#429 Itärajalla

Ennen heinäkuun puoliväliä auton nokka suuntasi kohti itärajaa, tarkemmin Ilomantsia. Matka oli kuuma ja pitkä, mutta paikan päällä autossa istuminen palkittiin. Sää helli ja mieli rentoutui välittömästi ulos autosta astuessa. Ympärillä oli kilometrikaupalla pelkkää metsää, rauhaa, hiljaisuutta ja luontoa täynnä ties mitä ihmeitä. 

Ensimmäinen varsinainen retki pihapiirissä pyörimisen lisäksi oli 8.heinäkuuta, kun suuntasimme koko perheen voimin Petkeljärven kansallispuistoon. Kävelyreittinä toimi tällä kertaa kauniissa maastoissa harjujen yli ja soiden läpi puikkelehtiva Kuikan kierros, jolta pituutta löytyi vain kuusi ja puoli kilometriä. 

Sää oli hiukan kyseenalainen ja vaihteleva - välillä aurinko paistoi ja toisena hetkenä tuuli ties kuinka monen kilometrin nopeudella samalla, kun taivaalta satoi vettä vaakatasossa. Ymmärrettävästi valokuvaus jäi hiukan puolitiehen - se ei kuitenkaan estänyt nauttimista! Reitti oli hyvin merkitty ja selkeä, polut mukavia kävellä ja ennen kaikkea maisemat kerrassaan mahtavia. 

Kokemuksena Petkeljärvi oli ihana - luonto oli puhdasta, harjumaisemat yhtä kauniita, kuin aina ja suon tuoksu oli kerrassaan huumaava. Tänne täytyy vielä palata!

Seuraavana päivänä suuntasimme Möhköön, jossa kävelimme osan Suden taivalta, joka ymmärtääkseni oli yhdysreitti kahden eri reitin välillä. Tätä varsinaista yhdysreittiä en suosittelisi kenellekään, koska vaikka se helppokulkuinen olikin, maisemat eivät päätä huimanneet - varsinkaan edellisen päivän Kuikan kierroksen jälkeen. Reitti kulki lähinnä hakkuuaukioiden ja vanhan, vaatimattoman talousmetsän poikki - eivät vetäneet vertoja muille retkille, joita olemme tehneet. Päiväkävely tuli kuitenkin tehtyä!

Tämän jälkeen ostimme Möhköstä kolmen tunnin luvat kalastukseen - koko tämä aika tulikin käytettyä. Kalaa ei kuitenkaan tullut, vaikkakin itselläni olikin lähellä suuren lohikalan saaminen. Haavi kuitenkin oli valitettavan kaukana, joten saalista ei tällä kertaa tullut ollenkaan. 

Heinäkuun kymmenentenä päivänä saimme suunnata kohti upeaa Koitajokea, joka sijaitsee aivan rajavyöhykkeen tuntumassa. Aurinko pilkahteli satunnaisesti pilvien välistä, mutta silti ei ollut liian kuuma 14km mittaiselle päiväretkelle! On pakko sanoa, että Koitajoki hyppäsi Suomen upeimpien paikkojen listan kärkeen heti alkujaan. Joki oli upea, metsä kaunista ja polut juuri sopivan haastavia ja vaihtelevia. 

Hyttysiä oli kuitenkin hyvin runsaasti, joten puolenvälin ruokatauko pyrittiin pitämään niin lyhyenä, kuin se olosuhteiden puitteissa oli mahdollista. Koirat tuskastuivat hyttysten määrästä todella nopeasti, mutta siitäkin selvittiin jotenkuten. 

Kaiken kaikkiaan Koitajoki oli uskomattoman hieno paikka koskemattoman luonnon helmassa! Nuotiopaikalla on mahdollisuus yöpyä erämajoissa, mikäli olet pidemmällä reissulla. Lisäksi paikan päällä on upeaa suota ja uskomattoman kaunis, jopa salaperäinen Koitajoki. Suosittelen jokaista siellä päin piipahtavaa käymään vierailulla Koitajoella!

Kävimme myös kalastamassa muutamia kertoja kuvankauniilla Vekaruskoskella. Paikan päällä oli lyhyt esteetön kulkureitti, jonka lisäksi parin kilometrin mittainen kävelykierros oli mahdollista toteuttaa. Koirat olivat metsään päästessään taas kerran innoissaan, mutta kosken yli kulkeva riippusilta aiheutti kummassakin pelkoreaktion. Sylissä ne onneksi matkustivat joen ylitse nätisti. 

Vekaruskoskella oli tuhottoman monta kaunista paikkaa - suosittelen täälläkin käymään. Esimerkiksi veden valokuvaamiseen paikka on mielestäni erinomainen, vaikka mitään sen suurempaa putousta paikan päällä ei olekaan! Jos koiran kanssa ajattelit käydä lyhyellä kävelyllä, valmistaudu kantamaan riippusiltoihin tottumaton karvaystäväsi sillan yli <3

Tässä välissä itse valitettavasti tulin kipeäksi, joten kokematta jäi turhan monta juttua ja upeaa retkeä. Olisin toki toivonut, että olisin mukaan päässyt, mutta tilanteelle ei mitään voinut. Paitsi jäin esimerkiksi toisesta reissusta Koitajoelle, jossa Pörri onnistui karkaamaan muutaman sadan metrin päässä Venäjän rajasta. Onneksi tässä ei käynyt mitään ja Pörri tuli, harvinaista kyllä, muutamassa minuutissa takaisin!

Reissun loppupuolella, kun oloni oli jo parempi, kävimme piipahtamassa upeaakin upeammalla Patvinsuolla. Tälle(kin) paikalle aivan ehdoton suoritus - kaunista suota silmänkantamattomiin, loputtomasti pitkospolkuja ja satunnaisia metsäsaarekkeita. Kovin kuumalla säällä ei Patvinsuolle kannata lähteä ainakaan koirien kanssa - varjoa ei juurikaan ole ja kuivana kesänä suo ei ole kovinkaan kosteaa. 

Pääosin toinen Ilomantsin mökkiviikoista oli oikein onnistunut, toinen omalta osaltani vähemmän onnistunut oman sairasteluni takia. Olisin toki toivonut olevani terveenä koko tämän ajan, mutta jos jotain positiivista tilanteesta etsii, sain näiden parin viikon aikana luettua neljä kirjaa, joista kaikki olivat oikein hyviä! 

Mökkimme Ilomantsissa oli todella mukava. Tunnelmaa kohottivat ihana kuikkapariskunta poikasineen ja lukuisat eri linnut pihapiirissä. Lisäksi läheltä mökkiämme löydettiin luultavastikin karhun ulostetta. 

Miten sinun kesäsi on mennyt?

Mitä pidit postauksesta ja minkälaista sisältöä haluaisit jatkossa nähdä?