21.7.2016

Tuulta purjeissa

Huh, kun tuntuu oudolta palata kirjoittamaan blogia! Yli kolmeen viikkoon en ole kirjoittanut postauksia, vaan kaikki on sen aikaa tullut ulos ajastimelta. Heh, salasin sen teiltä! Kiitos kuitenkin teille, kun olette pysyneet täällä blogin puolella aktiivisina, vaikkei blogista voikaan sanoa samaa. Jossain vaiheessa blogissani oli jopa 49 lukijaa, mutta pari päivää sitten se putosi (hupsista!) takaisin edellisiin lukemiin, eli siihen tuttuun ja turvalliseen neljäänkymmeneenkahdeksaan lukijaan. Jokaisessa tapauksessa tuo määrä on kuitenkin ihan huikea!

Ja miksikäs sitten tänne ei ole ilmestynyt postauksia samaan tahtiin kuin aikaisemmin? 26.6-1.7. 2016 olin Husön valmennusleirillä valmentautumassa. Leiri oli kyllä ihan huikea, ja hinku tallille on tälläkin hetkellä kova! Uusia nappuloita ja avaimia tuntui löytyvän ratsastukseen vaikka millä mitalla, vaikka se oma esteistunta ei se ihan paras ollutkaan. Videolta katsottuna vähän semmoinen kouluratsastaja esteillä-tyyppinen istunta, mutta eiköhän se sitten ajan myötä esteitä hyppiessä korjaantuisi :) Yritin leirillä suorittaa myös C-merkin esterataa, johon oli lisätty uusinta, ja ajan perusteella pääsinkin 60cm-luokassa neljänneksi. C-merkin esteosuutta en kuitenkaan saanut suoritettua risti-ja väärien laukkojen takia, mutta rata oli kuitenkin joka tapauksessa sujuva, jos niitä vääriä laukkoja ei oteta huomioon. Ensi kerralla sitten paremmin ;)! 

Se siitä leiristä, siirrytään vähän muihin uutisiin =D 2.-16.7. olimmekin Kolilla mökkeilemässä, ja vaikka säät eivät koko aikaa olleetkaan ne aivan parhaat, mökillä kyllä viihdyttiin koko perheen voimin ja aika kului nopeasti! Tällä kohtaa en kuitenkaan tästä matkasta kerro, sillä ensimmäinen viikko selviää tekstin muodossa teille aikas nopeasti tämän postauksen aikana. Kuvapostaukset sitten ihan erikseen, tässä postauksessa ei ole tosiaankaan kaikkia yli seitsemääsataa kuvaa :D 

Mökkiloman jälkeen matkaa jatkettiinkin Jyväskylään, jonne jäimme pariksi päiväksi. Osa porukasta (Pörri ja Isäntä) saapuivat kuitenkin kotiin jo silloin 16.7, sillä koiran on vähän hankalaa yöpyä kerrostalossa... Jyväskylästä palattiin lopullisesti junalla takaisin kotiin 20.7, ja täällä pysytään hetken aikaa, jonka jälkeen vuorossa onkin matka toiselle mökille! 

Heti kotiin päästyäni vaihdoin ulkoasunkin kokonaan, vanha alkoi kyllästyttää todenteolla. Eikä se edes se maailman mahtavin ollut, mutta kuitenkin ihan käypä. Nykyinen ulkoasu on astetta tummempi, eikä ihan niin kesäinen kuin muutama edellinen ulkoasu. Tästä pidän kyllä ainakin jonkin aikaa hyvää huolta, mutta muutaman viikon päästä blogissa saattaakin olla ihan eri sävelet, kun kyllästyn tähän nykyiseen. No kuitenkin, mitäs pidätte?
Pörheää menoa
Sitten päästäänkin - vihdoin ja viimein - postauksen varsinaiseen aiheeseen, nimittäin Kolin matkaan. Tekstiä tulee kuitenkin sen verran, että pitää tämä tekstiosuuskin tehdä kahdessa osassa, että joku edes jaksaisi lukea puoleenväliin saakka... Kuvia on kuitenkin mukana muutama, että älä sinä siitä huoli ;) Tässä se kuitenkin tulee, olkaapa hyvät -->

Lauantai 2.7
Kuten jo ainakin kuutena vuonna peräkkäin, tänäkin vuonna lähdimme Kolille mökkeilemään kahdeksi viikoksi. Viime kesä tosin jäi välistä Pörrin ollessa niin pieni, mutta Kolin mökkireissusta on tullut perinne vuosien mittaan. Aikaisempina vuosina meillä on ollut mökkinämme allergiamökki, mutta Pörrin takia/ansiosta (miten sen nyt haluaakaan ilmaista-mökki oli yhtä ihana kuin edellinenkin!) vaihdoimme mökkiä toiseen. Kyseinen mökki oli vieras, eikä kukaan perheestämme ollut käynyt ennen siellä.

Mökkimme oli tilava ja hyvin varustettu kahdeksan hengen mökki, jossa sänkyjä oli rutkasti enemmän. Varustukseen kuului mm. parveke, puusauna, yläkerta, terassi, iso piha ja oma hiekkaranta. Lisäksi alueella oli myös grilli, pihakeinu, tikanheittovälineet sekä sulkapallo-ja mailat. Kaiken kukkuraksi aivan mökin läheisyydessä oli lentopalloverkko sekä pallo, trampoliini ja aivan ihana leikkikenttä pikkulapsille, fresbeegolfkori ja vielä yksi minigolf-rata lajin kokeiluun. Oli kyllä niin hienot puitteet tuolla että...! 

Ensimmäisenä vuorossa oli tietenkin huoneiden jako, asioista tärkeimpänä. Itselleni sain varattua oikeastaan koko yläkerran, eli minulla oli yläkerrasta oma huone - jes! Yhdelle ihmiselle tuo huone oli tosin hiukan isohko, sillä yhden sängyn sijasta siellä oli neljä, molemmat parisänkyjä. Lisäksi huoneessa oli vaatekaappi ja neljä ikkunaa (ne kaikkein tärkeimmät tiedot, vai  mitä?). 

Koska oli tulopäivän ilta, meni se aikalailla järvivedessä polskiessa, puusaunassa saunoessa ja paikkoihin tutustuessa. Fresbeen heittoa ja auringonlaskun kuvailua ihanassa mökissä - voiko edes olla parempaa tapaa viettää iltaa?!

Sunnuntai 3.7
Sunnuntaina heräsin itselleni harvinaisen myöhään, kymmenen aikoihin, ja pökkeröisenä raahustin portaat alakertaan ja menin aamupalalle (huomaatteko, tärkeää tietoa?). Edellisen päivän yli kuuden tunnin matkustus oli vienyt voimat kokonaan, ja siitä voi varmaan arvatakin, että sunnuntaina ei tehty kerrassaan mitään. Ainakaan mitään kirjoittamisen arvoista. Tai siis... 

Sunnuntai oli oikeastaan mökkielämää parhaimmillaan. Se oli täynnä saunomista, uimista, vedessä lillumista, vesipatjoja, valokuvausta, tutkimusretkiä, syömistä, televisiota, lukemista, päiväkirjan kirjoittamista. Mitähän kaikkea vielä? Päivä oli siis kokonaisuudessaan ihanan rento, ja kaikki sujui hyvin. Kamera kävi kuumana, kunnes akku loppui kesken tutkimusretken keskellä päivää, mutta sitä ennen kaikki sujui kertakaikkisen mukavasti.

Maanantai 4.7
Heräsin aikaan pimpelipom, ja kömmin jollain sammakkotyylillä alakertaan, kuten jokaikinen aamupäivä. Aamupalan jälkeen mietintämyssyt vedettiin hetkeksi päähän, ja yhteisen päätöksen seurauksena lähdimme Kasken kierrokselle, joka on yksi parhaista paikoista Kolilla. Nimensä mukaan siellä näkyy kaskettua peltoa (jne.) kohtuullisen paljon, ja tietotauluja kaskeamisesta ja muusta ympäröivästä luonnosta löytyy aivan tarpeeksi. Paitsi kuka niitä tauluja lukee kovinkaan tarkkaan. Pörri matkusti takakontissa, ja tuolta (kats. ylläoleva kuva) se suunnilleen näytti, kun luukku aukaistiin ja koira otettiin sieltä ulos. Pörri oli oikein innoissaan uudesta paikasta ja piti vauhtia päällä, mutta kyllä ehdittiin pari kuvaustaukoakin pitää.

Sää ei ollut mitenkään erikoisen lämmin tai aurinkoinen, joka saikin meidät lähtemään lopulta retkeilemään. Pörrin kanssa kun ei voi lämpimällä säällä retkeillä, saa pian lämpöhalvauksen koko koira. Yllä jo mainitsinkin reippaasta tahdista, joka pysyi yllä aikalailla retken loppuun saakka samankaltaisena. Kamera oli päällä myös liikkeessä, jonka takia osa kuvista sitten heilahti jonkin verran. Kuvanvakaus oli kuitenkin pelastava enkeli, ja sainkin muutaman kelvollisen kuvan. 

Sykähdyttävintä tuolla Kasken kierroksella on joka vuosi ollut ihana koivikko, joka sijaitsee noin retken puolivälin paikkeilla. Ilman ollessa sumuinen kuvista tuli sanalla sanoen upeita (myöskin pokkarilla), varsinkin, kun sumun sai tallennettua kuviin taianomaisesti. Näin jälkeenpäin ajattellen kuvia olisi voinut ottaa koivikolta aika paljon enemmänkin, sillä nyt niitä tuli vain muutama... Tyhmää!

Kun retkeltä oli parin tunnin (?) kuluttua saavuttu takaisin mökille, kunnon ukkosmyräkkä saapui päälle, mutta onneksi se iltaa kohden sitten kaikkosi mukavasti. Sauna laitettiin päälle samoin kuin uimapuku, ja loppuilta vietettiin aika tiiviisti saunan ja järven välillä rampaten. Loppuilta vietettiin television, elokuvan ja popcornien äärellä koko perheen kesken (paitsi Pörrin, joka meni nukkumaan omaan koloonsa...). 

Tiistai 5.7
Tiistaille oli luvattu niin aurinkoista säätä aamulle ja aamupäivälle, että heräsin (= herätys) hiukan aikaisemmin kuin edellisinä päivinä. Olo oli aamusta hiukan pökkeröinen, mutta sään ollessa niin täydellinen unihiekat ropisivat silmistä nopeasti. 
Aamusta lähdimme koko perheen voimin istumaan rannalla olevalle penkille ja ihastelemaan kaunista säätä ja lähes peilityyntä järveä ennen ukkosta. Aamupalankin söin ulkona, ja maistui kyllä paljon paremmalta kirkkaassa ulkoilmassa kuin sisätiloissa. Sama juttu on ollut lähes aina - ruoka on maistunut paremmin ulkoilmassa retkillä kuin sisällä, ja hernekeitto on Kolin vaaroilla yksi parhaista mahdollisista ruoista. Kun aamupala oli syöty, kahlailin, heittelin fresbeetä ja pelasin sulkapalloa yms., kunnes yhteisestä päätöksestä sauna laitettiin päälle ja vähän ajan päästä mentiin sitten uimaan. Veteen mennessä vesi tuntui jäätävän kylmältä ja epämiellyttävältä, mutta kun siihen tottui (ja kun oli käynyt ensin saunassa hankkimassa hien pintaan), olisi veteen voinut jäädä kellumaan ja uiskentelemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. 
(c) Sylvia (angelspullip.blogspot.fi)
Pian uimisen jälkeen luvattu ukkosmyrsky saapui vastapäiseltä mantereelta suuren saderintaman kera, ja pian mökistä ei näkynyt vastarannalle ollenkaan. Saarten ja mantereen ääriviivat kaikkosivat kokonaan, ja ilma oli pimeämpi kuin keskiyöllä. Ukkonen jyrisi aikalailla mökin päällä, ja kirjaa lukiessa aavemaiset ja nopeat valoläiskähdykset valaisivat kirjaa kattolamppujen lisäksi. Tätä ukonilmaa kesti hyvän aikaa, mutta sen loputtua oli mukava mennä pomppimaan läheiselle trampoliinille. 

Ruoan jälkeen lähdin vielä mukaan viemään Pörriä iltalenkille. Alunperin ajattelimme lähteä paikkaan, joka on tuttu parin vuoden takaa, mutta sään ollessa epävakaa tyydyimme kivirantaan, jossa on käyty aiemminkin. Pörri-kulta tykkäsi kahlailla aallokossa, ja kun paikalta piti lähteä, olisi koira jäänyt kahlailemaan ja miettimään maailman menoa. Ymmärtäähän sen, näkymät siltä kohdin olivat upeat ja aaltojen loiske isoihin kiviin niin rauhoittavaa, että siihen olisi voinut nukahtaa. Lokkien kirkuna kruunasi vielä kaiken, ja hetki piirtyi mieliin täydellisenä. 
Mökille päästyämme kävin vielä iltauinnilla, jonka jälkeen ilta sujui muistaakseni normaaliin tahtiin ilman sen kummempia häiriöitä. 

Keskiviikko 6.7
Heräsin vasta puoli yhdentoista aikoihin, kun päivä oli jo valjennut. Pitkään nukkuessa on se huono puoli, että päivä tuntuu kuluvan hirvittävän nopeasti, eikä siitä välttämättä ehdi nauttia yhtä paljoa, kuin jos herää aikaisin. Aikainen lintuhan tunnetusti nappaa sen madon, eikä tuo sääntö tee poikkeusta myöskään tässä yhteydessä. 

Yhden aikoihin päivällä lähdimme pienten eväiden, uimapukujen ja veden kanssa vanhalle tutulle kapeikolle, jossa kävimme ensimmäisen kerran vuonna 2011/2012. Odotin iloista jälleennäkemistä tuon ihanan paikan kanssa, ja sitähän se ainakin hetken aikaa oli. 

Kävelimme ensin ~100metriä leveää hiekkatietä, josta käännyimme Harjulle, ja pian suon jälkeen vasemmalle käännyttäessä lähti kinttupolku, jota pitkin pääsi tosiaan sinne kapeikolle. Pörri oli tuossa paikassa käynyt jo kerran päivälenkillään, mutta minä en ollut tuolla käynyt vielä tämän vuoden aikana. Kapeikolla oli paikallaan kaikki, mikään ei ollut yli vuoden aikana muuttunut mihinkään. Edes itkukivi ei ollut kadonnut, vaan se oli lähes kokonaan veden alla. Asetuimme sitten viltille, ja laitoimme kaiken paikoilleen. Valokuvasin ristiaallokkoa, kiviä ja aaltojen pärskeitä niiden osuessa kiviin. Kuvasin Pörriä, joka söi heinää ja juoksi varmajalkaisen oloisena viileässä vedessä. Pohja oli kyllä huono - keskikokoiset kivet ovat pahimpia ainakin omien kokemusten mukaan :D
Nautin lämpimästä ilmasta ja koetin uimista, mutta vesi oli turhan kylmää ja pohjan takia en meinannut pysyä ylipäätään pystyssä. Kaikki oli vielä hyvin ja sääkin helli. Tosin olisihan se sääukko voinut jättää tuulen pois, mutta ehkä niin oli parempi...

Aikaa oli kulunut tässä vaiheessa vähän reilu tunti. Kimalaisia oli koko ajan pyörinyt läheisissä kukissa koko ajan. Pörri jahtaa todellakin kaikkea, joka leijuu, lentää, liitää, räpyttelee - suomeksi sanottuna kaikkea mikä liikkuu. Eräs erittäin fiksu koira päättä louskauttaa leukojaan erään kimalaisen sattuessa kohdalle, ja mitä kimalainen tekee joutuessaan koiran suuhun? Pistää! Kuluu muutama sekunti, ja Pörri on työntämässä kuonoaan kivien alle, eli ilmeisestikin kyseinen kimalaisen pisti Pörriä kuonon alueelle. Siinä sitten pakataan nopeasti kaikki kamppeet mukaan ja lähdetään Pörrin vauhtia kävelemään mökille päin. Tässä jälkihuomautuksena se, että Pörri ei (luojan kiitos!) ole kovinkaan allerginen kimalainen, eikä sen käytöksessä tai elekielessä tapahtunut piston jälkeen kovinkaan rajua muutosta. Seuraavana päivänä kuono oli oikealta puolelta hieman koholla yhdestä kohtaa, mutta se olikin lepopäivä tämän päivän epäonnisen sattuman vuoksi.
Ystävämme kimalainen...
Torstai 7.7
Torstai oli erittäin kevyt päivä, eli Pörriä ei "altistettu" minkäänlaiselle rasitukselle kimalaisenpiston takia. Lähdimme kuitenkin samaa reittiä samaan paikkaan, mutta sen sijaan, että olisimme jääneet kapeikolle, jatkoimme matkaa muurahaissaareen ja sen päähän. Jälkeenpäin harmittaa, etten jäänyt kuvailemaan saaressa ollenkaan, kun muurahaisia oli niin paljon, mutta jokatapauksessa paikka oli ihan mahtavan näköinen, oikein ikävöin niitä suuria kivikasoja! Saaren päässä nappasin pari kuvaa, ja käännyimme takaisin nuotiopaikalle, jossa olemme uineet aikaisemminkin. Muistaakseni ainakin vuonna 2011/2012, sekä vuonna 2013. En nyt näistä vuosiluvuista ole ihan sataprosenttisen varma, mutta jotakuinkin näin. 
Uimapaikalla sitten luonnollisesti uimme, sukeltelimme, nautimme kauniista säästä ja lämpimästä auringosta. Tietenkin mukaan mahtui myös koira, joka söi omenankarat, ja joka nostettiin veteen, jotta se saisi edes jotain viilennystä. Ei tainnut koira ihan nauttia, mutta ainakin oli seuraavat kymmenen minuuttia viileämpi olo :D Pörri kuitenkin ravisteli itsensä meidän päällemme, ja sen jälkeen kävi makaamaan ihmisten retkiviltille... Pörrin turkki hylkii kyllä vettä ihan järjettömän hyvin, vähän ajan päästä se oli jo aivan kuiva. 

Suunnilleen puolentoista tunnin päästä jatkoimme matkaa mökille, eikä aikaakaan, kun olimme päässeet mökkiin sisälle ja alkoi sataa kaatamalla niin, että vastapäinen manner katosi kokonaan  näkyvistä. Taisi se ukkonenkin piipahtaa vierailemassa.

Perjantai 8.7
Perjantai olikin Pörrille vähän erilaisempi päivä. Se pääsi nimittäin ensimmäistä kertaa elämänsä aikana veneeseen, ja oli kyllä hienosti! Sai olla ihan ylpeä, että se malttoi istua veneessä sen kymmenen minuuttia, joka meni soutaen läheiseen saareen. Rantautumispaikkoja ei meinannut löytyä ollenkaan, sillä saarta ympäröivät erilaiset, suuremmat ja pienemmät kivet. Minut ja Sylvia jätettiin veneestä saareen, ja lähdimme kiviä pitkin loikkien etsimään parempaa rantautumispaikkaa. Rantautumispaikka kuitenki löydettiin, ja muu porukka pääsi rantautumaan. 

Koko saari oli täynnä kusiaisia, ja pelkästään auringon lämmittämillä kivillä niiltä sai olla rauhassa. Kamat kuitenkin laitettiin suurelle sammalen peittämälle kivelle, ja metsän suojissa laitettiin uikkarit päälle ja lähdettiin uimaan. Ei ollut hiekkarantaa, mutta aivan ihania limaisia kiviä löytyi, ja niitä pitkin sitten könyttiin lämpimään järviveteen. Sukeltelua ei tullut harrastettua hirveästi, sillä aina välillä jalka saattoi kopsahtaa aivan pinnan alla olevaan suureen kiveen, ja päätähän ei kukaan halua halkaista. Lillimistä, uiskentelua, kellumista ja kaikenlaista mukavaa liittyi uimiseen, eikä vedestä olisi halunnut nousta ollenkaan! 
Uinnin jälkeen lähdimme kiertämään koko saarta kiviä pitkin, mutta kun kulku muuttui turhan hankalaksi, siirryin suosiolla rantaan ja osittain kiville kävelemään. Kun veneelle oli enää jonkin matkaa, keksittiin, että hei, miksei voisi uida veneelle? Uin hetken paikallani ja kelluin, nautin vain siitä linnunmaidosta, jossa sain uida. Veneelle ei kuitenkaan ollut paljoa matkaa, alle sata metriä, jos osaan ollenkaan arvioida. 
Kun palasimme mökille veneellä (tai sitten helikopterilla...!), Pörri yritti metsästää kärpäsiä, mutta onneksi saimme pidettyä sen veneen sisällä ;)
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sinulle, joka jaksoi lukea tämän postauksen edes puoliväliin saakka...! Toinen osa on pian tulossa, ja sen jälkeen vielä jonkin verran kuvapostauksia, en tässä vaiheessa vielä osaa oikein arvioida, montako. Tässä postauksessa oli kuitenkin vähän esimakua tulevista kuvista, sekä jonkinlaiset selostukset ensimmäisen viikon päivistä. 
Sitä seuraavaa postausta odotellessa :)

20 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! 👏🏻 Meni kyllä aika tovi lukea kokonaan. ;D Ja uusi ulkoasu on kertakaikkisen upea! 😍

    Minun blogini: erisukuisetsuomenhevoset.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tässä voi kyllä vierähtää tovi jos toinenkin :D Kiitos paljon! Käynpäs kurkkaamassa blogiasi :)

      Poista
  2. Teetkö leiristä erillistä postausta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En, sillä en saanut juurikaan materiaalia :(

      Poista
  3. 5min-puolituntia lukemiseen meni, en katsonut kelloa, mutta ihme että jaksoin lukea. Olihan teksti niin kiinnostavaa että olihan se pakko lukea! Ajattelin kyllä jo että kirjoitti 2 viikosta samaan postaukseen(^^) Mutta todella Ihanasti kirjoitettu ja kirjoitusvirheitä olikin vain pari. Kirjoitti juuri sopivasti etkä yhtään liikaa. Kuvissa näkyi Ihanasti tunnelma ja aurinko loisti kaikkiin juuri sopivasti. Vaikka kuvat eivät olleet muokattuja (teen näitä paljastuksia :D) ne olivat hyvälaatuisia ja kauniita. Pokkarilla saa yllättävän hyviä kuvia, kun yleensä ensimmäinen sana mitä ihmiset sanovat pokkareista on se että "pokkarilla saa puhelinlaatuisia ja huonoja kuvia", mutta itse en ole sitä mieltä! Odotan innolla seuraavaa postausta(^^)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas ihanasta kommentista :)

      Poista
  4. Aivan ihana postaus, jaksoin lukea oikein hyvin♥ Ja tämä uusi ulkoasu on kyllä todella kiva! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että on mieleen :)

      Poista
  5. Kirjoitat todella ihanalla ja mukaantempaavalla tavalla. Ei voi lukemista lopettaa vaikka olisikin näin pitkä teksti! :)

    Oma blogini: liinaus.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, ihana kuulla, että on sen verran mielenkiintoista tekstiä :)

      Poista
  6. Kiva postaus! Ite olin kanssa Kolilla samoihin aikoihin, ja tuntuu että näin sut siellä, yhellä hiekkatiellä, kun ajettiin mökkille. En tosin oo ihan varma,yks tyttö näytti sulta ja sen koira näytti epäilyttävästi Pörriltä❤ :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, hyvinkin voi olla mahdollista Kolin ollessa niin pieni paikka :D

      Poista
  7. Jaksoin lukea. Kirjoitat niin kivasti, että menee hujuksessa. Tosi hienoja kuvia taas, varsinkin tiistain venekuva on upea.

    VastaaPoista
  8. Blogisi on esitelty linkkaa blogisi-postauksessa blogissani! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kävinkin sen jo lukaisemassa:)

      Poista
  9. Kirjoitat niin hyvin, että jaksoin kyllä lukea :)

    VastaaPoista
  10. Tosi kiva postaus, vähän oli pitkä! Jaksoin silti lukea. :D Kuullostaa kyllä, että sinulla oli tosi hauskaa siellä.

    VastaaPoista

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)