#399 Lintukoiria?

Pahat tavat, kuten myös hyvät, kulkevat sukupolvelta toiselle, eikös se niin mene? Ainakin meillä menee, mutta osa taidoista siirtyy nuoremmalta vanhemmalle, osa sitten toisinpäin. Päänvaivaa niistä ainakin on, ehkä vähän liikaakin. Ja oveluutta tarvitaan. Joka päivä, oikeastaan joka hetki, jonka niiden kanssa viettää. Tässä postauksessa erään kauniin kesäpäivän tuotoksia, kiitos näistä Sylvia! Tai siis kaksi ensimmäistä kuvaa olen itse ottanut, mutta en jaksanut kaivaa omaa vesileimaani mistään. 

Kumpikin odottavat kovasti pesästä lentäviä linnunpoikasia. Ne nimittäin voisivat maistua hyvältä. Ja myös fasaani maistuisi, harmi vaan, että ne kulkevat siinä takapellolla, eivätkä tule tänne meidän pihalle. Tytöt kovasti kaipailisivat lintuseuraa. Edes variksia, niitä on kiva haukkua. Ja kimalaisia, ampiaisia, mehiläisiä ja itikoita. Kaikkea mikä lentää tai liikkuu.

Jotta meno ei menisi ihan hulluksi linnunpöntön edessä istumiseksi ja sen tuijottamiseksi, niin laitoin tytöt hommiin. Ja samalla kulutin kaikki herkut, joilla ne oli tarkoitus saada häkkiin. Totesin, että luoksetulo on vaikein. Päällään ne seisoisivat jos pyytäisin, mutta luoksetuleminen on ilmeisesti niin tylsä, että turhaan saa pyytää. 

Ensin piti ruokkia kakarakoiraa, jottei sille tule paha mieli, kun harjoitellaan Pörrin kanssa vaikeampia juttuja. Pörrin mielestä tämä oli epäreilua, mutta voi voi. Alma ainakin yritti kovasti. Istuminen, seuraaminen, maahanmeno ja perusjutut ovat helppoa ja kivaa, joten pitäisi treenailla jotain vaikeampaa. Ihan vain siksi, jotta se saisi jotain virikettä aivoilleen. 

Se jaksaa keskittyä ihan hyvin, mutta hei, kyllähän se kärpänen tai kultakuoriainen pitää saada syötyä, samoin amppari, koska ne varmasti tekee pahaa tälle pihalle.

Pörri yrittää ja tekee todella hienosti kaiken, mitä siltä pyytää. Se oppii nopeasti ja jos herkkua ei tule sopivalla tahdilla, se tekee kaiken samalla kertaa. Katsokaa vaikka noista kuvistakin, miten hienosti se antaa tassuja koko ajan. 

Alma yrittää koko ajan tajuta, miksi isosisko saa herkkuja. Mitä se muka tekee ja minä en? Ei ymmärrä. Se yrittää oppia isosiskolta, mutta ei ihan lamppu syttynyt. Treenattiin sitten istumista, koska Pörrin aikana on hankalaa opettaa mitään uutta - Pörri nimittäin tekee, vaikkei siltä varsinaisesti pyytäisikään. 

Kummallekin tuli minitreeneistä hyvä mieli. Pörri jatkoi fasaanin katselua ja Alma yritti tajuta, miksi Pörri kuolaa takapihan aidan nurkassa. Pian se kyllästyi ihmettelemiseen ja meni kaivamaan voikukkia ylös maasta. Ellen ole vielä sanonut, ovat voikukanjuuret koirien suurinta herkkua. Samoin puoli vuotta vanha kuusenrunko ja tikunveto. Paini ja kampittaminen ovat suosittuja karvakamujen keskuudessa, mutta ihan perus makoilu pihalla saattaa olla "ihan jees" kuumalla säällä,

Pörri yrittää esittää viatonta. Ei se ainakaan kaivanut hirveää kampituskuoppaa, yrittänyt murtautua pihalta pois, istunut linnunpönttöjen alla, syönyt voikukanjuuria, kampittanut Almaa tai kuolannut fasaanin perään. Ihan viaton. Satavarmasti.

Rapsutukset kelpasivat oikein hyvin. Pulisonkien takaa kutittaa usein, korvan juurelta, kyljestä, kainalosta ja leuan alta. Alma ei malttanut jäädä raaputuksille, vaan metsästi voikukan juuria. Namnam, varmasti hyvää! 

Pihalle levitetty hevosenlanta maistuu muuten kummallekin. Pörri tuo lahjana jopa syliin ja katsoo ilmeellä "ole hyvä, annan nämä sinulle. Herkullista, eikö". Hohhoijaa. 

Niin, ja olisi ihan mukavaa, jos Suomen kesä palaisi tänne joskus. Kamala tuuli, +12 astetta ja vesisade ei kuulunut kesälomasuunnitelmiin. Mutta jotain tämän tapaista osasin odottaakin. Ehkä tämän kesäloman ennätyslämpötila olisi jopa 16'c?

Yllättikö teitä Suomen säämuutos? 

Mitä odotatte kesältä eniten?

#376 Painikaverit // Abnormal dogs?!

Jos laitan tähän alkuun muutaman pönötyskuvan, saatatte saada edes jotakuinkin normaalin kuvan koiristamme. 

If I put here some "normal" pictures about Pörri and Alma, you may almost think, that they're normal dogs.

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Niinhän se meni? Useimmiten meillä näyttää meno tältä, eikä suinkaan siltä, miltä se näyttää ylläolevissa kuvissa:

But I want to tell you a truth. Most of the time my dogs look a little bit weird, as you can see:

Joskus ajattelen, että olenko kenties tulossa hulluksi, kun suostun katselemaan näitä hulluhkoja nelijalkaisia päivästä ja vuodesta toiseen. Silti ne ovat yksi tärkeimmistä asioista elämässäni, enkä niistä haluaisi luopua. Onneksi ei tarvitsekaan <3

But still they're the most important to me, and I love them from the bottom of my heart <3

#369 Luonnon taikaa // The magic of nature

Sitähän luonnosta löytyy. Taikaa nimittäin. Millä sanoilla pystyt kuvailemaan huurteista peltoa, metsässä solisevaa puroa tai pieniä talitiaisia lintulaudalla talvipuvussaan? Voihan sitä yrittää, mutta voin luvata, että sitä kauneutta ei pysty vangitsemaan sanoihin, ja valitettavasti ei edes kuviin. Parhaimmillaan luonto on silmiemme edessä, ja sitä voi yrittää taltioida. Siinä voi parhaimmillaan onnistua kohtuullisesti ja muokkauksen jälkeen jopa kohtuullisen hyvin, mutta kaikkea ei voi kuviin vangita. Tässä postauksessa näet pieniä yrityksiäni vangita sitä luontoa kuviin (laatu a'la blogger, hämärä metsä ja heiluvat kädet). 

How you can describe a frosty field, a little bubbling stream in the forest or tiny birds on the bird feeder? You can try, but you can't capture the beauty of nature to the pics or words. In this post you can see some nature pics, which I tried to capture a small piece of beautiful nature. 

 1.

 2.

 3.

 4.

 5.

 6.

 7.

 8.

 9.

 10.

 11.

 12.

 13.

 14.

15.

#368 Syksyn muistelua // Memories from the autumn

Koska talvi palasi sinne jonnekin ja vei lähes kaikki lumet mukanaan, ajattelin palata kuvien muodossa tähän menneeseen syksyyn, sekä koettaa avata mennyttä syksyä parhaani mukaan. Aika hyvinhän olen tänne kuulumisia päivitellyt, mutta uskon, että niistä voisi saada enemmän irti niin halutessaan. 

All the snow smelted and we have just few snowflakes left. Because the autumn is here again, I thought that I could to tell you something about my autumn with some pics. I've told you pretty much, but I believe that I have even more things to tell. 

Syksyhän alkoi virallisesti samalla, kun koulut alkoivat. Ainakin minulle koulun alku on aina ollut samalla syksyn alku. Sanan kesä olen pyhittänyt lomailulle ja sen sellaiselle. Koulun alkaessa kiireet lisääntyivät ja viikonloput kuluivat kouluhommien ja satunnaisten lepohetkien parissa. Koirien kanssa ei tullutkaan vietettyä niin paljoa aikaa, kuin kesällä, vaikka tarkoitus oli jatkaa samaan malliin. Vaikka viikonloppuisin olikin paljon tekemistä, sisälsivät ne myös paljon hauskanpitoa, metsäretkiä ja ihan rentoa yhdessäoloa perheen kanssa. 

My autumn started, when the school started. Although the weather was warm, it still was autumn.  Because the school started, I had too much school things to do. I couldn't spend as much time with Pörri and Alma as I wanted. Although I had pretty much things to do, I also had nice things to do, like forest trips.

Alkusyksystä tehtiin metsäretkiä erittäin usein, mutta metsästyskauden alkaessa tämä hiukkasen muuttui. Päivälenkkejä tehtiin normaalisti useammissa eri paikoissa Alman kanssa, mutta Pörri olikin tässä vaiheessa hirvimetsällä. Alma ei yhtään pitänyt tästä järjestelystä, vaan viikonloppuisin se oli (ja luultavasti onkin, kunnes hirvikausi loppuu) apean oloinen. Pörri on sille hirvittävän tärkeä ns. voimavara ja se on tottunut olemaan Pörrin seurassa, joten viikonloput ilman Pörriä ovat olleet hiukan hankalia. Alma on hakeutunut sisälle ja ihmisten seuraan normaalia enemmän, ja on hiukan epävarmemman oloinen.

When the hunting season started, we did long walks with Alma. 'Cause Pörri wasn't at home, Alma was a little sad and uncertain. Pörri is Alma's best friend, and Alma has always been with Pörri, so Alma doesn't really know, how to be without Pörri. 

Alman hihnakoulutus (ja koulutus näin yleensäkin) on edistynyt ihan huimasti kuluneen syksyn aikana! Hihnaohitukset sujuvat nykyään esimerkillisesti, vaikka toinen koira tulisi kuinka läheltä. Kunhan on maksaa mukana, kaikki sujuu hyvin. Alma on sen verran ahne pentu, että se seisoisi vaikka päällään herkkujen takia - se on siis helppo ja mukava kouluttaa, koska sen motivaatio on alituisesti huipussaan. Myös hihnassa vetäminen on saatu loppumaan juurikin näiden herkkujen ansiosta. Kun Alma tietää, että se kulkee hienosti, ja että mukana on maksaa (=aina on maksaa mukana ohitusten varalta), se kävelee niin lähellä, ettet meinaa saada laitettua omaa jalkaasi toisen eteen.

Bypassing of other dogs goes very well with Alma if we have treats with us. Alma doesn't pull anymore, when it's leashed. Training is quite easy because she is so greedy.. 

Muutenkin Almalle on tullut opetettua temppuja, pääasiassa edelleen istumista, maahanmenoa ja seuraamista, luoksetuloa kuitenkaan unohtamatta. Nämä temput pentu taitaa jo aivan esimerkillisesti, joten olen alkanut lisäämään vaikeusastetta. Tämähän tarkoittaa sitä, että hiljalleen olemme alkaneet opettelemaan uusia temppuja, ja tällä hetkellä työn alla ovatkin sormet, kaikkein ensimmäisenä peukalo. Tässä linkki Pörrin taidonnäytteeseen :D

I've teached some new tricks to Alma, because sitting and following are too easy for it. At the moment we're working with fingers. I'm teaching the thumb now, but the goal is, that it can show me all my fingers. Look, how Pörri does it! :D

Nyt se on varmaan todettava, ettei mitään kovin tärkeää ole ainakaan jäänyt kertomatta, sen verran monta postausta olen näitä samoja asioita jankannut. Toivottavasti nämä eivät kyllästytä liikaa...En ole ihan varma siitä, miten onnistuin tämän postauksen teossa, mutta toivon kuitenkin, että saitte tästä jotain irti - parhaani ainakin yritin.

Nyt voikin taas hetken keräillä jotain kerrottavaa koirien osalta, nyt on nimittäin kaikki tärkeä purettu tänne teidän nähtäväksenne! Mitään ihmeellisempää ei ainakaan tietääkseni ole tulossa, mutta enköhän sitten aikanaan keksi jotain kerrottavaa tästä meidän normaalista elämästä.

Kertokaahan ihmeessä, mistä haluaisitte kuulla lisää, mitkä aiheet kiinnostavat juuri sinua ja minkälaisia postauksia haluaisit jatkossa lukea?

Thank you for reading :)!

#367 Koirajuttuja / Some dog stuff

Voihan hitsi, taas on ollut ihan luvattoman pitkä tauko blogin päivittämisessä! Turha sitä on kuitenkaan lähteä selittelemään tai anteeksi pyytelemään, kiire mikä kiire. Paljonhan tässä on tullut kuvailtua ja kuulumisia keräiltyjä, ja koko ajanhan sitä tulee lisää kirjoitettavaa. Muokattavia kuvia löytyy reilut kuusisataa, ja suurin osa on luontokuvia, joiden seassa on sitten jokunen koirakuva. Ajattelin joka tapauksessa oksentaa ne tänne postausten mukana, toivottavasti kestätte!

Sorry, that I've been a little inactive in my blog, but I've been very busy with school. A lot has happened and I have about six hundred unwrought pictures. Most of them are naturepics, but there are few dogpictures too! I hope, that you like also my naturepics, 'cause you will see them pretty much in the future. 

Syksy etenee kovaa vauhtia kohti talvea, ja ensimmäinen lumikin satoi maahan. Sitä myötä myös valo vähenee koko ajan, ja kun tulen kotiin puoli neljän - varttia vaille viiden maissa koulusta kotiin, ei enää valo riitä hyvien kuvien ottamiseen. Tokihan siellä voi jotain pimeitä kuvia räpsiä suurella ISO-arvolla, mutta ne heilahtavat helposti ja vaativat suuren jälkikäsittelyn, jotta niistä tulee edes jollain tavalla siedettävän näköisiä.

The winter is almost here, and the first snow fell to the ground few days ago. The light time in the day is pretty short. I don't have enough light for photographying because I come home quite late. Thus my pictures come out looking blurry...

Ennen, kuin metsästyskausi alkoi, kävimme parina viikonloppuna metsäretkillä. Myös normaaleilla päivälenkeillä käytiin kävelemässä esimerkiksi Lemmenlaaksossa, mutta siellä kamera ei joka kerta edes kulkenut mukana. Kuvia sieltä kuitenkin kertyi ihan hurja määrä, enkä vieläkään ole ehtinyt käsitellä niitä pari viikkoa vanhoja kuvia, puhumattakaan niiden karsimisesta.

We did few forest trips on weekends before the hunting season started.  I took too much pictures... I should go trough them and fix them.. 

Koirat kuitenkin nauttivat metsäkävelyistä, se tuo mukavaa vaihtelua normaaliin asvaltilla kävelyyn ja piristää mieltä. Ja onhan se metsän pohjakin paljon parempi koiran jaloille ja fysiikalle verrattuna kivikovaan asvalttiin.

The dogs enjoyed the forest walks and it bringed some good variation to normal asphalt walking. The bottom of the forest is very much better for dogs legs and physics compared to asphalt.

Kuten jo aikaisemmissakin postauksissa olen maininnut, leikkivät Alma ja Pörri nykyään paljon enemmän, kuin aikaisemmin. Melkein poikkeuksetta ne lähtevät juoksemaan hirvittävää rallia ympäri pihaa, kun ne päästää pois häkistä. Juoksun lisäksi ne ottavat painimatseja joka toinen hetki ja päästelevät samalla mitä ihmeellisimpiä ääniä.
Pienen pientä jännitettä koirien välille ovat aiheuttaneet Alman juuri alkaneet juoksut, mutta mitään tappeluita ei olla niiden takiakaan nähty. Alma itse on juoksuistaan hieman hämillään, mutta muuten en ole huomannut sen käytöksessä eroavaisuuksia edelliseen.

As I told you in the previous posts, Pörri and Alma are playing so much together! They run around the garden and take some "wrestling matches" every day and all the time. Their voices are so funny, when they are playing :D

Aikaisemmin postauksessa mainitsinkin sivulauseessa hiukan metsästyskauden alkamisesta, joka tosiaankin alkoi parisen viikkoa sitten. Pörri onkin jo päässyt tositoimiin, ja kuuleman mukaan ollut erittäin kiinnostunut hirvieläimistä. Haukkuja ei olla vielä päästy kuulemaan, mutta kovasti Pörri on ollut kiinnostunut hirvenraadoista- ja jäljistä. Lupaan päivitellä kuulumisia tästä lisää, kunhan niitä saan :)

The hunting season started couple weeks ago. Pörri has been involved on the hunting trips. She's very interested about mooses. That's a good thing! In this fall it hasn't barked the mooses (yet). I'll tell you more, when I hear something new :)

Koska Pörri on metsällä viikonloppuisin, jää Alma tänne kotiin ilman Pörriä. Alma ei pidä tästä ollenkaan, vaan muuttuu paljon apeammaksi aina, kun Pörri lähtee kotoa. Viikonloppuisin se on hirveän läheisyydenkipeä ja apean oloinen, eikä normaali iloinen, häntää koko ajan heiluttava itsensä. Se kuitenkin palautuu omaksi itsekseen heti, kun Pörri tulee takaisin kotiin. Pörri ei aina välttämättä ilahdu niin paljoa huomatessaan, ettei Alma ole vieläkään kadonnut meiltä mihinkään :D

Because Pörri is in the forests at the weekends, is Alma at home without Pörri. Alma doesn't like that. At the weekends Alma is a bit sad and bored, but when Pörri come home, Alma is again itself. 

Täällä on siis kaikki kuten kuuluukin, ja aika kulkee hirvittävän kovaa tahtia eteenpäin. Itselläni on tällä hetkellä hyvä fiilis, ja ratsastuksetkin ovat sujuneet oikein kivasti! Toivottavasti pääsen kirjoittelemaan teille taas pian! :)

So, the life is going good and it's smiling for me. I have lots of good vibes, and the rides have gone well too. Hope I can write you soon again!

Thanks for reading :)