ja tunnin jälkeen jää harmistunut fiilis. Pääosin Ferrarin kanssa on mennyt kivasti, ja hoitaessa poni on ollut aivan ihana ja leikkisä <3!

The early autumn went well with Ferrari. Slowly the trust between me and Ferrari is getting better, and I have lots of good feelings with it. In the beginning of November it threw me to the ground, but at the end of the riding class it was very, very nice to ride. At the next class the weather was windy, rainy and dark, so Ferrari scared almost everything. Thanks to good instructions from the teacher, Ferrari relaxed at the end of the riding class and was good to ride! I was very, very proud of it <3. 

In indoor arena Ferrari has been good or not so good. We had few hours, when Ferrari was very relaxed, good to ride and motivated, but we also had hours, when Ferrari was slow and it didn't have motivation.

Vento

Ventollakin pääsin menemään pienen tauon jälkeen marraskuun alkupuolella/lokakuun loppupuolella. Tunnilla tehtiin paljon perustyöskentelyä, siirtymisiä askellajien sisällä, avotaivutuksia ja pohkeenväistöjä. Vento oli yllättävän rento ja yhteistyökykyinen, ja avotaivutuksetkin onnistuivat älyttömän hyvin, ja varsinkin siitä tuli hyvä fiilis. Myös laukkatyöskentely onnistui normaalia paremmin! Poni oli älyttömän pehmeä ja miellyttävä ratsastaa, ja kuunteli jokaista pientäkin apua, jonka sille annoin. 

On one day I rode Vento, after few weeks break. On the riding class we did lots of Basic work, transitions between gaits, shoulder-ins and leg-yields. Vento was surprisingly relaxed and it had a good work motivation! Working in the gallop went also good and I was very happy after that riding class, Vento was so Super!

Oskari

Yhtenä torstaina menin Oskari - orilla, joka oli itselleni älyttömän iso yllätys. Viime talvena pääsin ponin selkään kerran, ja eihän se kovinkaan kehuttavasti mennyt, kuten ei tämäkään tunti... Oskari yritti ihan älyttömän paljon ja olisi varmasti ollut todella hieno, jos olisin itse löytänyt ne oikeat nappulat. Jäin itse liikaa suuhun kiinni, vaikka koitinkin olla mahdollisimman kevytkätinen ja tehdä paljon puolipidätteitä. Tunnilla tehtiin paljon siirtymisiä ja käännöksiä istunnan avulla, ja jotenkin onnistuin sössimään kaiken älyttömän pahasti. Vaikka tunti menikin huonosti, menisin Oskulla mielelläni uudestaankin, jotta pääsisin korjaamaan erityisesti omia virheitäni ja tutustumaan poniin kunnolla - toivoa on, mutta onnistumiseen on kyllä älyttömän paljon matkaa!

On one Thursday I rode Oskari, what was a big surprise! Oskari really tried its best and it could have been very great, but I rode really bad. We did a lot of transitions and turns with position... Although the class went bad, I want to try Oskari again later and fix my own mistakes with it - and maybe do something good with Oskari :D

Myra

Samana torstaina menin Myrallakin pitkästä aikaa, ja tämä tunti meni vielä huonommin kuin tunti Oskarin kanssa. Myra yritti hyvin ja kesti selässä roikkumista yllättävän hyvin, josta ei voi olla kuin kiitollinen. Taas kerran jäin liikaa suuhun kiinni, ja jos tunnista olisi kuvia, ne lentäisivät suoraan roskakoriin. En osannut auttaa Myraa rentoutumaan tai kulkemaan mitenkään päin. Onhan Myra toki hyvin erilainen, kuin esimerkiksi Ferrari, mutta en ole vieläkään antanut anteeksi rumaa ratsastustani.Voin rehellisesti sanoa, että tunnin jälkeen hävetti, ja onnistumiseen on matkaa noin kaksituhatta kilometriä :D Myraakin olisi mielenkiintoista kokeilla uudelleen, ehkä vähän paremman ratsastuksen kera. Myra kesti minua älyttömän hyvin, kiitos siitä Myralle <3

On the same Thursday when I rode Oskari I rode also Myra. I'm sure I rode worse than ever, although Myra tried its best... I couldn't help Myra to relax and calm down. Ok, Myra is different than Ferrari, but still. Myra is a great Finnhorse and it looks amazing with a rider who rides good, but I'm not that person (yet). But maybe some day :D As I want to ride Oskari again, I also want to ride Myra again and fix my mistakes, and learn to be better rider!

Että tällaista sitten tällä kertaa! Pääosin tunnit ovat siis menneet kohtuullisen hyvin, mutta oma ratsastus on ollut ihan Ö-luokkaa parin  viime tunnin ajan, enkä ole saanut omaan ratsastukseen mitään kontrollia. Ehkä täältä vielä noustaan, mutta ainakin istuntaremppa olisi paikallaan...

Toivottavasti joku siellä jaksoi lukea tämän postauksen, vaikka se ei ollutkaan parasta tasoani, puhumattakaan puhelinkuvista :D Kiitos, jos luit :)

I hope you enjoyed this post, and thanks for reading :)!

#350 Väsynyt, mutta onnellinen

Suvivirsi on nyt laulettu ja koululaiset ovat päässeet kesälaitumille. Useimmat ovat jo yo-juhlansa pitäneet, ja tunnelma on korkealla. Suomen kesä tarjoaa 13'c lämpötiloja, satunnaisia räntäsateita ja rankkasadekuuroja, kylmää tuulta ja joskus jopa hieman auringonpaistetta. Tallille mentäessä mukana on lähes poikkeuksetta kevyttoppatakki, fleece, pitkähihainen, tuulitakki ja kaikkea siltä väliltä. Mikään ei kuitenkaan voi poistaa sitä tosiasiaa, että nyt on oikeasti kesäloma. 

Oma alakouluni loppui 3.6 ja pääsin kesälaitumille hyvin fiiliksin todistus ja ruusu kädessä. Onnistunut puhe oli takana, ja pian kotiin päästyäni lähdin muutaman tunnin päähän ylioppilasjuhliin. Kotiin tulinkin vasta kahdentoista aikaan. 

-       -       -       -       -

Se niistä turhista höpöttelyistä... Rusthollin tunneilla on sujunut oikein kivasti parit viime kerrat. Kukalla olen mennyt sen kaksi kertaa ja Ventolla kaksi tuntia saman päivän aikana. Kukan kanssa meno on parantunut koko ajan, ja muutenkin tyttösen kanssa tuntuu synkkaavan oikein hyvin. Kukka on sellainen hyvän mielen hevonen, jonka kanssa ei voi lähteä tunnilta huonolla tuulella. Se on niin hirvittävän yritteliäs, reipas ja rehti, niin kuin suokit useimmiten ovatkin. 

Venton kanssa mentiinkin sitten torstaina 25.5 kaksi tuntia peräkkäin. Toinen tunti oli koulutunti, josta muistikuvia ei ole ollenkaan. Toisella tunnilla hypittiinkin minikavaletteja ja mentiin puomeja - oli kyllä mukavaa käydä vähän virkistämässä omaa mieltä! Puomeja oli toisella pitkällä sivulla loivan kiemurauran mukaisesti ja toisella pitkällä sivulla oli sitten kavaletti - puomi - kavaletti - sarja. Puomin ympärille piti aina tehdä voltti laukassa ja sen jälkeen jatkaa neljällä laukalla viimeiselle kavaletille. Venton kanssa oli kiva säätää askeleita ja välejä, ja hassut pomput olivat omia laskentavirheitä ja mokia. Muutenkin tunti meni Venton kanssa oikein kivasti, vaikka mitään erityisiä ahaa - elämyksiä ei tullutkaan. Myöhemmin niitä kyllä tuli, mutta niistä sitten vähän myöhemmin.

Kukalla pääsinkin sitten ratsastelemaan muistaakseni kaksi kertaa näiden tuntien jälkeen ja tamma oli sanalla sanoen ihan uskomaton ratsastaa! Se yritti niin täysillä ja teki parhaansa - ei siitä voi olla kuin ylpeä! Laukat onnistuivat kerta kerralta paremmin ja paremmin, pääsimme laukkaamaan jopa pari kierrosta putkeen ilman tippumisia. Mitään kulmia en tytön kanssa vielä laukassa ratsasta, enkä muutenkaan hirveä tiukkoja käännöksiä, sillä sen tasapaino ei ole siihen ihan riittävä. Muutenkin esimerkiksi lävistävät ravissa ovat hankalia, samoin esimerkiksi kolmikaariset kiemuraurat ja pääty-ympyrät, joissa mennäänn välillä uralle. Paljon se on kuitenkin jo parissa viikossa kehittynyt, ei voi kyllä valittaa!
Kun ensimmäistä kertaa nousin Kukan selkään, väistöt olivat oikeasti yhtä kidutusta vasemmalle päin (oikean jalan väistöt). Eivät ne seuraavillakaan tunneilla mitään helppoja olleet, mutta saatiin oikean jalan väistöissä jo muutama oikein hyvä askel. Kun askelet saatiin esiin, oli aina pitkien ohjien ja tuumaustauon aika, ettei homma mene liian hankalaksi.

Tähän väliin äärettömän laadukas puhelinräpsy...

Koska Kukalla on niin kivan pehmeät ja keinuvat askeleet, olin jo jonkin aikaa ajatellut, että uskaltaisiko sen satulan heittää mäkeen vaikka sitten loppuravien ajaksi. Hyvin menneen tunnin jälkeen, kun Kukka oli hienosti tsempannut ja olin saanut sen muotoon tasaisuutta ja takajalkoihin lisää poljentaa (ainakin pätkittäin), päätin kysäistä satulan poisjättämisestä. Olin oikeastaan vähän yllättynyt omasta olemisestani satulattomassa selässä, se nimittäin tuntui helpolta. Sain ilman satulaakin ratsastettua Kukkaa kivasti eteen alas, eikä oma tasapaino edes horjunut siellä selässä. Olen kyllä äärettömän ylpeä kukkaistytöstä ❤

Jep - tähän väliin varsakuvia, kun muut kuvat loppuivat.. Onhan tuo varsa kuitenkin aika söpö?

Venton kanssa koettiinkin 6.6. ahaa - elämyksiä. Ratsastin taas kaksi tuntia, kummatkin Ventolla. Ensimmäisellä tunnilla totuttelin kulttuurishokkiin, astetta kapeampaan selkään ja vähän tahmaisempaan menoon, joka ei lopulta ollutkaan niin tahmaista. Tuntuipa muuten hirvittävän oudolta ratsastaa Ventolla parin kerran Kukkailun jälkeen... Kummallakin tunnilla painotuttiin laukkatyöskentelyyn, joka sopi minulle oikein hyvin - niiden avulla Venton saa kivasti hereille ja muutenkin parhaiten työstettyä. Alkutunnista saimme (kummallakin tunnilla) verrytellä aika itsenäisesti volteilla, ympyröillä ja työskentelyllä, jonka parhaaksi näkee juuri siihen tilanteeseen. Aloittelin Venton kanssa isommilla ympyröillä ja pitkillä taivutuksilla & asetuksilla, joista sitten siirryin pieniin väistöpätkiin, siirtymisiin ravin sisällä ja pieniin voltteihin vähän suuremmalla taivutuksella. Vento oli oikein kivasti kuulolla, mutta sen verran kankea, että vasta toisen tunnin lopulla se alkoi kunnolla vertyä.

Ratsastustunneilla olen saanut kuulla paljon siitä, miten takapuoli pitää laittaa penkkiin ja keskittyä siihen, ettei jalka nouse. Laukannostoissa (+muissa askellajeissa) lähden helposti edistämään liikettä ylävartalollani sen sijaan, että käyttäisin enemmän jalkaa. Lonkat jäävät helposti jäykiksi, selkä jäkittää, kädet painuvat alas, kantapää nousee ja ties mitä muuta. Polvikin puristuu helposti satulaan, joka jarruttaa hevosen liikettä. 

Nyt sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja koko tunnin hoin itselleni, että istu satulaan, älä nojaa eteen. Kun tuota sitten tarpeeksi kauan itselleen jankkasi, ne kuuluisat istuinluut löytyivät sieltä ja vau, mikä muutos Ventossakin tapahtui. Eteenpäinpyrkimystä alkoi löytyä ja se alkoi kuunnella apuja paremmin, kun oma istuntani oli paremmassa kuosissa. Samalla koko istunta parani, kun löysin istuinluuni - toivottavasti ne löytyvät jatkossakin! 

Opettajan sanoin joku taisi vain naksahtaa päässäni. Joskus näitäkin tarvitaan, tilapäisiä mielenhäiriöitä ja naksahduksia. Tämän jälkeen saatoinkin sitten lähteä tunnilta ylpeänä saavutuksistani ja henkisesti väsyneenä kaikesta siitä itseni piiskaamisesta.

Tästä postauksesta en lähtenyt väsäämään niin jumalattoman pitkää, vaan kirjoitin vain sen, mitä mieleen tuli ja mikä vaikutti omaan silmään ja korvaan tärkeältä. Toivottavasti piditte postauksesta!

Olethan muuten jo linkannut Blogisi? Jos et, niin kiireen vilkkaa linkkailemaan -> Käyhän linkkaamassa :)

#348 Kukkaistyttö

Nyt onkin tässä välissä hyvä sauma vähän päivitellä näitä ratsastuskuulumisiakin, kun sain nyt vähän kuva - ja videomateriaalia pitkästä aikaa! Harvemminhan saan näitä ratsastuskuvia, puhumattakaan videosta, joten nyt on syytä nauttia näin harvinaislaatuisesta materiaalista... Aloitetaan nyt kuitenkin vähän kauempaa.

20.5 Olin Rusthollin porukan kanssa kisoissa Suontaan ratsutilalla (?), jossa starttasin kenties kevään viimeisen radan, joka oli tällä kertaa HeC:1 2000. Kuten muissakin kevään kisoissa, kisaratsunani toimi Vento. Suontaan ratsutila sijaitsi jossain Hämeenlinnan kieppeillä, joten matkaa meni hevosautolla reilut puolitoista tuntia. Matka sujui leppoisasti ja nopeasti, ja kun paikan päälle päästiin, laitettiin hepat kuntoon, ihmeteltiin paikkoja ja lähdettiin verryttelemään.

Verryttely sujui kertakaikkiaan erittäin tahmeasti, eikä oma ratsastus ollut ihan parhaimmillaan. Otin kuitenkin hetkeksi raipan käteen ja sain Ventoon vähän aktiivisuutta, jonka jälkeen pääsinkin jo radalle. 

Rata oli kokonaisuutena todella tasainen, eikä siinä ollut erityisiä huippukohtia - eikä myöskään mitään kovin isoja pudotuksia alaspäin. Ainut numerolla viisi alkava numero tuli pysähdyksestä ja peruutuksesta. Siitä tuli siis 5.5, mutta sen vastapainona sain numeron 7 toisesta laukkalävistäjästä. Muuten numerot olivatkin siinä 6.0 - 6,5 numeroiden välillä. Prosentteja ropisi kokonaiset 62,5%, joten tuloksena oli kevään paras rata. 

Yllä video radasta, ja koska rata on puhelimella kuvattu, kannattaa katsoa laadussa HD. Tämän enempää ei näistä kisoista, koska materiaalia ei tämän enempää ole. Kisoista jäi kuitenkin todella kiva filis ja innolla lähdin sitten odottelemaan seuraavia kisoja!

Kaikki kuvat Ⓒ @_heinieveliina_ , kiitos!

Heti sunnuntaina 21.5 sain tutustua Rusthollin nelijalkaisen kaartin uusimpaan jäseneen, Kukkaan. Kukka on kahdeksanvuotias suomenhevostamma, jonka luonne on puhdasta kultaa. Se ei jyrää, se ei ryysää tai ryöstä, se ei pottuile tai tee mitään muutakaan typerää. Se on melko tavallinen suomenhevonen, joka tekee työt täysillä, yrittää miellyttää ja tehdä kaiken parhaansa mukaan. Kukka on ollut Rusthollissa nyt vähän reilun kuukauden ja hiljalleen sitä on alettu ottaa tunneille mukaan. Laukka ei siltä vielä kovin hyvin luonnistu, mutta se yrittää ja tekee parhaansa mukaan. 

Kukka on herkkäsuisin ratsastamani hevonen, ja ehkäpä myös yritteliäin. Tai ainakin lähellä kärkeä. Pidin Kukan selästä todella paljon, samoin sen askellajeista. Sen käynti, ravi ja laukka ovat kaikki keinuvia ja pehmeitä, sen selkä on tasainen ja takajalkatyöskentely oikein mukavaa. Voin siis sanoa rakastuneeni tähän tammaan sydänjuuriani myöten - aivan ihana luonne kokonaisuudessaan!

Jotenkin olen vaan rakastunut näihin takajalkoihin ja herkkään suuhun! Ei tarvinnut kuin vähän muistuttaa takajalkoja liikkumaan, niin liike parani jo. Niin yritteliäs ❤

Tunti alkoi normaalisti alkukäynneillä, joissa jo vähän tunnustelin tamman luonnetta ja ratsastettavuutta. Pyörittelin muutamat ympyrät ja ratsastin parit pysähdykset. Halusin heti käynnin olevan aktiivista, hyvin polkevaa, mutta siltikin rentoa. Kukka toimi ajatuksen voimalla heti alusta alkaen, ja siitä huomasi, että se yrittää ihan täysillä.
Käynnissä keräsimme sitten ohjat ja aloitimme työstämisen volteilla ja ympyröillä. Muuta ei tunnilla tehtykään, ja sain rauhassa tutustua Kukkaan. Se asettui ja taipui heti alusta alkaen todella hyvin, ja sain ihan oman mieleni mukaan käännellä päätä, asetella ja taivutella. Niska ja kaula venyivät kuminauhan tavoin, ja sisäpohje toimi pelkästä sipaisusta. Oli kyllä niin ilo työstää näin herkkää hevosta!
Kaula laski alas, selkä nousi ylöspäin ja takajalat polkivat paremmin jo muutaman ympyrän jälkeen, ja sain jo hiukan käsitystä siitä, millainen tyttö on ratsastaa. Olen samaa mieltä opettajani kanssa siitä, että herkkäsuiset hevoset on helpompi ratsastaa pyöreiksi ja peräänantoon kuin kovasuiset hevoset. Tekee nyt mieli vaan hehkuttaa sitä, miten mukava Kukka oli ratsastaa jo käynnissä!

Ravissa oli aluksi hiukan hakemista tahdissa ja tempossa. Oma istuntakaan ei ollut ihan viritettynä vielä tässä vaiheessa.

Pitäähän sitä vähän höristä niille muille hevosille <3

Oma tekeminen tässä kuvassa on suuri mysteeri.

Ravissa jatkoimme työskentelyä ympyrällä. Oma asento oli alussa (ja vähän myöhemminkin) hukassa, mutta yleisesti ottaen olen kohtuullisen tyytyväinen omaan ratsastukseeni ravissa. Kukka kuunteli ravissa todella hienosti ja yritti siinäkin parhaansa. Ei mitään pokkurointia, niskurointia tai muuta. Vain keskittyminen ratsastajaan.

Ensimmäistä kertaa varmaan koskaan sain selkänä tunteen, että en ratsasta Kukkaa. Olen Kukan kanssa ja teemme töitä yhdessä - en ole sen ratsastaja eikä se ole ratsuni. Olemme ratsukko. Tunne oli selkään jotenkin maaginen, eikä siellä voinut kuin hymyillä. Kukka vaan tuntui niin ihanalta ja tasaiselta, että hymy tuntui olevan korvissa.

Jossain välissä pidimme lyhyet välikäynnit, jonka aikana taputtelin tyttöä paljon, kehuin ja join itse, jotten ihan pyörry siihen pölyn määrään, joka suuhuni meni. Onko muilla tapana ratsastaa suu auki tai harrastaa ilmeratsastusta? 

Välikäyntien jälkeen otimme laukkaa kumpaankin suuntaan. Oikeassa kierroksessa oli vakavia ongelmia pääasiassa itsestäni johtuen, joten laukka nousi vain kerran pari. Laukannostokuvia/ laukkakuvia en hirveästi viitsi julkaista, koska oma asentoni on niissä yksinkertaisesti niin kamala, että hävettää edes katsoa niitä. Kukka yritti, mutta ratsastaja ei oikein osannut kertoa, mitä pitää tehdä ja miten. Huoh. 

Vasempaan kierrokseen laukat nousivat hiukan paremmin ja sainkin pari kivaa nostoa suoraan avusta. Kyllähän sen sitten huomasi, että valmistelu kannattaa. Liian monessa "nostossa" jäin 'ajamaan' Kukkaa laukkaan, enkä tajunnut rauhoittaa tilannetta, valmistella ja nostaa. Kaikkein parhaiten laukka nousi kulmassa, mutta suoralla uralla laukka ei oikein pyörinyt. Nyt kuitenkin vähän armoa itselleni, ei rumasta ratsastuksesta, mutta siitä, että opettelen vielä itsekin, ja tämä oli ensimmäinen kerta Kukan selässä.

Vasemmalle laukkasin vain pari ympyrää, ja heti, kun sain itse siirrettyä Kukan raviin (eli Kukka ei itse siirtynyt), sai tyttö todella isot taputukset ja pienen pätkän käyntiä palkinnoksi. Kokonaisuutena laukastakin jäi kohtuullisen tyytyväinen fiilis, ja yritän nyt ajatella vain niitä onnistuneita pätkiä. Niiden pohjalta on helpompi lähteä ratsastamaan, kun miettii, mitä teki onnistuessaan. 

Olisi ihan positiivista opetella pitämään käsissä se kuuluisa kyynärkulma ja nostamaan nyrkit pystyyn ja peukalot ylimmäisiksi. Ei nimittäin näytä kivalta, kun kädet sojottavat suorina alaspäin ja peukalot alaspäin käännettyinä. Ystäväni etukenon kanssa olisi myös kiva vetää välit poikki. Etukeno nimittäin luulee, että olen hänen paras kaverinsa, mutta voin esittää eriävän mielipiteen. 

Nyt on kuitenkin taas astetta helpompi lähteä korjaamaan erilaisia istunnan virheitä, kun on nyt kuvien kautta nähnyt, mitkä ovat niitä kompastuskiviä ja missä sitten on vähän vähemmän parantamisen varaa.

 Jotenkin Kukka näyttää ylläolevassa kuvassa isommalta kuin muissa kuvissa :D

Kuten jo pariin kertaan olen maininnutkin, pidän todella paljon Kukan takajalkatyöskentelystä - jalat polkevat kivasti ihan luonnostaan, ja kuvistakin on kiva katsoa noita takajalkoja. Liike on Kukalla todella erilaista verrattuna esimerkiksi Ferrariin tai Ventoon - niillä takajalat pitää oikeasti opetella ratsastamaan sinne alle, mutta Kukalla se tuntuu tulevan luonnostaan. Tai sitten minulla vain synkkaa Kukan kanssa paremmin?

Paljon taputuksia onnistuneen siirtymisen jälkeen <3

 Kuva olisi muuten ihan superkiva, mutta kun kuvaa zoomaa tietokoneella/ rajaa kuvaa, laadusta tulee näin ihana... Halusin kuvan kuitenkin julkaista, koska Kukka näyttää siinä oikein kivalta omaan silmään.

Kukasta jäi siis oikein kiva maku suuhun, se on oikein yritteliäs ja hienoluonteinen pieni suokkitamma. Ei tähän nyt vaan voi olla rakastumatta, tuo turpavärkkikin on niin ihana! Toivottavasti pääsen vielä ratsastamaan tammalla, varsinkin käynnistä ja ravista jäi niin kiva fiilis, etät hymyilyttää vielä monen päivän jälkeenkin!

Oletko Sinä saanut uusia hevosystäviä lähiaikoina?

Miltä meidän menomme näyttää Sinun silmääsi?

Mitä postausta toivoisit 60 lukijan juhlapostaukseksi?

Iso kiitos vielä kuvista @_heinieveliina_!

#344 Kaikuluotain

Minulla oli ihan hirvittävä ikävä Ferrarin selkään! Vaikka tyttönen ei ratsuna ole mitenkään helppo ja sen laukka on ihan hurjan haastava istua, tuli siitä minulle ihan hirveän tärkeä poni viime syksyn aikana. Kuten varmaan huomasitte, en nyt mennyt sillä pariin kuukauteen ollenkaan, vaan kisasin kahdet kisat Ventolla ja ratsastelin Bellalla alkuvuoden. Tauko teki hyvää, sillä nyt oli entistä ihanampi palata pikkuponin selkään ja tajuta, että on itse oppinut jotain - mikä tärkeintä, Ferrari on mennyt hurjan paljon eteenpäin ratsuna! 

Joskus saattaa tulla eteen tilanne, pattitilanne, josta ei keksi ulospääsyä - ainoa ulospääsy on jonkinlainen tauko tai lopettaminen. Itselläni iski pieni epätoivo talven aikana, kun tuntui, etten pääse etenemään Ferrarin kanssa mihinkään, koska omat taitoni eivät riitä sen ratsastamiseen. Tunsin itseni huonoksi, vaikka oikeasti edistystä tapahtui koko ajan, huomaamattani. Sen tajusi vasta jälkeenpäin. Tuossa tilanteessa oli paras vaihtoehto pitää pienoinen tauko, hengähtää, ajatella ja kehittää itseään ratsastajana, hakea kokemusta varmoilta hevosilta. 

Tässä postauksessa muutama julkaisematon kuva kesältä 2016 uusien kuvien puutteesta. Varoitus kukkahattutädeille: En edusta kaikissa näissä kuvissa!

Onhan Ferrarikin varma, mutta ei samalla tavalla, kuin esimerkiksi Vento. Ferrari on varma omasta tekemisestään ja siitä, että sen ratkaisut ovat oikeita. Se ei kovin helposti luota ratsastajaansa, vaan on kaikuluotain. Jos itse jännitän selässä vähänkin, muuttuu Ferrari hetkessä tikittäväksi pommiksi ja alkaa samalla tehdä omia ratkaisuitaan. Mutta silloin, jos selässä on rento ja luottaa poniin sekä laittaa sen töihin, se oikeasti kuuntelee, eikä hötkyile tai tuijottele omiaan. 

Ehkä Ferrarin viehätys onkin juuri siinä, että sen kanssa täytyy oikeasti keskittyä asiaan, rauhoittua, hengittää syvään, luottaa. Luottaa. Luottaminen on ainakin itselleni ollut todella hankalaa Ferrarin kanssa, mutta pikkuhiljaa olen oppinut luottamaan siihen, että me onnistumme. Minä en onnistu. Ferrari ei onnistu. Me onnistumme tiiminä, yhdessä. Palkitsemme toisemme, kun sen aika on. 

Millä perusteella etupainoinen?

Siirrytään sitten kukkaruukusta asiaan. Sunnuntaina 30.4 pääsin pitkästä aikaa Ferrarin selkään. Olin toivonut sitä tunnille ja keskustellut myös erilaisista vaihtoehdoista opettajieni ja tallinomistajan kanssa. Yhdessä päätimme, että kokeilen, että miten homma lähtee käyntiin. Päätös oli oikea, ja vaikka tunnilla kaikki ei sujunut hyvin, sain kaikista tehtävistä pieniä onnistumisen rippeitä ja hyvän fiiliksen!

En voi sanoa, ettei poni olisi muuttunut tämän parin kuukauden aikana - kyllä se oli. Se kääntyi paljon helpommin ja oli hitusen rauhallisempi. Myös laukka oli mennyt eteenpäin niin, että pystyin ratsastamaan laukassa pienelläkin ympyrällä. Pudotukset raviin olivat kuitenkin omaa syytäni, en tukenut ponia tarpeeksi. Laukassa keskityin omaan rauhallisuuteeni ja siinä samalla yritin hienosäätää laukkaa vähän paremmaksi, ettei se olisi niin hakkaavaa ja etupainoista. Vasemmassa kierroksessa, joka on ponille hankalampi, sain noin kolme askelta, joissa Ferrari kantoi itsensä, astui paremmin alleen niin, että laukassa pystyi istumaan. Ne olivat pienet kolme askelta, mutta tärkeät kolme askelta. 

Jalan pitäisi olla "vähän" edempänä...?

Alkutunnista Ferrari oli sellainen kuin aina. Vähän piti seiniä tuijotella ja säpsyillä pari kertaa - se ikään kuin tarkisti, onko ratsastaja hereillä ja mikä hän on miehiään. Se kulki kivan rennosti, mutta tahti ei ollut tasainen. Pääasia kuitenkin, että se kuunteli minua koko ajan, vaikka ulkona sää oli kehno. Tunnin aikana säpsähdyksiä tuli suunnilleen kolme, eli ei mitään kovin suurta määrää. 

Tunnin aiheena oli hevosen asettaminen, taivuttaminen ja jumppailu. Taipuminen oli kovin vaikeaa, mutta asetuksesta sai välillä jopa kehuja. Ferrari ei protestoinut apuja vastaan mitenkään kummoisesti, mitä nyt yritti juosta alta, kun koskin taivuttavalla sisäpohkeella kylkeen. Lopulta ravissakin sai pari kivaa pätkää. Laukannostoja minulla oli ikävä. Ne ovat ne asiat, joista saamme Ferrarin kanssa lähes joka tunti kehuja - Ferrari nostaa ne niin täsmällisen hienosti ja ylämäkeen, että se tuntuu selkäänkin todella hienolta!

Tämän laukkaistunnan haluan kanssa saavuttaa - käsien paikka ❤

Verryttelyn jälkeen menimme vielä vähän väistöjä, joissa tuskanhiki meinasi nousta otsalle. Ei onnístu ei. Sieltä kuitenkin tuli taas ne pari hyvää askelta, jonka jälkeen loppuverkkasin kevyessä ravissa. Ponilla oli kiire johonkin, mutta annoin sen mennä vähän lujempaa - silloin se käyttää itseään paremmin. 

Mitäs muuten piditet vähän erilaisemmasta ratsastuspostauksesta?

#334 Mitähän tästäkin tulee?

Mennään kerrankin suoraan asiaan! Olen päässyt nyt muutamaan kertaan treenailemaan Bellalla, ja joka kerta poni on tuntunut paremmalta ja paremmalta! Ehkäpä se johtuu siitä, että olen käynyt monen eri opettajan tunneilla, saanut jokaiselta uusia vinkkejä ja yrittänyt yhdistellä niistä parhaita? Tässä postauksessa yritän vähän avata omaa järjenjuoksuani teillekin, mutta pääasiassa tämän postauksen tarkoitus on selvitellä omia ajatuksiani ja selvittää ne itselleni. 

Ensinnäkin, olen tullut hulluksi. Olen osallistumassa Bellalla kisoihin jo 2.4. Kisat pidetään Lahdessa, Takkulassa, ja tuossa paikassahan en ole ikinä käynyt. Osallistun kisoihin vieraassa paikassa lähes vieraalla hevosella, jonka selässä olen tätä postausta kirjoittaessa ollut alle kymmenen kertaa. Luokka sentään on vain HeC:2 2000, joka on itse asiassa lempiohjelmani C-tason ohjelmista. Ei tarvitse muuta, kuin pyöritellä muutama pääty-ympyrä ja that's it. Olo on vähän epävarma myös sen takia, etten ole päässyt yhtäkään kertaa ratsastamaan Bellalla kentällä, eikä sitten edes puhuta suorasta urasta. Vauhtia saattaa olla vähän liikaa, mutta en usko, että Bella keksii mitään konnankoukkua minun, tai muiden iloksi. Onhan se kuitenkin kierrellyt estekisoissa, eikä se säiky yhtään mitään. 

Vauhti onkin ehkä suurin huoleni, ja sen lisäksi se, että en tosiaankaan ole koskaan ratsastanut Bellalla a) harjoitusravia pidempään kuin pari askelta b) ratsastanut kentällä c) ratsastanut askelenpidennyksiä ja d) ratsastanut suoraa uraa pidempään kuin 15metriä. Askelenpidennykset ratsastan ainakin todella varovasti, jotta saan ponin varmasti kunnolla kiinni. Voisi jopa olla lisäämättä itse sitä pohjetta, antaa ponin hoitaa homma. 

Onneksi kuitenkin tiedän, ettei tuo vanha rouva säiky yhtään mitään. Ei sitten mitään. Yksikin tunti muut hevoset tunnilla säikkyivät jytinää maneesin ulkopuolella, mutta Bellan kanssa pystyi jatkamaan normaalisti pohkeenväistöjä ilman korvan lotkautustakaan. Jo se antaa minulle lisää itsevarmuutta, mutta sitä tuovat myös hyvin menneet treenit ja koko ajan parantuva yhteistyö, ponin ikä ja kokemus, sekä hyvä palaute, jota olen saanut myös muilta, kuin ratsastuksenopettajiltani. 

Nyt, kun pääsimme ratsastustunteihin asti, voisin nopeasti selostella vähän tuntien kulusta. Sattumoisin en nyt muista, mikä sunnuntai se oli, mutta se saattoi olla 12.3. Tunnin opettaja oli kipeänä, joten meillä oli toinen opettaja (nimiä en nyt kerro). Koko tunnin käytimme hevosten rentouteen, emmekä tehneet sen kummempia temppuja. Pääasiassa pyörimme volteilla ja ympäri maneesia, mutta muutama suunnanvaihtokin mahtui mukaan. Ensin haimme hevoset käynnissä rennoiksi, ja vasta, kun käynti oli hyvää, siirryimme raviin.

Ravissa Bellalla oli vähän turhan paljon vauhtia, mutta kun olin tarpeeksi verrytellyt ponia, oli se todella hyvä! Ensimmäistä kertaa sain takajalatkin kunnolla polkemaan sinne mahan alle, ja askel oli paljon pidempää ja joustavampaa, kuin tätä aikaisemmilla kerroilla. Laukannostot nyt olivat vähän mitä olivat, mutta itse laukka - vau! Olihan siinä hakemista, mutta pikkuhiljaa laukka parani ja parani, kunnes lopulta oli todella hyvää ja rentoa. Eikä tarvinnut tehdä selässä melkein mitään muuta, kuin rentoutua, olla paikallaan ja rauhassa. 

Tunnin teemanahan oli siis ratsastaminen istunnan avulla. Ei, tämä ei ollut istuntatunti, mutta tämä oli tunti, jolla opittiin luottamaan ratsuihin. Mitä enemmän luotat ratsuusi, sitä enemmän se luottaa sinuun. Niinpä, ja kun toimin rauhassa, sain Bellan siirtymään raviin ja käyntiin todella pitkällä ohjalla, pelkästään ottamalla pienen pidätteen, istumalla ja sanomalla sooh. Laukassa otin myös parit lisäykset kevyessä istunnassa, ja poni tuli todella hyvin takaisin pelkän istunnan avulla.

Tältä tunnilta otin mukaan hevoseen luottamisen ja oman ratsastuksen rauhallisuuden tärkeyden, ja niistä olikin apua seuraavilla tunneilla. Se, että uskalsin luottaa Bellaan ja tajusin, ettei se lähde mihinkään, oli itselleni suuri askel. Tämän jälkeen tajusin, että voin luottaa siihen ikuisesti, ja ettei se koskaan tule tekemään minulle mitään. Tajusin, että se on minulle suunnattoman tärkeä, ja etten voisi enää ikinä luopua siitä. 

Seuraavalla tunnilla opettajamme oli poissa, joten meillä oli eräs toinen opettaja. Tälläkin tunnilla keskityimme hevosten rentouteen ja siihen, että ne kuuntelevat meitä, ratsastajiaan. Sain monta kertaa kuulla siitä, että jalka pitää laskea alas ja ottaa ohjat käteen. Paljon oli myös puhetta siitä, että Bella ei haluaisi hyväksyä tuntumaa taikka pohjetta, vaan aina, kun antaa jonkun avun, se haluaisi lähteä juoksemaan alta. Tämän kanssa taisteltiin koko tunti, ja lopputunnista poni olikin superhyvä. 

Saimme tällä tunnilla huimat kolmen minuutin välikäynnit, jonka jälkeen rääkki jatkui. Ohjat käteen ja kunnolla, vaikka poni nostaisikin pään kattoon ja katsoisi yläkautta silmiin. Kun tuntuman vaan jaksaa pitää rauhallisena, asetella ja taivutella, sekä muistaa ratsastaa pohkeella, niin kyllä se sieltä rentoutuu.

Laukassa sama linja jatkui. Rauhallinen ja tarkka nosto, ei mitään kaahotusta laukassakaan. Istu, istu, istu. Pohkeet kiinni, älä päästä pohkeita irti kyljistä. Pidä tuntuma, hyvänen aika, ei se poni voi rentoutua, jos sitä tuntumaa ei ole! Kädet hevosen harjan päälle, istu, tee voltti, HIDASTA! Kaikenlaista ohjetta sieltä tuli, ja vielä viisi minuuttia ennen tunnin loppumista harjoittelin laukannostoja ja hidasta, mutta aktiivista laukkaa. 

Loppuraveissa menin sitten ihan kevyttä ravailua ja voltteja pidemmällä ohjalla, mutta TUNTUMALLA. Ohjat saa antaa kokonaan pitkäksi vasta loppukäynneissä. Jatko-ohjeeksi tuli myös välikäyntien aikana puuhailla jotain ponin kanssa ja pitää tuntuma, sillä muuten koko tunnin aikana tehty työ valuu pois.

Kyseinen tunti oli todella hyödyllinen! Ohjeita tuli paljon, mutta myös sitten niitä kehuja, kun meni hyvin. Tunti ei sinänsä mennyt erityisen hyvin, mutta sain todella paljon työkaluja yhdisteltäväksi muiden ohjeiden kanssa. Fiilis oli todella iloinen ja ennen kaikkea helpottunut tunnin jälkeen - annoin todellakin kaikkeni ja se kannatti. Tältä tunnilta poimin mukaan erityisesti sen, että ohja saa olla lyhyt ja koko ajan täytyy puuhata jotain, jottei työ mene hukkaan. Pohkeet kiinni, eikä rallikisameininkiä yhtään missään. Emme ole esteradalla. Laukassa sain Bellaa jo rentoutumaan, ja opettaja sitten kehuikin sitä. Mutta sen jälkeen sain kuulla, että tuosta se pitäisi vielä saada pyöreäksi. Eli kehuja tuli, mutta heti perään uutta neuvoa. Rankkaa, mutta myös palkitsevaa. 

Sunnuntaina 19.3.2017 oli viimeisin tunti, jolle pääsin. Kuten tuossa alussa jo kerroin vähän ympäripyöreästi, opin tällä tunnilla luottamaan Bellaan. Käytin kahden edellisen tunnin ohjeita yhdisteltynä; rentous, jämäkkyys, apujen hyväksyminen, rauha. Kun kaiken tämän yhdisti, palaset loksahtivat jotenkin kummasti paikoilleen. Tosiaan, maneesin vierestä kuului jytinää hevosten laukatessa tarhoissa edestakaisin. Muut hevoset vähän ihmettelivät tätä ja hitusen säikkyivätkin, mutta Bella-kulta se ei lotkauttanut korvaansakaan. Jatkoimme vain annettua tehtävää, enkä kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Tajusin, että Bella on tähän tilanteeseen, jossa olen, juuri oikea ratsu minulle. Tämän tunnin sain myös kommenttia muilta tunnilla olleilta, että näyttää siltä, että Bellan ja minun yhteistyö toimii. Sain kuulla myös, että näyttää siltä, kuin Bella tykkäisi työskennellä kanssani. 

Tämä on juurikin se asia, johon pyrin pääsemään joka tunti, joten nämä kehut lämmittivät kyllä mieltä. Haluan, että hevoset tykkäävät työskennellä kanssani, että ne voivat luottaa minuun. Ilmeisesti minun täytyy vain luottaa niihin ja olla lempeä, mutta kuitenkin rajat asettava ja jämäkkä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, siitä olen aivan varma!

Tunnilla pyöriteltiin aluksi voltteja, kuten joka tunti. En tiedä, kuka Bellalla oli viimeksi mennyt, mutta se oli todella vetreä ja rento jo aluksi, eikä halunnut kaahottaa ollenkaan menemään. Itse en sitä nimittäin tuohon tilaan saa ratsastettua, joten sillä oli joku taitava ratsastaja mennyt aika varmasti edellisenä päivänä. Ponia oli kuitenkin superhelppo ratsastaa ja se otti avut vastaan hienosti. Tuossa tunnissa oli jotain maagista, sillä Bella oli jotenkin täydellinen ❤. 

Laukassa Bella tuli helposti rentoon, mutta kuitenkin aktiivisesti pyörivään laukkaan parin askelen kiihdytyksen jälkeen, mutta uskon, että myös oma rauhallisuuteni ja ainakin kuviteltu rentouteni edistivät asiaa. Olen huomannut, että juuri nyt rentous, rauhallisuus ja jämäkkyys ovat avain aivan kaikkeen. 

Jatkoimme tuntia pohkeenväistöillä. Aluksi tulin itse aivan liian loivaa väistöä, mutta kun opettaja tästä muutamaan kertaan huomautti, niin sain vähän jyrkempää ja parempaa väistöä. Vauhtia piti ottaa todella paljon pois, jotta sain ponin väistämään takaosastaankin, mutta lopuksi sain sitten ratsastettua väistöt pääasiassa painoavuilla, mutta myös pienellä pohkeen painalluksella.

Tunnista jäi todella kiva fiilis ihan kokonaisuudessaankin, ja tallilta lähdettiin taas kerran hymyillen. 

-       -       -       -       -

Edistys on ollut todella nousujohteista, ja alan pikkuhiljaa löytää ponista niitä oikeita nappuloita ja luottaa siihen, että se todellakin pitää minut selässään. Tällä hetkellä poni kulkee vähän pitkänä, vaikka takaosa pyöriikin ihan hyvin siellä alla. Pitäisi siis ajatella, että nostan etuosaa enemmän ylöspäin, eli hidastan vähän edestä, mutta yritän kuitenkin pitää takajalat aktiivisina. Hankalaa, mutta hyvä tulee!

Kuvapula on tällä hetkellä ihan kamala, eikä näiden kuvien laatu päätä huimaa, pokkarilaatuisia kun ovat. Halusin kuitenkin postaukseen kuvia, ja sain vähän ideaa muiden blogeista, joten muokkasin näitä vähän enemmän sitaateilla varustettuna. Mitä mieltä olette näistä? Pitäisikö tällaisia tehdä useamminkin?

Mitä muuten piditte vähän erilailla toteutetusta ratsastuspostauksesta? Haluaisitteko tämän tyylisiä jatkossakin?

#325 Pikkuhiljaa... - Ja instagram

Taas on jäänyt vähän ratsastuspostauksia kirjoittelematta kiireen takia... Olen nyt muutenkin tehnyt vähän muita postauksia valmiiksi, esimerkiksi matkapostaukset halusin saada pois alta mahdollisimman nopeasti. Linkkaa blogisi-arvosteluissakin oli ihan järkyttävän kova homma, ja toinen osa on vieläkin tekemättä... Huoh!

Muutamasta ratsastustunnista en enää omista minkäänlaista havaintoa, puhumattakaan siitä, että pystyisin kirjoittamaan niistä jotakin järkevää. Edes kohtuullisen järkevää. Tähän postaukseen olen koonnut lyhyehkösti kolmen eri ratsastustunnin kuulumiset, sekä loppuun pienen yhteenvedon minun ja Ferrarin tämänhetkisestä tilanteesta. Kiitos ja näkemiin. Kukaan ei tätä jaksa lukea. Kai. 

 Postaus täytetty minun ja Ferrarin alkuaikojen vähän epäonnistuneemmilla kuvilla :D

17.1.17 menin Ferrarilla. Muistaakseni minulla oli ollut silloin erittäin huono päivä, mutta voin sanoa, että tämä tunti kyllä pelasti päivän ihan totaalisesti! Tosin tallireissun jälkeen kaikki paha ja huonosti oleva palasi mieleen, mutta sain edes hetken olla tuon päivän aikana onnellinen siitä, että nousin aamulla sängystä. 

Tunnin alussa Ferrari tuntui kivan rennolta ja letkeältä, eikä se tuijotellut yhtään mitään mukamas peloissaan. Se kuunteli pohkeita ja oli kuuliainen jokaiselle avulleni. Ehkä se aluksi tuntui turhan hitaalta ja laiskalta, joka sitten tuotti alkutunnista vähän ongelmia. Pääasia oli kuitenkin se, että poni oli rento!

Alkukäyntien-ja ravien aikana opettajamme laittoi pari puomia maneesiin kulmia varten. Rusthollin maneesihan on pyöreä, joten siellä ei pääse harjoittelemaan kulmien ratsastamista. Kulmat siis tehtiin. Yllätyin oikeasti siitä, ettei Ferrari edes tuijotellut vasempaan kierrokseen puomeja, vaan kulki niiden ohi niin, kuin ne olisivat aina olleet siinä. Aluksi menimme tätä suorakulmion muotoista uraa ihan käynnissä, ajatellen sitä omaa asentoa, istuntaa, hevosen suoruutta ja omia vatsalihaksia. 

Seuraavaksi siirryimme raviin ja ravasimme sivut, mutta kävelimme kulmien läpi. Yritin heti saada ravin kulkemaan eteen oikeasti hyvin, mutta kuitenkin niin, että Ferrari pysyisi rentona. Satunnaisesti poni nosti päätään, mutta asettamisella ja pohkeella muistuttamisella se palasi sinne alas. 

Kun jatkoimme tehtävää kokonaan ravissa kulmineen päivineen, istuin harjoitusraviin, koska siinä minulla on ollut ongelmia jonkin verran tässä lähiaikoina. Pyrin vain rentouttamaan lantion ja miettimään omia vatsalihaksia. Välillä hidastin ravia, välillä ratsastin sitä eteen. Kun kokosin ravia, käytin vain ylävatsalihaksiani ja tein pieniä puolipidätteitä ohjilla. Että Ferrari oli hieno! Eteenratsastuksessa en sitten käyttänyt juurikaan pohkeitani, vaan lähdin avaamaan omaa istuntaani niin, että annoin Ferrarille luvan venyttää askeltaan. Pidin kuitenkin ohjissa tuntuman niin, ettei se lähtenyt kasvattamaan vauhtiaan, mutta venytti kuitenkin askeltaan. 

Lopulta tämäkin oli ihan tehtävänä - kokosimme ja lisäsimme ravia, eli säätelimme sen pituutta. Tämä sujui Ferrarin kanssa oikein kivasti kumpaankin suuntaan! Harjoitusravissakin pystyi istumaan edes jotenkuten, kun oli oma kroppa hallinnassa ja lihakset käytösä.
Oikeassa kierroksessa teimme sitten samaa tehtävää parilla voltilla varustettuna, ja alkuun Ferrari vähän kyttäsikin valkoista puomia, jota oli siirretty huimat kaksi senttiä. Ilmeisesti sieltä sitten hyökki jotain pieniä vihreitä miehiä, kuka tietää... Ainakin ne pelottivat pientä yksisarvista kovasti! Pian kuitenkin kulma oli tuttua kauraa ja pienet vihreät miehet painuivat takaisin sinne, mistä alunperin tulivatkin.

Laukassa yritimme vain saada hyvää tuntumaa, aktiivista laukkaa ja istuntaa kuntoon. Yllättävää kyllä, nyt laukat sujuivat kohtuullisesti kumpaankin suuntaan, mitä nyt oikealle vähän huonommin. Aluksi ratsastaessa vasen oli selkeästi heikompi kierrokseni, kuten Ferrarillakin. Päätin, että nytpä otamme vasemman kierroksen haltuun, ja jatkossa ratsastinkin sitten enemmän vasemmalle, ja aloitin esimerkiksi ratsastamisen vasempaan kierrokseen. Nyt Ferrari on superhyvä ratsastaa vasemmalle ainakin useimmiten, ja oma ratsastukseni oikeaan kierrokseen on huonontunut. No, nyt vaan treenailemaan sitä oikeaa kierrosta... Laukassa on muutenkin ollut vähän ongelmia Ferrarin kanssa, kun en osaa oikein istua sen laukassa, ja silloin kun yritän miettiä istuntaa, muut avut jäävät, ja sitä seuraa siirtyminen raviin. Kun yritän ratsastaa jotenkin muuten laukkaa paremmaksi, oma istunta jää vähän varjoon ja tuloksena on taas ravisiirtyminen. Ehkä kultainen keskitie löytyy?
Muuten tunti meni oikein hyvin ja siitä jäi hyvä maku suuhun - ja sain kokea kunnon ahaa-elämyksen oman lihastenkäyttöni saralta. Tunti oli siis aikamoinen päivänpiristys!

24.1.17 menin Ferrarilla. Tein käynnissä ohjeistuksen mukaisesti voltteja ja pysähdyksiä, joissa Ferrari oli mukavan rento ja kuuliainen. Käynti olisi tosin kaivannut enemmän aktiivisuutta ja tempoa, joka sitten löytyi kunnolla vasta tunnin päätyttyä. Ravissa tein sitten askeleenlyhennyksiä ja askeleenpidennyksiä, lisäksi tietenkin niitä voltteja, joiden avulla sain Ferraria paremmin kuulolle ja taipumaan. Volttien jälkeen teimme sitten hetken loivaa avotaivutusta. Vasempaan kierrokseen avot eivät olleet kovin hyviä, mutta sieltä löytyi niitä pieniä, parin askeleen mittaisia pätkiä, kun avotaivutus oikeasti onnistui. Oikeaan kierrokseen avot menivät jo paljon paremmin, ja niistä jäi parempi fiilis. F oli todella kankean tuntuinen ratsastaa ja hidas pohkeelle, mutta se parani koko tunnin ajan jatkuvasti, koko ajan parempaan suuntaan! Oikeaan, eli siihen helpompaan kierrokseen ratsastin enimmäkseen harjoitusravia, jotta saisin itse vähän istuntatreeniä. Pitäisi varmaan joku kerta yrittää ratsastaa ilman jalustimia, jos istuntaa saisi vähän enemmänkin kuntoon. Silloin on nimittäin ihan pakko istua kunnolla alas satulaan ja löytää ne kadoksissa olevat vatsalihakset, jos mielii pysyä selässä.
Laukoissa homma sitten taas levähti, vaikka ravissa ja käynnissä poni olikin ollut hyvä. Laukassa en osaa nimittäin istua vielä kunnolla (tarkoitan juurikin Ferrarin laukkaa, muiden laukka on jo ihan kunnossa), ja jos yritän keskittyä istuntaan, omat avut jäävät varjoon → pudotus raviin, koska pohkeet eivät ole lähellä. Jos sitten yritän keskittyä enemmän eteenpäinpyrkimykseen ja laukkaan, oma istunta jää kokonaan heitteille → pudotus raviin. Tästä sitten seuraavana tiistaina koin pienen ahaa-elämyksen laukan suhteen, siitä lisää sitten tämän postauksen lopulla.

Laukassa ohjat tosiaankin valuvat todella helposti käsistä, enkä pysty pitämään omaa takamustani satulassa. Ferrarilla on ainakin minulle vähän hankala laukka ratsastaa, joten suurin osa ajasta menee vielä säheltämiseen. Koko ajan, pienin askelin, olemme kuitenkin menossa selvästi parempaan suuntaan! Laukat sujuivat taas oikeaan kierrokseen paljon paremmin kuin vasemmalle - nyt vasenta kierrosta täytyy treenata vähän enemmän.
Laukassa teimme myös niitä voltteja esimerkiksi M-kirjaimen kohdalle. Usein volteilla laukka tippuu raville, mikä johtuu esimerkiksi omasta istunnastani. Lähden volteilla työntämään laukkaa liikaa eteenpäin, enkä muista käyttää ulko-ohjaa, tai ulkoapuja muutenkaan. Parempaan päin, parempaan päin - tie on aina eteenpäin ja kaikki on kotiinpäin, meni sitten loppupeleissä miten meni.

 Seuraavana tiistaina, eli 31.1.17 menin Ferrarilla (kolmas kerta tässä postauksessa). Poni aloitti tunnin mukavasti sätkähtämällä katolta tulevia lumia, vaikka sillä olikin korvahuppu päässä. Se on hevonen, joka näkee ympärillään asioita. Jos se ei näe jotain, sitten se kuulee. Ferrari on oikeasti sellainen poni, että sitä täytyy tukea todella paljon pohkeella, jotta se tuntee olonsa turvalliseksi. Se on pakko pitää hommissa, tehdä voltteja, puolipidätteitä, askeleenpidennyksiä jne., jos haluaa, että se kuuntelee ja taipuu kunnolla. Niin, se on poni, joka kaipaa paljon tukea ja turvaa ollakseen rento ja kuuliainen. Käynnissä aloitimme suoraan volteilla, ja jatkoimme samaa tehtävää ravissa. Ravissakin F oli kivan rento ja kuuliainen, mutta siltikin niin järkyttävän hidas pohkeelle. Usein se lähtee pohkeesta juokseman vain alta, kun sen täytyisi polkea paremmin alleen. Se haluaa juosta, ei työskennellä. Kuitenkin, tein melkein jokaisen kirjaimen kohdalle voltteja. Tein ulko-ohjasta paljon pidätteitä, yritin kääntää ulkopohkeella ja taivuttelin sisäpohkeella. Liikaa asiaa. Kun voltit sujuivat kohtuullisesti, aloimme potkia sisäpohkeella sisäpohkeen avulla taivuttelemaan kylkiä vieläkin enemmän ja saada väistömäisesti (väistömäisiä askeleita) hevosen sisätakajalkaa enemmän alle ja ulkoetujalkaa kohti. Yksinkertaista, mutta niin vaikeaa. Tarvitseeko muuta sanoa?
Pääosin tehtävän tämä osuus meni kehnosti, mutta niitä superhyviä pätkiäkin tuli. Opettajaltakin saatiin kehuja, ja pääsin oikein taputtamaan pientä valkoista kaulalle palkinnoksi hyvästä työstä. Jes, kehut ovat aina hyvä merkki!

Juuri ennen laukkoja maneesista menivät sähköt pieneksi hetkeksi, jonka aikana sitten taluttelin Ferraria. Oli muuten hauskaa, kun pelkästään Ferrari näkyi kimona muiden joukossa, kun muut olivat vain mustia möykkyjä :D Kun valot sitten palasivat, aloitimme laukkaamisen. Laukka piti yrittää työstää mahdollisimman hyväksi, ja sai itse päättää, miten. Itse tein niin, että laukkasin pieniä pätkiä suoralla uralla, mutta pääasiassa yritin saada vain onnistuneita laukkavoltteja, jotka ovat olleet aika ongelmallisia satunnaisesti. Nyt laukkavoltit sujuivat vasempaankin kierrokseen oikein kivasti, ja kerrankin laukoista jäi oikeasti hyvä fiilis! Oikea laukka oli jotain maagista - se oli niin pehmeää, että siinä saattoi vain istua. En tiedä, mitä siinä välissä sitten tapahtui, mutta yhtäkkiä koko poni muuttui. Siitä tuli laukassa niin pehmeä ja miellyttämisenhaluinen, että siinä hetkessä rakastuin siihen poniin uudestaan. Se oli jotain niin taivaallisen pehmeää, ettei sitä voi sanoin selittää. Loppuraveissa Ferrari oli vieläkin ihan superpehmeän tuntuinen, sen askeleet tuntuivat siltä, kun koko poni ei olisi edes koskettanut maata. Jotenkin tuntui, ettei sellaista fiilistä saa ratsastamalla. Se tulee siitä, kun päättää kuunnella hevosta - ei korvillaan, vaan sydämellään.

Pääsääntöisesti meillä menee Ferrarin kanssa todella kivasti ja nousujohteisesti! Laukassa on vielä vähän hakemista, mutta treenaamisen myötä sekin sitten hioutuu paremmaksi. Välillä usko tulevaan tuntuu kaikkoavan, mutta lopulta se kuitenkin löytyy ja saa uskomaan entistä enemmän parempaan huomiseen.

Muuten, olen nyt siirtynyt 2010-luvulle, vihdoin ja viimein. Loin siis instagramin viime viikonloppuna, taisikin olla lauantaipäivä. Instagramiin päivittelen useammin kuulumisia, kun nämä blogipostaukset vaativat kuitenkin ihan hirvittävän paljon työstöä ja tekemistä, joten sieltä sitten löytyy kuulumisia reaaliaikaisemmin :)

@FURRY_FEELINGS