10.3.2016

63. Päivät kuluu, viikot vierii

Tällä kertaa teille kirjoittelenkin minä, teidän ikuinen ystävänne Pörri! En ole pitkään aikaan päässyt kirjoittelemaan teille yhtään mitään, pelkästään se joku-mikä-ikinä-nyt-olikaan, on kirjoitellut teille minusta. Minun ihan peruskuulumisistanikin on kulunut yli kaksi viikkoa, siis luvattoman kauan! Miksei se kuka-ikinä-onkaan voi kirjoitella minusta vähän useammin, ja vaikka tuoda sen riivatun kameransa ulos edes kerran viikossa? Vaikka valokuvausta inhoankin, tänne pitää päivitellä kuulumisiani, ja sen takia suostun ehkä olemaan hiukan kuvattavanakin... Mutta, jottei tästä tulisi tällaista tylsää höpötystä, kerronkin teille hiukan ensin omia kuulumisiani, ja sen jälkeen päiväohjelmaa. Toivottavasti teitä kiinnostaa, miten päiväni sujuvat;)

Minulla menee kaikesta huolimatta ihan mahtavasti! Olen opiskellut ahkerasti peruutuksen alkeita juustonpalojen avulla, ja uskon oppivani sen tuota pikaa, ennen, kuin oikeastaan uskottekaan! Toivottavasti saataisiin siitä peruutuksesta vähän tännekin kuvia todistusaineistoksi... Välillä mua ei kyllä yhtään huvita tehdä niitä temppuja, mutta mitäpä sitä ei tekisi juustonpalojen eteen?
Ette ehkä ole vielä tienneet, mutta minä täytän tämän kuun 30. päivä 1. vuoden, eikö olekin aivan mahtavaa! Olen jo niin iso tyttö, kohta vuoden ikäinen! Vastahan olin sellainen pieni rääpäle, mutta nyt olen jo iso, suuri metsästyskoira, joka ei pelkää toimintaa! Minkälaista postausta haluaisitte sitten syntymäpäiväni kunniaksi? Siitä sitten varmaan jotain erillistä postausta jossain vaiheessa, mutta ideoita saa jo heitellä:) 

Ihmisäitini on muuten käynyt jo useamman kerran hakemassa minulle lisää ruokaa, ja nyt sitä on niin paljon, ettei pakastimen tila meinaa riittää! Jos saisin itse päättää, siellä olisi hyvinkin pian todella tyhjää, mutta eihän minulle koskaan anneta minkäänlaista päätösvaltaa... Aika tylsää. 



Ja sitten mennään siihen minun päiväohjelmaan, jonka jälkeen saattaa tulla vielä jotain höpötyksiä... Mutta mennään sitten jo asiaan!

Aamuni alkaa yleensäkin aamulenkillä n. 7.10, joskus aikaisemmin, joskus myöhemmin, riippuen isäntäni ja emäntäni aikatauluista. Lenkittäjäni riippuu vähän päivästä, mutta useimmin aamulenkin hoitaa isäntä. Lenkki sisältää monta kakka- ja pissataukoa, mutta pääasiassa vauhti on erittäin reipas, ja lenkin pituus vaihtelee 2½-5 kilometrin välillä. 
Tämän aamulenkin jälkeen saan aina ruokani, josta voit lukea erikseen tästä postauksesta, joka sisältää aika kattavan tiedon minun ruokinnastani. 
Kun olen saanut aamupalan, ja puhtaan veden, jään hetkeksi seurailemaan häkistäni maailman menoa. Odotan, että ketään ei ole kotona vahdittavana, ja sen jälkeen menen katokseeni tai koppiini nukkumaan. Joskus nukun itsekseni, mutta katoksessa nukkuessani seuranani saattaa olla rakas vinkupupuni, tai tapauksesta riippuen hirven- tai peuransorkka.

Päiväni jatkuu kunnolla, kun joku kotiväestä saapuu kotiin, ja päästää minut takapihalle vapaaksi. Yleensä se on tämän blogin varsinainen kirjoittaja, mutta harvoin myös emäntäni. Parhaassa tapauksessa saan hetkeksi kunnon leikkiseuraa, mutta joskus he lähtevät sisälle heti, kun olen päässyt pois häkistäni. 
Silloin menen liiskaksi aidan viereen kerjäämään rapsutuksia, ja useimmiten onnistunkin aika hyvin! Muutamana päivänä en ole edes hakenut leikkiseuraa, vaan olen kaatanut Matzun, ja hypännyt hänen olkapäälleen katselemaan maailman menoa ja nuolemaan naamoja. Tietenkin pieni näykkiminen on sallittua, vai...?

Ihan, kuin valokuvaaminen kiinnostais!
Sitten, kun emäntäni on tullut kotiin, pääsen sisälle sosialiseeraamaan koko perheeni kanssa! Useimmiten siihen kuuluu luiden syöntiä, rapsutuksia ja niiden kerjäämistä, juoksemista, kouluttautumista sekä jokaisen koiran tärkeintä tehtävää, ruoan kerjäämistä pöydästä! Kun muu perhe on syönyt, pääsen lenkille. Tässä vaiheessa kello on 17-19.30, ja yleensä olen sitä ennen saanut ruokani. 
Yleensä päivälenkki on pitempi, kuin aamulenkkini, ja sillä pääse purkamaan energioitani, ja tekemään noin viidennet tarpeeni;) Joskus käy niinkin hyvin, että päivälenkin sijaan menen jollekin kaverilleni leikkimään, tai joku kavereistani tulee meille. Se on parasta aivojentyhjennystä, ja kaiken lisäksi todella hauskaa! Tulen kaikkien kanssa niin hyvin toimeen, etten riitelekään heidän kanssaan turhista asioista, vaan keskityn leikkimiseen.

Päivälenkin jälkeen palaamme sisälle, ja jos en ole saanut siihen mennessä vielä ruokaani, saaan sen tässä vaiheessa. Usein ramppaaan sisälle ja ulos, mikä ei ilmeisesti miellytä kovinkaan monia, mutta mitä se haittaa?! Tässä vaiheessa luvassa on mm. tavaroiden, kenkien ja hanskojen sun muiden varastelua, todella miellyttävää ja hauskaa hommaa!

Sitten onkin usein iltalenkin aika! Iltalenkki saattaa olla yhtä pitkä kuin edellisetkin, pidempi, tai lyhyempi, taas riippuen aikatauluista. Kello on tässä vaiheessa jo jonkin verran, ja iltalenkin jälkeen pääsenkin häkkiini yöunille. 

Näin päiväni useimmiten sujuvat, toivottavasti teillekin selvisi hiukan, mitä minun päivääni kuuluu, ja miten en ylipäätään sujuvat!

Hieno kuvakulma ;D
Sitten mieleeni muistui myös eräs metsäretki, nimittäin lauantaina 5.3.2016 pääsin pitkästä aikaa metsäretkelle Sipoon kansallispuistoon! Koska vastaamme tuli niin paljon pikkulapsia, poikkesimme polulta, ja rämmimme umpihangessa eteenpäin, minä tietenkin joukon johtajana. Kiipesimme korkeille kallioille, ja laskimme alas pyllymäkeä, minä tietenkin perässä kyljelläni. Yhden kallion kohdalla kului väh. 15 min, ja toisella sitten toinen samanmoinen. 
Reissu oli kokonaisuudessaan todella hauska, mutta ehkä hiukan rankka, sillä umpihanki+kovat korkeuserot= mihin se kunto sitten katosi?
Onneksi en ole metsästyskoirana Kolilla, saattaisi tulla pieniä probleemia... No ei vaan kyllä minä jaksoin todella hyvin, ja kyllä sitä energiaa oli vielä kotonakin:) 
Kokonaisuudessaan tuo reissu oli siis todella hauska, paitsi että Matzu ei halunnut ottaa kameraa mukaan, kuulemma halusi kerrankin retkeillä ilman paineita blogista!


Minullako tietokoneniska? E'ehei;)
Nähdään kirjoittelun merkeissä taas mahdollisimman pian!

10 kommenttia:

  1. Oli kiva postaus, kivaa lukea asioita Pörrin näkökulmasta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ajattelen itsekin sen olevan kivaa vaihtelua:)

      Poista
  2. Kiva postaus ja hauska Pörri! Hyviä kuvia! ;)

    VastaaPoista
  3. :O Aivan mahtava postaus taas, Pörri! Älä sitten kerro tätä Matzulle -____________- Oot melkein parempi kirjoittamaan kuin matzu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! JA anteeks MITÄ? Törkeä LOUKKAUS!;)

      Poista
  4. Anonyymi7.58

    Pörri olet kyllä niin suloinen<3!

    VastaaPoista
  5. Todella kiva tämmöinen postaus ja todella ihanasti kirjoitettu! :3

    saarusti.blogspot.com

    VastaaPoista

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)