#410 Syysterkut

Hei!

Syksy on kai nyt toden teolla alkanut, mikäli viitsii vilkaista ulos. Taivas harmaantuu hiljalleen, aurinkoiset päivät vähenevät määrätietoisesti. Aamuisin lämpötila näyttää mielyysti kymmentä astetta ja vettä tihuttaa lähes päivittäin. Omenat ja luumut kypsyvät samalla kun kylmä viima puree luihin ja ytimiin. Ja mikä ainakin kertoo syksyn tulosta? Perinteinen syysflunssa! Välillä nettiä selaillessa alkaa miettiä, onko puoli Suomea tosiaan samaan aikaan sairaana.

Puiden lehdet kellastuvat hiljalleen, mutta yhtä varmasti kuin kaikkina aiempinakin vuosina. Ei tätä ilmeisesti voi millään estää, syksy tulee omaa tahtiaan. Ei minulla mitään syksyä vastaan ole, mutta jostain syystä en ikävöi kylmää, märkää ja harmaata ulkoilmaa. Syksy on kaunista ja ihanaa niin kauan, kuin puissa on lehdet (erityisesti ruska-aika on ihanaa!), mutta kun maisema muuntautuu ankean harmaaksi ja kuolleen näköiseksi, alkaa kesää ikävöidä toden teolla.

Syksy tarkoittaa myös koulujen ja töiden alkua. Arki täällä eteläisessä Suomessa alkoi jo kolmisen viikkoa sitten. Paluu arkeen sujui pehmeästi & mukavasti, ja tällä hetkellä nautinkin suunnattomasti aivan normaalista arjesta, pienestä kiireen tunteesta ja koulupäivistä.

Syksyn tulo toki vaikuttaa myös koirien arkeen ainakin jollain tasolla. Luvassa on pitempiä lenkkejä, ja mikä parasta - irtipitoaika on saapunut! Metsästyskausikin alkaa pian, eli ei enää kauaa tositoimiin... Irtipitoaika tarkoittaa koirille mukavia, joskin rankkoja viikonloppuja. Tytöt saavat viettää ainakin toisen viikonlopun päivistä keskellä korpea vapaana juosten ja nauttia luonnosta sydäntensä kyllyydestä! Erityisesti Alma harjoittelee ahkerasti metsästyskautta varten, ja tyttö pääseekin tänä syksynä ensimmäistä kertaa mukaan isojen tyttöjen ja poikien juttuihin. Toki Pörrikin pääsee, lähes samalla tavalla kuin viime syksynäkin. 

Entä mitä tänne ihan kotipihaan kuuluu? Oikein hyvää, jos koirilta kysytään. Omenat tippuvat puusta suoraan suuhun ja niitä saakin syödä vatsansa täyteen. Ainakin jos Almalta kysytään. Kakara on kasannut itselleen valtaisan omenavaraston, jota se sitten vapaana ollessaan vahtii (ja syö.). Omenat ovat Alman suurimpia aarteita!

Pörri taas on enemmänkin mieltynyt luumuihin. Nekin tippuvat suoraan puusta suuhun ja ne maistuvat oikein hyvältä. Tämä ei ehkä ole kuitenkaan niin hyvä juttu kuin omenat, sillä Pörri syö luumuista myös kiven...

Mikäli vatsat ovat täynnä omenoita ja luumuja, täytyy keksiä muuta  tekemistä. Useimmiten tämä tarkoittaa pihamme kohtaloa. Tytöt kaivavat järkyttävän kokoisia kraatereita ympäri pihaa. Niiden väisteleminen ja täyttäminen käy ihan työstä - eikä loppua kaivamiselle näy. Se siitä kauniista nurmikosta sitten.

Lyhyesti sanottuna koirat nauttivat elämästään sydäntensä ja vatsojensa täydeltä, kaivavat suuria kuoppia, poksahtavat omenoista ja viettävät aikaa toistensa seurassa. Rallittelua ei olla tänä syksynä vielä paljoa nähty, tytöt ovat vielä pysytelleet aika rauhassa. Innolla odotan viileämpiä kelejä, jos sitten saisi vähän vauhdikkaampiakin kuvia. 

Sitten vielä vähän ilmoitusasiaa.

Kaikki varmasti ymmärtävät koulun ja muun arjen vievän paljon aikaa ja blogin olevan mahdollisesti viimeisenä To Do-listalla. Yritän - ja haluan järjestää tälle mahdollisimman paljon aikaa, koska nautin tästä älyttömän paljon! Samalla pystyn tallettamaan ihania muistoja itseäni varten ja myöhemmin katselemaan, mitä joskus on tullut puuhailtua.

Tiedän lukijoissani olevan paljon hevosihmisiä, jotka mahdollisesti odottavat ratsastuspostauksia, eivätkä jaksa näitä kaikkia koirajuttuja sun muita lueskella. Valitettavasti tällä hetkellä en pysty ratsastuksistani postauksia ja juttuja tekemään. En siksi, ettei minua kiinnostaisi tai en haluaisi - ratsastuspostauksiahan minä tykkään tehdä! Tämä on yksinkertaisesti lupa-asia, ja koska en julkaise muiden hevosista kuvia/juttuja ilman lupaa, joudutte odottamaan ainakin hetken. Mikäli lupaa ei heltiä, sitten en kirjoita - ymmärrän tämänkin päätöksen oikein hyvin.

Sen verran voin sanoa, että ratsastuskuviot ovat taas kerran muuttuneet hyvin paljon, ja toivon, että voin niistä teille jossain vaiheessa taas kirjoitella. Toivottavasti palaamme näihin juttuihin pian.

Miten sinun syksysi on lähtenyt käyntiin? 
Mitä odotat tulevalta syksyltä?
Kiinnostavatko koirajutut ollenkaan, vai luetko pelkästään ratsastuskuulumiset?

Mukavaa syksyä toivotellen,

Matilda ja karvakorvat