#426 Ruoveden kenttäleiri

Vihdoinkin olen kotona ja hankkinut sen verran aikaa, että ehdin hetkeksi istahtaa kirjoittelemaan kesäkuun alussa olleesta Ruoveden ratsutallin kenttäleiristä. Leiri oli 10.-14.6, mutta paikalle saimme saapua jo yhdeksännen päivän iltana. 

Ensinnäkin, ihan näin postauksen aluksi, haluan kiittää jokaista leirille osallistunutta - leiriporukka oli tänä vuonna huikea! Jo ensimmäisestä illasta lähtien yhteishenki oli hyvä ja kaikki tulivat hyvin toimeen toistensa kanssa. Tämä leiri ei aivan varmasti unohdu ihan heti. 

Airiina ja Hoppu

10.6 MAANANTAI

Päivän ensimmäisellä tunnilla, joka oli koulutunti, pääsin hyppäämään yli 170cm korkean Lissu-tamman selkään. Hakemista oli erityisesti aluksi todella paljon, koska viimeisimmän vuoden ajan olen ratsastanut pienellä vuokrahevosellani. Tunnin edetessä Lissu alkoi kuitenkin tuntua oikein mukavalta ja erityisesti sen ravi oli miellyttävää istua. 

Koska tunti oli leirin ensimmäinen, teimme lähinnä perusjuttuja ympyrällä, kuten hevosten herkistelyä, suoristelua ja siirtymisiä. Aluksi Lissu oli hidas sekä pohkeelle, että ohjalle ja istunnalle, mutta parani hurjasti tunnin edetessä. 

Ihanat Unna ja Höpinä <3

Suurimmaksi ongelmaksi totesimme omien ulkoapujeni käytön, joka nätisti sanottuna oli vajaata suuren osan tunnista. Ulko-ohja ei millään pysynyt käsissä, vasen nyrkki ei pystyssä ja ulkopohje roikkui kyydissä lähinnä vapaamatkustajana. 

Heti, kun otin ohjat käteen ja vaadin Lissulta oikeanlaista liikkumista, oli hevonen sanalla sanoen todella hieno. Käynnissä ja ravissa saimme aikaan muutamia kivoja pätkiä, mutta kulmikkaaksi ja hitaaksi jäänyt laukka olisi kaivannut runsaasti lisätyöskentelyä. 

Tunti meni siis oikein mukavasti ensimmäiseksi tunniksi, vaikka paljon hakemista, säätämistä ja virheitä mahtui mukaan. Lissusta hevosena tykkäsin kovasti, koska se osasi kaiken tarvittavan, jos itse osasin oikealla tavalla pyytää - varmasti pidemmän päälle hyvin opettavainen hevonen!

Sara ja Vertti

Päivän toisen tunnin ja samalla leirin ensimmäisen estetunnin menin ihanalla Puuha-ruunalla, joka oli jo hiukan iäkkäämpi herrasmies. Tunnin aloitimme itsenäisellä alkuverryttelyllä, joka meni hevoseen tutustuessa. Alkuun Puuha viskeli päätään oman epätasaisen käteni ja alitemmon takia, mutta sain pään heittelyn loppumaan käytännössä kokonaan, kun sain kiinni siitä, miten herraa kuuluisi ratsastaa. 

Ravissa tulikin monia todella kivoja pätkiä, jotka saivat minut ihastumaan tähän herrasmieheen. Laukka jäi omien mokieni takia liian hitaaksi, erityisesti oikean laukan koin Puuhan kanssa haastavaksi.

Varsinainen hyppääminen aloitettiin miniristikolta, jota lähestyttiin ravista. Tähän saimme parin toiston jälkeen mukavat hypyt, josta olikin mukava jatkaa seuraavalle, minulle haastavalle tehtävälle. 

Toisena varsinaisena tehtävänä oli laukassa tultava innari, johon tulin pari kertaa todella todella huonolla tiellä ja alitempoisessa laukassa. Keskimmäiselle näistä kolmesta kavaletista tulikin oikeutettu kielto. Viimeinen suoritus oli kuitenkin kohtuullisen onnistunut. 

Minä ja Puuha,  © Sara

Pian siirryimmekin viimeiselle yhden askeleen linjalle, jossa muistaakseni oli neljä estettä. Tämä piti tulla ensin kumpaankin suuntaan kerta ilman jalustimia, joka ennenaikaisesta hermoilusta huolimatta meni kohtuullisen sujuvasti. Kun jalustimet laitettiin takaisin jalkoihin, tulimme linjan pariin kertaan. Tässä vaiheessa suoruudesta tuli ongelma, mutta hiljalleen suoritukset paranivat. 

Tunti oli mukava, vaikkakin itselleni täynnä hakemista. Tämä ehkä on ymmärrettävää, koska aktiivisesta hyppäämisestä on aikaa nelisen vuotta - satunnaisia kertoja lukuun ottamatta. Puuha oli mukava, joskin hidas hevonen - kuitenkin reipastettavissa oikeanlaisella ratsastuksella!

Minä ja Puuha,  © Sara. Käsilleni tässä kuvassa olen nauranut ties kuinka pitkään! Antakaa kuitenkin armoa, en ole hypännyt aktiivisesti pitkään aikaan :D

11.6 TIISTAI

Päivän ensimmäinen tunti oli koulutunti, jonka aiheena olivat pohkeenväistöt. Tunnille sain aivan ihanan Kuutti-ponin, joka valloitti minut puolelleen jo heti, kun sen selkään nousin. Kentälle kävellessämme opettaja tokaisikin sen sopivan minulle hyvin - en väittänyt vastaan. 

Erityisesti alkuun Kuutti oli hyvin hidas jalalle, mutta kun otin raipan ja kevyesti aktivoin kerran, tuli poni kivasti kuulolle. Se kuitenkin oikeutetusti hidasti heti, kun otin yhtään liikaa ohjasta. Kuutissa erityisesti pidinkin sen herkkyydestä niin ohjalle kuin istunnallekin. Kaikki toimi esimerkillisesti, kunhan vain itse ratsastin oikein, kevyesti ja ohjassa yhtään roikkumatta. 

Aloitimme tunnin tekemällä väistöjä ympyrällä niin, että takaosaa väistätettiin ulospäin. Kun tämä sujui, tehtiin sama ravissa, nostettiin laukka ja tehtiin laukassa voltti, jonka jälkeen siirryttiin raviin. Väistöt menivät Kuutin kanssa todella kivasti ja olikin ilo tehdä töitä sen kanssa. Laukka tuntui aluksi hirvittävän pieneltä ja kulmikkaalta, mutta kun sain ratsastettua sitä hiukan eteen, oli laukkakin miellyttävää. 

Tunnin viimeisenä tehtävänä oli väistättää keskihalkaisijalta uralle ravissa, nostaa laukka ja tehdä laukkavoltti. Tässä tehtävässä Kuutti hyytyi helposti, mutta saimme myös muutamia oikein mukavia pätkiä. Erityisesti laukannostot sujuivat kivasti ja Kuutti alkoi kuunnella istuntaani koko ajan paremmin. 

Kuutista tykkäsin todella paljon sen herkkyyden ansiosta. Lisäksi sen tietynlainen diesel-mallisuus on itselleni ratsastajana "tuttua ja turvallista". Kuutin kanssa olisin todella mielelläni mennyt vielä uudestaankin!

Sirpa maastoesteillä, ©Sara

Iltapäivällä meillä oli leirin ensimmäinen maastoestetunti, jonka menin Sirulla, joka onkin ylläolevassa kuvassa. Itse kutsuin tätä suomenhevostammaa mieluummin Sirpaksi, joten se tulee tekstissä esiintymään kummallakin nimellä. 

Sirua kohtaan minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia ja lähdin tunnille sekä innostuneena, että ennakkoluulottomana. Verryttelyn teimme kentällä, jossa Siru oli hyvin haastava ratsastaa. Se tuntui jäykältä ja vähän vastahankaiselta kaikkea kohtaan - muutamia hyviä pätkiä kuitenkin mahtui mukaan. 

Kävimme tunnin aikana läpi varsinaisen maastoradan esteet - saman radan, joka tuli myös kisoissa vastaan. Ensimmäinen este, joka oli muistaakseni yllä olevassa kuvassa esiintyvä, meni aika vauhdikkaissa merkeissä, erityisesti kavereita kohti tultaessa. Seuraava este oli alemmassa kuvassa esiintyvä banketti ylös ja alas. Se sujui yllättävän sujuvasti ja helposti, vaikka Sirpa ei ollut avuilla sitten ollenkaan. 

Minä ja Sirpa, ©Sara

Banketilta matka jatkuikin mökille, joka hypättiin sekä ala-, että ylämäkeen. Mökki sujui kohtuullisesti alaspäin, mutta vauhti oli aivan liian kova ja Siru mennä viiletti, miten tahtoi. Oli hilkulla, että sain pysäytettyä sen vaadittuun kohtaan. Tästä kuitenkin opittiin ja hyppy ylöspäin olikin hiukan rauhallisempi. 

Koska mökki alaspäin oli mennyt vähän sinne päin, opettajan pyynnöstä meninkin sen vielä uudestaan. Tällä kertaa olin itse valmiimpana tähän Sirun "ampaisuun" ja matka jatkuikin hallitummin. Tässä vaiheessa haluan korostaa, että Siru ei missään nimessä ollut ilkeä tai ryöstänyt, vaan oli hyvin innoissaan - itse en taas tämän tyyppisiin hevosiin ollut tottunut, enkä alkuun ollutkaan tarpeeksi napakkana. 

Minä ja Sirpa, ©Sara

Mökin jälkeen luvassa oli rengaseste, jonka jouduimme tulemaan pariin kertaan. Ensimmäisellä kerralla ratsastin Sirun renkaalle liian varovaisesti, joten siihen tuli täysin oikeutettu huono hyppy. Toisella kerralla hyppy oli jo mukavan pyöreä ja sujuva. 

Rengasesteen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa ylämäkihypyille. Varsinaisessa ylämäessä oli ensimmäisenä vastassa yksittäin hypättävä koivueste, jolle saimme Sirpan kanssa oikein hyvän ja sujuvan lähestymisen reippaassa laukassa, sujuvan hypyn ja nopean kiinnitulon esteen jälkeen. Tähän hyppyyn olinkin oikein tyytyväinen!

Minä ja Siru, ©Emma Taskinen

Seuraavana vuorossa oli hauta, joka nätisti sanottuna ei ollut maastoesteistä Sirulle mieluisin. Se hiukan jännitti hautaa ja käytännössä pysähtyi ennen sitä, jonka jälkeen pomppasi yli jollakin omakeksimällään kamikaze-loikalla. Yli kuitenkin mentiin ja hengissä selvittiin.

Viimeisenä tehtävänä tulimme haudan ja sen jälkeisen matalan kivipöydän. Taas kerran haudalle tuli outo loikka, mutta sitä vastoin hyppy kivipöydälle oli todella hyvä! Lisäksi se tuli helposti kiinni heti sen jälkeen, joten tähän oli todella hyvä lopetttaa.

Vaikka ensimmäinen kerta Sirun selässä ei mennyt mitenkään nappiin, oli Sirussa "sitä jotain". Ei ehkä sopivin ratsastettava omaan käteeni, mutta mielelläni jatkoin Sirun kanssa työskentelyä myös torstaina. 

Kerrassaan mahtava hyppy haudalle :D! ©Emma Taskinen

12.6 KESKIVIIKKO

Keskiviikkona pääsin valitettavasti ratsastamaan vain iltapäivän maastoestetunnille, koska aamun todella huono olo esti puomitunnille osallistumisen. Tämä harmitti todella paljon, koska olisin päässyt hyppäämään taas Kuutin selkään - tästä oli kuitenkin päästävä yli ja levättävä itsensä kuntoonn iltapäivän tunnille. 

Iltapäivällä meillä oli maastoestetunti rannan läheisyydessä. Pääsin aivan ihanan Lordi-ruunan selkään, joka oli todella iloinen yllätys! Vaikka Lordilta kokoa löytyikin, oli se todella miellyttävä ratsastaa ja todella paljon tyyliseni. 

Derbyverryttelyssä Lordin kanssa, ©Sara

Tunnin aluksi kävimme verryttelemässä derbyllä, joka omasta jännityksestäni huolimatta sujui hyvin. Tästä siirryimme ripeästi kohti portaita, jotka menimme muistaakseni kertaalleen ravissa ja käynnissä ylös&alas, sekä kerran laukassa ylös. Meno oli hiukan haparoivaa omalta osaltani, mutta Lordi hienosti pelasti tilanteen!

Seuraavaksi siirryimme rannan läheisyydessä olevalle "peltoläntille", jossa oli yksi matala este. Sille tultiin reippaassa laukassa hiukan revitellen ja hevosia herätellen - tämä sujui hyvin sujuvasti ja kummallakin oli hauskaa! 

Tämän jälkeen hyppäsimme joko kulman tai "tasapaksun", mutta kapean esteen - järjestystä en muista. Joka tapauksessa kumpikin näistä sujui hyvin, Lordi teki ihanan pyöreät hypyt ja pysyi hienosti hanskassa. 

Minä ja Lordi hyppäämässä kulmaa, ©Sara

Viimeisenä tehtävänä hyppäsimme tuttarilinjan tasoisen, mutta hiukan matalamman linjan. Ensimmäisenä oli 80cm korkuinen tukki, jonka jälkeen hyppäsimme alemmassa kuvassa olevan kapean esteen. Tämäkin meni hyvin sujuvasti ja kummallakin meistä oli mukavaa!

Tämä maastoestetunti sujui hyvin mukavasti, Lordi tuntui ihanalta ratsastettavalta ja muutenkin voitti minut puolelleen yritteliäisyydellään. Lordin kanssa yhteistyö tuntui ensimetreiltä asti ihanalta ja olisin mielelläni jatkanut työskentelyä tämän(kin) herrasmiehen kanssa. 

Ihana Lordi ja kyydissä epämääräisesti keikkuva ratsastaja, ©Sara

13.6. TORSTAI

Torstai aloitettiin leirin kenttäkisojen ensimmäisellä osuudella, kouluratakokeella. Ratana toimi Tutustumisluokan kouluohjelma 2016, HeC. Kisojen tähän osuuteen sain jo aiemmin postauksessa esiintyneen Puuhan.

Verryttelyyn lähdin todella hyvällä fiiliksellä, enkä juurikaan jännittänyt - vaikka alla olikin aika vieras hevonen, olivat kyseessä vain leirikisat. Verryttely Puuhan kanssa meni hyvin ja alun epätasaisuuden jälkeen siitä tulikin aika kiva ratsastaa. Hitaaksi se kuitenkin auttamatta jäi ja kulunut viikko tuntui hiukan jo painavan. 

Rata tuntui selkään isolta farssilta. Puuha jännitti kouluaitoja ja lukittautui täysin omaan kuoreensa. Sitä oli todella hankala ratsastaa ja se oli tuskaisen hidas. Selkään rata tuntui järkyttävältä - Puuha varmasti olisi ollut todella hieno, jos olisin osannut ja uskaltanut tsempata sitä oikealla tavalla. Radasta rämmimme kuitenkin jotenkuten läpi, jonka jälkeen poni sai isot kiitokset hienosta yrittämisestä. Prosentteja kertyi yllätyksekseni jopa 65.55! Paperissa oli tasaisesti numeroita 6-7, joka myös oli positiivinen yllätys. 

Hienot Erika ja Paukku maastoradan loppusuoralla <3

Iltapäivän maastoesteille sain taas Sirpan. Ennakko-odotuksia ei juurikaan ollut ja lähdin tunnille avoimin mielin. Verryttely oli taas derbykentällä, jossa Siru oli vähän turhankin virkeä. Vasemmassa laukassa se lähti käsistä, kun taas oikeassa laukassa sain pari todella kivaa pätkää aikaan! 

Siirryimme heti tunnin alkuun rannalle. Maastoestetunnin aiheena, kuten arvata saattaa, olivat vesiesteet. 

Alkuun tulimme tukkia, josta jatkettiin laukalla vesirajaa pitkin ja hypättiin toinen tukki. Ensimmäinen kerta tätä suorittaessa meni täysin penkin alle omien virheideni takia, mutta toisella kerralla tämä tehtävä sujui todella kivasti! Sirpa pysyi myös hyvin kontrollissa, eikä juurikaan juossut apujeni läpi. 

Minä ja Siru, ©Emilia

Tämän jälkeen muistaakseni jatkoimme niin, että nostimme laukan vedessä, laukkasimme lähellä rantaviivaa (kuitenkin jalat vedessä) ja hyppäsimme rannalla olevan tukin. Sirun kanssa tästä muotoutui pienehkö ongelma, koska se ei mielellään veteen mennyt laukkailemaan. Muutamia askelia kuitenkin saimme, jonka jälkeen oli hyvä jatkaa seuraavaan tehtävään. 

Seuraavana tehtävänä meillä oli ylösalaisin käännetty vene lähellä rantaa. Venettä piti lähestyä aika kapean polun kautta, hypätä vene ja jatkaa laukkaa vesirajaan. Tämä tehtävä oli totaalinen pohjanoteeraus, koska emme oman ponnettoman ratsastukseni takia päässeet ylittämään venettä tässä suunnassa ollenkaan. Toiseen suuntaan, johtohevosen avulla pääsimme kuitenkin hyppäämään tämän veneen. 

Viimeisenä tehtävänä oli yksinkertaisesti laukata vedessä niin reippaasti, kuin mahdollista. Tämä ei ollut ihan Sirun mieleen ja itse ratsastin tämän tehtävän huonosti, mutta kuten aikaisemmissakin tehtävissä, tässäkin oli muutamia kivoja pätkiä.

Minä ja Siru, ©Emilia

14.6 PERJANTAI

Leirin viimeinen päivä oli pyhitetty leirikisoille. Aamulla vuorossa oli rataestekoe ja iltapäivällä maastoestekoe. Perjantai ei mennyt ihan niin kuin sen suunnittelin, enkä hevosen selässä keikkunut läheskään vaadittua aikaa. 

Rataestekokeeseen sain Puuhan. Lähdin verryttelyyn hyvillä ja odottavaisilla fiiliksillä - tavoitteena oli tehdä mahdollisimman siisti, tasainen ja onnistunut rata. 

Jo verryttelyssä ongelmaksi koitui Puuhan hitaus. En uskaltanut aktivoida sitä jalalla tarpeeksi, joten se jäi valitettavan hitaaksi ja passiiviseksi. Tämä kostautui jo ensimmäisellä verryttelyhypyllä, jolle Puuha pysähtyi ja sen jälkeen hyppäsi lähes keskelle estettä lennättäen samalla minut selästään. En ollut tähän varautunut ja hämmästys oli suuri, kun yht'äkkiä istuinkin maassa. 

Tässä vaiheessa missään ei tuntunut miltään, joten hyppäsin takaisin selkään ja jatkoin verryttelyä parhaani mukaan. Verryttelyesteestä pääsimme pariin kertaan yli, liian hitaassa laukassa ja oudoilla hypyillä, mutta pääsimmepä kuitenkin. Verryttelyhypyt toiseen suuntaan eri esteelle menivätkin jo huomattavasti paremmin. Verryttelyhyppy viuhkalle tuli hiukan hassusti ja liian matalasta temmosta, mutta pääsimme tästäkin yli. 

©Emilia----Tässä ensimmäinen hyppy putoamisen jälkeen - jännittyneisyyden näkee kuvasta selkeästi.

Kun lähdin odottelualueelle, alkoi sormessani tuntua jäykältä ja epämiellyttävältä - ilmeisesti se oli ottanut osumaa tippumisessa. Kipu ei kuitenkaan ollut juurikaan kivuksi luettavaa, joten lähdin yrittämään varsinaista kisarataa. Ensimmäinen ja toinen este sujuivat kituliaasti, koska itse jäin ratsastamaan liian hitaasti ja passiivisesti. Puomit eivät kuitenkaan kolisseet ja matka jatkui kolmannelle esteelle. 

Kolmannelle esteelle vauhti hiipui entisestään ja siihen Puuha otti oikeutetun kiellon, joka valitettavasti tuli minulle yllätyksenä ja pääsin tutkailemaan maneesin hiekan koostumusta uudemman kerran. Tästä tuloksena siis luonnollisesti hylätty. 

Toisen tippumisen jälkeen sormessani alkoi tuntua aikaisempaa enemmän ja se alkoi turvota, joten vein Puuhan talliin ja muutaman mutkan kautta lähdin näyttämään sormeani terveyskeskuksessa. Sormi turposi ja pelkona oli, että se olisi ollut murtunut - onneksi näin ei kuitenkaan ollut. 

Reetta ja Luukas uitossa

Asiaa hevosen selkään ei enää ollut saman päivän aikana, joten valitettavasti maastoestekoe Sirpan kanssa jouduttiin jättämään väliin. Tämä ei tietenkään ollut kuulunut suunnitelmiin, mutta tippumiset kuuluvat lajiin. 

Korostan vielä, että Puuhassa ei ollut kerrassaan mitään vikaa, vaan putoamiset olivat oman, vaillinaisen ratsastukseni syytä. Tästä kuitenkin opittiin ja hyvillä mielin jatketaan eteenpäin!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ennen tämän postauksen lopettamista haluan vielä kiittää kaikkia upeasta leiristä! Ruoveden henkilökuntaa ja opettajia, hevosia ja mikä tärkeintä, muita leiriläisiä, joista jokainen oli mukana tekemässä tästä leiristä unohtumatonta ja hienoa kokemusta. 

Leiri oli hyvin järjestetty, kaikki toimi ajallaan ja yhteishenki oli ainakin oman kokemukseni mukaan todella hyvä! Jokainen päivä oli erilainen, eikä tekeminen varmasti loppunut. 

Kiitos myös jokaiselle, joka tämän kilometripostauksen jaksoi lukea, tai edes selata läpi. En halunnut tätä kahteen osaan jakaa, vaikka pituutta tälle kieltämättä tulikin vähän turhan paljon. 

Oletko sinä käynyt ratsastusleireillä? Minkälaisia kokemuksia sinulla on niistä`?

#307 Joulukalenteri luukku 22 /Lupiinin ilmegalleria

Postauksessa näkyvät kuvat on otettu joskus loppukevään aikoihin eräistä kisatreeneistä ja jostain syystä nämä ilmekuvat jäivät silloin julkaisematta. Tässä kuitenkin muokkaamatonta materiaalia by Lupiini! Toivottavasti kukaan ei tule valittamaan siitä, että hevosen suu on auki - luultavasti oma käteni oli hiukan liian kova, tai sitten ponia ei olisi vain huvittanut pysähtyä / se leikki suullaan.

#306 Joulukalenteri luukku 21 / Hyvä hevonen?

IKUINEN ALKEISRATSASTAJA kirjoitti juuri äskettäin erittäin hyvän postauksen aiheesta MILLAINEN ON HYVÄ HEVONEN. Vaikka postaus olikin erittäin hyvin kirjoitettu, halusin itse pureutua asiaan vieläkin tarkemmin. Minulla on kohtuullisen vahva mielipide asiasta, ja toivon, että saan purettua tähän valkoiseen tekstikenttään edes jotain...

Jokainen luokittelee hyvän hevosen eri tavalla, mutta onko sitä yhtä ja ainoaa hyvää hevosta? Täytyykö jokaisen päästä joskus ratsastamaan hyvällä hevosella? Onko jokainen hevonen omalla tavallaan hyvä hevonen? Täytyykö hyvän hevosen osata piffit, paffit, piruetit ja sulut ja kaiken päälle hypätä 165cm kevyesti? Onko hyvä hevonen hyvä hevonen, jos se osaa mennä nipin napin oikein päin, tai jos se ei osaa tehdä laukanvaihtoa? Onko hyvällä hevosella oltava hyvä luonne, vai hyvä suorituskyky? Muumuassa näihin kysymyksiin haluan vastata tässä postauksessa, ja vaikka kuvia ei ole hirveästi ja uusia kuvia ei ollenkaan, toivon edes jonkun lukevan tämän pitkän postauksen loppuun saakka. 

Oskari-ori ❤

Aloitetaan ensimmäisellä kysymykselläni, joka kuului siis seuraavasti: Onko yhtä ja ainoaa hyvää hevosta tai hevostyyppiä?

Jollekin hyvä hevonen on hevonen, jonka koulutustaso on VaB kouluratsastuksessa ja esteillä vähintään 115cm. Jollekin ihmiselle hyvä hevonen on puolestaan paras ystävä, elämänkumppani ja harrastuskaveri, jonka kanssa saa kehittyä omaa tahtiaan ja olla oma itsensä. Mielestäni osa hevosista on kapasiteetikkaampia kuin osa, mutta ne eivät välttämättä ole jokaiselle niitä täydellisimpiä hevosia. Vaikka hevonen on kapasiteetikas ja hyvä johonkin tiettyyn ratsastuksen lajiin, ei se välttämättä ole juuri sinulle se hyvä hevonen. 

Jos halutaan purkaa asia atomeiksi ja vääntää rautalangasta, niin itse ainakin erittelen kapasiteetikkaan ja hyvän hevosen. Totuus on vaan se, että kehittyneistä jalostusmenetelmistä huolimatta kaikki hevoset eivät vaan ole yhtä kapasiteetikkaita kuin toiset. Jokainen hevonen on siltikin hyvä hevonen omalla tavallaan. Toivon, että jokainen hevonen saa olla jollekin ihmiselle hyvä hevonen, sillä ne kyllä ansaitsevat sen. 

Ei, ei todellakaan ole olemassa yhtä ja ainoaa hevostyyppiä, ainakaan sellaista hevostyyppiä, joka olisi jokaiselle ihmiselle hyvä hevonen. Jokaiselle ihmiselle on omanlainen hyvä hevonen - onhan hevosiakin erilaisia, kuten meitä ihmisiäkin. 

Täytyykö jokaisen päästä joskus ratsastamaan hyvällä hevosella?

Uskon vakaasti, että jokaiselle ihmiselle on juuri sopiva, juuri täydellinen hyvä hevonen. Osa ihmisistä nimittää sellaista hevosta "the hevoseksi", osa omaksi kultamussukaksi ja osalle se on "vain" täydellinen hevonen, se oma pieni kullannuppu.  Jokaisen ihmisen (puhun hevosihmisistä) kuuluisi joskus kohdata hevonen, jonka kanssa kemiat kohtaavat ja yhteistyö toimii. Sen ei tarvitse toimia heti, mutta kun kovan työn tulokset huomaa, huomaa myös itse olevansa ylpeä tekemästään työstä. Ehkä puhun sekavia, mutta haluan vain sanoa, että jokaisen ihmiseen täytyy joskus kohdata se elämän hevonen, hyvän mielen hevonen ja hevonen, joka antaa voimia silloin, kun on vaikeaa.

Täytyykö hyvän hevosen osata piffit, paffit, sulut ja vaihdot ja hypätä päälle 165cm kevyesti?

Jollekin tämä olisi hyvä hevonen, silloin se on hänelle se hyvä hevonen, josta tulee elämänkumppani ja harrastuskaveri. Kaikki hevoset eivät kuitenkaan kykene tähän, mutta ovatko ne sitten huonoja hevosia? Eivät, niiltäkin voi oppia kaikenlaista - harva hevonen kykenee GP-tasolle koulu-ja esteratsastuksessa.

Riippuu erittäin paljon omasta ajatusmaailmasta, miten ajattelee hyvän hevosen. Ymmärrän, etteivät maailman huippuratsastajat välttämättä halua kisaratsukseen kaltoinkohdeltua risteytysponia, jonka kapasiteetti ei riitä edes helppoon A:han, mutta jollekin tämä on täydellinen hevonen. Hyvä hevonen.

Joku "puskaratsastaja" taas ei missään nimessä halua kuumaa, kaiken yli hyppäävää esteratsua, vaan rauhallisen suomiputen itselleen mukavaksi harrastuskaveriksi. Ei kaikkien tarvitsekaan haluta samaa asiaa, ei missään nimessä. 

Hyvän hevosen ei siis välttämättä tarvitse osata kaikkia piffeistä ja paffeista 165cm okseriin, jos omistaja ei sellaisia taitoja hevoselleen tarvitse tai halua. Ei kukaan kuitenkaan olisi siellä maailman huipulla ilman niitä ilmeikkäitä huippuhevosia - ne ovat aivan yhtä hyviä hevosia arvoltaan, kuin kuka tahansa hevonen, jonka sukua ei edes tunneta. Arvoltaan kaikki hevoset ovat loppujen lopuksi samanlaisia, vaikka myynti-ilmoituksista ei niin voisi päätellä.

Onko hyvä hevonen hyvä hevonen, jos se ei osaa vielä kulkea oikein päin tai tehdä laukanvaihtoja?

Tämäkin asia riippuu hevosen omistajan ajattelutavasta niin suuresti. Yllä jo mainitsinkin, että huippuratsastajat eivät välttämättä tällaista hevosta haluaisi, mutta joku saattaa haluta projektihevosen, jota hän vie itse eteenpäin, kasvattaa luottamussuhdetta ja pitää sitä tärkeämpänä kuin laukanvaihtoja. 

Jokainen hevonen on hyvä hevonen, vaikkei se kaikkia maailman temppuja osaisikaan. Jokaista hevosta voi viedä eteenpäin oikeanlaisella koulutuksella ja käsittelyllä, oli se sitten millaisesta ympäristöstä tahansa, muuta on turha väittää. Ja huomatkaa, etten sanonut, että jokainen hevonen on koulutettavissa VaB-tasolle asti, tai että jokaiselle hevoselle on mahdollista hypätä estekisoissa 150cm. 

Onko hyvällä hevosella oltava hyvä suorituskyky vai hyvä luonne? 

Tavoitteellisella kisaratsastajalla etusijalla olisi luultavastikin hyvä kapasiteetti ja suorituskyky, mutta myös luonne on ehdottoman tärkeä. Kisapaikoilla täytyy osata käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa, eikä aktiivisesti kisaavalla välttämättä olisi intoa ryhtyä kitkemään huonoja käytöstapoja pois kisakauden alkaessa...

Vesselin kanssa sujui alkusyksystä/loppukeväästä oikein kivasti.

Tavalliselle harrastelijalle tärkein on varmasti luonne, eikä se ilmiömäinen suorituskyky. Itse, jos olisin hankkimassa hevosta, ja juuri sitä omaa hevostani, pitäisin luonnetta enemmän arvossa kuin suorituskykyä. Olisi tietenkin hyvä, jos hevonen veisi minua eteenpäin / pääsisimme yhdessä eteenpäin, mutta tässä tilanteessa en projektihevosta ottaisi itselleni, varsinkaan ensimmäiseksi hevoseksi. 

Kummatkin ovat tavallaan tärkeitä, mikä kenellekin sopii, mutta itse pidän tosiaankin sitä hyvää luonnetta arvossa enemmän. Vaikka ihailenkin salaa niitä GP-tason kouluratsuja ja kevyesti 160cm ylittäviä hevosia, sisimmässäni tiedän, etten välttämättä olisi onnellisimmillani sellaisen hevosen kanssa. 

Menipäs sekin sitten syvälliseksi...

Kisatreeniä Lupiinin kanssa loppukeväästä

Jos pientä tiivistystä haluan tästä postauksesta vetää, olen varma, että jokaiselle on hyvä hevonen. Jokainen hevonen tai eläin ylipäätään ansaitsee olla jollekin se hyvä hevonen/eläin ja antaa itsestään muille. Jokaiselta hevoselta oppii, ja jo pelkästään se kertoo, että kaikki hevoset ovat hyviä. En luokittele hyvää hevosta koulutustason tai kapasiteetin, tai varsinkaan ulkonäön perusteella, vaan ihastun hevosen luonteeseen.

Kohdallani se tarkoittaa siis sitä, että rakastun jokaiseen kohtaamaani hevoseen, koska jokainen on opettanut minulle jotain ja tulee varmasti opettamaankin. 

Olkaa kiitollisia saadessanne hevosystävän, koska ne ovat ainutlaatuisia. Kerran elämässäsi haluat kohdata elämäsi hevosen, jonka kanssa elät hamaan ikuisuuteen ja kuolette samaan aikaan laitumella. Sinä ansaitset sen ja hevonen ansaitsee sen. Rakasta jokaista hetkeä, jonka vietät minkä tahansa hevosen kanssa, oli se sitten HeC tai VaB, hyppäsi se sitten 10cm tai 160 cm - arvosta jokaista! 

Enää en löydä sanoja tähän aiheeseen liittyen, mutta toivon, että jokainen, joka tämän luki, sai jotain irti tästä postauksesta ja mietti edes kahden pienen sekunnin ajan sitä, miten itse kohtelee jokaista hevosta ja miten luokittelee ne. Toivon, että seuraavan kerran ratsastustunnille mentäessä mietit kahteen kertaan, ennen kuin yrität vaihtaa saamaasi ratsua johonkin toiseen. 

Harrasteratsastajan polku

SRL:n sivuilla on erittäin mielenkiintoinen harrasteratsastajan polku, jota selaillessani päätin vähän miettiä sitä omaa tasoa sen kautta. Samalla tämä käy tavallaan kehitys/tavoitepostauksesta, sekä jonkinlaisesta tasonkartoituksesta.

Asiat, jotka olen mielestäni suorittanut, on merkattu punaisella pallolla. Kaikki muu on sitten suurinpiirtein suorittamatta/ vaiheessa. Postauksesta on joka tapauksessa tulossa erittäin pitkä, joten en viitsi tämän enempää sitten selitellä :D

Harrasteratsastajan polkua pääset mietiskelemään Tästä linkistä! Kuvat kannattaa klikata suuremmiksi, jos haluaa tarkemmin nähdä. Valitettavasti en nimittäin saanut kuvia tuon suuremmiksi/tarkemmiksi...

Avainasiat 

Avainasioiden perustasoon kuuluu 

• Tutustuminen hevoseen eläimenä & sen arvostaminen
• Kiinnostus hevostaitoihin
• Turvallisten toimintatapojen omaksuminen
• Harrastajan oma innostus ja halu oppia uutta
• Avun pyytäminen tarvittaessaa esim. tallihenkilökunnalta
• Perusliikuntataidot hallinnassa

Perustasosta sain ympyröidä jokaisen asian puhtaalla omalla tunnolla - kaikki tuolta tasolta on siis omasta mielestäni aivan kunnossa, ja olen selkeästikin saanut nuo tavoitteet suoritettua ollakseni Avainasioissa (kuulostaa tyhmältä ilmoittaa tuo :D) perustasolla.

C - tasoon puolestaan kuuluu

• Hevosen käyttäytymisen tunteminen
• Hevosen tarpeiden huomiointi
• Perushevostaidot sujuvat rutiinilla
• Harjoittelun ilo
• Osaa huolehtia oman toiminnan turvallisuudesta
• Uuden oppiminen ammattilaisen ohjauksessa

C-tasolta kaikki tavoitteeet on suoritettu kirkkaasti. Tai ainakin melkein. Hevosen käyttäytymistä tunnen jonkin verran ja osaan toimia sen mukaisesti, sama juttu hevosen tarpeiden huomioimisessa niiden kanssa toimiessa. 

En ole varma, mitä perushevostaidoilla tarkoitetaan, mutta olettaen sen tarkoittavan hevosen hoitamista tunnille ja pois (peseminen, harjaus, varustus yms.), on tämäkin vaihe suoritettu. Harjoittelun iloa löytyy vaikka muille jakaa! 

Lisäksi uuden oppiminen & oman toiminnan turvallisuus ovat minulle itselleni itsestäänselvyyksiä!

C- merkin taso on siis tässä vaiheessa suoritettu.

B-taso ei ollut omalta osaltani mitenkään kristallinkirkas. Osa on ihan kirkkaan selkeää, kun taas osa asioista vaatii vielä vähän treeniä.

B- tasolta olen suorittanut seuraavat asiat:

• Hevosen hyvinvoinnin merkityksen ymmärtäminen
• Itseluottamuksen, sitkeyden ja positiivisuuden kehittäminen

Viidestä kohdasta siis kaksi on suoritettu. Molemmat noista ovat aivan itsestäänselvyyksiä, eikä niissä ole minulle siis mitään epäselvää.

Suorittamatta kuitenkin jäivät seuraavat asiat:

• Hevosen käyttäytymisen ymmärtäminen
• Harrastuksen ja hevostaitojen syventäminen
• Osaa ennaltaehkäistä vaaratilanteita

Vaikka osaankin hevosen käyttäytymisestä jotain tulkita, en kuitenkaan koe ymmärtäväni sitä mitenkään täydellisesti/ erityisen hyvin. Vaikka kirjoista olenkin hevosen käyttäytymisestä lukenut ja ihan tallilla sitä havannoinut, ei se luultavastikaan vastaa B-tasoa.

Toinen kohta oli vähän epävarma. Kyllä, pyrin opiskelemaan hevosista niin paljon kuin pystyn (eli kerta vuodessa...), ja syvennän niitä mielestäni joka kerta, kun olen tallilla. Olisin siis periaatteessa tämän kohdan voinut raksittaa.

Vaaratilanteiden ennaltaehkäisyn kohdallakaan en ollut erityisen varma. Huolehdin varusteista, kiristän satulavyön kunnolla, hoidan hevosen mahdollisimman huolella yms. Ehkä tämä on vaaratilanteiden ennaltaehkäisyä?

A-tasolta vain kaksi asiaa on hoidossa: 

• Hevosen hyvinvoinnista huolehtiminen
• Jatkuva kehittyminen ja taitojen lisääminen

A-tasolla en siis todellakaan ole, mutta silti koen huolehtivani hevosten hyvinvoinnista parhaani mukaan, sekä kehittyväni jatkuvasti ja lisääväni taitojani.

Avainasioissa olen siis vahvasti HeC - tasolla, mutta myös heikohkosti HeB - tasolla.

Hevosen kunnioittaminen ja kiittäminen - ehdottomasti yksi ratsastuksen tärkeimmistä ja keskeisimmistä asioista!

Esteratsastus

Esteratsastuksen puolelta ei olekaan mitenkään erityisen paljoa kerrottavaa. Esteillä en ole mikään kovin taitava, mutta en ole myöskään päässyt taitojani mitenkään erityisen paljoa treenailemaan. Kaipa se on sitten ymmärrettävää!

Perustaso on aika helppo saada suoritettua:

• Kevyt istunta
• Puomien ja kavalettien ylitys

Näistä kumpaankaan ei vaadita erityisiä taitoja, ja kevyt istunta on ainakin kohtuullisesti hallussa. Puomit ja kavaletit sujuvat kivasti.

C-tasolla en sitten ihan olekaan, vaikka sain tulokseksi 3/5 suoritettuja asioita.

• Estekorkeus 50-60 cm.
• Esteelle lähestyminen
• Lyhyen radan hyppääminen

Estekorkeus ei ole mitenkään kovin päätä huimaava, ja olen tuon ylittänyt kymmenellä sentillä. Yippee! Eli se on sitten suoritettu...

Esteelle lähestyminen on sitten jotenkuten suoritettu - tyylipuhtaus ei ole ehkä ihan se paras, mutta osaan suurin piirtein ohjata ponin esteelle ja rämpiä siitä yli.

Lyhyen radan hyppääminen onnistuu, mutta esteistunnasta en sitten mene takuuseen :D

Esteratsastuksessa olen siis Perustaso/HeC- tasolla, mutta se ei nyt kovin paljoa vaadi. HeC- tasolta kaikkia ei ole suoritettu, sillä en niitä suoritetuiksi/ hyväksytyiksi voisi laskea.

Hevonen

Ratsutila Rusthollissa on taitavat & hyvin koulutetut hevoset, joten näiden kohtien täyttö ja mietintä ei ollut erityisen hankalaa. 

Perustasolla ei ollut mitenkään erityisen kovia haasteita, niin kuin ei varmasti muissakaan kohdissa, yllämainituissa tai alle tulevissa.

• Ratsastuskoulun opetushevonen
• Koulutettu
• Rauhallinen
• Tottunut kokemattomiin ratsastajiin

Jokainen näistä kohdista täyttyy perustasolla kirkkaasti. Ratsastan ratsastuskoulussa, joten hevoset ovat ratsastuskoulun opetushevosia, koulutettuja, rauhallisia, sekä tottuneita kokemattomiin ratsastajiin. Aika yksinkertaista!

C- tasollakaan haasteet eivät ole erityisen korkealla. Toinen liittyy hevoseen, toinen ratsastajaan, ja tässäkin tapauksella C- taso on suoritettu.

• Ratsastuskoulun opetushevonen
• Erilaisiin hevosiin tutustuminen

Tässäkin kohdassa kyseessä on ratsastuskoulun opetushevonen/ poni. Olen tutustunut erilaisiin hevosiin, ja tässä ei puhutakaan siitä ratsastuksesta... Erilaiset hevoset käyvät ratsastuskouluissa useimmiten tutuiksi, joten no problem. 

B- tasokin oli kohtuullisen helppo suorittaa:

• Erityyppisillä ratsastuskoulun hevosilla ratsastaminen

B-tasollakaan ei ollut mitenkään erityisen hankalia haasteita. Erityyppisillä hevosilla voidaan tarkoittaa rakenteeltaan erilaisia hevosia, tai sitten luonteeltaan erilaisia hevosia. Kumpikin on joka tapauksessa suoritettu.

A-tasolla on vähän enemmän haasteita, ja sain niistä puolet suoritettua:

• Erilaisilla hevosilla ratsastaminen
• Ratsastaminen ohjatusti kokemattomilla hevosilla

Erilaisilla hevosilla ratsastamisella tarkoitetaan varmastikin luonteeltaan erilaisia hevosia, ja niitä on tullut ratsastettua: hitaampia, eteenpäinpyrkiviä, kuumuvia, ja ties mitä muita.

Ratsastaminen ohjatusti kokemattomilla hevosilla ei ole vielä täyttynyt, mutta uskon, että ajan kanssa tämäkin tulee suoritettua. Stellahan on aika nuori vielä, mutten laske sitä kuitenkaan varsinaisesti NUORI, vaan enemmänkin keski-ikäinen :D

Hevonen - kohdassa olen siis HeB- tasolla, mutta helposta A:stakin on osa jutuista suoritettu.

Hevostaidot

Hevostaidot - kategoriassa olen selkeästi HeC-tasolla, minkä voi ylläolevasta kuvastakin huomata. Perusmerkistä minulla on kaikki ympyröitynä, ja helposta C:stä kaikki muut paitsi yksi. Helposta B:stäkin löytyy kaksi suoritettua juttua.

Perusmerkin taitoihin kuuluvat siis seuraavat asiat:

• Hevosen käsittely hoitotilanteessa
• Hevosen ruumiinosien tunnistaminen
• Riimun laitto
• Hevosen sitominen
• Harjaaminen
• Kavioiden puhdistaminen
• Taluttaminen
• Satulointi
• Suitsinta
• Suojien käyttö

Perusmerkkiin kuuluu siis aika laaja kokonaisuus, joka käsittää pääasiassa hevosen hoitamisen tunnille & pois. Kaikki tarvittavat taidot tähän kategoriaan on hankittu jo aikoja sitten, eikä missään noista ole ongelmaa.

Osaan käsitellä hevosta hoitotilanteessa turvallisesti & asiallisesti - sehän opetetaan jo aikalailla alkeiskurssilla, ja tallillani sitä pidetään suuressa arvossa, joka on pelkästään hyvä asia. 

Hevosen ruumiinosat eivät ole se aivan vahva puoleni, mutta osaan niitä kyllä ihan tarpeeksi arkipäivän käyttöön, vaikka eläinlääkäriksi ei tämän hevosen ruumiinosien tietämyksellä päästäisi. Kuitenkin kaikki ruumiinosat ovat suurinpiirtein hallussa, ja tiedän, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan nenäpiistä, säästä, kintereistä, lavoista tms.

Riimun laitto, hevosen sitominen, harjaaminen, kavioiden puhdistus, talutaminen, satulointi, suitsinta & suojien käyttö ovat kaikki tuttuja käsitteitä. Riimun laitoin ratsastusurani alkuvaiheilla väärinpäin, enkä hahmottanut ollenkaan, miten riimun kuuluu olla. Nykyään sujuu kuitenkin oikein näppärästi - ei tarvitse pelästyä :D Hevosen sitominenkin kuuluu ihan perussettiin... Kaikki muukin sitten tulee tavallaan samalla kerralla!

C- tasokaan ei ollut mitenkään erityisen hankala - yhteen kohtaan vaan vaatisi oman hevosen / lähes päivittäisen tallikäynnin. 

• Hevosen perushoito sujuu itsenäisesti
• Hevosen varusteiden huolto
• Hevosen perusvärit ja yleisimmät hevosrodut
• Loimittaminen
• Hevosen jalkojen pesu

Kokonaisuudessaan C-tasokin on aikalailla semmoista perussettiä, eli ei mitään ylitsepääsemättömän hankalaa. Perushoito - jos sillä tarkoitetaan tunnille laittamista, harjaamista sun muuta "tavallista", joka tapahtuu itsenäisesti ja ilman avuntarvetta, on tavoite suoritettu. Jos hevonen on kuitenkin hiukan suurempi, saatan tarvita apua esimerkiksi satulan laitossa, mutten usko, että tässä tarkoitetaan sitä.

Varusteiden huolto kuuluu perusjuttuihin jokaisen ratsastustunnin jälkeen Ratsutila Rusthollissa, eli kuolaimet pestään, suitset rasvataan ja huolletaan, satula pyyhitän & pidetään hyvässä kunnossa, satulahuopa laitetaan satulan päälle kuivumaan, sekä yleensä myös harjataan se. Perusjuttuja ;)

Hevosen perusvärit ja yleisimmät hevosrodut eivät ole niinkään hirveän tuttuja juttuja, mutta sitä perustietoutta löytyy kyllä tarpeeksi.

Loimittaminen ja hevosen jalkojen pesukin sujuu hyvin, isomman hevosen kanssa loimitus on tosin vähän hankalampi juttu...

Suorittamatta C-tasosta jäi vain yksi kohta, 

• Hevosen päivittäinen tarkistus

Tämähän vaatii sitten tietääkseni vähän aktiivisempaa tallillakäyntiä, jonka takia en tätä saa suoritettua ainakaan ihan heti.

B-tasosta olenkin sitten vähän kauempana, mutta:

• Hevosen pesu
• Karsinan puhdistaminen

Kaksi asiaa on siis B-tasolta hanskassa, joista molemmat kuuluvat mielestäni myös niihin paljon puhuttuihin perustaitoihin. Suorittamatta jäi kuitenkin jonkun verran:

• Hevosen hoito sujuu itsenäisesti
• Hevosen päivärytmiin tutustuminen
• Hevosen ruokinnan perusteet
• Perustieto kengityksestä ja kavioiden hoidosta
• Terveen hevosen tuntomerkit

Ylin asioista on jostain syystä jäänyt sitten merkkaamatta, mutta luulen, että siihenkin oli joku syy. Nyt ei nimittäin puhuta perushoidosta, vaan hoidosta, joka sitten eroaa siitä perushoidosta jollain tapaa.

Hevosen päivärytmi, ruokinnan perusteet, sekä kavioiden hoito ei ole mitään kovin tuttua, mutten hepreaksikaan kutsuisi. En kyllä näistä asioista ainakaan ihan heti oman hevosen kanssa selviäisi, vaan vahvat tukijoukot kyllä vaatisi...

Terveen hevosen tuntomerkit ovat jotenkuten-tuttuja, mutta ei mitenkään kovin vahvalla pohjalla.

Hevostaidot eivät ole ehkä sitä ihan omaa, vahvinta alaa, mutta jotain olen kuitenkin sisäistänyt. Niinpä sanoisin tasokseni tässä kohdassa HeC, sitä yhtä kohtaa lukuunottamatta. Olen kuitenkin perusmerkkiä taitavampi, mutten mikään helppo B:kään.

Kilpailut ja merkkisuoritukset

Kilpailuista ja merkkisuorituksista osa kohdista on aika vajavaisia, eikä tasoni mikään huippu olekaan. 

Perusmerkkiin kuului muutama tärkeä asia:

• Perushoitomerkki
• Perusmerkki
• Kilpailuharjoitukset ja leikkimieliset kilpailutapahtumat

Näistä pystyin valitettavasti merkkaamaana suoritetuksi vain yhden kohdan, sillä koskaan en ole mitään hoitomerkkejä/ merkkejä suorittanut. Ehkä pitäisi olla suoritettuna, mutta kun ei vaaan ole. 

Kilpailuharjoitukset & leikkimieliset kilpailutapahtumat on suoritettu jo ratsastukseni alkuvuosilla, jolloin kävin parit harjoituskilpailut. Leirikisat kai lasketaan sitten leikkimielisiksi kilpailutapahtumiksi?

C- tasosta pystyin sitten merkkaamaan vähän useampia asioita:

• Hoito I (ainoa suorittamaton)
• C-merkki
• Jos intoa, kilpailemisen aloittaminen
• Kilpailusääntöihin - ja käytäntöihin tutustuminen
• Itsensä haastaminen
• Seuratason kilpailut

Hoito I:stä en tosiaan ole suorittanut - kuten yllä mainitsinkin, ei mitään hoitomerkkejä ole suoritettuina. 

C-merkin kouluohjelma on ratsastettuna hyväksytyin tuloksin ainakin muistaakseni, mutta joka tapauksessa pääsin tästä läpi.

Kilpailemisen olen aloittanut, tutustunut kilpailusääntöihin & kilpailukäytäntöihin, sekä kilpaillut seuratason kilpailuissa. Itseäni olen haastanut sitten vähän enemmänkin...

B- tasosta olisin voinut raksittaa kolme alinta asiaa:

• Omien taitojen testaaminen
• Halutessa säännöllinen kilpaileminen
• Seura - ja mahdollisesti aluetason kilpailut

Jotenkin en edes B- tasoa käynyt tarkasti läpi, sillä nämä kuuluisivat ihan ehdottomasti omaan "alueeseen", jonka olen suorittanut. Testaan nimittäin taitojani, kilpailen säännöllisen epäsäännöllisesti seuratasolla. Katsotaan, jos jossain vaiheessa pääsisi ihan aluetason kilpailuihin asti?

Kilpailukokemus ei vielä tässä vaiheessa ole kovinkaan suurta, mutta silti luokittelisin itseni tässä kohdassa vahva HeC/ heikko HeB - tasoiseksi, vaikka HeB - tasosta jäikin asioita merkitsemättä.

Kouluratsastus

Nyt menee mielenkiintoiseksi! Tästä kohdasta minulla on aika vahvojakin mielipiteitä, jotka selviävät sitten vähän alempana.

Perusmerkissä on vain yksi kohta, joka on aika ilmiselvä ainakin minun kohdallani:

• Ratsastusradan tiet: ympyrä, koko rata leikkaa, rata pituussuuntaan leikkaa, rata poikkisuuntaan leikkaa.

Kaikki noista ovat tuttuakin tutumpia, tavallisia teitä, joita käydään ratsastustunneilla läpi.

C- tason kohdalla oli vain kolme kohtaa, joista kaikki koen suoritetuiksi:

• Ratsastusradan tiet: voltti, täyskaarto, kolmikaarinen kiemuraura
• Askeleen pidennys
• Peruutus

Ratsastusradan teistä nuo ovat kohtuullisen helppoja - kaikki nuo käydään läpi C- tason kouluohjelmissa.

Askeleen pidennystä & peruutusta ei tunneilla välttämättä kovinkaan paljoa treenata, mutta kisatreeneissä nämä ovat pääasissa tulleet tutuiksi.

B- tasossa olikin sitten vähän enemmän haastetta, enkä ihan jokaista kohtaa suostu sulattamaan:

• Hallitsee ratsastusradan tiet
• Pohkeenväistö

Kaksi ainutta asiaa, jota on B-tasolta suoritettu. Ratsastusradan tiet ovat aika helppoa kauraa, pohkeenväistökin menee, mutta vaatii vielä hiukan hiomista.

• Keskiaskellajit
• Vastalaukka
• Etuosakäännös

Pelkästään ylin noista kuuluu B-tason kouluohjelmiin, loput tietääkseni johonkin HeA--> kaukaisuuteen. Itse en HeB-tasoiselta kouluratsastajalta vaatisi vastalaukkaa tai etuosakäännöstä, vaikka SRL niin sanookin. Pohkeenväistökin tulee tietääkseni vasta siellä A-ohjelmissa, joten miksi sekin on laitettu tähän B-tasoon?

Keskiaskellajeja pitää alkaa vähän treenata yhden jutun takia, joka selviää teille joskus kaukaisuudessa, mutta vastalaukka ja etuosakäännös ovat asioita, joita en ole koskaan suorittanut/ tehnyt. 

Vähän kyllä ihmetyttää tämä, eikö osa noista kuuluisi sinne A-tasoon?

Katson tämän pääasiassa kouluohjelmien kautta, ja niin laskenkin itseni vahva HeC/ Keskiverto HeB-tasoiseksi kouluratsastajaksi. Jos tällä asteikolla, jonka SRL määrää, vastaisin HeC.

Maastoratsastus

Ja hehheh. Maastoratsastaja tosiaankin! Elämäni aikana olen ollut maastossa alle viisi kertaa, mutta siltikin muutama kohta tuli täytettyä:

Perusmerkkiin kuuluu aikalailla niitä perustaitoja.

• Rauhalliset maastolenkit rauhallisilla hevosilla
• Muiden liikkujien huomiointi

Molemmat on suoritettu, issikoilla onnistui, ja kahdella muullakin tallilla on tämä onnistunut.

C-taso:

• Eri askellajit maastossa
• Ylä-ja alamäessä ratsastaminen
• Hevonen pysyy hallinnassa erilaisissa tilanteissa

Tästä pystyin merkkaamaan suoritetuksi vain ylimmän - tosin keskimmäinenkin onnistuu. Kyllä varmaan tuo viimeinenkin, mutta tämä on sinänsä hankalaa, kun varsinaista kokemusta ei tosiaankaan ole...

B-taso:

• Ojan ja pienen tukin ylitys
• Hevonen pysyy hallinnassa myös tiellä ratsastaessa

Tästä merkkasin suoritetuksi ylimmän, joka tuli tehtyä siis Husön valmennusleirillä. Kyllä se varmaankin tiellä pysyisi, mutta kokemusta kun ei ole niin en voinut raksittaa :D

A-taso:

• Temponmuutokset
• Maastoesteet

Temponmuutokset tuskin onnistuisivat ainakaan kovin hyvällä tavalla, mutta maastoesteitä hyppäsinkin ihanalla Dana-ponilla Husön valmennusleirillä yhden kerran. Tavoite siis suoritettu! :)

Maastoratsastuksesta minulla ei siis ole kovinkaan paljoa kokemusta, mutta eiköhän se siitä ajan myötä kartu... Sanoisin kuitenkin olevani sitä perusmerkkitasoa, vaikkakin kaikista muista oli jotain suoritettu.

Oma hevonen / vuokrahevonen

Tästä kohdasta ei ole melkein mitään kirjoitettavaa - hevosen hankinta on tällä hetkellä vain kaukainen unelma jos sekään. Niinpä perusmerkin kohta "Ei ajankohtaista" - on suoritettu, ja samoin yksi kohta C-tasosta: "Jos haaveena on oma hevonen, osaamisen ja harrastuskertojen lisääminen lähemmäs oman hevosen vaatimaa tasoa ja ajankäyttöä" on myös suoritettu. Nykyään siis ratsastustaso lähentelee helppoa B:tä ja ratsastuskerrat ovat 2krt/vko. Vaikka se 2krt viikossa ei oman hevosen kanssa riittäisi, vie minua todella paljon eteenpäin se, että ratsastan kahdesti viikossa.

Perusratsastus (anteeksi liian suuri valkoinen väri, joka siis kuuluu kuvaan - tuli vahingossa!)

Perusratsastus alkaa pikkuhiljaa olla ihan kivalla tasolla, mutta katsotaan sitten, miten tässä SRL:n mukaan kävikään...

Perustasoon kuuluu aika paljon juttuja, mutta onnekseni jokainen niistä on suoritettu ihan kirkkaasti. Voinkin olla siitä onnellinen!

• Jalustimien säätäminen
• Ratsaille nousu
• Ratsailta laskeutuminen
• Perusistunnan harjoittelu
• Apujen käyttö
• Keventäminen, kevennyksen vaihto
• Pysähtyminen
• Kääntäminen
• Askellajit
• Etäisyyksien säilyttäminen muihin ratsukoihin

Kaikki nämähän ovat kaiken ratsastuksen tukipilareita, jotka jokaisen on syytä hallita! Kaikki rakennetaan näiden ympärille, joten on syytäkin, että nämä ovat hallussa. En usko, että hirveästi tarvitsee selitellä, että osaan säätää jalustimet, kivuta hevosen selkään ja laskeutua sieltä, harjoitella perusistuntaa & apujenkäyttöä tms.

C-tasonkin asiat ovat hyvin hallinnassa:

• Perusistunta hallinnassa
• Hevosen hallinta askellajeissa
• Huomioi hevosten erot ratsastuksessaan
• Temponmuutokset
• Tasainen kuolaintuntuma
• Apujen käytön hallinta
• Puolipidäte
• Asetuksen ja taivutuksen ymmärtäminen
• Ratsastus osastossa välimatkat säilyttäen

Perusistunta on minulla aika vahvalla pohjalla, mutta siltikin pyrin sitä parantamaan joka kerta, kun nousen sinne hevosen selkään. 

Hallitse hevosen jokaisessa askellajissa, ja osaan huomioida hevosten erot ratsastaessa juurikin sen ansiosta, että ratsastan ratsastuskoulussa.

Temponmuutokset onnistuvat kumpaankin suuntaan hevosesta riippuen kevyesti ja kohtuullisen helposti.

Tasainen kuolaintuntuma on useimmiten hanskassa, mutta esimerkiksi jännittäessäni se saattaa olla hiukan epätasainen. Vaatii vaan vähän lisää treeniä!

Puolipidäte, asetus ja taivutus ovatkin sitten tuttua kauraa :D

B-tasolla suurin osa asioista on hanskassa:

• Perusistunnan kehittäminen
• Sujuvat siirtymiset askellajista toiseen
• Osaa muokata ratsastustaan hevoskohtaisesti
• Apujen käyttö hallitusti

Perusistuntaahan pyrin koko ajan kehittämään, eli tämän kannalta ei ollut probleemia.

Siirtymiset askellajista toiseen ovat kohtuullisen hyvässä ruodussa, mutta varsinkin laukasta raviin - siirtymiset vaativat vielä harjoittelua. Koen kuitenkin tämän asian suoritetuksi.

Osaan muokata ratsastustani jotenkuten hevoskohtaisesti, en esimerkillisen hienosti, vaan tarpeeksi.

Apujen käyttö on nyt ihan tarpeeksi hallittua, mutta ainahan sitä voi kehittää...:)

Suorittamatta B-tasolta jäi kuitenkin pari juttua:

• Keskiaskellajit
• Ratsastaminen tahdissa, tasapainossa ja tasaisella kuolaintuntumalla kaikissa askellajeissa

Keskiaskellajit eivät vielä ole kovinkaan tuttuja, mutta pian niiden on aikalailla pakko olla...

Toinen asioista on myös vähän pakko olla vähän reilun kuukauden päästä hanskassa, mutta on vielä hyvin aikaa treenata tätäkin.

A-tasolta ei ole suoritettu oikeastaan mitään:

• Perusistunnan itsenäinen kehittäminen

Välillä opettajan ohjauksessa, välillä ihan itsenäisesti kehitän myös omaa ratsastusta ja istuntaa.

Perusratsastus on ihan perushyvin hallinnassa, joten sanon, että olen heikohko HeB.

Ratsastuksen etiketti

Ratsastuksen etiketti ei ole minulle mitenkään erityisen tuttua kauraa, mutta jotain sain sentään aikaiseksi tähänkin kohtaan:

Perusmerkki kuuluu taas niihin ihan perusjuttuihin:

• Tallinsääntöjen noudattaminen ja tallin toimintatapoihin tutustuminen
• Käytännöllinen tallipukeutuminen
• Ratsastuskentän liikennesääntöjen opettelu

Näistä sainkin merkata kaikki hyväksytyiksi. Jokaisella tallillahan on omat sääntönsä & toimintatapansa ja niiden oppiminen vie aikansa. Rusthollin säännöt ja toimintatavat ovat kuitenkin tulleet jo tutuiksi :)

Käytännölliseen tallipukeutumiseen kuuluu mielestäni (jos ei ole menossa ratsastamaan) verkkarit/ muut hyvät housut tallitöihin, mieluiten turvakärjelliset kengät, sopiva paita (ei paljetteja, hirveästi blingiä, hapsuja tms.), sekä tarvittaisessa fleece-takki. Hupparia en itse suosi, varsinkaan jos siinä on huppu.

Jos taas olet menossa ratsastamaan, mieluiten ratsastushousut, ratsastuskengät/ratsastussaappaat, ratsastukseen soveltuva paita ja tarvittaessa fleece. Turvaliivi & kypärä kuuluvat tietenkin ihan niihin perusjuttuihin. 

Kummatkin näistä asioista ovat minulle itsestäänselvyyksiä, samoin kuin ratsastuskentän liikennesäännöt.

C-merkkiin kuuluu vain kolme asiaa:

• Hyvät tallitavat hallussa
• Aloittelijoiden avustaminen
• Ratsastuskentän liikennesäännöt hallinnassa

Ylin ja alin on selvästikin suoritettu, mutta koska Rusthollissa ei ole kovinkaan paljoa ole aloittelijoita tai lapsiratsastajia, jonka takia sitten ratsastuksen etiketti jää tähän vaiheeseen.

Sanoisin olevani ratsastuksen etiketti - kategoriassa HeC-tasolla.

Seuratoiminta ja talliyhteisö

Seuratoiminnassa en ole kovinkaan vahvasti mukana, jonka takia yllänkin vain Perusmerkin tasolle, johon kuuluu tutustuminen tallihenkilökuntaan ja omaan ratsastusryhmään, liittyminen ratsastusseuraan ja viimeisenä vielä tutustuminen oman seuran toimintaan.

________________________________________________________________________________

Huhhuh, tämän postauksen kirjoittamisessa vierähtikin ihan kelpo tovi! Taputukset, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Sinulle, joka jaksoit lukea tämän pitkän postauksen :D

Pidänkin tämän haasteena, ja haastan juuri Sinut kirjoittamaan postauksen SRL:n harrasteratsastajan polusta ja omasta sijainnistasi siinä. 

Eli:

1. Kirjoita postaus harrasteratsastajan polusta SRL:n harrasteratsastajan polun mukaisesti
2. Haasta kolme hevosbloggaajaa tekemään sama postaushaaste!

Itse haastan tähän Millan, Siirin, sekä viimeisenä Saran. Jotta haaste saadaan kunnolla kiertämään, laitan tämän myös Emman!

Onnea haasteeseen :D