16.12.2019

#433 Takaisin juurille - missä nyt mennään ratsastuksen suhteen?

Onpas ollut haipakkaa ihan koko syksyn ajan, tuskin tässä on ehtinyt bloggeria avatakaan! Koulussa on ollut puuhaa aivan tuhottomat määrät ja nyt on ollut pakko panostaa ehkä normaaliakin enemmän - onhan lukioon hakeminen edessä ihan parin kuukauden päästä. Saa nähdä, miten siinä sitten loppupeleissä käy...

Kulunut syksy on huomattavasti verottanut omia voimavarojani, koska vapaata aikaa ei liiaksi ole löytynyt viimeisimpien kuukausien aikana. Milloin on ollut muuten vaan kiire ja milloin olen kipeänä ollessani kasannut tehtäväkasaa keskelle huoneeni pöytää. Nyt tämän syksyn uurastus on kuitenkin ohi ja 21.12 saan vihdoin siirtyä kauan odotetulle lomalle. 
Uskoakseni moni tämän blogin lukija (onko teitä vielä?) luki tätä pitkään vain hevoskuulumisten takia. Sen takia tämän blogin alunperin perustinkin. Ajat kuitenkin muuttuvat ja nyt on kulunut pari vuotta ilman yksiäkään hevoskuulumisia - mitä siis kävi? 
kuvassa Sera

Lopetin viime vuonna ratsastuskoulussa ja tein vuoden mittaisen vuokrasopimuksen maailman ihanimmasta tammasta. Ratsastin tätä tammaa kahdesti viikossa koko vuoden ajan ja valmentauduin aktiivisesti, mutta omistajan toiveesta en siitä koskaan mitään julkaissut. Ja ehkä ihan hyväkin. Tämän vuoden aikana sain harrastuksesta enemmän irti kuin koskaan aiemmin, rakastuin tähän hevoseen korviani myöten ja opin enemmän uutta, kuin missään tilanteessa olisin uskonut! Tässä onkin hyvä muistutus teille kaikille siitä, että ennen, kuin julkaiset mitään kenenkään toisen hevosesta, muista kysyä se lupa - ja myös noudattaa sitä. 
Nykyään en enää ratsasta tätä kyseistä hevosta. Syksyllä olikin siis edessä suuria päätöksiä harrastuksen jatkamisen suhteen. Oli mahdollisuus, että alkaisin vuokrata jotakin toista hevosta, mutta lopulta päädyin ratsastuskouluun. Miksi, voi joku ihmetellä. 


Syksyn alussa olin tilanteessa, jossa koin kaikkein tärkeimmäksi päästä jatkamaan aktiivista valmentautumista itseäni kehittäen. Lisäksi yhä koen, että monilla hevosilla ratsastaminen on rikkaus ja vie eteenpäin. Salaa myös toivoin, että löytäisin itselleni uuden treenikaverin, johon voisin huoletta kiintyä ja opetella tämän harrastuksen saloja. Kaikki tämä toteutuikin - loppujen lopuksi asiat menivät niin paljon paremmin, kuin koskaan olisin uskaltanut kuvitella.
kuvassa Gipa 

Loppujen lopuksi keräsin kimpsuni ja kampsuni ja 7.9. suuntasin Pornaisissa sijaitsevalle Kumpumäen tilalle. Totta puhuen paikka tuntui alusta alkaen kodilta - opettaja on äärimmäisen hyvä, jokainen kohtaamani iloinen ja hyvävointinen ja tallihenki on uskomaton. Oikeastaan jo ensimmäisellä kerralla tiesin, että tänne tulen jäämään, enkä mieluusti lähde kulumallakaan. 
Alunperin lähdin kokeilemaan paikkaa, koska sillä on yleisesti todella hyvä maine. Keneltäkään en ollut kuullut paikasta mitään negatiivista ja nettisivujenkin perusteella kaikki vaikutti toimivan hyvin - lisäksi seuratoiminta on vilkasta ja tallikisoja usein. 

Nyt Kumpumäessä muutaman kuukauden käyneenä voin sanoa, etten päätöstä ole katunut kertaakaan. Jokainen ratsastamani hevonen on ollut mukava uusi tuttavuus, mutta erityisesti sydämeni on vienyt iso kiltti jätti Sera. Kyseessä on reilut 170cm korkea Latvialainen lämminverinen ratsuhevonen, jolta ikää löytyy vuodenvaihteen jälkeen seitsemän vuotta. Se on mitä uskomattomin hevonen sekä tallissa, että ratsailla. Välillä tallikäyntien parasta antia tuntuvat olevan ne hetket, kun se nukkuu olkapäälläni tai rapsuttaa toppatakkini karvahuppua - se on sylissä aina, kun se vain on mahdollista. 
Yllä olevassa videossa Sera ja minä 2.9

Ratsastaessa Sera on päivästä riippuen vähän mukavuudenhaluinen tai reaktiivinen, joskus jopa ruutitynnyrimäinen. Kiltti se silti on kuin mikä - se vain on luonteeltaan reaktiivista ja helposti jännittyvää sorttia. Seran ratsastettavuus ja asenne ovat kuitenkin saaneet minut pauloihinsa jo ihan ensi hetkistä lähtien. En tiedä, olenko koskaan tavannut yhtä yritteliästä ja miellyttämisenhaluista hevosta. Ikäisekseen se osaa paljon, mutta hankalan kohdan tullessa eteen se jaksaa aina yrittää uudestaan, vaikka alkaisikin ärsyttää. Kovin paljoa en osaa sanoa, mutta yksi asia on varmaa - tätä tammaa en halua menettää. 
kuvassa Sera

En tiedä, voisiko Seraa mahdollisesti kutsua vakiratsukseni - mitään virallista ei ole sovittu. Onnekseni olen kuitenkin saanut kiivetä sen selkään lähes joka kerta Kumpumäellä käydessäni. Se tuntuu joka kerta opettavan jotain uutta ja tärkeää, enkä haluaa hukata yhtäkään näistä oppitunneista, jotka se minulle antaa. Seran kanssa jokin tuntuu olevan paikallaan, juuri niin kuin pitääkin. Mitään ei puutu. Ehkei aina ole helppoa tai mene putkeen, mutta yksikin onnistuminen pystyy peittämään alleen edellisten minuuttien hankaluudet. Helppo hevonen se ei ole, mutta äärettömän opettavainen. 
Videossa Sera ja minä 11.10

Tulevaisuudesta en tiedä. Keskiviikon (18.12) tunnin jälkeen on itselläni luvassa joulutauko ja siitä parin viikon päästä on aika astua uudestaan sisään tallin ovista. En tiedä, kenen kanssa tulen treenejä jatkamaan, mutta uskon, että lähestyvä uusi vuosi tuo mukanaan niin muutoksia, kehitystä kuin onnellisia hetkiäkin. 
ja vielä video minusta ja Serasta 1.11.

Nyt olen uskoakseni saattanut teidät ajan tasalle ratsastuskuulumisten suhteen sekavahkon postauksen jälkeen. En tiedä, saiko tästä mitään selvää, mutta ainakin yritin :D Toivoakseni pääsen pian pitkästä aikaa syväanalyyttisten ja pitkien ratsastuspostausten pariin, mikäli saan aikatauluun järjestettyä tilaa. Tästä eteenpäin blogi tulee kuitenkin sisältämään sekä tassueläimiä, että kaviokavereita - pitkästä aikaa näinkin. 

Mitä teille kuuluu ja mitä pidit postauksesta?

P.S Ratsastuskuulumisiani voi reaaliajassa seurata ratsastustililtäni Instagramissa nimimerkin @avotaivutuksia takaa. 

2 kommenttia:

  1. Oi ompa kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Katselin videoita ja näen todella taitavan ratsastajan, olet kehittynyt ihan hurjasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon - ihanaa kuulla, että täällä on vielä seuraajia jäljellä!

      Poista

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)