Nyt olisikin luvassa Kreikka-postausten toinen ja samalla viimeinen osa! Toivottavasti jaksatte lukea tämän kilometripostauksen loppuun saakka, tätä oli enää hankala jakaa useampiin osiin. Postaus on kuitenkin kuvapainotteinen, joten sen lukemisen ei pitäisi olla hirveän raskasta. Nauttikaa! <3
19.7 oli päivä, jolle olimme vuokranneet auton ja lähdimme heti aamusta kohti päivämme pääkohdetta - Vikosin rotkoa. Matka kesti muistaakseni parisen tuntia upeissa maisemissa, liian kapeilla teillä ja jyrkissä mutkissa. Koska Vikosin rotko on maailman syvin rotko (paikoitellen jopa 900m pudotus alas rotkon pohjalle!), täytyi meidän ajaa korkealle ylös. Jossain vaiheessa omat korvani loksahtivat lukkoon, eivätkä pariin päivään avautuneet ollenkaan...
Matkan varrella olisimme voineet poiketa monissakin vuoristokylissä, mutta koska emme halunneet minuuttiaikataulua, parkkeerasimme automme vain Monodendrin kylään, joka on hyvin lähellä Vikosin rotkoa. Söimme Monodendrissä sijaitsevassa ravintolassa/tavernassa vatsamme täyteen, silittelimme katukissoja ja lähdimme tarpomaan kohti rotkoa. Matkaa rotkolle oli arviolta muutama sata metriä-kilometri, ei mitään hurjia määriä. Tie oli kauniisti kivetty ja maisemia sai ihailla ihan alusta lähtien.
Rotkosta itsestään ei olekaan oikeastaan sanottavaa, niin hiljaiseksi se veti. Polku kulki aivan rotkon reunalla, ja jos olisin horjahtanut, en olisi nyt kirjoittamassa teille tätä postausta. Sanalla sanoen pelotti, huimasi ja meinasin oksentaa, mutta kokemuksena Vikos oli aivan upea! Ei se fiilis näistä kuvistakaan välity, eikä korkeuseroja oikein voi kuviin vangitakaan. Huimapäisille tätä voin suositella, mutta mikäli omaat pahan korkean paikan kammon, kannattaa pysyä kaukana. Huimaamisille ja horjahduksille ei nimittäin ole kovinkaan paljoa varaa...
Vikosin rotkolla vierailun jälkeen palasimme Monodendrin kylään, ostimme juotavaa ja jatkoimme matkaa kohti retkireittiä, joka kulkisi lopulta Vikosin rotkon pohjalle. Sää oli kuuma, ja vaikka juotavaa oli mukana reilusti, ei auringonpistos ollut kovinkaan kaukana. Kävelimme parisen kilometriä/suunta ja käännyimme ympäri, eli varsinaista reittiä jäi kokematta vielä aivan liian monta kilometriä! Ensi kerralla sitten reitti loppuun ;).
Kun lähdimme autolla takaisin hotellia kohti, päätimme pikaisesti poiketa kahdella lähistöllä olevalla vanhalla sillalla. Ensimmäisenä vuorossa oli Kokkori-silta, joka oli rakennettu aikoja sitten! Jos oikein muistan, oli siltaa korjailtu pariin otteeseen, mutta joka tapauksessa se oli oikein hyvin säilynyt. "Normaalina" kesänä Kokkorin alla virtaisi vuolaskin joki (josta muuten saisi uskomattoman hienoja kuvia!), mutta nyt joki oli kokonaan kuivunut ja pohja paistoi...
Toiseksi kohteeksi valitsimme Plakida-Kalogerikon sillan, joka oli rakennettu 1865. Silta oli "kolmiosainen", ja omaan silmääni vaikuttavampi kuin Kokkorin silta. Koskaan aikaisemmin en ollut kohdannut tällä tavalla rakennettua siltaa, mutta kieltämättä se oli aika hieno!
Palasimme hotellille rättiväsyneinä, jalat hapoilla, mutta montaa hienoa kokemusta rikkaampina! Jos jotain suosittelen, niin Vikosin rotkoa!
20.7 olikin sitten meriretken vuoro! Retken olimme varanneet jo Aurinkomatkojen kautta, mutta ilmeisesti paikan sai varattua Pargan satamastakin. Mikäli tälle meriretkelle haluat lähteä, tunnetaan se nimellä Paxos-Antipaxos. Retki oli lähes koko päivän mittainen, ja tänä aikana pysähdyimme muutamaan kohtaan uimaan, sekä erääseen kylään syömään/juomaan/viettämään aikaa.
Merelle pysähdyttäessä uintiaikaa kirkkaissa vesissä oli jotakuinkin tunnin ajan, ja voi että nautin! Kristallinkirkasta vettä, pikkukaloja, merisiilejä (onneksi oli uimakengät) ja kaunis ilma. Toisessa uimapaikassa oli mahdollisuus uida luolan "läpi" - tämä oli jokseenkin hieno kokemus, mutta toisaalta stressaava, koska pienehköön luolaan oli ahtautunut monia ihmisiä. Hienoa oli joka tapauksessa!
Tämä retki itsessään ei kuitenkaan ollut maailman rentouttavin, koska laiva oli aivan ylibuukattu, liian täynnä, eikä varjoa löytynyt kuin murto-osalle matkustajista. Istuimme muiden matkustajien kanssa aivan vieri vieressä, eikä tilaa ollut yhtään liikaa. Toki tähän varmasti vaikutti kahden edellisen päivän retkien peruminen-olisikohan laivassa ollut kolmen päivän retkiläiset samaan aikaan?
21.7 olikin jo lähtöpäivä, mutta huoneemme luovutus oli vasta kahdelta iltapäivällä, joten ehdimme hyvin käydä vähän kävelemässä hotellin "lähiympäristössä". Lähdimme siis kävelemään kohti Ali Pashan linnoitusta, joka on hyvin korkealla, mutta kävelymatkan päässä. Aikaa oli kuitenkin rajallisesti, joten emme edes yrittäneet päästä linnoitukselle asti. Kävelyretki oli kuitenkin mukava rentoutus ennen pientä pakkaamisurakkaa ja loppupäivän päätöntä viiletystä ympäriinsä!
Mitä piditte postauksesta, sen toteutuksesta ja kuvista?
Oletko itse vieraillut Kreikassa tai Pargassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)