#398 Symphonyn kisat 3.6

Superhieno Fani, joka tsemppasi älyttömän hienosti <3 Kaikista kuvista muuten kiitokset Sylvialle, isälleni ja äidilleni! Yksinkertaisuuden vuoksi kaikissa kuvissa kuitenkin lukee siskoni nimi :)

Varautukaa pitkään kuvaryöppyyn ja superpitkiin teksteihin! 

Jo melkein heti Symphonylla aloitettuani sain tietää, että siellä järjestetään 3.6 harjoituskoulukisat. Arvoimme opettajan kanssa jonkin aikaa luokkia, ja alunperin minun piti mennä Tangolla kaksi luokkaa, HeC ja elämäni ensimmäinen HeB. Sattumusten kautta päädyimmekin siihen, että menen Tangolla helpon C:n ja itselleni uudella ratsulla Fanilla helpon B:n. 

Hörhör, kaverit kiinnosti <3 Kuvat ovat muuten verkasta, koska itse rata mentiin maneesissa. Osa saattaa olla hiukan sumeita hiekkapölyn takia, toivottavasti ei haittaa! :)

Ennen kisoja kävin Fanin selässä kaksi kertaa, eli kisat olivat kolmas kerta herran selässä. Fani on hyvin erilainen verrattuna Tangoon, joten kulttuurishokki oli (ja yhä on) suuri. Eikä se pienin ero ole reilun yhdentoista sentin kokoero, säkää Fanilta nimittäin löytyy ainakin 165cm... Lisäksi oikein liikkuakseen Fani tarvitsee vahvan jalan, vakaan käden ja paljon itseluottamusta ratsastajalta. 

Luonteeltaan Fani on oikea herrasmies, mutta hiukan säikky. Yllättävät rasahdukset tai liikkeet silmäkulmassa saattavat olla pieni ongelma, mutta rohkaisulla niistäkin selvitään ihan hengissä.

Koska kummallakaan hevosista en ole paljoa mennyt, oli kisatavoitteena vain päästä läpi, pitää hevonen rentona ja ennen kaikkea nauttia ratsastamisesta. En lähtenyt, enkä koskaan tule lähtemäänkään, kisoihin voittamaan, vaan hakemaan kokemusta sekä itselleni, että hevosille. 

C-ratana toimi tällä kertaa HeC E.B Special 2015. Teknisesti rata on hyvin helppo ja siitä saa hyvät prosentit jo pelkillä tarkoilla teillä & suorituksilla. Siltikin pyrin vain tasaiseen suoritukseen. C:n verkassa Tango oli ihan älyttömän hyvä ja rento pienen alkukankeuden jälkeen! Se ei varmaan koskaan ole ollut allani niin hyvä, tasainen ja luottavainen. Olo selässä oli aivan mahtava! En pojalta vaatinut ihan hirveitä verryttelyssä, vain energistä liikkumista, apujen täsmällistä kuuntelua ja rentoutta. 

Alkuverryttelyssä en vielä hakenut kovin lennokkaita lisäyksiä, vaan pyrin vain hakemaan pieniä muutoksia ravin sisällä, jotta saisin pohkeen paremmin läpi. Radalla askeleenpidennyksestä tuli 6, mutta se tuntui hitaalta, vähän punkemiselta. Askel olisi saanut venyä enemmän.

Tein paljon siirtymisiä niin askellajien sisällä kuin niiden välilläkin, hurjasti voltteja, ympyröitä ja kiemurauria, sekä tein muutamat rataan tulevat kohdat. Tällä kertaa sain pidettyä itseni rentona ja pystyin jopa vaatimaan hevoselta asioita. Annoin Tangon mennä aika pitkällä ja rennolla kaulalla, jotta se ei jännittäisi muuttunutta kotipaikkaa - ihan löysäilyksi verryttely ei kuitenkaan mennyt, koska sain avut kivasti läpi ja poni tuntui hyvältä.

Hienoin hörökorvapappa <3 (Ja hyvin pölyinen kypärä...)

Pätkittäin verkassa saatiin irti kivaa liikkumista, itse voisin tosin lopettaa könöttämisen, vaikka askelissa istuminen onkin hankalaa :D

Radalle päästessäni näytin Tangolle nopeasti tuomaripöydän kummastakin suunnasta, jottei se koituisi kohtaloksemme radalla. Oikeaan kierrokseen ei ollut mitään ongelmaa, mutta vasemalla tuomaripöytä piti ohittaa muutamaan kertaan, jotta siitä päästiin ohi ilman jännitystä tai sivuhyppyjä. 

Kerrankin istun selässä jotenkuten järkevästi :D

Pillin viheltäesäs lähdin ratsastamaan rataa rennoin mielin, tarkoituksena vain ratsastaa tarkka ja huoliteltu rata, jossa itse asiassa onnistuinkin mielestäni hyvin. Tiet sain ratsastettua tarkasti, mutta ravissa olisi saanut olla enemmän voimaa ja pontevuutta - mieluummin kuitenkin näin päin, saimme ainakin rennon suorituksen! 

Ravissa Tango oli ihan älyttömän hieno <3

Ratapaperi on aika täynnä tasaisia numeroita, pääasiassa kutosta ja kuusi puolta. Huonoimmat numerot (5,5) tulivat siirtymisestä vasemmasta harjoituslaukasta harjoitusraviin ja lopputervehdyksestä, jotka kummatkin olivat kiireisiä ja pysähdys huojui, vaikka olikin hyvin linjalla. Muutama huippukohtakin radassa oli, keskikäyntilävistäjästä ja pysähdyksestä napattiin paperiin pyöreä kahdeksikko, oikeasta harjoituslaukasta 7, oikeasta laukkaympyrästä 7,5, keskikäynnistä 7 ja laukkaympyrästä vasemmalle 7. 

Ylläolevassa käyntikuvassa Tango on mielestäni todella kivassa, rennossa muodossa, kävelee kivasti selkänsä läpi ja itse istun järkevästi selässä <3

Loppukommenteissa arvosanat olivat teistä sekä istunnasta 6,5 ja ratsastajan vaikutuksesta hevoseen 6. Tekstinä luki "tasainen suoritus, lupaavia laukkaosuuksia, ravi saisi olla aktiivisempi". Prosentteja kerrytettiin siis 64.286 ja puolen pisteen erolla voittajaan nappasimme toisen sijan sekä sinisen ruusukkeen! Sijoitus tuli ihan puskista ja radan jälkeen hymyilin kuin hangon keksi. Lähdin hakemaan vain puhdasta, rikkeetöntä rataa, mutta saimmekin toisen sijan ja prosentit, jotka ovat lähellä ennätysprosenttejani! 

Kunniakierroksella Tango halusi lähteä ohittamaan voittajaa ja porhalsi innoissaan ympäri kenttää korvat hörössä <3 

Alla vielä C:n rata Tangon kanssa, kurkatkaa ihmeessä jos kiinnostaa!

Radan jälkeen vein Tangon talliin ja lähdin verryttelemään päivän toista ratsua, Fania, elämäni ensimmäiseen B-tason rataan.Kyseinen rata (HeB:0 2009) oli ensimmäinen ratsastamani HeB-tason rata, eivätkä odotukset todellakaan olleet korkealla, koska olin Fanilla mennyt vain kaksi kertaa ennen kisoja. Onneksi minun ei kuitenkaan annettu startata ceetä, koska pärjäsimme beessäkin ihan kivasti :) 

Verryttelyssä Fani tuntui kivalta alkujännityksen jälkeen, joskin se oli hidas. Otin raipan vielä verryttelyyn avuksi, jonka jälkeen herra vähän heräsi ja askellajit alkoivat sujua paremmin. Peräänantoa ja rentoa muotoa ei vielä oikein löytynyt, mutta pätkittäin Fani oli oikein kiva. 

Verryttelyn aikana kävin ennen B-luokan alkua kävelemässä ja ravailemassa maneesissa ja näyttämässä paikat, kun se kerran oli mahdollista. Tuomarinpöytä vähän ihmetytti, mutta siitäkin päästiin yli. 

Lorppakorva <3

Pillin vihellettyä aloitin radan samoilla tavoitteilla kuin edellisenkin radan - nyt tosin olisin tyytyväinen jo läpipääsystä :D  Radalla Fani oli vähän löysä (ts. en uskaltanut ratsastaa sitä kunnolla eteen ja napakaksi, koska en ollut varma sen reaktioista), joka puolestaan vähensi pisteitä. Rataan olen joka tapauksessa tyytyväinen, koska sain ensimmäisestä B-tason radastani 60.6%! Jollekin tämä saattaa kuulostaa älyttömän vähältä ja "huonolta" suorituksesta, mutta itselleni tämä oli jo suuri voitto osallistua tämän tason luokkaan. 

Jonkin aikaa nimittäin mietin, uskallanko lähteä Fanilla ollenkaan kisoihin, varsinkaan kisaamaan beetä. Todella monet kuitenkin tsemppasivat osallistumaan, joten lähdin sitten riskillä ja rennoin mielin kisaamaan. Lopullinen sijoitukseni oli tässä luokassa 3., mutta jäin siltikin sijoitusten ulkopuolelle vain kahden sijoittuessa. 

Hörhör, Fani on ihanan näköinen tässä kuvassa <3

B:n rata ei ollutkaan niin tasainen kuin C:n rata. Itse radalta huonoimmat pisteet olivat 5,5, jotka tulivat alkutervehdyksestä (ei aivan suorassa) ja pysähdyksestä & neljän askeleen peruutuksesta, jolloin Fani vastusteli edestä, koska en valmistellut kunnolla, mutta kuitenkin astui hyvin taaksepäin. Alakerrassa tosin oli kaksi numero vitosta lennokkuudesta & kuuliaisuudesta. Kumpikin olivat omia virheitäni, mutta en voi ihmeitä kahdella ratsastuskerralla odottaakaan. Tekstinä alakerrassa luki "hevonen kulkee liian pitkänä, parempi tosin laukkaosuudella, muuten erittäin tasaista!". 

Radan aikana en tosiaan uskaltanut ratsastaa Fania kunnolla, koska tavallaan hiukan jännitin sen reaktioita. Ensi kerralla sitten vähän rohkeammin, mutta tästä on todella hyvä jatkaa treenailuja kesän läpi, syksyllä sitten seuraaviin kisoihin :) Kisoista jäi älyttömän hyvä ja positiivinen fiilis ja kisakuume nousi esiin entistäkin vahvemmin. Tästä jatketaan treenejä, palaillaan kuulumisten ja ainakin toivottavasti uusien ratsastuskuvien parissa!

#341 Järvenpään kisat 23.4

Jotenkin näytän tässä kuvassa kasvoistani todella oudolta... Suuri kiitos kuvista, Isä!

Nyt pääsenkin pitkästä aikaa julkaisemaan teille kunnon kisapostausta kunnon kisakuvien kera! 23.4 vietin aivan ihanan päivän tallilla mahtavien ihmisten seurassa samalla ratsastellen, harjoja letitellen ja kevyesti jutellen. Jo näin alkuun on hehkutettava Rusthollin yhteishenkeä ja mahtavaa porukkaa - kaikki tsemppaavat toisiaan ja nostavat fiilistä ylöspäin, vaikkei rata olisikaan mennyt ihan nappiin. Tukijoukot ja verkka-apu ovat ihan korvaamattomia kisatilanteissa, eikä hevosissakaan mitään vikaa ole. Kaikki hoitavat hommansa, valvovat vuorollaan traileria ja hevosautoa, mutta myös omalla vuorollaan katsovat kisoja. Ihan normaalissa talliympäristössäkin, siellä kotona, saa apua aina, kun sitä tarvitsee, ja sama asia juttuseuran kanssa. Kiitos! 

Koska kisat Järvenpäässä alkoivat vasta kahden aikaan, ja oma starttini oli puoli kolmen - kolmen maissa, menin tallille vasta yhdentoista aikaan. Sain nukkua puoli yhdeksään, vaikka herätyskello soi kahdeksalta. Fiilis aamulla oli kuitenkin vähän huono, koska flunssa oli iskemässä - ja vauhdilla. Kun heräsin, olo oli suoraan sanottuna kamala, eikä se ainakaan parantunut päivän aikana. Nyt sitten parantelen itseäni kotona...

Jotenkin näytän hirveän pitkältä tuolla selässä. Jalustimet olisivat muuten voineet olla reiän pidemmät, niin jalka olisi laskeutunut paremmin alas.

Heti tallille päästyäni hain Venton harjalaatikon, ison kasan kuminauhoja, sekä ponin varusteet. Aloin sitten letittelemään erittäin huonolla menestyksellä, eikä leteistä tullut mitenkään kauniita. En voi kehua. Niillä kuitenkin mentiin, ja matkan päällä olimme hyvissä ajoin, melkein jopa etuajassa. Järvenpään ratsastuskoululle ajoi sellaiset parikymmentä minuuttia, joten perillä oltiin nopeasti. Paikan päällä kävimme maksamassa tarvittavat maksut, jonka jälkeen otimme Venton ja samassa luokassa starttaavan Mikado-herran ulos autosta. 

Vento on jotenkin niin suloisen näköinen tässä kuvassa, vaikka ratsastaja säätääkin jotain omiaan <3

Siinä sorapihalla sitten harjailin vähän Ventoa ja laitoin ponille satulan sillä aikaa, kun Venton toinen ratsastaja piti papparaisesta kiinni, ettei se lähde hipsimään omille teilleen. Kun Vento oli valmis, lähdimme pienempään maneesiin, joka sekin oli oikein kivasti valaistu ja hyväpohjainen. Itse seurasin verryttelyä vieressä, koska lähdin vasta noin neljäkymmentä minuuttia Venton ensimmäisen startin jälkeen. 

Tästä muotoutuikin oma lempikuvani näistä kisoista, vaikka säädän tuolla selässä taas turhia. Venton ilme on niin tyytyväinen ja levollinen! Oma ilmeeni on luokkaa x, ja miten niin en ratsasta eleettömästi?

Kun pappaponi oli ensimmäisen ratansa mennyt, kipusin itse selkään ja aloitin verryttelyn viidentoista minuutin kävelyiden jälkeen. Ventosta huomasi, että se alkoi väsyä, joten en tehnyt sen kanssa mitenkään rankkaa verryttelyä, vaan pitäydyin enemmänkin reaktiivisuudessa ja siinä, että saan sen pidettyä tyytyväisenä. Kävelin pitkään, mutta samalla kuitenkin herkistelin sitä pohkeelle ja varmistin, että se kuuntelee minua. 

 Tapu tapu... Kyllähän vanhaa herraa täytyy kiittää, jotta se pysyy tyytyväisenä!

Istuin alas harjoitusraviin vasta radalla, koska tarkoituksena oli saada papparainen liikkumaan mahdollisimman isosti. Tästä näkee hyvin sen, että selkäni on kivan suora, mutta käsiä pitäisi saada hitusen ylemmäksi ja kyynärkulmaa isommaksi - sitten on jo aika kivan näköistä.

Verryttelyn tarkoituksena ei ollut enää verrytellä ponia, vaan pitää sen lihakset lämpöisinä ja vanha mieli virkeänä. Aina, kun sain pohkeesta oikean reaktion, taputin sitä kaulalle. Niin se alkoi kuunnella sitä, mitä sanon, koska se odotti kehuja. Sain sen yllättävän kivaksi pohkeelle, mutten kuitenkaan täydelliseksi. Oli se kuitenkin paljon parempi kuin meidän ensimmäisissä yhteisissä kisoissamme, tai useilla muilla sen jälkeisillä tunneilla. Muutenkin se tuntui mukavalta ratsastaa, eikä se kyttäillyt mitään turhia. 

Sanottakoon nyt, että kuva on tosiaan vain sekunnin murto-osa, pieni pala totuutta. Tässä olen lähdössä kevennykseen, eli en istu harjoitusravissa, jonka takia istunta on vähän huonon näköinen.

Laukkaa otin vain mielenvirkistykseksi ja jo hitaaksi taantuneen ponin herättämiseksi. Otin kahdet nostot kumpaankin suuntaan ja laukkasin vain yhden ympyrän kerrallaan. Tämä verryttely suoritettiin pienen maneesin puolella parissakymmenessä minuutissa, ja siitä kävelin viitisentoista minuuttia, eli itse "treeni" oli todella lyhyt. 

Loput verryttelystä suoritettiin ison maneesin pienemmällä verryttelyalueella, jossa sielläkin kävelin todella paljon ja herkistelin pohkeelle. Otin parit pätkät kevyessä ravissa ja yhdet laukannostot kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen olikin aikani siirtyä itse areenalle pelottavien seinällä olevien värikkäiden puomien ja jännittävän yleisön tykö. 

Todella "aktiivista" takajalkatyöskentelyä, hyvä minä!

Ennen omaa starttiani näytin Ventolle tuomaripäädyn, katsomon ja puomit, sekä pyörin melkein päättömästi ympäri maneesia. Otin pienet pätkät vähän reippaampaa ravia ja hitaampaa ravia sekä parit linjat, mutta pian pilli vihelsi ja aloitin ratsastamisen. 

Alkutervehdyksen ratsastin erittäin kehuttavasti numerolle 5.0, jonka syyksi oli sitten ilmoitettu, etten ole linjalla ja poni kävelee pysähdykseen (oikeasti se otti yhden käyntiaskeleen, mutta kai se sitten lasketaan pysähdykseen kävelemiseen?). Positiivista oli sitten suora pysähdys. Keskiympyrästä vasemmalle ratsastin mielestäni ansaitusti numeron 6.0, ja vaikka tie olisikin ollut seiskan arvoinen, tahti kiihtyi sen verran, etten sitä saanut. Uraa pitkin seuraamisesta sain kuitenkin sen seiskan, eikä syytä lue paperissa.

Taidan olla ratsastamassa alkutervehdykseen (ja nyt se jalka ALAS!).

Askeleenpidennys lävistäjällä ei mennyt ihan nappiin, sillä Vento jännittyi, eikä venyttänyt tarpeeksi. Siitä sain numeron 5.5, vaikka olisin parempaa toivonut. Ensimmäisestä laukannostosta sain numeron kuusi, ja paperissa lukee, että Vento jännittyy, vaikka nosto täsmällinen olikin. Tästä numerosta olen itse asiassa ihan ylpeä, sillä juuri laukannostoissa on ollut ongelmia ratsastustunneilla! Keskiympyrästä laukassa sain jopa 6.5, vaikka ympyrän ensimmäinen osa olikin suuri. Harjoitusraviin siirtymisestä sain kutosen. 

Keskikäyntiin siirtymisestä, kuten myös keskikäyntilävistäjästä sain 6.5. Numero tippui 5.5:teen, jonka syy oli ihan ymmärrettävä - tahdin kiihtyminen ennen laukannostoa. Vasemmasta harjoituslaukasta ja sen jälkeen laukkaympyrästä sain kuutoset ja harjoitusraviin siirtymisestä 6.5. Radan lopetin numerolla 5.5, jonka syyksi oli laitettu vino pysähdys ja se, etten edes ollut koko keskihalkaisijalla. 

Kaikista alakerran arvosteluista sain kuutoset, mutta loppukommenteista en saa hirveästi selvää. Niissä lukee jotain reaktiivisuuden lisäämisestä ja ohjan ja pohkeen väliin ratsastamisesta, sekä jotain muuta vähän tunnistamatonta. Kaikesta tästä prosentteja kertyi 60.48 ja samalla jaettu neljäs sija/12. Samalla olin myös ensimmäinen, joka ei sijoittunut. 

Kisoista jäin todella hyvä fiilis ja mieli, vaikka muuten olo olikin aika kehnonpuoleinen. Järvenpään kisoista lähdin uutta, hienoa kokemusta rikkaampana ja kivat kuvat kamerassa. 

Näitä kuvia katsoessani voin jopa sanoa yllättyneeni. Olen saanut istuntaani yllättävän hyvin korjattua, kiitos opettajien, ja se näkyy myös ratavideolla, jota en vieläkään ole oppinut julkaisemaan. Apujen käytössäni on toki vielä paljon parantamista, kuten istunnassanikin, mutta pahimmat etukenot olen saanut kitkettyä pois, ja kantapää pysyy nykyään yhä useammin alhaalla. Oma istuntani tarvitsisi kuitenkin paljon enemmän keskivartalon tukea ja vakautta, jotta pystyisin istumaan vielä ryhdikkäämmin, ja kädet pitäisi saada kylkiin. Olen myös oppinut pitämään käsien korkeuden sopivampana, vaikka ne liikkuvatkin vielä vähän turhan paljon. Hyvää on tapahtunut niin istunnassa kuin perusratsastuksessakin, mutta paljon on tehtävää, ennen kuin istuntaa voidaan kutsua edes hyväksi. Ainakin se apujen käyttö pitäisi saada vähän hiljaisemmaksi:D