#394 Karkurit // Escapers

On se kumma, kun ei voi siellä omalla pihalla pysyä, vaan pitää lähteä tutkimaan naapurustoa omin päin! Tästä tapahtumastahan on jo reilu viikko, mutta kyllä se vähän kaiversi koloa meidän ja Pörrin väliseen luottamukseen... Tällä kertaa nuori leidi oli aitaa nojaamalla, luultavasti vähän vanhigossakin, onnistunut loksauttamaan aidan pois paikoiltaan ja lähtenyt litomaan. Pörri ehti olla puolitoista tuntia poissa. Sinä aikana se juoksi hulluna joen rannassa, pelloilla ja ties missä - isoille teille se ei onneksi lähtenyt seikkailemaan. Lisäksi se kävi hätyyttämässä naapurin kissaa, joka onneksi on hengissä ja hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Tämä on tarkistettu. 

Karkureissunsa jälkeen Pörri juoksi lähes läähätyskuoleman partaalla omalle pihalle, josta se maksanmakkaralla kutsuttiin sisälle. Pörri oli paremmassa kuin hyvässä kunnossa ja koko sen olemus huokui tyytyväisyyttä ja ylpeyttä. Kato mamma, mä karkasin! 

Huoh... Apparently Pörri wanted to do something new with her life and she decided to run around our neighbourhood.. Pörri broke the fence and was one and half hours away. During that she ran by the river, on the fields and chased a cat. The cat is alright and nothing happened.

When Pörri decided to come back, she was really exhausted, but so, so happy and proud of itself! Her expression was like "look mommy, I escaped!"

Niin, ja tästä sitten aasinsillan kautta tämän päivän varsinaiseen aiheeseen. Karkureissun jälkeen tytöt saivat luvan viettää enemmän aikaa omassa lukaalissaan ja vapaanaoloaikaa on rajoitettu. Vaikka aita nyt onkin paikattu, huomasimme, että kun ne viettävät enemmän aikaa häkissään, ne a) jaksavat riehua enemmän ja b) jaksavat lenkkeillä paremmin. Yhä ne viettävät paljon aikaa pihalla, mutta eivät niin vapaasti kuin ennen leidin karkureissua. 

After Pörri's adventure we didn't let them run around the garden as much as before. One reason was it, that the fence was broken. Now it's repaired, but still they're more in their cage. But when they're wild and free, they run so hard, as you can see from the pictures. 

Muuten tytöille sitten kuuluukin hyvää. Paitsi Pörrillä on vähän turhan paljon energiaa, ja näistä kuvista vähän näkeekin sen purkautumista. Tällä kerralla tytöt juoksivat vähän turhan lujaa ja Pörri onnistui puraisemaan kieleensä, mutta ei sekään riehumista hidastanut. Alma taas kiusaa entistä kovemmin, jota sitten seuraa hirveä ralli ympäri pihaa. Ja ei toivoakaan kauniista nurmikosta tämän kevään tai kesän aikana. Kaikki mikä kasvaa, revitään pois joko tassuin juoksemalla tai kaivamalla. Vaihtoehtoisesti myös suu käy puunoksien repimiseen.

Pörri has too much energy and when all the energy comes out, she  just runs crazy around the garden. One day she bit her tongue... Alma teases Pörri really much and because of it they have "wrestling matches" :D 

And we won't have a beautiful lawn this year. Alma eats everything what she gets. Pörri and Alma dig and run so hard in the garden, that after few weeks we won't have anything left :D

Ja sitten pieni lisäys. Onneksi en tätä postausta ehtinyt julkaista, sillä kakara ja leidi karkasivat uudestaan 25.4. Olin juuri tullut Rusthollista, kun huomattiin, että Pörri oli taas karannut. Ja kun ehdimme ulos, ei kakaraakaan näkynyt missään. Joukossa se tyhmyys siis tiivistyy, ilmeisesti ainakin. Samasta nurkasta karkasivat kuin viimeksikin, ja ilmeisesti tytöt purivat/ repivät kynsillä aidan rikki ja tunkivat läpi jalanmentävästä aukosta. 

Huoli oli kova, kun tytöt olivat karkuteillä. Isä kuitenkin koirakuiskaajana vislasi tytöt luokseen ja kaikki päättyi hyvin. Alma antoi heti kiinni ja Pörri sitten, kun oli juossut itsensä henkihieveriin. Ei nyt ihan kirjaimellisesti, mutta kumminkin. 

Ja mitä tästä seuraa? Häkkilepoa, koska aidalle on nyt pakko tehdä jotain vähän ratkaisevampia muutoksia. Sunnitelmissa olisi estää pääsy tähän kulmaukseen kokonaan ja mahdollisesti siirtää takapihan aita kuusiaidan toiselle puolelle, jotta kaivamisen huomaa helpommin. Saa nähdä mitä keksitään! Siihen asti tytöt viettävät muun ajan paitsi lenkkeilyajan häkissä (onneksi on tilavat häkit!) ja mahdollisesti takapihalla, mutta silloin vahtimassa täytyy olla vähän useampi henkilö. 

After writing the previous texts in this post Pörri and Alma escaped. Pörri again, Alma for the first time ever. I was really worried, 'cause when they're away together, they can do so many things... Luckily dad was home and he brought the dogs safely home. 

And what after this? At the moment they are not allowed to run free in the garden, before the fence is repaired. We have to do more walks with them and keep them happy. We have to do something to the fence, because it's really dangerous, if Pörri and Alma escape again. They can cause accidents and hurt themselves. 

Luckily they're now safety at home, they're alright and nothing happened! 

Löytyykö teiltä karkailijoita, pihankaivajia tai muuten vaan vähän erikoisia lemmikkejä? 

#343 Pentupäiväkirjasta: Tervetuloa Kotiin, Alma!

Vappusää oli meillä aivan parhaimmillaan, kun maassa oli lunta melkein viisi senttiä ja räntää sataa vaakatasossa hirveän tuulen saattelemana. Vapusta olisi varmastikin tullut erittäin ankea ja tylsä, mutta meidän vappuamme piristi pieni karvakassa ensimmäisellä matkallaan suureen ja kylmään maailmaan. Se otti kuitenkin muutoksen oikein hienosti vastaan, mutta mikä tämä on ja millainen se on luonteeltaan?

Nyt on sitten kauan odotettu hetki saapunut käsille. Pieni viisihenkinen laumamme sai uuden jäsenen, ja nyt meitä on jopa kuusi. Tämä meille juuri saapunut pieni viikari on nimeltään Alma, ja rodultaan se on harmaa norjanhirvikoira. Ikää tyttöseltä löytyy kahdeksan viikkoa, mutta luonnetta sitäkin enemmän. Se on todella rohkea ja itsenäinen pentu, jo ensimmäisenä päivänä kierteli rohkeasti ympäri pihaa ja karkasi naapurin puolelle pariin kertaan. Tytsy ei ole vielä oppinut sisäsiistiksi, mutta aina, kun jotakin on tulossa ulos, se vinkuu, ja muutaman kymmenen sekunnin sisällä se täytyy viedä ulos, jotta vahinkoa ei tapahtuisi. Sanomalehdille se ei osaa vielä tehdä, mutta lähelle on aina mennyt. 

Tälle pienelle Almallemme maistuvat ruoka ja vesi erittäin hyvin, eikä se itke kenenkään perään. Vauhtia ja energiaa löytyy, ja purukalustoa on kokeiltu useampaankin kertaan olohuoneemme puupöytään. Alma on rakastunut valkoiseen sohvaamme ja pyrkii sen päälle alinomaan. Vaikka tämä Tättähääräksikin kutsuttu tyttönen on ollut meillä tätä kirjoittaessa alle vuorokauden, ovat sen luonteen pääpiirteet tulleet jo selväksi. Mielipide esitetään kauniilla ja erittäin huvittavan kuuloisella marsunhaukunnalla, ja se on jopa yrittänyt vähän komentaa Pörriä.

Asiasta kukkaruukkuun: Pörri on ottanut uuden tulokkaan hienosti vastaan, mutta tämä vanhempi tyttömme on kuitenkin hämmentynyt uudesta pienokaisesta. Kumpikin näistä on jo halunnut leikkiä toistensa kanssa, mutta Pörri on ollut hihnassa varmuuden vuoksi, ettei mitään satu. Kokoero on kuitenkin melkoinen näiden kahden välillä, joten on parempi varmistaaa turvallisuus. Pörri haluaisi leikkiä Alman kanssa niin, kuin se leikkii aikuisten koirien kanssa, mutta niihin leikkeihin on toki vielä aikaa.

Pyrimme perheeni kanssa varmistamaan mahdollisimman hyvin, että Pörri saa huomiota paljon, jopa enemmän kuin Alma-pentu, jottei Pörristä tule mustasukkaista tai masentunutta koiranretaletta. Sen kanssa vietetään aikaa samalla tavalla kuin ennenkin, mutta myös Alma saa huomiota. Lauman arvojärjestys tehdään selväksi jo alusta asti - Pörri kulkee ensin ovista, ja kun Alma saa esimerkiksi luun, myös Pörri saa luun. 

Kun Alma vietiin sitten ensimmäisiä kertoja takapihallemme, lähti tättähäärä rohkeasti tutkimaan uutta ympäristöään. Se yritti mennä terassin alle ja ehti ruusupuskaan, eli juuri paikkoihin, joihin sen ei toivottaisi menevän. Alma on erittäin nopea pienistä kintuistaan, ja liukas kuin lonkero. Se on totutettu hienosti käsittelyyn, eli sitä voi helposti pitää sylissä ilman, että se lähtee kiemurtelemaan poispäin. Vauhtia ja päättäväisyyttä löytyy, mutta luonteeltaan tämä on kuitenkin pehmeämpi, kuin Pörri oli pikkupentuna. 

Olen kuitenkin jo päässyt toteamaan pentuajan raskaaksi alle vuorokauden uusintakokemuksella. Heti, kun ehtii ottaa ulkovaatteet pois päältään, huomaan, että taas on vessahätä. Sitten vaatteet uudestaan päälle ja pentu pihalle. 

Almalla on kaikki todella hyvin, ja se on oikein kivan oloinen pentu. Se haluaa leikkiä normaalisti, komentaa isompaa koiraa ja tutkia paikkoja. Alma pitää kuitenkin ihmisten seurasta, ja usein seuraakin ihmistä kuin hai laivaa. Se ei malttasi mennä nukkumaan, mutta kun se saa hetken rauhoittua suljetussa tilassa, se nukahtaa ja nukkuu jopa monta tuntia. Se tarvitsee paljon unta, mutta kunhan sitä soisi myös sen omistajille. Tyttö on hauska persoona, ja kunhan pääsen tutustumaan tyttöseen paremmin, teen sille oman esittelysivun ja jossain vaiheessa myös blogin ulkoasu vaihtuu. Pennun kanssa on kuitenkin nyt todella paljon tekemistä, joten blogia en kerkeä päivittelemään normaaliin tahtiin. 

Kuten sanoin aikaisemmissa postauksissa ja niiden kommenteissa, tulee pentupäiväkirjoja löytymään enemmänkin täältä blogin puolelta. Jatkossa ne kuitenkin kulkevat normaaleiden postausten nimillä, mutta muistakaahan - ne ovat olemassa koko ajan. Tarkempaa tietoaa Almasta saatte heti ensi tilassa, kunhan saan kuvia kasaan ja tietoa kartutettua.