#430 Ihmissyöjähyttysten armoilla

Jotakuinkin paria viikkoa ennen koulujen alkua lähdimme mökille Ikaalisiin jo toisen kerran saman kesän aikana. Tämä oli tervetullutta ja ihana mahdollisuus rentoutua ennen hektisen arjen alkamista. Suunnitelmana olikin olla mökillä koko lopun loman ajan, mutta muutamien muuttujien takia palasimme kotiseuduille suunniteltua aikaisemmin. Viikon saimme kuitenkin nauttia aina yhtä ihanista ja tutuista maalaismaisemista!

Suunnitelmana oli retkeillä niin paljon, kuin se on mahdollista. Säät olivat valitettavan kuumat ja pääsimmekin lähtemään retkelle vain kahdesti - nekään eivät olleet kovin pitkiä juurikin tämän sään takia. Kävimme taas jokavuotisella reissullamme Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa. Yleensä olemme tehneet muutaman kilometrin mittaisen lenkin, mutta nyt sään ollessa pakahduttava, kävelimme ainoastaan uimalaiturille asti. 

Jos et koskaan ole suohon päässyt pulahtamaan, olet jäänyt paljosta paitsi. Suolampien- ja järvien vesi on erilaisen tuntuista normaaleihin järvivesiin verrattuna. Lisäksi uidessa on ihanaa haistella ympäröivän suon tuoksua ja nauttia erilaisten suolintujen esiintymisistä. 

Toinen reittimme suuntautui meille uudelle Alkkianvuorelle, joka kulki muinaisen Ancylysjärven rantojen poikki. Reitti oli kivinen ja täynnä suurehkoja siirtolohkareita, jotka jääkausi oli jättänyt jälkeensä. Maisemat olivat vain paikoittain erityisen hienoja (mikäli siis haet nk. suuria maisemia), mutta itseäni sävähdytti erityisesti alueen iäkkyys. Ympäröivä luonto oli älyttömän hienoa ja mustikkamaastot mahtavat - Alkkianvuori kipusi hienoimpien näkemieni paikkojen joukkoon!

Suurempia retkiä ei kahden yllämainitun lisäksi päästy tekemään, joten viikko koostui lähinnä lukemisesta ja rentoutumisesta mökin pihapiirissä. Uimassa käytiin aina mahdollisuuksien mukaan ja kalastettiin mahdollisimman paljon. Seuraa meille pitivät sorsapoikue, kanadanhanhet ja joutsenpoikue. 

Hiukan hankaluutta lomailuun toivat hyttyset, joita oli harvinaisen paljon ja jotka käyttäytyivät hyvinkin yllättävällä tavalla. Siinä missä normaaleiksi luettavat hyttyset kiertelevät inisten ja etsivät oikeaa paikkaa iskeä, nämä veijarit iskivät inisemättä suoraan kiinni ihan mihin tahansa :D Erityisesti Pörriä tämä häiritsi, koska ne ilmeisesti iskivät kiinni hanakasti Pörrin vatsanahkaan ja aiheuttivat kutinaa. Pörri yritti helpottaa kutinaansa, mutta onnistui nuolemalla aiheuttamaan itselleen ihottumaa vatsaansa. Lisäksi jotkin anturoista kutisivat selvästi. 

Kortisonisuihke ja pihkasalva kuitenkin saivat kutinaa ja oireilua aisoihin tehokkaasti ja lomaa pystyttiin jatkamaan. 

Viikko oli muutamista epäonnekkaista sattumista huolimatta mukavan leppoisa - luonnon rauhasta sai taas nauttia hetken aikaa. Auringonlaskut olivat kauniita ja läheiset kukkaniityt täydessä loistossaan vielä elokuussakin. <3

Miten tykkäät viettää lomaasi?

#429 Itärajalla

Ennen heinäkuun puoliväliä auton nokka suuntasi kohti itärajaa, tarkemmin Ilomantsia. Matka oli kuuma ja pitkä, mutta paikan päällä autossa istuminen palkittiin. Sää helli ja mieli rentoutui välittömästi ulos autosta astuessa. Ympärillä oli kilometrikaupalla pelkkää metsää, rauhaa, hiljaisuutta ja luontoa täynnä ties mitä ihmeitä. 

Ensimmäinen varsinainen retki pihapiirissä pyörimisen lisäksi oli 8.heinäkuuta, kun suuntasimme koko perheen voimin Petkeljärven kansallispuistoon. Kävelyreittinä toimi tällä kertaa kauniissa maastoissa harjujen yli ja soiden läpi puikkelehtiva Kuikan kierros, jolta pituutta löytyi vain kuusi ja puoli kilometriä. 

Sää oli hiukan kyseenalainen ja vaihteleva - välillä aurinko paistoi ja toisena hetkenä tuuli ties kuinka monen kilometrin nopeudella samalla, kun taivaalta satoi vettä vaakatasossa. Ymmärrettävästi valokuvaus jäi hiukan puolitiehen - se ei kuitenkaan estänyt nauttimista! Reitti oli hyvin merkitty ja selkeä, polut mukavia kävellä ja ennen kaikkea maisemat kerrassaan mahtavia. 

Kokemuksena Petkeljärvi oli ihana - luonto oli puhdasta, harjumaisemat yhtä kauniita, kuin aina ja suon tuoksu oli kerrassaan huumaava. Tänne täytyy vielä palata!

Seuraavana päivänä suuntasimme Möhköön, jossa kävelimme osan Suden taivalta, joka ymmärtääkseni oli yhdysreitti kahden eri reitin välillä. Tätä varsinaista yhdysreittiä en suosittelisi kenellekään, koska vaikka se helppokulkuinen olikin, maisemat eivät päätä huimanneet - varsinkaan edellisen päivän Kuikan kierroksen jälkeen. Reitti kulki lähinnä hakkuuaukioiden ja vanhan, vaatimattoman talousmetsän poikki - eivät vetäneet vertoja muille retkille, joita olemme tehneet. Päiväkävely tuli kuitenkin tehtyä!

Tämän jälkeen ostimme Möhköstä kolmen tunnin luvat kalastukseen - koko tämä aika tulikin käytettyä. Kalaa ei kuitenkaan tullut, vaikkakin itselläni olikin lähellä suuren lohikalan saaminen. Haavi kuitenkin oli valitettavan kaukana, joten saalista ei tällä kertaa tullut ollenkaan. 

Heinäkuun kymmenentenä päivänä saimme suunnata kohti upeaa Koitajokea, joka sijaitsee aivan rajavyöhykkeen tuntumassa. Aurinko pilkahteli satunnaisesti pilvien välistä, mutta silti ei ollut liian kuuma 14km mittaiselle päiväretkelle! On pakko sanoa, että Koitajoki hyppäsi Suomen upeimpien paikkojen listan kärkeen heti alkujaan. Joki oli upea, metsä kaunista ja polut juuri sopivan haastavia ja vaihtelevia. 

Hyttysiä oli kuitenkin hyvin runsaasti, joten puolenvälin ruokatauko pyrittiin pitämään niin lyhyenä, kuin se olosuhteiden puitteissa oli mahdollista. Koirat tuskastuivat hyttysten määrästä todella nopeasti, mutta siitäkin selvittiin jotenkuten. 

Kaiken kaikkiaan Koitajoki oli uskomattoman hieno paikka koskemattoman luonnon helmassa! Nuotiopaikalla on mahdollisuus yöpyä erämajoissa, mikäli olet pidemmällä reissulla. Lisäksi paikan päällä on upeaa suota ja uskomattoman kaunis, jopa salaperäinen Koitajoki. Suosittelen jokaista siellä päin piipahtavaa käymään vierailulla Koitajoella!

Kävimme myös kalastamassa muutamia kertoja kuvankauniilla Vekaruskoskella. Paikan päällä oli lyhyt esteetön kulkureitti, jonka lisäksi parin kilometrin mittainen kävelykierros oli mahdollista toteuttaa. Koirat olivat metsään päästessään taas kerran innoissaan, mutta kosken yli kulkeva riippusilta aiheutti kummassakin pelkoreaktion. Sylissä ne onneksi matkustivat joen ylitse nätisti. 

Vekaruskoskella oli tuhottoman monta kaunista paikkaa - suosittelen täälläkin käymään. Esimerkiksi veden valokuvaamiseen paikka on mielestäni erinomainen, vaikka mitään sen suurempaa putousta paikan päällä ei olekaan! Jos koiran kanssa ajattelit käydä lyhyellä kävelyllä, valmistaudu kantamaan riippusiltoihin tottumaton karvaystäväsi sillan yli <3

Tässä välissä itse valitettavasti tulin kipeäksi, joten kokematta jäi turhan monta juttua ja upeaa retkeä. Olisin toki toivonut, että olisin mukaan päässyt, mutta tilanteelle ei mitään voinut. Paitsi jäin esimerkiksi toisesta reissusta Koitajoelle, jossa Pörri onnistui karkaamaan muutaman sadan metrin päässä Venäjän rajasta. Onneksi tässä ei käynyt mitään ja Pörri tuli, harvinaista kyllä, muutamassa minuutissa takaisin!

Reissun loppupuolella, kun oloni oli jo parempi, kävimme piipahtamassa upeaakin upeammalla Patvinsuolla. Tälle(kin) paikalle aivan ehdoton suoritus - kaunista suota silmänkantamattomiin, loputtomasti pitkospolkuja ja satunnaisia metsäsaarekkeita. Kovin kuumalla säällä ei Patvinsuolle kannata lähteä ainakaan koirien kanssa - varjoa ei juurikaan ole ja kuivana kesänä suo ei ole kovinkaan kosteaa. 

Pääosin toinen Ilomantsin mökkiviikoista oli oikein onnistunut, toinen omalta osaltani vähemmän onnistunut oman sairasteluni takia. Olisin toki toivonut olevani terveenä koko tämän ajan, mutta jos jotain positiivista tilanteesta etsii, sain näiden parin viikon aikana luettua neljä kirjaa, joista kaikki olivat oikein hyviä! 

Mökkimme Ilomantsissa oli todella mukava. Tunnelmaa kohottivat ihana kuikkapariskunta poikasineen ja lukuisat eri linnut pihapiirissä. Lisäksi läheltä mökkiämme löydettiin luultavastikin karhun ulostetta. 

Miten sinun kesäsi on mennyt?

Mitä pidit postauksesta ja minkälaista sisältöä haluaisit jatkossa nähdä?

#428 Keskikesän taikaa

Päivää ennen juhannusta pysäköimme automme Ikaalisissa sijaitsevan mökin pihaan, purimme koirat auton takaosasta ja asettauduimme aloillemme parin päivän ajaksi keskelle kauneinta maasetutua. Heti matkalaukun laskeutuessa kädestäni olo oli onnellinen - täällä olen niin monet viikot viettänyt pienestä pitäen ja tänne olen juurtunut. Kaikki tuntui niin ihanan tutulta ja turvalliselta, että lähestulkoon pakahtui. 

Aurinko porotti täydeltä taivaalta luoden mökin ympärille oikein mukavan lämpötilan oleskella ja nauttia kesästä. Paljon aikaa tulikin vietettyä virkistävässä vedessä uiskennellessa, saunoessa sekä puusaunassa, että savusaunassa ja pihalla nautiskellessa. Grillin antimista saimme nauttia useaankin otteeseen. 

Juhannus vietettiin tänä vuonna isovanhempien kanssa aikaa viettäen, valokuvaten, grillaten ja säästä nauttien. Retkeilemään ei tällä reissulla lähdetty ollenkaan lämpötilan ja ajan vähyyden takia - onneksi kaikilla oli kuitenkin tiedossa, että tänne palattaisiin tämän kesän aikana vielä uudestaankin. 

Kun mökiltä lopulta jouduttiin lähtemään, oli olo uskomattoman rentoutunut - tuntui, kuin olisin ollut kotoa poissa pidempään, kuin vain kolme päivää! Loma oli siis tehnyt tehtävänsä paremmin, kuin hyvin. Reissusta jäi tällä(kin) kertaa käteen ihania muistoja ja fiiliksiä, sekä muutama ihan kiva räpsykin. 

Missä tykkäät viettää lomasi?

Onko sinulla joku tietty kesäperinne?

#376 Painikaverit // Abnormal dogs?!

Jos laitan tähän alkuun muutaman pönötyskuvan, saatatte saada edes jotakuinkin normaalin kuvan koiristamme. 

If I put here some "normal" pictures about Pörri and Alma, you may almost think, that they're normal dogs.

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Niinhän se meni? Useimmiten meillä näyttää meno tältä, eikä suinkaan siltä, miltä se näyttää ylläolevissa kuvissa:

But I want to tell you a truth. Most of the time my dogs look a little bit weird, as you can see:

Joskus ajattelen, että olenko kenties tulossa hulluksi, kun suostun katselemaan näitä hulluhkoja nelijalkaisia päivästä ja vuodesta toiseen. Silti ne ovat yksi tärkeimmistä asioista elämässäni, enkä niistä haluaisi luopua. Onneksi ei tarvitsekaan <3

But still they're the most important to me, and I love them from the bottom of my heart <3

#375 Harmaat koirat ja harmaa talvi // The grey dogs and grey winter

Talvi ei nyt oikein osaa päättää, tullako vai eikö tulla. Joka toinen viikko luistellaan ja kaatuillaan ympäri katuja loskassa ja jäässä, ja joka toinen viikko voidaan nauttia kauniin harmaasta asvaltista ja vesisateesta. Lunta sataa kyllä säännöllisesti, muttei se maassa viikkoa enempää pysy. Vakavasti ottaen nyt taas tuntuu, että luvassa on harmaa talvi, kuten viime vuonnakin. Tulikohan silloin lunta kunnolla vasta helmikuussa, en nyt tarkkaan muista. 

The winter just can't decide, whether it is coming or not. On one week the weather is snowy and light, but on the next week it's rainy & dark... If we've snow, it isn't on the ground longer than one week. Seriously I feel, that we've got a dark & rainy winter. Again. 

Kun lunta sitten satunnaisesti saapuu tänne Suomeenkin, on siitä syytä nauttia täysin rinnoin sen aikaa, minkä se maassa pysyy. Koirien tassut pysyvät puhtaampina ja omakin mieliala pysyy vähän korkeampana. 

Koirista puheen ollen, kumpikin karvatassuista nauttii lumesta enemmän, kuin mistään muusta. Siis ruuan jälkeen. Kun on lunta, koirat liikkuvat lenkeillä ihan eri tavalla, kuin vesisateella. Pörri jää makoilemaan lumikinoksiin, ja Alma juoksentelee ympäriinsä hullun lailla. Ja näkisittepä, mitä takapihalla tapahtuu!

When we have snow here, dogs enjoy about it! Their paws are cleaner and they are more happy than then, when we don't have any snow. Snow is their favourite thing, after food of course. Pörri and Alma love walking around and playing in the snow <3 

Näin talven tullen kummallakin koirista on hirvittävät määrät energiaa, ja jokainen päivä pääsen todistamaan iloista ja riehakasta juoksua. Almalla ei koko aikaa välttämättä ihan niin hauskaa ole, kun Pörri kiskoo hännästä, mutta muuten niillä menee oikein kivasti. Ei Pörri Almaa millään tavoin satuta, mutta leikkii vähän turhan rajusti näin omaan silmään.

Now the dogs have very much energy and they run around the backyard all the time! Pörri is sometimes a bit fierce when they're playing, but for the most of the time they have very much fun.

Metsästyskausikin saatettiin päätökseen tuossa parisen viikkoa sitten. Pörrille ei tänä vuonna hirvikaatoja tullut, mutta muuten se vaikutti metsässä hyvin innostuneelta ja hirvistä kiinnostuneelta. Hirvenkaadollekin se pääsi pariin otteeseen, ja kuulemma piti siitä kovin. Ilahduttavaa tässä on se, ettei Pörri omi hirvenkaatoja, vaan päästää muut helposti niiden luokse. Toivottavasti näin pysyykin.

Pimeä tulee päivisin hyvin nopeasti, joten koirista ei saa kovin valoisia kuvia tähän aikaan vuodesta. Parhaani kuitenkin yritän näiden kuvien kanssa, ja pienellä muokkauksella saan jotain pelastettuakin. Jos kuitenkin totta puhutaan, olen joulukuun aikana kuvannut koiria isolla kameralla tasan kerran, enkä marraskuussakaan tuota määrää ylittänyt :D Kuvia nyt kuitenkin riittää pariin postaukseen ja kun ei enää riitä, menen ottamaan uusia.

Nowadays the dark comes really early, so I can't take so bright pictures as I want to take... Still I try my best with all the pics! 
If I tell you the truth, I've photographed my dogs only once or twice in December. But still I have pretty much nice pictures, and when I've published them, I'll take more pictures! 

Postauksen kuvat ovat siis hiukan rakeisia, koska jouduin pitämään suurta ISO-arvoa ja muokkaamaan sen lisäksi kuvia valoisemmiksi. Loppujen lopuksi olen näihin kuviin kohtuullisen tyytyväinen, ja koirien ilmeet ovat oikein mukavia. Kertokaahan toki, ylsikö mikään kuva teidän lempikuvaksenne, vai olivatko kaikki liian rakeisia julkaistaviksi :D

Thank you for reading :)