#430 Ihmissyöjähyttysten armoilla

Jotakuinkin paria viikkoa ennen koulujen alkua lähdimme mökille Ikaalisiin jo toisen kerran saman kesän aikana. Tämä oli tervetullutta ja ihana mahdollisuus rentoutua ennen hektisen arjen alkamista. Suunnitelmana olikin olla mökillä koko lopun loman ajan, mutta muutamien muuttujien takia palasimme kotiseuduille suunniteltua aikaisemmin. Viikon saimme kuitenkin nauttia aina yhtä ihanista ja tutuista maalaismaisemista!

Suunnitelmana oli retkeillä niin paljon, kuin se on mahdollista. Säät olivat valitettavan kuumat ja pääsimmekin lähtemään retkelle vain kahdesti - nekään eivät olleet kovin pitkiä juurikin tämän sään takia. Kävimme taas jokavuotisella reissullamme Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa. Yleensä olemme tehneet muutaman kilometrin mittaisen lenkin, mutta nyt sään ollessa pakahduttava, kävelimme ainoastaan uimalaiturille asti. 

Jos et koskaan ole suohon päässyt pulahtamaan, olet jäänyt paljosta paitsi. Suolampien- ja järvien vesi on erilaisen tuntuista normaaleihin järvivesiin verrattuna. Lisäksi uidessa on ihanaa haistella ympäröivän suon tuoksua ja nauttia erilaisten suolintujen esiintymisistä. 

Toinen reittimme suuntautui meille uudelle Alkkianvuorelle, joka kulki muinaisen Ancylysjärven rantojen poikki. Reitti oli kivinen ja täynnä suurehkoja siirtolohkareita, jotka jääkausi oli jättänyt jälkeensä. Maisemat olivat vain paikoittain erityisen hienoja (mikäli siis haet nk. suuria maisemia), mutta itseäni sävähdytti erityisesti alueen iäkkyys. Ympäröivä luonto oli älyttömän hienoa ja mustikkamaastot mahtavat - Alkkianvuori kipusi hienoimpien näkemieni paikkojen joukkoon!

Suurempia retkiä ei kahden yllämainitun lisäksi päästy tekemään, joten viikko koostui lähinnä lukemisesta ja rentoutumisesta mökin pihapiirissä. Uimassa käytiin aina mahdollisuuksien mukaan ja kalastettiin mahdollisimman paljon. Seuraa meille pitivät sorsapoikue, kanadanhanhet ja joutsenpoikue. 

Hiukan hankaluutta lomailuun toivat hyttyset, joita oli harvinaisen paljon ja jotka käyttäytyivät hyvinkin yllättävällä tavalla. Siinä missä normaaleiksi luettavat hyttyset kiertelevät inisten ja etsivät oikeaa paikkaa iskeä, nämä veijarit iskivät inisemättä suoraan kiinni ihan mihin tahansa :D Erityisesti Pörriä tämä häiritsi, koska ne ilmeisesti iskivät kiinni hanakasti Pörrin vatsanahkaan ja aiheuttivat kutinaa. Pörri yritti helpottaa kutinaansa, mutta onnistui nuolemalla aiheuttamaan itselleen ihottumaa vatsaansa. Lisäksi jotkin anturoista kutisivat selvästi. 

Kortisonisuihke ja pihkasalva kuitenkin saivat kutinaa ja oireilua aisoihin tehokkaasti ja lomaa pystyttiin jatkamaan. 

Viikko oli muutamista epäonnekkaista sattumista huolimatta mukavan leppoisa - luonnon rauhasta sai taas nauttia hetken aikaa. Auringonlaskut olivat kauniita ja läheiset kukkaniityt täydessä loistossaan vielä elokuussakin. <3

Miten tykkäät viettää lomaasi?

#411 Yksinkertaisesti kiitollinen

Lähiaikoina olen tajunnut, miten tärkeää on olla kiitollinen ja onnellinen siitä, mitä itsellään on. On tärkeää olla kiitollinen niistä pienistä elämän iloista ja hyvistä hetkistä. En halua pitää itsestäänselvyytenä mitään, minkä saattaa menettää - terveyttä, ratsastusta, koiria, perhettä... Tähän postaukseen haluan listata muutamia asioita, joista olen äärimmäisen kiitollinen juuri nyt.

K o i r a t

Olen älyttömän kiitollinen siitä, että saan elää tassuystävät vierelläni. Rakastan sitä, kun raskaan koulupäivän jälkeen saan vain makoilla takapihalla koirien vierellä, tuntea niiden silkinpehmeän, paksun turkin ja katsoa syvälle suklaasilmiin. En tiedä mitään parempaa, kuin pitkät lenkit myöhään illalla. Jopa koirien lenkittäminen aamuvarhain aamu-usvan keskellä, omissa ajatuksissaan kulkeminen ja koirille jutteleminen saavat mielialan kohoamaan korkealle. 

Alman aina yhtä iloinen olemus, pikimustat korvat, loputon vöhellys, aina heiluva häntä ja kostea kuono saavat nauramaan minuutti toisensa jälkeen. Sen innostuneet suun klopsautukset, ainainen innostuneisuus kaikesta ja ystävällisyys kaikkea kohtaan sulattavat sydämen päivä toisensa perään.

Pörrin jäyhä, luottavainen olemus, viisaat silmät, rauhallisuus, liian suuri älykkyysosamäärä ja vahvat mielipiteet tekevät Pörristä sen Pörrin, jota rakastan. Sen syyttävät silmät, kun lopetan rapsutuksen, ne hellät hetket päivittäin, tekevät päivistäni elämisen arvoisia. 

Monesti tunnen koko muun maailman katoavan, kun vietän aikaa rakkaiden karvaystävien parissa. Vaivun onnelliseen, turtuneeseen tilaan tassuhien hajusta, koiran hengityksestä kasvoillani, pehmeän turkin tunnusta sormissani. Sisimmässäni läikähtää joka kerran, kun nelitassuiset ystäväni vilkaisevat minuun. Aika katoaa, kun karvakaveri rentoutuu rapsutuksesta, tuhahtaa rentoutuneena ja sulkee nautintoa täynnä olevat suklaasilmänsä.

Tätä kyseistä kiintymyksen tunnetta on älyttömän vaikea kuvailla - lähes mahdotonta. Se pitää tuntea, jotta sen voi ymmärtää. 

T u l e v a   s y k s y

Tuleva syksy tulee olemaan kiireinen, koulujuttuja täynnä, mutta se tulee silti sisältämään uskomattoman ihania hetkiä niin kaviokkaiden, tassuystävien kuin muiden asioiden suhteen. Tuleva syksy tulee olemaan uskomaton ja haluankin tehdä siitä ikimuistoisen. 

Olen kiitollinen siitä, että saan nähdä tulevan ruskan ja vetisen sateisen syksyn niin kauraturvan selästä käsin, kuin harmaata turkkia rapsutellenkin. Odotan iltojen pimenemistä, maailman kauneinta ruska-aikaa ja kumma kyllä - kokeitakin. 

Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä tänäkin syksynä asioita, joita rakastan. Aion järjestää rakastamilleni asioille yhä enemmän aikaa ja tehdä töitä tavoitteideni eteen. 

M a h d o l l i s u u s  i k u i s t a a 

 t u l e v a  s y k s y  b l o g i i n 

Ette uskokaan, kuinka paljon nautin blogin kirjoittamisesta, kuvaamisesta ja kuvanmuokkauksesta, tekstien hiomisesta ja muista blogijutuista. Olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus ikuistaa tuleva syksy kuviin, tallettaa ruska-aika, syyssateet ja koirien paksuuntuva turkki kuviin. Olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus kirjoittaa syksyn pienistä ja suurista ihanista hetkistä tänne blogiin, ikuistaa tänne monia muistoja. Tänä syksynä haluan erityisesti keskittyä arjen ja juhlan pienten kauniiden hetkien ikuistamiseen ja pienistä hyvistä asioista nauttimiseen.

K o u l u

Joidenkin mielestä tämä saattaa kuulostaa ihan pähkähullulta, vaikkei se sitä olekaan. Itse olen kuitenkin ihminen, joka ei tiedä mitään parempaa, kuin uuden oppiminen. Tiedättekö itse sen tunteen, kun tajuaa (minkä tahansa asian parissa!) jonkin hankalan asian, ja tajuaa sen olleen oikeasti hyvinkin yksinkertainen? 

Itse tykkään tehdä koulussa tehtäviä, tehdä vihkoista nätin näköisiä ja panostaa muistiinpanoihin niin, että niitä on mukava lukea. Tykkään kirjoittaa pitkiä ja kattavia vastauksia, koska niitä kirjoittaessa opin asiat. Jopa kokeita on mielestäni hauska tehdä, varsinkin jos on niihin kunnolla valmistautunut. 

Koulunkäynti tuo elämään mukavaa järjestystä, tasapainoa ja tekemistä - kuitenkaan stressaamatta liikaa. 

K i r j a t  &  v a l o k u v a u s

Tarvitseeko näitä edes perustella? Kirjoja lukiessa saan hetken tuntea olevani joku muu, seikkailla mielikuvitusmaailmoissa, kokea uusia asioita sanojen kautta ja sitä kautta rikastaa omaa sanavarastoani. Lukeminen on aina ollut itselleni tärkeää, ja lyhyen elämäni aikana olen lukenut niin monia kirjoja, ettei niitä edes saa laskettua. Kun luen, en mieti mitään muuta, eläydyn hahmojen osiin ja katoan kirjan maailmaan. Mikäli en saa revittyä tarpeeksi aikaa lukemiselle, alan ikävöidä lukemista ja miettiä entistäkin enemmän kesken olevaa kirjaa.

Valokuvaaminen tuntuu vähän samanlaiselta "pakokeinolta arjesta" kuin lukeminenkin. Valokuvaamisen & kuvanmuokkauksen kautta saan ilmaistua itseäni, toteutettua omia visioitani ja taltioitua upeita hetkiä ruudulle. Saan taltioitua hetkiä, joihin voin sitten vanhana ja ryppyisenä palata.

H e v o s e t 

Vaikken ratsasteluistani voi tänne tällä hetkellä oikein kirjoittaa, halusin laittaaa hevoset kuitenkin tähän listaan mukaan. Tällä hetkellä saan harrastaa uskomattoman ihanan ponin kanssa, rakentaa luottamusta ja mikä parasta - valmentautua, treenata ja viettää aikaa ponin kanssa. 

Olen älyttömän kiitollinen siitä, että vanhempani pystyvät mahdollistamaan tämän harrastuksen minulle, kiitollinen siitä, että äitini seisoo vähintään kerran viikossa kentän laidalla vahtimassa ratsastustani, kiitollinen koko harrastuksesta. Hevosista ja ratsastuksesta on tullut älyttömän suuri osa elämääni, ja tallipäivät luonnollisesti ovatkin viikon parhaita päiviä. 

Ratsastuskuviot ovat hyvin selvillä, tunnen kehittyneeni jo kuluneen syksyn aikana älyttömästi ja nautin laadukkaasta harrastamisesta viikko viikolta enemmän. 

P e r h e  &  m u u t 

" i t s e s t ä ä n s e l v y y d e t "

Mielestäni ihmiset pitävät liian helposti älyttömän tärkeitä asioita itsestäänselvyyksinä. Lueteltakoon tähän listaan esimerkiksi perhe, läheiset, ruoka, puhdas vesi, oma koti, terveys... Lista on lähes loputon. Välillä olisi kuitenkin hyvä jäädä miettimään esimerkiksi sitä, miten iso asia käveleminen ja perusterveys on. Jäädä miettimään sitä, mitä tekisit ilman puhdasta vettä, ruokaa tai kattoa pään päällä? Mielestäni nämä ovat asioita, joita ei missään vaiheessa saisi pitää itsestäänselvyyksinä. Nehän voi menettää käytännössä hetkenä minä hyvänsä, syystä tai toisesta.

Haluankin siis kiittää esimerkiksi perhettäni siitä loputtomasta tuesta jota saan, haluan kiittää ystäviäni siitä, että he tukevat & tsemppaavat silloinkin, kun minulla on huono päivä. Olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla tällä hetkellä on.

Yläpuolella mainitsin vain muutamia asioita, joista olen tällä hetkellä kiitollinen. Olisin voinut kiteyttää kaiken sanaan "elämä", koska tällä hetkellä minulla on kaikki äärimmäisen hyvin, eikä elämässäni ole varsinaisia epäkohtia tai stressaavia asioita. Olen opetellut pääsemään eroon perfektionistisuudestani ja tällä hetkellä olen pisteessä, jossa haluankin pysyä. Vaadin itseltäni paljon, mutten lannistu epäonnistumisista, enkä stressaa käytännössä turhista asioista.

Tällä hetkellä en tarvitse elämääni mitään lisää, en halua poistaa mitään. Haluan vain olla tällaisessa tyytyväisessä onnellisuuden kuplassa, jossa käytännössä kaikki on hyvin. Minulla on vahvasti sellainen fiilis, että tästä syksystä on tulossa yksi parhaista.

Tämän postauksen myötä haluankin haastaa sinut miettimään/kommentoimaan asioita, jotka elämässäsi ovat hyvin, mistä asioista olet kiitollinen ja kenties sitäkin, mitä haluaisit muuttaa. Haluan haastaa sinut etsimään pimeimmistäkin päivistä niitä hyvän olon hippusia ja iloitsemaan pienistä onnistumisista. Haluan muistuttaa sinua siitä, että aina voisi mennä huonomminkin.

Aivan ihanaa syksynjatkoa juuri sinulle!

#399 Lintukoiria?

Pahat tavat, kuten myös hyvät, kulkevat sukupolvelta toiselle, eikös se niin mene? Ainakin meillä menee, mutta osa taidoista siirtyy nuoremmalta vanhemmalle, osa sitten toisinpäin. Päänvaivaa niistä ainakin on, ehkä vähän liikaakin. Ja oveluutta tarvitaan. Joka päivä, oikeastaan joka hetki, jonka niiden kanssa viettää. Tässä postauksessa erään kauniin kesäpäivän tuotoksia, kiitos näistä Sylvia! Tai siis kaksi ensimmäistä kuvaa olen itse ottanut, mutta en jaksanut kaivaa omaa vesileimaani mistään. 

Kumpikin odottavat kovasti pesästä lentäviä linnunpoikasia. Ne nimittäin voisivat maistua hyvältä. Ja myös fasaani maistuisi, harmi vaan, että ne kulkevat siinä takapellolla, eivätkä tule tänne meidän pihalle. Tytöt kovasti kaipailisivat lintuseuraa. Edes variksia, niitä on kiva haukkua. Ja kimalaisia, ampiaisia, mehiläisiä ja itikoita. Kaikkea mikä lentää tai liikkuu.

Jotta meno ei menisi ihan hulluksi linnunpöntön edessä istumiseksi ja sen tuijottamiseksi, niin laitoin tytöt hommiin. Ja samalla kulutin kaikki herkut, joilla ne oli tarkoitus saada häkkiin. Totesin, että luoksetulo on vaikein. Päällään ne seisoisivat jos pyytäisin, mutta luoksetuleminen on ilmeisesti niin tylsä, että turhaan saa pyytää. 

Ensin piti ruokkia kakarakoiraa, jottei sille tule paha mieli, kun harjoitellaan Pörrin kanssa vaikeampia juttuja. Pörrin mielestä tämä oli epäreilua, mutta voi voi. Alma ainakin yritti kovasti. Istuminen, seuraaminen, maahanmeno ja perusjutut ovat helppoa ja kivaa, joten pitäisi treenailla jotain vaikeampaa. Ihan vain siksi, jotta se saisi jotain virikettä aivoilleen. 

Se jaksaa keskittyä ihan hyvin, mutta hei, kyllähän se kärpänen tai kultakuoriainen pitää saada syötyä, samoin amppari, koska ne varmasti tekee pahaa tälle pihalle.

Pörri yrittää ja tekee todella hienosti kaiken, mitä siltä pyytää. Se oppii nopeasti ja jos herkkua ei tule sopivalla tahdilla, se tekee kaiken samalla kertaa. Katsokaa vaikka noista kuvistakin, miten hienosti se antaa tassuja koko ajan. 

Alma yrittää koko ajan tajuta, miksi isosisko saa herkkuja. Mitä se muka tekee ja minä en? Ei ymmärrä. Se yrittää oppia isosiskolta, mutta ei ihan lamppu syttynyt. Treenattiin sitten istumista, koska Pörrin aikana on hankalaa opettaa mitään uutta - Pörri nimittäin tekee, vaikkei siltä varsinaisesti pyytäisikään. 

Kummallekin tuli minitreeneistä hyvä mieli. Pörri jatkoi fasaanin katselua ja Alma yritti tajuta, miksi Pörri kuolaa takapihan aidan nurkassa. Pian se kyllästyi ihmettelemiseen ja meni kaivamaan voikukkia ylös maasta. Ellen ole vielä sanonut, ovat voikukanjuuret koirien suurinta herkkua. Samoin puoli vuotta vanha kuusenrunko ja tikunveto. Paini ja kampittaminen ovat suosittuja karvakamujen keskuudessa, mutta ihan perus makoilu pihalla saattaa olla "ihan jees" kuumalla säällä,

Pörri yrittää esittää viatonta. Ei se ainakaan kaivanut hirveää kampituskuoppaa, yrittänyt murtautua pihalta pois, istunut linnunpönttöjen alla, syönyt voikukanjuuria, kampittanut Almaa tai kuolannut fasaanin perään. Ihan viaton. Satavarmasti.

Rapsutukset kelpasivat oikein hyvin. Pulisonkien takaa kutittaa usein, korvan juurelta, kyljestä, kainalosta ja leuan alta. Alma ei malttanut jäädä raaputuksille, vaan metsästi voikukan juuria. Namnam, varmasti hyvää! 

Pihalle levitetty hevosenlanta maistuu muuten kummallekin. Pörri tuo lahjana jopa syliin ja katsoo ilmeellä "ole hyvä, annan nämä sinulle. Herkullista, eikö". Hohhoijaa. 

Niin, ja olisi ihan mukavaa, jos Suomen kesä palaisi tänne joskus. Kamala tuuli, +12 astetta ja vesisade ei kuulunut kesälomasuunnitelmiin. Mutta jotain tämän tapaista osasin odottaakin. Ehkä tämän kesäloman ennätyslämpötila olisi jopa 16'c?

Yllättikö teitä Suomen säämuutos? 

Mitä odotatte kesältä eniten?

#397 Ehkä tämä tästä...?

Kuluneet viikot ovat olleet vähintäänkin raskaita ja väsyttäviä, vaikkakin täynnä monia ihania kokemuksia ja uuden oppimista täynnä. Toki mukaan on mahtunut niitä vähän huonompiakin hetkiä, mutta ilman niitä onnistumiset & hyvät kokemuksethan eivät tuntuisi miltään. 

Tässä postauksessa ajattelin kuitenkin vähän purkaa kuluneiden viikkojen kokemuksia ja fiiliksiä ja ehkä vähän jutustella tulevasta kesästäkin. Postausta kuvittavat viikkoja sitten toukokuussa otetut luontokuvat.

Kuten jo tuossa aikaisemmin mainitsinkin, viimeiset kouluviikot ihan tätä kuluvaa viikkoa lukuun ottamatta ovat tuottaneet päänvaivaa ja stressiä, ehkä vähän enemmän kuin tarpeeksi. Kokeita oli paljon ja kaikki kasaantuivat samoille viikoille. Samaan aikaan piti treenailla kisoihin, juoksuttaa koiria, viettää omaa aikaa ja aikaa perheen kanssa sekä valokuvata, kun säät kerrankin sen sallivat. Tässä vaiheessa oli blogi pakko jättää vähän vähemmälle ja samalla kerätä uutta intoa tätäkin harrastusta varten.

Kuvia on paljon ja kuvausintoa lisää uusi perheenjäsen (ennen kuin luet eteenpäin, älä innostu liikaa. Se ei ole elävä.) - Canonin 70-300mm zoomputki, jonka sain ostettua Tori.fistä käytettynä aika kelpoon hintaan. Tällä hetkellä olen ihan rakastunut tähän uuteen putkeen, vaikkei se ole kovin montaa kertaa vielä tositoimiin päässytkään! 

Canonin putki saapui itse asiassa oikein hyvään aikaan, nimittäin päivää ennen Viron reissuamme. Siellä se pääsi ensimmäistä kertaa kokeiluun, ja hyvin on yhteistyö ainakin tähän asti sujunut. Viron reissusta tässä vaiheessa vain sen verran, että kartanot olivat upeita, sää helli ja ruoka oli oikein maittavaa. Katsotaan, jos jossain vaiheessa saan siirrettyä kuvat koneelle ja kirjoiteltua teille oikein kunnon postauksen (vaikkei teitä ehkä kiinnostaisikaan)! 

Kyseisen viikonlopun ajan koirat olivat koirahoitola/kennel Juppsguardissa hoidossa. En voi kuin suositella, hienot ulkoilutarhat ja muutenkin hyvin asialliset olot. Pörri ja Alma kumpikin tulivat kennelistä kotiin hyvin iloisina, hyväkuntoisina ja energisinä, joka oli aivan ihanaa huomata! Selkeästi koirien olot ovat erittäin hyvät ja koiraystävälliset :3

Kuulemani mukaan tytöt olivat olleet oikein asiallisesti ja hyvin hoitolassa, eivätkä ole keksineet mitään hölmöyksiä. 

Tytöt, tai siis etenkin Alma jatkoivat hölmöyksien tekemistä lähes heti kotiin päästyään. Eräs kaunis päivä, 31.5 laittaessani Pörriä häkkiin Alma oli kaikonnut pihalta sen sileän tien. Ja kolmenkymmenen sekunnin aikana. Pörri oli kultainen ja meni kiltisti häkkiin, joten pääsin etsimään Almaa lähiympäristöstä. Kotona ei ollut lisäkseni ketään ja naapurit + lähellä asuvat kaveritkin olivat kaikonneet jonnekin. 

Sain kuitenkin hiukan etsintäapua lähistöllämme asuvalta akitalta ja hänen omistajaltaan, kiitos vielä siitä! Puolen tunnin jälkeen, huudettuani kurkkuni ja ääneni käheäksi kakara ilmestyi jostain puskasta hyvin iloisena, kieli polvissa roikkuen, korvat tuuliviireinä takana ja häntä väsyneesti lerpattaen. Silmät tuikkivat iloisina kuin kesäöiset tähdet ja suusta kuului kova läähätys. 

Muuten en olisi ehkä saanut Almaa kiinni, mutta tyttö päätti jäädä isoille tarpeilleen nenäni eteen, jolloin sain hihnan pujotettua sen kaulan yli ja talutettua turvallisesti kotiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Nopea aiheen vaihto koirista kaviokkaisiin. Olen kotiutunut Symphonylle erittäin hyvin, rakastan paikan tallihenkeä, ihania hevosia ja yleisesti tsemppaavaa ilmapiiriä. Opettaja/valmentaja on hyvin kannustava, tsemppaava ja osaava, ei voi muuta kuin olla iloinen! Kaikki hevoset ovat älyttömän ystävällisiä ja osaavia. 

Pääasiassa olen ratsastanut Tangolla, mutta tällä hetkellä menoon tulee (toivottavasti pieni) tauko, koska ilmeisesti Tango hiukan ontuu jotain jalkaansa. Pojalla en siis pääse kisoihin, mutta kahdella treenikerralla + kisaverryttelyllä olen lähdössä ihanalla Fani-pojalla kisaamaan! 

Fani on hyvin erilainen hevonen, kuin mihin itse olen tottunut. Säkää pojalta löytyy arvioni mukaan jonkin verran yli 160cm, mutta ei se mikään jättiläinen ole. Fani on hiukan säpsy, mutta luonteeltaan hyvin kiltti ja avoin herrasmies! Ratsastaessa moottori täytyy löytää ja kun takaa löytyy työntöä, myös pää laskee hienosti. Koulutustaso on tälläkin VaB. 

Kisoissa starttaan Fanilla helpon B:n valmentajani (ja ehkä puoliksi itsenikin) toiveesta. Odotuksia ei siis tosiaankaan ole ollenkaan, hyvä jos päästään pojan kanssa läpi :D Fani kyllä osaa, mutta se on sitten eri asia, mitä ratsastaja siellä selässä tekee. 

Niin, tätä nämä viimeiset viikot ovat olleet täynnä: ratsastusta, pettymyksiä, treenaamista, onnistumisia, koirien jahtaamista, rapsutushetkiä, valokuvaamista, kokeita, koulutyötä ja mikä tärkeintä - elämästä nauttimista ja uuden oppimista! Eikä se tuleva kesäloma ainakaan huononna fiiliksiä, sitä siis odotellessa :) 

Miten teillä on mennyt? Oletteko kokeneet jonkin suhteen uusia onnistumisia ja ahaa-elämyksiä - minkä? Mitkä ovat elämänne kolme parasta asiaa juuri nyt?