24.8.2018

#408 Kuvankaunis kreikka, osa 2

Nyt olisikin luvassa Kreikka-postausten toinen ja samalla viimeinen osa! Toivottavasti jaksatte lukea tämän kilometripostauksen loppuun saakka, tätä oli enää hankala jakaa useampiin osiin. Postaus on kuitenkin kuvapainotteinen, joten sen lukemisen ei pitäisi olla hirveän raskasta. Nauttikaa! <3
19.7 oli päivä, jolle olimme vuokranneet auton ja lähdimme heti aamusta kohti päivämme pääkohdetta - Vikosin rotkoa. Matka kesti muistaakseni parisen tuntia upeissa maisemissa, liian kapeilla teillä ja jyrkissä mutkissa. Koska Vikosin rotko on maailman syvin rotko (paikoitellen jopa 900m pudotus alas rotkon pohjalle!), täytyi meidän ajaa korkealle ylös. Jossain vaiheessa omat korvani loksahtivat lukkoon, eivätkä pariin päivään avautuneet ollenkaan...
Matkan varrella olisimme voineet poiketa monissakin vuoristokylissä, mutta koska emme halunneet minuuttiaikataulua, parkkeerasimme automme vain Monodendrin kylään, joka on hyvin lähellä Vikosin rotkoa. Söimme Monodendrissä sijaitsevassa ravintolassa/tavernassa vatsamme täyteen, silittelimme katukissoja ja lähdimme tarpomaan kohti rotkoa. Matkaa rotkolle oli arviolta muutama sata metriä-kilometri, ei mitään hurjia määriä. Tie oli kauniisti kivetty ja maisemia sai ihailla ihan alusta lähtien.
Rotkosta itsestään ei olekaan oikeastaan sanottavaa, niin hiljaiseksi se veti. Polku kulki aivan rotkon reunalla, ja jos olisin horjahtanut, en olisi nyt kirjoittamassa teille tätä postausta. Sanalla sanoen pelotti, huimasi ja meinasin oksentaa, mutta kokemuksena Vikos oli aivan upea! Ei se fiilis näistä kuvistakaan välity, eikä korkeuseroja oikein voi kuviin vangitakaan. Huimapäisille tätä voin suositella, mutta mikäli omaat pahan korkean paikan kammon, kannattaa pysyä kaukana. Huimaamisille ja horjahduksille ei nimittäin ole kovinkaan paljoa varaa...
Vikosin rotkolla vierailun jälkeen palasimme Monodendrin kylään, ostimme juotavaa ja jatkoimme matkaa kohti retkireittiä, joka kulkisi lopulta Vikosin rotkon pohjalle. Sää oli kuuma, ja vaikka juotavaa oli mukana reilusti, ei auringonpistos ollut kovinkaan kaukana. Kävelimme parisen kilometriä/suunta ja käännyimme ympäri, eli varsinaista reittiä jäi kokematta vielä aivan liian monta kilometriä! Ensi kerralla sitten reitti loppuun ;).
Kun lähdimme autolla takaisin hotellia kohti, päätimme pikaisesti poiketa kahdella lähistöllä olevalla vanhalla sillalla. Ensimmäisenä vuorossa oli Kokkori-silta, joka oli rakennettu aikoja sitten! Jos oikein muistan, oli siltaa korjailtu pariin otteeseen, mutta joka tapauksessa se oli oikein hyvin säilynyt. "Normaalina" kesänä Kokkorin alla virtaisi vuolaskin joki (josta muuten saisi uskomattoman hienoja kuvia!), mutta nyt joki oli kokonaan kuivunut ja pohja paistoi...
Toiseksi kohteeksi valitsimme Plakida-Kalogerikon sillan, joka oli rakennettu 1865. Silta oli "kolmiosainen", ja omaan silmääni vaikuttavampi kuin Kokkorin silta. Koskaan aikaisemmin en ollut kohdannut tällä tavalla rakennettua siltaa, mutta kieltämättä se oli aika hieno!
Palasimme hotellille rättiväsyneinä, jalat hapoilla, mutta montaa hienoa kokemusta rikkaampina! Jos jotain suosittelen, niin Vikosin rotkoa!
20.7 olikin sitten meriretken vuoro! Retken olimme varanneet jo Aurinkomatkojen kautta, mutta ilmeisesti paikan sai varattua Pargan satamastakin. Mikäli tälle meriretkelle haluat lähteä, tunnetaan se nimellä Paxos-Antipaxos. Retki oli lähes koko päivän mittainen, ja tänä aikana pysähdyimme muutamaan kohtaan uimaan, sekä erääseen kylään syömään/juomaan/viettämään aikaa.
Merelle pysähdyttäessä uintiaikaa kirkkaissa vesissä oli jotakuinkin tunnin ajan, ja voi että nautin! Kristallinkirkasta vettä, pikkukaloja, merisiilejä (onneksi oli uimakengät) ja kaunis ilma. Toisessa uimapaikassa oli mahdollisuus uida luolan "läpi" - tämä oli jokseenkin hieno kokemus, mutta toisaalta stressaava, koska pienehköön luolaan oli ahtautunut monia ihmisiä. Hienoa oli joka tapauksessa!
Tämä retki itsessään ei kuitenkaan ollut maailman rentouttavin, koska laiva oli aivan ylibuukattu, liian täynnä, eikä varjoa löytynyt kuin murto-osalle matkustajista. Istuimme muiden matkustajien kanssa aivan vieri vieressä, eikä tilaa ollut yhtään liikaa. Toki tähän varmasti vaikutti kahden edellisen päivän retkien peruminen-olisikohan laivassa ollut kolmen päivän retkiläiset samaan aikaan?
21.7 olikin jo lähtöpäivä, mutta huoneemme luovutus oli vasta kahdelta iltapäivällä, joten ehdimme hyvin käydä vähän kävelemässä hotellin "lähiympäristössä". Lähdimme siis kävelemään kohti Ali Pashan linnoitusta, joka on hyvin korkealla, mutta kävelymatkan päässä. Aikaa oli kuitenkin rajallisesti, joten emme edes yrittäneet päästä linnoitukselle asti. Kävelyretki oli kuitenkin mukava rentoutus ennen pientä pakkaamisurakkaa ja loppupäivän päätöntä viiletystä ympäriinsä!
Mitä piditte postauksesta, sen toteutuksesta ja kuvista? 
Oletko itse vieraillut Kreikassa tai Pargassa?

21.8.2018

#407 Kuvankaunis Kreikka, osa 1

Koska koulut ainakin suurimmalla osalla alkoivat jo reilu viikko sitten, on hyvä aika palata vielä hetkeksi lomatunnelmiin muistelemaan kulunutta kesää ja sen mahtavia muistoja! Tässä postauksessa emme palaakaan Suomen maisemiin, vaan hyppäämmekin hiukan kauemmaksi kuvankauniiseen Kreikkaan, jossa sain viettää aivan ihanan viikon keskellä heinäkuuta. Postauksen jaoin kahteen osaan, jotta se olisi miellyttävämpi lukea. Osa 2 tulee kuitenkin olemaan huomattavasti pidempi, koska kyseisinä päivinä tapahtui paljon enemmän kuin ensimmäisinä päivinä. 
Näkymä hotellilta merelle.
14.-21.7 olimme tosiaan Kreikassa lomailemassa. Saavuimme kauniiseen Kreikan maahan myöhään illalla Preveza-Lefkadan lentokentälle, josta jatkoimme matkaa bussilla kohti Valtos Beachin hotellia. Vaikka pimeää olikin, ehdin silti järkyttyä paikallisesta ajokulttuurista. Kapeita, mutkaisia teitä, paljon skoottereita ja niiden seassa isoja autoja. Iltaisin teiden reunat täyttyivät monenlaisista autoista ja teistä tuli yhäkin ahtaammat.

Ensimmäisenä iltana kuuntelimme opastukset, haimme huoneemme avaimet ja painuimme nukkumaan. Jo näin alkuun voin lämpimästi suositella Valtos Beachia, kaikki toimi kuten pitikin, henkilökunta oli iloista ja hotelli hyvin siisti! Huoneen lämpötilaa oli tosin hiukan hankala säädellä, joko oli liian kuuma tai liian kylmä. Viimeiset yöt tosin sujuivat oikein sopivissa lämpötiloissa.
Ensimmäisenä kokonaisena päivänä vain tutustuimme hotelliin ja sen lähiympäristöön, sekä tietenkin kävimme tsekkaamassa kolmenkymmenen metrin päässä sijaitsevan rannan. Vesi oli yllättävän kylmän tuntuista, ja vaikka siellä hyvin viihtyikin, piti aika-ajoin tulla rannalle lämmittelemään. Rantakin oli hyvin viihtyisä ja ihanan rauhallinen, eikä roskia näkynyt muualla kuin roskakorissa. Lisäksi rannalla oli tarjolla hierontaa ja aurinkopetejä, sekä muutaman metrin päässä oli Valtos Beachiin kuuluva rantabaari/ravintola, josta sai tilattua ruokaa myös rannalle. 
Ensimmäiset ottamani kuvat on otettu vasta 16.7, joten varsinainen tarina alkaakin vasta tästä päivästä. Valtos Beachin ja Pargan kaupungin välillä kulki vesibussi puolen tunnin välein, jotta kulkeminen näiden kahden välillä olisi mahdollisimman vaivatonta. Lisäksi Pargan kaupunkiin pääsi kävelemällä kukkulan yli, mutta jostain syystä vesibussi houkutteli enemmän, kun hellettä oli reilut kolmekymmentä astetta... Kuski vaihtui vesibussissa päivittäin, ja välillä vauhti oli "hiukan" reippaampaa, välillä taas lähinnä mateluvauhtia. 
Parga on idyllinen kylä, rakennettu omaan silmääni normaaliin kreikkalaiseen tapaan. Talot on rakennettu vieri viereen, ja taloja löytyy niin punaista, valkoista kuin pinkkiäkin. Kapeita kujia, kauppoja vaikka muille jakaa ja ravintoloita toisissaan kiinni. Ravintoloiden edessä oli useimmiten sisäänheittäjiä, ja kun ruokalistaa alettiin esitellä, ei oikein ollut enää muita vaihtoehtoja jäljellä :D 
Pargassa oli myös kohtuullisen suuri ranta, mutta sitä emme käyttäneet kertaakaan - pidimme ulkonäöllisesti (ja muutenkin) enemmän Valtos Beachista. 16.7 kiertelimme ahkerasti ympäri Pargaa ja yllätyimme kerran toisensa jälkeen. Välimatkat näyttivät selkeästi pidemmiltä kuin olivat, ja vaikka alkuun ajattelikin, ettei tuota matkaa millään jaksa kävellä, oli se kymmenessä minuutissa kuljettu.

Kävelimme myös Pargan linnoitukseen (Castle of Parga), pidimme siellä tauon ja kävelimme linnan lähistöllä pienen lenkin. Pargan linna/linnoitus oli suuren kukkulan päällä, mutta matka sinne taittui yllättävän nopeasti. Linnan ympäristöstä avautui upea näkymä niin Pargan kaupunkiin kuin Valtos Beachillekin. Mikäli näillä alueilla lomailet, suosittelen ehdottomasti! Linnassa toimii myös baari/ravintola, josta saa ostettua esimerkiksi juotavaa. 
 Yllä näkymä linnoitukselta Pargaan, alla näkymä linnoitukselta Valtosille.
17.7 otimme lähes extempore-laivareissun kohti Acheron-jokea. Reissu kesti koko päivän, mutta oli sen arvoinen. Retken aikana pysähdyimme myös erääseen kaupunkiin Acheron-joen suulla. Aikaa kierrellä kaupungissa/käydä uimassa oli muistaakseni vähän reilun tunnin verran. Rannan nimeä en Mapsistakaan onnistunut löytämään, mutta joka tapauksessa se sijaitsee aivan joen suulla. Ranta on uskomattoman hieno ja matala, eli aika kauan sai kahlailla ennen syvenemistä. Tällä rannalla pieniä lapsia tietenkin riitti, mutta ehdottomasti matkaisin tälle rannalle uudestaankin - aivan upea! 
Kaupungista matka jatkuikin eteenpäin kohti Acheron-joen toista päätä. Valitettavasti joki kuitenkin kapeni niin, ettemme veneellä alajuoksulle asti päässeet, mutta joka tapauksessa kokemus oli hieno! Aloimmekin heti suunnittelemaan seuraavaa Kreikan reissuamme samaan paikkaan, jolloin lähtisimme omalla kyydillämme alajuoksulle, jossa vesi kuuleman mukaan on hyytävän kylmää. Acheron-joen toisessa päässä onkin monenlaisia aktiviteetteja, kuten mahdollisuus ratsastamiseen jokea pitkin, kumiveneen vuokraaminen ja sillä matkaaminen, jonkinlainen vaijeriliuku ja ties mitä muuta. Matkan aikan bongailimme myös kilpikonnia, joita jonkin verran näkyikin :D
17.7 kävimme myös kävelemässä Pargan rinteillä oliivipuulehdoissa. Kaskaiden siritys oli korvia huumaava, kuten kaikkialla muuallakin, mutta maisemat häikäisivät! Korkeuserot kuitenkin hieman jopa säikäyttivät, mutta siitäkin selvittiin. En ehkä suosittelisi Pargaa vanhemmille henkilöille, ihan pienille lapsille tai esimerkiksi polvivaivaisille juurikin näiden korkeuserojen vuoksi. Tasaista maata oli nimittäin hankala löytää muualta kuin ydinkeskustasta. 
18.7 kiertelimme Pargan keskustassa ostoksilla, söimme taverna Stefanoksessa älyttömän hyvää ruokaa ja lilluimme meressä viilentymässä. Meressä kävimme uimassa joka päivä, paitsi 19.7, jolloin luvassa olikin vähän erikoisempaa ohjelmaa...

Tästä onkin hyvä jatkaa kohti seuraavaa postausta, joka ilmestyy tämän viikon aikana! Pidetään vähän jännitystä yllä ;)

Oletko itse päässyt ulkomaille lomailemaan? Tai oletko lomaillut ihan kotimaassa?
Mitä pidit postauksen toteustyylistä ja kuvista?

3.8.2018

#406 Täällä taas - kuulumisia kuluneilta viikoilta

1.

Pitkästä aikaa istun näppäimistön ääressä kirjoittamassa teille postausta. Viimeksi olen tätä hommaa tehnyt kolmisen viikkoa sitten, saattaa siitä olla kauemmankin aikaa. Kaksi edellistä postausta oli ajastettu, jottei blogi ihan hiljaiseloa viettäisi sillä aikaa, kun itse nautiskelin Kreikan lämmöstä viikon ajan. Sen reissun jälkeen koneen ääressä odotti vain suuri ahdistus suuresta määrästä muokkaamattomia ja läpikäymättömiä kuvia, ja koska en halua tätä hommaa väkisin tehdä, annoin itselleni aikaa. Nyt sain kuitenkin otettua itseäni niskasta kiinni ja todettua samalla, että kyllä tätä olikin ikävä.
 2.
 3.
 4.
5.
Koska kesälomaa on jäljellä enää naurettavan vähän, kymmenen päivää, voisi olla hyvä aika vähän purkaa kuluneiden viikkojen kuulumisia ja samalla herättää tämä blogi henkiin ainakin hetkeksi. Heinäkuussa ei kuulumispostauksia tullut ollenkaan, koirista ei ole ollut juttua pitkiin aikoihin ja muutenkin homma on "vähän jäänyt".
6.
3.-10.7 olimme mökkeilemässä Ikaalisissa, kuten käytännössä joka kesä. Säät jotakuinkin hellivät, sadepäiviä ei ollut ja ilma oli välillä vähän turhankin kuuma ja tukala. Meille seuraa piti myös sarvipöllöpoikue, joka kiljui ruokaa läpi yön ja käytännössä päivälläkin. Pääsin tekemään näiden kanssa vähän lähempääkin tuttavuutta ja sain muutamat ihan onnistuneetkin kuvat eräästä poikasesta. Yritin näitä kavereita kuvata montakin kertaa, mutta vain ensimmäisellä kerralla sain aikaan jotain julkaisukelpoista.
7.
Osa mökkilomasta meni koulun kasvion keräämiseen, jonka onneksi saan toteuttaa digitaalisessa muodossa. Kasvio tulee tänne blogiin esille tässä muutaman päivän sisällä, kunhan saan sen viimeisteltyä. Saatte sitten päivitellä, miten tuo tyttö ei edes voikukkaa tunnista :D

Takaisin mökkeilyyn. 4.7 kävimme jo retkeilemässä Seitsemisen kansallispuistossa. Sää ja ilma helli, vaikka hetken aikaa saikin arvailla, saammeko päällemme vesilastin vai emme. Koirat nauttivat retkeilystä, vaikka kuuma tytöillä olikin. Metsään kumpikin kuitenkin kuuluu, siitä ei voi edes keskustella!
 8.
9.
5.7 vierailimme Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa. Sää oli taas mitä upein ja uiminen suolammessa jokavuotinen ainutlaatuinen kokemus! Mikäli siis Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa kesäaikaan vierailette, pulahtakaa suolampeen. Vesi tuntuu älyttömän "pehmeältä", kuin silkissä uisi. Kyseisessä kansallispuistossa suota on silmän kantamattomiin, ja jos silmiään avaa hiukan enemmän, on edessä täysin uudenlainen maailma hienoine kokemuksineen.
 10.
 11.
 12.
13.
Mökkireissun kolmas (ja viimeinen) kansallispuistoreissu oli 7.7 Lauhanvuoren kansallispuistoon, jossa vaelsimme aivan liian kuumassa helteessä hiukan yli kymmenen kilometriä. Maisemat olivat taas älyttömän hienot, mutta niistä ei samalla tavalla pystynyt nauttimaan kuin viileämmällä säällä. Kuuma sää läkähdytti niin koirat kuin ihmisetkin ja 10 kilometriä tuntui vähintäänkin maratonilta. No, hienoa oli joka tapauksessa!
Lauhanvuoren kansallispuistosta antaisin hiukan kritiikkiä, vaikka paikka itsessään olikin upea. Ilmeisesti reittejä uusittiin/tehtiin uusia reittejä tms., jonka takia reitit olivat aika sekavat. Opasteina toimivat tietyn väriset nauhat, mutta niistä ei aina ottanut selkoa ja osaa niistä jouduttiin ihan etsimäänkin. Ole siis tarkkana, ettet lähde kiertämään väärää reittiä!
14.
Muuten mökkeily menikin sitten normaaleissa merkeissä: paljon uintia (vaikka ensimmäiset neljä päivää vesi olikin käytännössä jäätävää), saunomista, jäätelöä&mansikoita, koirien kanssa puuhailua, isovanhempien näkemistä, valokuvaamista, peltokävelyitä... Edes koirat eivät tänä kesänä päässeet karkumatkalle!
Oli ihanaa nollata pää asvalttiviidakosta, hiljalleen kypsyvistä marjoista ja kaikesta muusta edes vähän stressaavasta. Ei todellakaan tehnyt mieli palata tänne "lastenkirjan" maisemiin, littanalle asvalttipohjalle kävelemään ja käristymään ilman tietoakaan järvestä. Onneksi näihin muistoihin voi palata kuvien kautta.
 15.
16.
Postauksessa näkyvät kuvat valitsin hyvin tarkkaan. Valitsin nämä 900 kuvan joukosta, koska mielestäni niissä on mukana tietty tunne ja tietty muisto, jonka haluan säilyttää ja jakaa myös teille. En ottanut tähän mukaan juurikaan normaaleiksi luokiteltavia maisemakuvia, koska niitä näkee kaikkialla. Halusin tuoda näihin mukaan normaalia enemmän omaa persoonaani ja näkemystäni siitä, millaisia kuvia haluan teille jakaa.
17.
Mökiltä palattuamme aloimme suoraan pakkaamaan seuraavaa reissua varten ja parin päivän päästä lähdimmekin viikoksi Kreikan lämpöön. Lämpöä oli vähän liikaakin, mutta Kreikan reissun tunnelmista lisää sitten, kun saan läpikäytyä ne yli tuhat kuvaa :D Hypätään siis Kreikan matkan yli aina sen jälkeiseen aikaan asti.
 18.
19.
Eipä sieltä Kreikastakaan olisi tänne kotosuomeen kaivannut, mutta pakko oli tulla. Koirat haimme hoitolasta ja olimme hyvin tyytyväisiä hoidon laatuun. Pörri ja Alma vaikuttivat rentoutuneilta ja iloisilta, mutta palasivat silti mielellään kotiin. Pörri hiukan näytti mieltään osoittamalla meille hiukan normaalia vähemmän huomiota, mutta leppyi pian. Alma oli oma töhöttävä itsensä heiluvine myyränkorvineen ja väpättavine häntineen. Nyt koirien kanssa on otettu hyvin lunkisti ja rauhassa monenkin syyn takia, ensimmäisenä tietenkin järkyttävä helle.
 20.
 21.
 22.
23.
Tälläkin hetkellä, tätä postausta kirjoittaessani etupihallamme on mittarin mukaan 46'c varjossa, eli tytöt käytetään lenkillä todella aikaisin aamulla, hyvin myöhään illalla ja päästetään hetkeksi vapaaksi päivällä. Eivät ne pihallakaan mitään tee, makoilevat varjossa ja jaksavat painia parisen minuuttia kerrallaan. Kastelemme niiden häkkiä päivittäin ja häkkiä ympäröivät suuret lakanat, jotta häkki olisi enemmän varjossa. Vesikippoina niillä on suuri vesisanko ja muutama pienempi.
 24.
 25.
26.
Vaikka lämmin sää on aina Suomen kahdeksan kuukauden talven jälkeen mukava, nyt voisi jo jonkin verran viiletä. Kahdenkymmenenviiden asteen lämpötila olisi aika passeli, jopa hiukan liikaa. Ei tässä helteessä mitään pysty tekemään! Ehkä pitää jollain tasolla tästä yrittää nauttia, kun kohta kuitenkin valitetaan kylmästä ja märästä...
 27.
28.

Miten teidän kesänne on sujunut?
Mitä mieltä olette tämän kesän helteistä?
Löytyikö lempikuvaa?
 29.
30.