#327 Karvakasa epäonnistuneita otoksia

Ennen, kuin päästän Pörrin tassut valloilleen, pyydän, että katsot kuvia armollisella silmällä. Näitä kuvia ottaessa ulkona oli jo hämärää, ja kamerassa vähän liian suuri ISO-arvo (1600), joten laatu on vähän heikko... 

Jaa, että miten niin? Eihän minusta voi saada kuin hyviä kuvia - tai ehkä niitä on pari heilahtanutta ja epätarkkaakin... Mutta silloin, kun malli on kunnossa, kuva on kunnossa! Vai menikös se niin... No, en ole ihan varma, mutta takaisin aiheeseen. Itse en muuten nimennyt tuota otsikkoa. Matilda kai yritti olla hauska tai jotain.

Tällä hetkellä minulla tassuttelee oikein hyvin, elämä hymyilee ja kaikki on mallillaan! Aluksi luulin, että tulee kesä, mutta ei, talvi tulikin sitten takaisin. Viittaan siis siihen viikon takaiseen ilmaston lämpenemiseen ja sen jälkeiseen pakkasaaltoon. Voisihan talvi jo loppua, vaikka se kiva onkin. Aurinko alkaa lämmittää jo ihan kivasti turkkia, ja kohta alkaa sitä karvaakin sitten lähtemään. Viime kesänä omistin aika paksun karvan ja minulle tuli kuuma, mutta laitetaan pentuvillan syyksi. 

Päivät ovat jo yllättävän pitkiä, eikä minua hyvillä ilmoilla paljoa sisällä näe. Aina välillä joku avaa takaoven ja huutaa sisälle, mutta tulen vasta kun minua huvittaa. Tai sitten en tule ollenkaan. En tule varsinkaan silloin, jos jollain on kova kiire, tai pitäisi lähteä lenkille. Vaikka hätä olisikin, villinä ja vapaana on monta kertaa kivempaa! 

Ulkona on nyt paljon enemmän tekemistä, kun sain hyvää lisäystä sorkkakokoelmaani tuossa muutama päivä sitten. Nyt kokoelmaani kuuluu pari hirvensorkkaa ja sitten tuo peuran sorkka. Siinä oli syömistä pariksi päiväksi, mutta nyt en enää löydä sitä. Ehkä se on sitten haudattu elävältä, kun sitä ei mistään löydy... Höh! 

Lenkeillä tapaa usein kivoja kavereita, joiden kanssa on hauska telmiä jonkin aikaa. Tuossa yksikin päivä leikin kahden koiran kanssa samaan aikaan, ja sitten lenkeillä hihnassa. Hihnassa telmiminen on tosin vähän mälsää, kun ei pääse kunnolla juoksentelemaan ja leikkimään. Parempi kai sekin kun ei mikään. 

Joskus leikkitoverini päästetään irtikin, mutta kaksijalkaisen perheeni mukaan minua ei voi päästää irti hihnasta, kun lähtisin vaeltelemaan omia reittejäni, enkä tulisi takaisin. Tottahan tuo on, ainakin lauseen ensimmäinen osa, mutta takaisin kyllä tulisin. Eikös se sanontakin mennyt niin, että eiköhän se nälkä porsaan koiran kotiin aja? Mitä mieltä itse olisit, jos joku laittaisi sinulle valjaat ja sanoisi, ettei sinua voi päästää irti, kun et tulisi takaisin? Et saisi leikkiä kaverisi kanssa lumikasassa niin vapaasti. Niin, mälsää. 

Mutta tätä lukuunottamatta elämäni on oikein hyvällä mallilla. Kunhan se sorkka löytyisi. Elämä kuitenkin rullaa omalla painollaan, ja nautin jokaisesta päivästä! Varsinkin silloin, kun saan paljon ruokaa. Tai minua koulutetaan maksanpaloilla tai raakaruokanappuloilla. 

Koska en pääse tänne kovin usein kirjoittelemaan, ja tämä ploki on muutenkin vähän epäatkiivinen (vai miten se menikään?), niin instagramista pystyy seurailemaan meidän menoa vähän reaaliaikaisemmin. Kannattaa käydä edes kurkkaamassa instagram TÄSTÄ LINKISTÄ! Ja jos et jaksa painaa linkkiä, vaan haluat etsiä ihan itte tilini, niin sen löytää nimellä @furry_feelings. 

Suuret hännänheilutukset teille kaikille, viettäkää hauska viikonloppu - ja ennen kaikkea kiusatkaa omistajianne, rikkokaa sukkia, hajottakaa kenkiä ja syökää ilmapalloja! Tämä edellinen on siis osoitettu nelijalkaisille, kaksijalkaiset voivat tuon unohtaa..