29.10.2016

2 kuukautta ja muutama päivä

Tämänkin postauksen olen aloittanut liian monta kertaa. Liian monta kertaa olen kumittanut kaiken tekstin pois, aloittanut alusta, kumittanut taas. En osaa kirjoittaa silloin, kun pitäisi saada aikaan kaunista tekstiä. Haluaisin jotenkin osoittaa kiitollisuuteni, rajattoman rakkauteni ja kiintymykseni, mutta sitä ei voi pukea sanoiksi, vaikka kuinka yrittäisi.
En ehkä ole sellainen ihminen, joka pukee kaiken vaaleanpunaiseen ja osaa kirjoittaa satumaisesti, tuoda tunteensa esiin tekstin kautta. Vihaisena tämä onnistuu, mutta entä silloin, kun on niin onnellinen, että meinaa räjähtää? Silloin en onnistu pukemaan sanoiksi sitä kaikkea, sitä kaikista suurinta asiaa.
Olen jokaisella tallikerralla lausunut ne kolme pientä sanaa, joita ei ole tarkoitettu tuhlattavaksi. Olen tuhlannut niitä oikein kunnolla, hokenut niitä, kuiskuttanut synkimmätkin salaisuudet sen korvaan. Olen kertonut, kuinka rakastan sitä olentoa, kuinka kaipaan sitä päivittäin. Kuinka en pysty poistamaan mielestäni kuvaa siitä katseesta, hempeästä henkäyksestä, vaaleanpunaisesta turvasta.
Olen kertonut, kuinka kiitollinen olen jokaisesta sekunnista, jonka saan viettää maailman parhaan olennon kanssa. Kuinka nautin niistä epäonnistumisista ja onnistumisista, pienistä ilon hippusista. Kuinka nautin siitä, kun pääsen tämän rakkaan ponin selkään ensimmäistä kertaa kuukauteen ja huomaan, kuinka se vieläkin muistaa minut, kuinka se on mennyt eteenpäin.
Kaksi kuukautta on samalla lyhyt ja samalla hurjan pitkä aika. Lyhyessä ajassa olen kokenut enemmän kun alunperin halusin kokea, tuntenut enemmän kuin uskoin koskaan voivani tuntea. Nautin siitä, kuinka voin jo nyt katsoa taaksepäin, sanoa meidän kehittyneen. Molemmat ovat kehittyneet parempaan suuntaan, Ferrarista on tullut paljon kypsempi ja parempi ratsastaa.
On mahtavaa seurata, kuinka viikko viikolta se saa lisää voimaa, tuntuu paremmalta ratsastaa. Kaksi kuukautta sitten se ei osannut laukata vielä kunnolla hidasta, kootumpaa laukkaa, joka tällä hetkellä on sille normaali laukka. Kuinka se on kehittynyt hurjasti. Ei sitä meinaa enää uskoa samaksi poniksi joka se oli aikaisemmin.
Voin sanoa, rehellisesti sanoa nauttineeni jokaisesta sekunnista ja hetkestä, jonka olen tämän eläimen kanssa viettänyt. Voin sanoa, että tuntui järjettömän ihanalta nousta Ferrarin selkään monen viikon jälkeen ja huomata, että on itse kehittynyt, ja että poni on kehittynyt. Oli ilo huomata, kuinka se vasen puoli on vertyneempi ja parempi, kuinka se koko ajan kuunteli.
Sain sen myötäämään muutamia pätkiä niskastaan (vaikka ponilla olikin kumpparit, ei päätä voi niillä pakottaa alas. Kumpparit antavat suuntaa oikean muodon löytymiselle), se kulki kivan rennosti koko tunnin ajan. Kuinka huomasinkaan rakastavani sitä enemmän kuin koskaan uskoin rakastavani sitä.
Oli mahtava tunne avata Ferrarin karsinan ovi ja nähdä, kuinka se nostaa päänsä heinäkasasta ja tulee vastaan. En tiedä ihanampaa tunnetta kuin se, että huomaa, ettei se ole unohtanut sinua. Kuinka se tulee vastaan, kuinka tunnen sen ensimmäisen hönkäyksen pitkään aikaan.
Ferrarin seurassa voin olla täysin oma itseni. Se ei tuomitse minua, voin vain hengittää sen kaulaan ja kertoa sille kaiken. Haluan joskus pystyä kertomaan sille, kuinka tärkeä se on minulle. Ei Ferrarista ehkä GP-ratsua leivota, mutta emme tähtää sinne. Haluan, että joskus yhteistyömme on saumatonta, että joskus se hörisee minulle saapuessani talliin. Haluan oppia tuntemaan sen läpikotaisin hännäntyvestä viimeiseenkin turpakarvaan.
Minun sanani loppuvat, kun tajuan, etten pysty ilmaisemaan kaikkea sitä rakkautta, jota tunnen tuota ihanaa eläintä kohtaan. Kun tajuan, että se on opettanut minut sietämään myös epäonnistumisia, tuntemaan, että aina ei voi mennä nappiin. Nauttimaan entistä enemmän niistä pienistä onnistumisista, ilon pilkkeestä silmäkulmassa.
Ferrari on antanut minulle hurjasti voimaa ja rohkeutta ratsastaa myös muita hevosia. Olen oppinut nauttimaan pienestä vauhdista, istumaan selässä rauhallisemmin. Samoin kuin Nasu, myös Ferrari on opettanut minua ratsastamaan muita hevosia.
Ennen, kuin lopetan kirjoittamisen ja jään miettimään tätä kiitollisuutta pääni sisällä, haluan kertoa teille viimeisimmästä ratsastuskerrasta. Kerrasta, jolloin pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan Ferrarilla. Kerrasta, joka oli täydellinen. Jo alkukäynneissä F tuntui turvalliselta ja tutulta. Väistöt onnistuivat, vasta-asetukset onnistuivat, myötäasetukset onnistuivat, käynti-ravi-käynti-sirtymiset onnistuivat ja ravi-laukka-ravi-siirtymiset onnistuivat.
Lyhyesti tiivistettynä kaikki oli täydellistä, nautin jokaisesta sekunnista. Huomasin, että olen oppinut istumaan sen laukassa, että harjoitusravissa istuminen on helppoa reippaammassakin temmossa. Ja ennen kaikkea huomasin, kuinka paljon olen kaivannut Ferraria tämän muutaman kerran aikana. Huomasin, kuinka tärkeä siitä on tullut minulle.

Nyt, kun sanat ovat loppuneet kesken, haluan vain sanoa Kiitos Ferrari! Kiitos siitä, mitä olet minulle tämän parin kuukauden aikana opettanut, kiitos siitä, että annat minun uskoa itseeni ja olla se, joka oikeasti olen. Kiitos, toivottavasti saamme vielä viettää monta yhteistä kuukautta ja vuotta yhdessä. Kiitos siitä, että olet elämässäni piristämässä päiviäni!

13 kommenttia:

  1. Olipas kauniisti kirjoitettu! Olette kyllä niin hyvä pari :)

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä tosi hienosti kirjoitettu. Alussa sanoit ettet osaa pukea sitä sanoiksi, hyvin tästä lukijakin sai irti! <3 :)

    www.tiiaemilia.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos hirvittävän paljon!

      Poista
  3. Älä aliarvoi itseäsi kirjoittajana. Kirjoitit todella kauniisti Ferrarista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joskus tosiaan se itseluottamuksen puute iskee kirjoittamisen kanssa, mutta kun pääsee aloittamaan, sitä tekstiä saattaa parhaassa tapauksessa tulla :D

      Poista
  4. wau, ihana postaus ja teidän meno näyttää ihan sika hyvälle! <3

    shetlanninponienelamaa.blogspot.com

    VastaaPoista
  5. Anonyymi19.27

    Ootte niin ihania��

    VastaaPoista
  6. Kauniisti kirjoitettu, kyllä tästä lämpö huokuu ruudun toisellekin puolelle :) Ferrari ja sinä sovitte toisillenne hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että pääsen edes joskus pyrkimykseeni :3! Kiitos :)

      Poista
  7. Aliarvoit itseäsi, yritä saada jostain vähän itseluottamusta:) Sovitte todella hyvin yhteen, ja ei aina ihan nappiin mene, sellaista se elämä on C: Mutta ihana postaus, sun pitäis sanoo jossain postauksessa, että oot ihan sika hyvä bloggaaja! No, ei nyt oikeasti tarvitse, mutta kehu välillä itseäsi postauksissa;) Oot kehittyny ihan upeasti, kun ajatteli, että ennen pelkäsit koko ponia :D

    VastaaPoista

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)