4.9.2019

#431 Näyttelyjuttuja ja muita kuulumisia

Tyhjän paperin kammo on viime aikoina puskenut päälle hyvin vahvasti. Kirjoitettavaa on enemmän, kuin tarpeeksi ja tiedän, miten haluan siitä kirjoittaa, mutta sanat juuttuvat jonnekin tietoisuuden ja tietokoneen näppäimistön välille. Ne juuttuvat, tukehtuvat, tukahtuvat, eivätkä halua tulla nähdyksi.

Joskus tauko on ainoa vaihtoehto. Ainakin se on parempi vaihtoehto, kuin edellisten postausten kaltaiset pointittomat pakolla julkaistut tekstit. En sellaista sisältöä halua tänne tuottaa, koska se ei ole missään nimessä mukavaa luettavaa.
Taukoiltuahan tässä nyt on oltu koko kulunut vuosi enemmän tai vähemmän, mutta tämä muutaman päivän mittainen tauko on tuntunut erilaiselta. Olen pohtinut ihan ajatuksen kanssa sitä, miksi aina kerta toisensa jälkeen avaan tyhjän postausalustan ja tuijotan sitä saamatta mitään aikaan.
Totta puhuakseni koko syksy on ollut tosi sekavaa aikaa. Omat ratsastuskuvioni menivät erinäisistä syistä uusiksi ja niissä on ollut miettimistä jonkin verran. Mikäli hyvin käy, heppajutut palaavat blogiin - mitään en vielä lupaa. Kaikista syksyn sekalaisuuksista huolimatta odotan tulevia viikkoja, kuukausia ja vuosia innolla!

-       -       -       -       -

Hypätään kuulumisissa elokuun alkuun, jonka jälkeen jatkan kuulumisten kirjoittelua jotenkin järkevässä järjestyksessä. Toivottavasti tästä sekametelisopasta saa jotain selkoa!

3.8 oli Pikku-Alman suuri päivä, kun se otti osaa elämänsä ensimmäisiin näyttelyihin. Itse en päässyt tähän Vesilahden näyttelyyn mukaan, mutta kuuleman mukaan Alma käyttäytyi esimerkillisen hienosti! Se oli pirteä, sopivan energinen, muttei kuitenkaan turhia sätkyillyt tai stressannut. Toki se oli kotiin päästessään väsynyt. Hampaiden katsominen ei ole Almalla vielä täysin rutiininomaista (vaikkakin treenin alla), joten se ei ollut ihan sen mieleen. Hampaat saatiin kuitenkin katsottua ilman sen kummempia ongelmia, ei Alma murissut tai vastaavaa - käänteli päätänsä vaan poispäin. 
Tuloksena näistä näyttelyistä oli ERI, SA ja PN3! Kirjallinen arvostelu kuului seuraavalla tavalla:

"Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää. Vahva selkä. Hyvä rintakehä. Hyvin kietoutunut häntä. Hyvät raajat ja liikkeet."

Seuraavana viikonloppuna, sunnuntaina 11.8 Almalla oli elämänsä toiset näyttelyt Kotkan kansainvälisissä näyttelyissä. Näihinkään en itse päässyt mukaan. Näissä näyttelyissä Alma oli jo valmiiksi aika väsynyt edellisten päivien lenkkien jälkeen, eikä se siten ollut "parhaassa terässään", vaan hiukan vaisu. 
Kuten 3.8, myös 11.8. Alma käyttäytyi hienosti. Viikon aikana tehneet harjoitukset hampaiden katsomisesta olivat tuottaneet tulosta ja se sujuikin paljon paremmin, kuin edellisellä kerralla. Päivä oli kuitenkin ennen Alman kehää ollut pitkä, joten Alma esiintyi hiukan vaatimattomasti. Ehkä kahdet peräkkäisillä viikoilla olleet näyttelytkin olivat väsyttäneet koiraa, tiedä sitten. 

Arvosteluna kuitenkin tällä kerralla EH ja seuraavanlainen arvostelu:

"Hyvän kokoinen, hieman tottumattomasti esiintyvä narttu. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pää. Hieman leveä-asentoiset korvat. Etuosa saisi olla hieman kulmautuneempi. Hieman alaskeskittynyt häntä. Oikeanlaatuinen turkki. Harmaa väri voisi olla kirkkaampi. Erittäin hyvät, tasapainoiset liikkeet. Tarvitsee lisää kehätottumusta."

Saattaa kuulostaa selittelyltä, puolustelulta tai vaihtoehtoisesti arvostelulta valittamiselta (miltä tämän siis ei pitäisi kuulostaa), mutta avatakseni hieman arvostelua: Väsyneenä tai uupuneena Almalla on tapana roikottaa häntäänsä alhaalla ja laskea korvat lepakkomaiseen asentoon näyttäen juurikin siltä, mitä arvostelussa sanotaan. 
Joka tapauksessa olen Pikku-Almasta äärettömän ylpeä! Mielestäni tämä ei ole ollenkaan hassumpi startti sen näyttelyuralle. Eniten omaa mieltäni kuitenkin lämmittää se, että se käyttäytyy myös vieraissa paikoissa hienosti ja rauhallisesti - siihen on mielestäni aina panostettava ja pyrittävä. Jos koiransa totuttaa matkustamiseen, uusiin paikkoihin ja jopa yllättäviin tilanteisiin, muuttuu elämä sen kanssa huomattavasti helpommaksi. 

Muuten koirat ovatkin saaneet viettää aika mukavan leppoisaa elämää. Sää on ollut päivisin turhan kuuma lenkkeilyyn, joten takapiha on ollut kovassa käytössä. Erityisesti hiekkalaatikko on suosittu lepopaikkana viileytensä vuoksi. 
Pihamme on tosin kohdannut raakaakin kohtelua, kun koirat yrittävät saada omenoita ja päärynöitä puiden suojaverkkojen läpi...Koko aidattu takapiha on täynnän kuoppia, joilla on suurta potentiaalia esimerkiksi nilkan taittamiseen kosmeettisen haitan vuoksi. Näitä kuoppiahan siis täytetään säännöllisesti, mutta ilmeisesti karvakaverit eivät sellaisen päälle ymmärrä. 

Pihalla makoilun ja omenoiden, päärynöiden sekä luumujen syömisen lisäksi koirien kanssa on treenailtu milloin mitäkin. Muutamia pieniä esteitä ollaan hypitty pariin otteeseen silloin, kun koiria se kiinnostaa. Kyllä niillä taitoa ja potentiaalia siihen olisi, mutta kiinnostus on hyvin vaihtelevaa. Lisäksi olen ulkona yrittänyt harjoitella "kehässä juoksemista" koirien ollessa vapaana. Almalla menee vaihtelevasti, mutta se kehittyy koko ajan! Pörrillä puolestaan ei ole tylsän kuvion juoksemiseen mitään intoa - se tekee mieluummin vähän haastavampia juttuja. 
Uutena juttuna olen kummankin koiran kanssa aloitellut palloon koskemista tavoitteena päästä joskus pisteeseen, jossa koira vierittää pallon minulle takaisin. Nyt palkinto tulee jo pallon tökkäämisestä, mutta vaikeustasoa nostetaan hiljalleen.  Tämän rinnalla olemme treenailleet jo tuttuja temppuja, joista jokainen alkaa sujua mukavasti. 

Kiitos jokaiselle tämän pitkähkön postauksen lukeneelle, toivottavasti viihdyit uusimpien kuulumistemme parissa! Palataan uusien postausten merkeissä mahdollisimman pian. 

Millä mielin odotat syksyä?
Mitä mieltä olit postauksesta?

4 kommenttia:

  1. Hieno Alma! :) Syksyä odotan jopa lievästi ahdistuneena, tuntuu että kesä meni ihan salamannopeasti ohi enkä ole vielä valmis siihen musertavaan pimeyteen :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alma on <3 Pimeys tuntuu kyllä joihinkin vaikuttavan tosi paljon-toivottavasti sun ahdistus helpottaa!

      Poista
  2. Mukava koiruuksien kuulumispostaus! Olisi mielenkiintoista tietää, mitä nuo "näyttelylyhenteet" tarkoittavat, kun minä en niistä mitään ymmärrä? :) Tsemppiä molemmille koiruuksille reeneihin, etenkin Almalle näyttelyihin pitkiä hermoja ja intoa esiintyä! :)
    Syksy on upea väriloistoineen, mutta tämä pimeys ei minulle oikein sovi ja meinaa viedä energiaa :/ Mutta kaunis syyspäivä on kyllä voimaannuttava kokemus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pimeys on kyllä välillä aika raskaan tuntuista, mutta valoisat päivät ihania:)
      Näyttelyissä on siis koirille erinäisiä arvosanoja, joista ERI (erinomainen) on paras ja EH (erittäin hyvä) toiseksi paras. SA (sertifikaatin arvoinen) annetaan ymmärtääkseni ERI:n saaneille koirille, joiden koetaan olevan sertifikaatin arvoisia. Sertifikaatin voi antaa yhdelle koiralle/rotu. PN3 tarkoittaa kyseisen rodun kehän 3. parasta narttua. Ihana, kun kysyit- voisin tästä tehdä jopa postauksenkin :)

      Poista

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)