101. Jos sun otteesi lipsuu, mä ohjaan

Jossain postauksessahan kerroin teille Ferrarista, tästä tulisesta risteytysponitammasta, johon minulla ei ole mitään kontrollia, ja joka vie minua 6-0 ponin hyväksi? Kerroin siinä postauksessa, että pyörin miniympyrällä koko tunnin ajan, enkä edes uskaltanut ottaa laukkaa.

Kun sitten tämä poni oli laitettu minulle tunnille, olin heti vaihtamassa sitä johonkin muuhun poniin. Pelkäsin ratsastusta Ferrarilla, vaikka se ei tee mitään muuta, kuin menee kovaa. Halusin heti vaihtaa johonkin hitaaseen, tuttuun ja turvalliseen poniin, mutta tukijoukon kannustuksen avulla sitten otin härkää sarvista ja lähdin seuraamaan estetuntia, jolla Ferrari oli.

Pelkoni lisääntyi, kun poni ei suostunut ylittämään edes pientä puomia, mutta lopputunnista kavaletteja ylitettiin tuon unelmahevosen näköisen piruponin kanssa laukassa ilman ongelmia. Ohjeeksi sain vain luottaa hevoseen ja siihen, että se osaa. 

Vähän vino ratsastaja ja hiukan lyhyt jalustin :D

Tunnin aluksi aloin säätämään jalustimia, jossa menikin sitten hyvän aikaa... En saanut sitä ' klipsiä ' sopimaan ollenkaan jalustinhihnan reikään, ja siinä sitten itsekseni opettelin säätämään jalustimia yli viisi vuotta ratsastaneena:) Välillä meinasin mennä paniikkiin, kun Ferrari lähti liikkeelle ilman lupaani, mutta opettajan ohjeilla sain jalustimet vihdoin ja viimein säädettyä ja sain lähteä liikkeelle kiertämään uraa alkukäyntien merkeissä.

Enpäs ehtinyt sitten kertaakaan kiertää kenttää, kun ohjeeksi tuli tulla C- päätyyn pääty- ympyrälle. Saimme toivoa tunnin ohjelmaa, ja minun ehdotuksestani pidimme kunnon istuntarääkin, ja aiheena oli siis yleisesti ottaen koko istunta.

 Varoituksen sana: tunnin tehtävistä ei ole mitään kerrottavaa, kun emme mitään ihmeellisempiä tehneet, mutta jos ahaa- elämykset, istunta-analyysit sun muut oudot jutut kiinnostavat, tervetuloa seuraamaan tätä postausta;)

Alkutunnista saimme tehtävän miettiä, mitä kaikkea siihen istuntaan oikeasti kuuluu, ja mitkä ovat sen tärkeimpiä ominaisuuksia.

Vastauksia saimme kolmen hengen ryhmän voimin muutaman, johon lukeutuivat ainakin jalat, selkä, keskivartalo, kädet, pää ja kaikki muu siihen kuuluva. Yleisesti ottaen siis kaikki meistä kuuluu istuntaan. 

Seuraavana meidän piti antaa hevosille ihan pitkät ohjat (kuitenkin sellaiset, että pystyi vähän ohjailemaan ympyrällä) ja katsoa opettajaan päin siinä mahdollisimman rennossa käynnissä. Meidän piti miettiä, onko painomme jakautunut tasaisesti molemmille istuinluille ja onko niillä ylipäätään ollenkaan painoa. 

Opettajankin mukaan painoni oli jakautunut kohtuullisen tasaisesti ja hyvin siihen satulaan, kunhan ensin sain korjattua istuntaani. Istuin satulan oikealla puolella. En paljoa, mutta sen verran, että jos menisimme vasemmassa kierroksessa, se häiristsisi hevosta. Itseasiassa oikeassa kierroksessa se ei haittaa, jos paino on jakautunut vähän oikealle- ja sama juttu sitten vasemmassa kierroksessa, mutta toisinpäin.

Seuraavana mietimme kantapäitämme ja reisiämme. Ovatko kantapäät ja jalat kääntyneet ulospäin? Puristavatko reidet satulaa?
Omana vahvuutenani voin ratsastajana sanoa, että jalkani pysyvät tuossa oikeassa asennossa kohtuullisen hyvin ponista riippumatta, enkä jää puristamaan reisillä. Jaloista ei siis minulle ollut paljoakaan sanottavaa, mutta sain samalla itselleni työkaluja ratsastukseen, kun kuuntelin opettajan neuvoja muille oppilaille.

Seuraavana oli muistaakseni selkä. Oliko selkä notkolla vai suorana? Miten se oma selkä vaikuttaa ratsastukseen?
Opettajan kommentti omaan selkääni oli, että se on koko ajan suorana. Olen aina luullut, että oma selkäni on notkolla ja olen etukenossa koko ajan, mutta ilmeisesti asia ei ole ihan niin :D Samaan tehtävään kuului myös tarkistaa, miten kyljet ovat. Onko toinen kylki pidempänä kuin toinen? Itse huomasin, että oikea kylkeni on paljon lyhyempänä kuin vasen, mutta sain asian kyllä korjattua.

Viimeisenä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä meidän piti miettiä päämme asentoa. Miten pää on? Jos lähdet harjoistusraviin, ' vispaako' pää liikkeen mukana ylös-alas? Onko pää pystyssä ja suorana, vaiko edessä tietokoneniskamaisesti? Katsotko hevosen niskaan?
Itselläni ei ollut myöskään pään kanssa kovinkaan suuria ongelmia, ja se pysyi hyvin paikoillaan niin käynnissä kuin ravissakin.

Huomasitte varmaan, etten vielä ole kertonut mitään tunnin tehtävistä`? Kerroinkin ensimmäisenä, mitä tunnilla käytiin läpi, enkä mennyt suoraan tehtäviin.
Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä piti kääntää hevonen pitkin ohjin pelkillä painoavuilla. Naureskelin siinä itsekseni, ettei tule Ferrarin kanssa onnistumaan ikinä, mutta sitten kääntäessäni huomasin, että poni on todella herkkä istunnalle (jos pidätteitä ei lasketa). Se kääntyi todella kivasti, eikä mennyt aikaakaan, kun ratsastin jo vasemmassa kierroksessa pitkin ohjin.

Kysymyksenä tuli, että miltä tuntuu ratsastaa vasemmassa kierroksessa, ja tuntuuko olo jotenkin erilaiselta kuin oikeassa. Oma vastaukseni tähän oli jotakuinkin tällainen : " Jotenkin olo tuntuu jäykemmältä ja kankeammalta, enkä kykene mukailemaan Ferrarin liikkeitä yhtä paljoa tässä kierroksessa."
Pian siihen vasempaan kierrokseen tottui ja sain oman istuntani korjattua kunnolla myös vasempaan  kierrokseen.

Nostimme sitten harjoitusravin, ja aloimme korjailemaan istuntaa siinä. Aluksi pelkäsin nostaa Ferrarilla ravin, sillä luulin sen lähtevän raketin lailla liikkeelle. Minua odotti kuitenkin yllätys, ja poni ravasi tasapainoista ja hyvää ravia parin kierroksen ajan, kunnes opettaja käski kaikki takaisin käyntiin, ja esitti kysymyksen siitä pään asennosta, ja se korjattiin ensin käynnissä, ja sen jälkeen ravissa.

Kun oman pääni asento oli parempi, niin yhtäkkiä ravi tuntui helpolta ja vaivattomalta istua. Ihan, kuin olisin istunut pumpulin päällä, enkä ponin, joka on aina vienyt minua 6-0. Tuli kyllä niin mahtava fiilis, ettei mitään rajaa!

Näitä harjoitteita teimme oikeastaan koko tunnin ajan, ja sain istunnasta todella monia uusia juttuja tietooni, eikä mitään jäänyt epäselväksi. Istuntatunteja pitäisi kyllä ehdottomasti olla paljon useammin, kun niistä on selvästi todella paljon hyötyä!

Älä käännä koskaan ponia näin...

Ferrarista jäi todella ihana tunne alle, kun sain sen ensimmäistä kertaa koskaan kontrolliin, ja se kuunteli minua koko ajan, kuten kuvistakin toivottavasti huomaa. Sen korvat olivat koko ajan minuun päin, ja se odotti uutta pyyntöä.
Jäin jossain vaiheissa vähän suuhun kiinni, mutta kun yhteistyömme tästä vielä parantuu, niin nämäkin ongelmat kaikkoavat.

Sain Ferrarista uuden lempparin kyllä ehdottomasti, jotenkin sen tuntui vain niin hyvältä! Suunnittelin jo kaikkia kisojakin, mutta kyllä niiden aika tulee sitten, kun yhteistyö pelittää kunnolla ;)
Toivottavasti piditte postauksesta, kysymyspostauksen vastaukset ovat tulossa piakkoin, samoin kisapostaus :D

Kerran se poni jotain säikähti :)