#337 Takkulan kisat 7.4

Bloggausinto on ollut todella alhainen viime aikoina koulukiireiden ja huonosti menneiden ratsastustuntien takia. Jaksaminen on ollut aika pohjamudissa moneltakin osin, ja erityisesti ratsastustunneilla on tuntunut, ettei mikään oikein onnistu. Laukannostot ovat yhtä kidutusta ja harjoitusravissa (ja ihan muutenkin) istunta on mennyt huonompaan suuntaan. Kädet heiluvat, en pysty istumaan alhaalla, ja apujenkäyttö on turhan ”kilttiä”, enkä vaadi hevoselta tarpeeksi. Katsotaan, jos tästä kuitenkin noustaan.

Sain radastani jopa videon, mutta koska en omista YouTube - tiliä ja video on liian suuri lisätäkseni sen bloggeriin, meidän täytyy nyt pärjätä parilla screenshotilla, jotka sain otettua videolta. Aluksi tarkoitukseni oli myös laittaa videolle tuomareiden kommentit (ja sen teinkin), mutta koska en saa videota lisättyä, kirjoitan ne normaaliin tapaan tuonne alemmas. Toivottavasti kuitenkin pidätte postauksesta!

Tässä postauksessa en kuitenkaan halua valitella omaa ratsastusta, vaan kirjoittaa 2.4 olleista kisoista, joihin loppujen lopuksi meninkin Ventolla, joka toimii jatkossa kisaratsunani, ainakin näillä näkymin. Kisat järjestettiin Takkulassa, Lahdessa. Rusthollista Takkulaan ajoi n. tunnin verran, ja matkan aikana ehtikin sitten jutustella kaikenlaista hevosten sairauksista itse kisasuoritukseen ja sen etukäteispuintiin. Matka sujuikin hyvin sutjakasti jutustellessa, ja paikan päällä pääsin nopeasti selkään.

Videosta suuret kiitokset @venkkuuuw, ja samoin luvasta käyttää videota eri tavoin ❤

Luokka, jonka menin, oli HeC:2 2000, joka ei varsinaisesti ole (tai sen ei ainakaan pitäisi olla) mitenkään erityisen vaikea ohjelma - siitä saa hyvät prosentit pelkästään oikeassa askellajissa ja oikealla tiellä pysymisestä. Mitään taipumista tai peräänantoa ei vaadita, pelkästään oikea askellaji ja teiden seuraaminen. Tässä ohjelmassa oli 22 lähtijää, joista viisi oli Rusthollista. 

Ehdin tehdä sopivan pituisen verryttelyn, ensin pikkumaneesissa ja sen jälkeen kentällä + hetki ison maneesin verryttelyalueella. Sain Venton verryttelyssä kivaksi, mutta en tarpeeksi reaktiiviseksi. Tämä johtikin radalla laukannoston ja askeleenpidennysten epäonnistumiseen. Muutenkin laukannostot ovat olleet itselleni hankalia ja tekniikka niiden osalta on aivan hakusessa... Oli todella erilaista ratsastaa hitaammalla ja "laiskemmalla" hevosella Bellan ja Ferrarin jälkeen, joten oma ratsastuskaan ei ollut ihan sitä parasta. 

Verryttelyssä en tosiaankaan tehnyt mitään ihmeellistä, asettelin, taivuttelin, tein ympyröitä ja parit laukannostot. Yritin saada ponin mahdollisimman energiseksi ja reaktiiviseksi, mutten voi sanoa saavuttaneeni sitä kovinkaan hyvin. Jos jotain hyvää tästä keksii, niin pystyin olemaan rauhallisempi, kuin aiemmissa kisoissa, eli en jännittänyt niin paljoa, kuin aikaisemmin. 

Kun sitten sain luvan siirtyä itse kisaradalle, näytin Ventolle katsomon ja tuomaripäädyn, mutta siltikin poni vähän jännitti kumpaakin, jonka huomaa ratavideolta. Outoa kyllä, myös C- tason luokassa oli kaksi tuomaria, joista (uratuomari) ei tykännyt ollenkaan ja toinen (päätuomari) tykkäsi vähän enemmän. Numerot näiden kahden tuomarin välillä vaihtelivat suuresti, ja kyllä kummastakin huomasi, ettei teidenratsastus ole ihan kohdillaan...

Kokonaisuutena rata oli ihan siisti ensimmäistä laukannostoa lukuun ottamatta. Mitään sen suurempia mokia ei ollut, ja muistin jopa radan. Asiat eivät kuitenkaan tapahtuneet ihan pisteessä, ja askeleenpidennykset olivat heikot. Laukkalävistäjillä Vento ei vaihtanut laukkaa, vaikka toisella niistä en saanutkaan ponia pidetyksi laukalla ihan loppuun saakka. 

Jos ensimmäistä laukannostoa ei oteta lukuun, laukat olivat omasta mielestäni se paras osuus radasta, koska laukassa Vento oli kaikkein rennoin ja melkein koko ajan alhaalla. Toki tahti ja tempo olisi voinut olla parempikin, mutta annetaan armoa.

Kuten jo postauksen alussa sanoin, ei oma istuntani ollut parhaimmillaan. Satulassa en kyllä pompi, mutta kädet ovat turhan suorat ja alhaalla, ja selkä vähän kyyryssä, eli paino ei ollut kokonaan istuinluilla, vaan pääasiassa jalustimilla. Tästä on suunta ylöspäin, ainakin toivottavasti! Tässä kuitenkin kummankin tuomarin antamat arvosanat ja kommentit, joista sain selvää → Ut tarkoittaa uratuomaria ja Pt päätuomaria. Tähän en laita kirjaimia, joissa/joiden välillä tehtävät tehdään, koska uskon, että pelkillä tehtävillä pärjätään:)

1. Radalle harjoitusravissa, pysähdys - tervehdys - harjoitusravia, oikealle ↠ Pt: 6.0, Riittävän suora, muttei linjalla.     Ut: 6.0

2. Keskiympyrä oikealle ↠ Pt: 6.0, Tahdikas, voisi olla lennokkaampi, ratsasta tie loppuun.     Ut: 4.0, Huono tie.

3. Täyskaarto ↠ Pt: 6.0 Tahdikas.     Ut: 5.0, Uralle asti.

4. Keskiympyrä vasemmalle ↠ Pt: 6.0     Ut: 5.5

5. Täyskaarto ↠ Pt: 6.0     Ut: 6.0

6. Pysähdys - peruutus 4 askelta - harjoitusravia ↠ Pt: 5.0 Jähmeä peruutus, huolellisesti pisteeseen.     Ut: 6.0 Pysähdys ei pisteessä

7. Askeleen pidennys keventäen, harjoitusravia ↠ Pt: 5.5 Vaatimaton     Ut: 6.5 Tahdikas

8. Askeleen pidennys keventäen, harjoitusravia ↠ Pt: 6.0 Alussa pieni ero.     Ut: 6.5 Hyvä kulma

9. Keskikäyntiä ↠ Pt: 5.0 Selkeämpi irtonaisuus ja nelitahtisuus.     Ut: 6.0

10. Harjoitusravia, harjoituslaukkaa (vasen) ↠ Pt: 5.0 Tahti kiihtyi, nosto myöhässä     Ut: 5.0 Nosto myöhässä

11. Keskiympyrä ↠ Pt: Tahdikas, saisi olla ? ja lennokkaampi     Ut: 6.0

12. Suunnanmuutos, harjoitusravia ↠ Pt: 6.0     Ut: 6.0

13. Harjoituslaukkaa (oikea) ↠ Pt: 6.0     Ut: 6.0

14. Keskiympyrä ↠ Pt: 6.0     Ut: 4.0 Ratsasta kulmaan

15. Suunnanmuutos, harjoitusravia ↠ Pt: 5.5 Lopussa putosi raviin, tie ok     Ut: 6.0 Epäsymmetrinen, litteä voltti (Ihmettelen kommenttia tässä kohtaa!)

16. Vasemmalle, vasemmalle, pysähdys - tervehdys ↠ Pt: 7.0 Kääntyy kauniisti ja tasapainoisesti, huolellisempi pysähdys.     Ut: 6.0

Eihän tuossa siis sinällään mitään kovin epäonnistunutta tai pahaa ole, mutta tosiaan ne tiet ja laukannostojen onnistuminen oikeassa kohtaa. Lisäksi eteenpäinpyrkimyksen pitäisi olla parempi, mutta muuten ei mitään sen suurempaa. Aina on toki korjattavaa! Tässä vielä alakerran pisteet ja lopulliset prosentit:

Ratsastajan vaikutus hevoseen ↠ Pt: 6.0     Ut: 6.0

Ratsastajan asento, istunta ja apujenkäytön moitteettomuus ↠ Pt: 6.0     Ut: 6.0

Oikeiden teiden seuraaminen ↠ Pt: 7.0     Ut: 5.0

Prosentit: Uratuomari antoi prosentteja 56.591% (Huhhuh, vähän parantamista vielä, sen verran huonot prosentit...). Päätuomarilta prosentteja herui ruhtinaalliset 59.545%, joka sekään ei lämmitä mieltä ainakaan liikaa. Nämä yhteenlaskettuna toivat kotiin prosentit 58.068%. 

Näin päätuomari kirjoitti loppukommentteihin: "Kun ratsastit keventäen, hevonen rentoutui. Ratsastit siististi ja eleettömästi, uskalla vaatia, kuten lopussa!"

Uratuomari puolestaan kirjoitti näin: "Ratsasta huolellisemmin uraa pitkin ja samalla kulmiin+pyöreät ympyrät ja *jotain josta en saa selvää*."

Kokonaisuutena siis ihan tsemppaavat loppukommentit, ja voin allekirjoittaa myös uratuomarin antamat huonommat pisteet. Päätuomarihan ei tarkalleen näe, miten ratsastan kulmat ja miten menen uralle, kun taas uratuomari näkee melkein kokonaisvaltaisemmin nämä asiat. Nyt vaan tarkkuutta teihin - treenit jatkuvat kovalla vauhdilla kohti Järvenpään kisoja, jonne olemme lähdössä heti 23.4!

Vaikka itse en mitalisijoille päässytkään, lähti Rustholliin silti ruusukkeita - onnittelut siis muille hienoista radoista ja jopa sijoituksista! Kiitän koko Rusthollin porukkaa tuesta, kyydeistä ja hevosten lainasta, sekä ennen kaikkea seurasta ja mahtavasta päivästä! Iso kiitos @venkkuuuw videosta ja luvasta käyttää sitä esim. screenshoteissa ❤

Miten postaus oli sinun mielestäsi toteutettu?

Olivatko screenshotit hyvä vaihtoehto, kun varsinaisia kuvia en saanut, enkä saanut videota lisättyä?

Miten tällaiset kisapostaukset pitäisi mielestäsi toteuttaa?

MänRan ja Alhon kisat

Parista kisoista on jäänyt kirjoittamatta kiireiden puskiessa päälle. Muistikuvat ovat haalistuneet kuten pöytäkirjatkin, ja MänRan kisojen paperi on kadonnut teille tietymättömille... Nyt yritän kuitenkin kuvien avulla raapia jotain pientä kasaan, katsotaan, mitä tästä postauksesta loppujen lopuksi tulee. 

Aloitetaan ensin olleista MänRan kisoista jotka pidettiin 18.9.2016. Ensimmäiset oikeastaan-ulkopuoliset-kisani, joita odotin innolla. Tai siis pelolla. Pelolla siitä, miten päivä sujuu, miten poni käyttäytyy ja miten itse käyttäydyn ihmisten ilmoilla. Aina ei voi olla siitäkään varma, miten omat aivot toimivat melkein-vieraassa paikassa. 

Heti kisapaikalla laitoin Ferrarin sinne varattuun karsinaan, otin shampoon, sienen ja vesisangon ja hain vettä vesipaikalta. Aloin hangata Ferrarin takajalassa olevaa ruskeaa kakkajälkeä, jonka se oli ystävällisesti hangannut takapolveensa yön aikana. Edellisenä päivänä olin hangannut mukavat puolitoista tuntia ponia puhtaaksi. Loimen ansiosta Ferrari oli kuitenkin muuten puhdas, luojan kiitos!

Aika pian lähdimme kuitenkin verryttelyyn parin muun ratsukon kanssa. Opettajahan meillä oli mukana, joka helpotti selvästi verryttelyä, kiitos vielä näin jälkeenpäin! Ilman opettajaa ei verryttelystä olisi minun osaltani tullut yhtään mitään - siis oikeasti - koska olin ihan hirvittävän jännittynyt ja epävarma siitä, mitä minun täytyisi tehdä. 

Olin toki ennenkin ollut Mäntsälässä ja kisaverryttelyssä, mutta ensimmäistä kertaa poistuin kotitallin ulkopuolelle ja etenkin itselleni aika uuden ponin kanssa. 

Alkuun lähes kaikki tuntui kaoottiselta sähläykseltä ja itse jäin jännittämään, että poni pelkää Mäntsälän kentän vieressä olevaa metsikköä ja sieltä kuuluvia rasahduksia. Yritin hengittää syvään, rentoutua ja saada ponia rentoutumaan. Ei Ferrari onneksi kytännyt metsikköä nimeksikään, vähän katseli, mutta kun asetuksen piti sisälle päin, niin sen kanssa oli selvästi helpompi työskennellä. 

En päästänyt sitä tuijottelemaan kulmia, muita hevosia tai mitään, mikä olisi luonut sille ylimääräisiä ärsykkeitä. 

Käynnissä sujui hyvin, valehtelematta Ferrari tuntui jopa laiskalta ja sitä piti herätellä. Pysäyttelin ja kääntelin voltteja & yritin itse pysyä rauhallisena. Vältin peruutuksia, jottei poni yhdistäisi peruutusta pysähdykseen/ pysähdystä peruutukseen. Käyntiverryttely sujui siis kokonaisuudessaan oikein hyvin kumpaankin suuntaan, ja oma olo alkoi olla kohtuullisen luottavainen ja jopa rento. 

Ferrari ei kuitenkaan tässä vaiheessa vielä myödännyt niskastaan ollenkaan, muttei kulkenut aivan ankkanakaan. Edistystä siis havaittavissa - kenties!

Raviverryttely ei alkanut oikeastaan hyvin. En voi sanoa, etten olisi jännittynyt tässä vaiheessa, Ferrari  juoksi alta, enkä itse uskaltanut oikeastaan edes koskea koko poniin pelkäämättä seuraavaksi tapahtuvaa. Ei tilanteessa ollut mitään ihmeellistä, ei poni mennyt kovaa, mutta oma jännitys vähän taisi maustaa kyseistä tilannetta...
Aloin sitten ratsastamaan pieniä voltteja ja volttikahdeksikkoa, aina volttia vaihtaessa tein joko pysähdyksen tai käyntisiirtymisen. Näin sain ratsastettua Ferraria paremmin avuille ja pikkuhiljaa se alkoi rentoutua.

Jossain vaiheessa verryttelyä otin pari laukannostoa ja yhteensä 4-5 ympyrää, koska Ferrari alkoi kuumua niissä. Opettajan mukaan ei kannattanut alkaa väsyttää ponia, vaan keskittyä enemmänkin huolelliseen ratsastukseen ja siihen, että Ferrari pysyy kuulolla.
Itseäni alkoi tässä vaiheessa vähän jännittää, miten laukka sujuu maneesissa, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui radalla oikein hyvin.

Jos vielä laukkaverryttelyyn palataan, otin muutamat nostot, pari pidempää laukkapätkää, sekä tein pari volttia ympyrän lisäksi. Laukka sujui siis ihan kohtuullisesti ja sain Ferrarin pidettyä kurissa, joten kohtuullisen hyvillä mielin lähdin radalle laukan osalta.
Viimeistelytreenit eivät oikein sujuneet (niistä pieni pätkä tämän postauksen lopussa), mutta joka tapauksessa hyvä ja rento olo oli radalle lähtiessä.
Radalla kaikki menikin aikalailla nappiin. Kyllä se vähän tuomaripäätyä katseli, mutta siitä päästiin helposti yli. Kokonaisuudessaan rata meni tasaisesti, paljon pelätyt laukat ja askeleenpidennykset sujuivat mainiosti. Paras numero tuli, kuten arvata saattoi, ravi-käynti-ravi-siirtymisestä, josta numero oli muistaakseni 7,5.
Muuten numerot menivät kivan tasaisesti, koko paperissa oli vain yki 5,5, kaikki muut olivat asteikolla 6.0-7,5. Erittäin tyytyväisin mielin lähdin radalta, rata oli todellakin ylittänyt kaikki odotukset.

Lopulta pääsin sijalle nro. 11/20 - vaikka kymmenen parhaan huonommalle puolelle mentiin, olen vieläkin erittäin tyytyväinen tähän suoritukseen! Prosentteja radasta tuli lopulta 63.881, eli koko "kilpailu-urani" toiseksi parhaat prosentit.

Kiitos ja kumarrus Ferrarille!

Seuraavat kisat olivatkin tästä parin viikon päässä, Alholla. Alho on lähellä Rusthollia, joten matkaan ei mennyt kuin vähän reilut seitsemän minuuttia. Paikan päällä hevoset ja ponit purettiin autoista, laitettiin satulat ja suitset päälle ja mentiin kentälle.
Ilmeisestikin Alholla oli laajennettu kenttää, joten joissakin osissa sitä ei ollut ollenkaan aitoja, mikä jännitti hiukan. Hienosti kuitenkin pärjäsimme Ferrarin kanssa ilman aitojakin :)

Verryttelyn aloitin käynnissä, jossa työskentelinkin hyvin pitkään. Asettelua, taivuttelua, voltteja, ympyröitä, suunnanmuutoksia. Perustyöskentelyä käynnissä, kuulolle hakemista. F ei kovinkaan paljoa säikkynyt/ ei jaksanut säikkyä, vaan kulki kivasti ja pätkittäin kohtuullisen rennosti verryttelyn edetessä.
Käynnissä oma oloni oli vielä kohtuullisen varma - poni ei hötkyillyt, vaan tuntui jopa laiskalta. Raippa piti jossain vaiheessa ottaa avustamaan eteenpäinpyrkimyksessä, mutta muuten verryttely sujui oikein mainiosti!

Ravissa F meinasi ensin lähteä vähän juoksemaan alta, mutta sain sen aika nopeasti kuulolle. Mitään erityistä en ravissakaan tehnyt, pyörittelin mitä pyörittelin, kääntelin mitä kääntelin. Suoraa uraakin menin jonkin matkaa, mutta pääpaino oli selkeästi ympyröillä ja rentouden hakemisella.

Laukkaa en ottanut juuri ollenkaan, mutta siinä oli sitäkin enemmän ongelmia - valitettavasti. En saanut laukkaa pyörimään kunnolla, F painoi kädelle ja yritti lähteä kiihdyttelemään. Itse istuin ihan vinossa satulan toisella puolella (ympyröillä tämä ongelma korostuu, mutta nyt se on menossa jo parempaan päin...) jne.
Laukasta ei jäänyt kovin varmaa tai hyvää makua suuhun, mutta radalle lähdettiin näillä eväin!

Alholla plussaa on ehdottomasti erittäin suuri maneesi - ja koska C-merkki suoritetaan lyhyellä radalla, kuten kaikki muutkin c-tason ohjelmat, oli maneesin toisessa päässä reilusti tilaa verkkailla parin suorituksen ajan.
Olin juuri saanut ratsastettua Ferrarin todella mukavaksi ja kivaksi, mutta maneesissa kaikki tuntui murenevan alta. Tuli vähän epätoivoinen olo, kun tuulen takia maneesissa paukkui ja rämisi. Panikointiin taipuvaisena ihmisenä sitten laitoin jonkinlaisen jännityksen päälle ja jäin pyörimään pienelle voltille. Välillä otin ravia, mutta pääosassa kävelin ja yritin saada itseni - ja ennen kaikkea Ferrarin mahdollisimman rennoksi.

Voin sanoa, ettei ihan onnistunut. Lähdin radalle kuitenkin yrittämään.
Pilli vihelsi omasta mielestäni aivan liian pian, hyvä, että ehdin edes tuomaripäätyyn. Maneesin peilit vähän jännittivät minua, mutta Ferrari ei onneksi sanonut niistä mitään, joten pystyin aloittamaan radan.
Alkutervehdys tuli kohtuullisesti, joskin töksähtävästi. Muuten rata oli aika tasaisen varmaa jännityksen sekaista söheltämistä ainakin omalta osaltani. Maneesin sivuovet olivat F:n mielestä hurjan jännittävät, joten niiden kohdalla tahtirikkeitä sitten tuli.

Loppukommenteissa luki, että ravin tahtiin pitäisi saada selkeyttä, josta olen kyllä täysin samaa mieltä. Ei Ferrarissa mitään vikaa ole, itse en vain oikein osannut ratsastaa sitä rennoksi juuri sillä hetkellä, kuin se olisi pitänyt...
Mitä sitä itseään turhaan sättimään, läpipääsy oli tavoitteena ja se myös suoritettiin prosentein 58.61! Näissä täytyy kyllä ottaa huomioon, etten ole itse kisannut juuri ollenkaan, Ferrari tietääkseni sitäkin vähemmän. Kumpikin meistä tarvitsee vielä kokemusta uusista paikoista ja kisoista, joten ei mitään 66% tuloksia voi olettaakaan :)

Päivä kuitenkni täytti odotukset ja enemmänkin, kiitos Ferrari, kiitos tallin väki ja kiitos äiti mukana olemisesta ja katsomisesta!

Nyt sitten sain vihdoin ja viimein kirjoitettua tämän postauksen loppuun, muokattua kuvat ja säädettyä tekstin kanssa! Toivottavasti joku jaksoi nämä myöhässä tulleet sepustukset lukea :)

Syksy saapui sitten bloginkin puolelle - väsäsin nimittäin tylsyyksissäni uuden ulkoasun! Vähän tummempaa ja synkempää ulkoasua tällä kertaa. Mitään kovin värikästä ei tosiaankaan blogissa tällä kertaa (valitettavasti?) nähdä, mutta pyrinkin aika hillittyyn ja toivottavasti myös hallittuun & silmää miellyttävään kokonaisuuteeen.
Halloweenkin on tässä lähiaikoina tulossa, joten laitoin banneriin vähän halloween-tyylisen tekstin, joka mielestäni tuo kivaa ilmettä blogiin.
Sivupalkkiin toivottiin jokin aika sitten jonkinlaista väriä ja kuvia, joten laitoin tervetuloa - tekstiä vähän uusiksi ja laitoin lyhyet ja pienet esittelyt blogin päätähdistä kuvan kanssa.
Kertokaahan ihmeessä mielipiteitänne uudesta ulkoasusta - parannusehdotuksia otan ehdottomasti vastaan, jos jotain sanottavaa tulee!