#402 Kehittymistä ja ukkosmyrskyä

Superiso kiitos kuvista Juulia Turkki! Kaikkein kuvien (c) siis Juulia!

 Niin hieno ja rakas Fani, yrittää ja edustaa ratsastajasta huolimatta <3 Ponilla on hassu tapa lopsuttaa alahuulta askelten tahtiin, eli se ei kuvissa auo suutaan, vaan heiluttelee alahuultaan :)

Heinäkuun aikana ratsastuspostauksia ei juurikaan tule kuulumaan, koska pääsen käymään Symphonylla vain satunnaisesti perheemme ollessa paljon muualla. Paljon muuta materiaalia on  kuitenkin tulossa, mikäli saan aikaiseksi tänne lisää kirjoitella, mutta niistä lisää sitten, kun niiden aika on. 

Nautitaan näistä ratsastuspostauksista (ja kuvista!) nyt vielä kun voidaan, sillä tällä hetkellä on niinkin hyvä tilanne, että ratsastuskuvia on melkeinpä rästissä. Näitä voi käyttää lisää sitten, kun uusia ei ole saatavilla, mutta kuvia tarvitaan :D 

Kaikista postauksen kuvista älyttömän iso kiitos Juulia Turkki! <3

15.6 ratsastin Fanilla ensimmäistä kertaa itsenäisesti. Sen kummempia suunnitelmia ratsastukselle ei ollut, vaan ratsastin aikalailla fiilispohjalta ja niin kuin parhaaksi näin.

Aloitin ratsastuksen hyvin rauhassa ja hain asiat läpi ensin käynnissä ennen raviin siirtymistä. Taivuttelin Fania pääosin ympyröillä, kokeilin muutamat väistöt sekä ratsastin muutamat pysähdykset. Fani tuntui käynnissä ihan hyvältä, mutta vasen kierros oli selkeästi hankalampi - varmaan meille kummallekin.

Kannattaa muuten tsekkailla nämä kuvatekstitkin, näissä aina vähän "aiheesta riippumatonta" pohdintaa! 

Mietin, että kuinka vinossa tuolla selässä istun, vai ovatko jalustimet oikeasti noin eripituiset...?

Ravityöskentely ei alkutunnista sujunut millään lailla. Fani kulki pää pystyssä ja alitempossa, koska en jostain syystä ratsastanut sitä aktiiviseen raviin heti alkaen. Työskentely vasemmalle oli etenkin ravissa hankalaa, enkä saanut itseäni kasattua. Oikealle Fani oli heti alkuun parempi, myötäsi helpommin ja meno oli muutenkin älyttömän paljon vaivattomampaa! Kuvistakin voi nähdä selkeän puolieron oikean ja vasemman kierroksen välillä, vaikka olenkin tähän postaukseen valinnut vain parhaat otokset. 

Fani oli koko ratsastuksen ajan kohtuullisen rento, mutta lähes aina sen myödätessä niskastaan oma istuntani levähti ihan järkyttävän rumaksi.

Pääosin työskentelin koko tunnin ravissa ja hiljalleen meininki alkoi - erityisesti oikeaan kierrokseen - tuntua jopa hyvältä ja mukavalta. Fani pehmeni ohjalle mukavasti siirtymisten myötä ja alkoi käyttää itseään aktiivisemmin. Ohjalle se myötäsi heti, kun uskalsin oikeasti ratsastaa ulkoavuilla ja vaatia siltä asioita. 

Tässä Fani on jo hiukan paremmalla kaulalla kuin edellisessä kuvassa, mutta silti saisin pyytää sitä enemmän eteen sekä pyrkiä kantamaan omat käteni ylhäällä ja kylkien lähellä.

Laukka oli taas kerran tunnin paras osa-alue: Laukassa saan Fanin kuuntelemaan rutkasti paremmin, istun itse syvemmällä satulassa ja sitä kautta pystyn vaikuttamaan hevoseen tarkemmin. Laukkatyöskentelystä onkin siis tullut ehdoton lempparini Fanin kanssa! Laukat lopetin jo muutamaan hyvään pätkään, enkä lähtenyt sitä sen enempää työstämäänkään. Hyvään pätkään on mukava lopettaa, eikös se niin mene.

Fanilla on älyttömän kiva liike, erityisesti ravissa <3

Lopputunnin keskityin ihan yksinkertaisiin käynti-ravi-käynti-siirtymisiin milloin milläkin aikaväleillä. Näillä sain Fanin taas mukavasti kuulolle ja pehmenemään. Lopputunnista poika oli oikein mukava ratsastaa ja ratsastuksesta jäi hyvä ja onnistunut fiilis: Ehkä osaan sittenkin?

En tiedä, huomaatteko te kuvista kehitystä esimerkiksi kisoissa otettuihin kuviin, mutta omaan silmääni meno on Fanin kanssa jo huomattavasti paremman näköistä. Uskallan vaatia ponilta asioita läpi, istun itse selässä paremmin sekä vaikutan tasapainoisemmin, ja sen huomaa koko ratsukossa. Paljon on meillä kahdella vielä korjattavaa, kuten on aina, mutta olen tyytyväinen suuntaan, johon olemme menossa!

 Vitsit poni on hieno ratsastaa, kun sen saa läpi! Pyöristyy niin nättiin muotoon, ja vaikka se onkin vähän pitkänä näissä kahdessa kuvassa, löytyy niistä tärkein (ja ensimmäiseksi etsittävä) elementti: rentous.

Seuraavalla ratsastuskerralla minulla oli "taas" Fani, ja onnekseni minulla oli yksityistunti. Teimme aika perusjuttuja: väistöjä, askeleenpidennyksiä-ja lyhennyksiä, laukka-käynti-siirtymisiä kolmikaarisella sekä normaalia ympyrätyöskentelyä. Tunti meni oikein kivasti ja olin kohtuullisen tyytyväinen sekä Faniin, että itseeni. Fani tuntui miellyttämisenhaluiselta ja pehmeältä, eikä puoliero ollut niin huomattava kuin edellisillä kerroilla.

Jytky <3

Kesken tunnin rankkasade kuitenkin alkoi ja yltyi siihen pisteeseen asti, etten kuullut sanaakaan siitä, mitä valmentajani minulle sanoi. Samaan aikaan päälle tuli järkyttäviä tuulenpuuskia sekä ukkosmyrsky. Hetken aikaa mietin, miten Fani mahtaa tähän reagoida, mutta se onneksi pysyi normaalin tuntuisena muutamaa säpsähdystä lukuun ottamatta. Siitäkin siis selvittiin ja luottamus Faniin kasvoi taas asteen verran :)

 ↑Rakas muhku <3

Tässä Fanin kaula on jo hiukan parempi ja pyöreämpi. Omat kädet ovat mielestäni tässä kuvassa paljon paremmin, vaikka saisivatkin olla vielä kannetummat.

Mitä luultavimmin nyt siis alkaa blogissa lähes hevoseton kuukausi, mutta eiköhän se ole ihan hyvää vastapainoa näille lukuisille hevospostauksille? Luvassa olisi vihdoin kuvia Virosta, Suomenlinnasta ja mahdollisesti myös metsäretkiltä. Heinäkuun aikana lähdemme viikoksi ulkomaille, josta on myös tulossa kuvia. Aika kuvapainotteista menoa siis luvassa, mutta toivottavasti kuitenkin jatkatte seurailua!

 ↑↓Laukassa Fani on selkeästi paras ratsastaa, se kuuntelee, kokoaa ja on älyttömän kivasti avuilla lähes koko ajan! Lisäksi pääsen itse vaikuttamaan "poniin" paljon tehokkaammin ja enemmän, kuin esimerkiksi ravissa.

Oletko tuntenut lähaikoina kehittyväsi jossain hevosurheilun lajissa, kenties erityisesti jonkun hevosystävän kanssa?

Oletteko kiinnostuneita myös muusta kuin hevos-tai koira-aiheisesta sisällöstä?

Mitä suunnitelmia juuri sinulla on heinäkuulle?

#395 Uudet tuulet puhaltavat

Lempikuva heti tänne alkuun <3 Tango on niin hieno ja itse istun edes jotenkuten siedettävästi!

Mistähän sitä nyt oikein aloittaisi? Viimeisimmästä postauksesta on reilusti yli puoli kuukautta aikaa, ja ette uskokaan, miten älyttömän paljon siinä ajassa on tapahtunut! Paljon mahtavia asioita, ja vähintään yhtä mahtavia on tulossa jatkossakin. 

Viimeisimmät postaukset ovat pääosin olleet koira-tai luontopostauksia, joille jatkoa kyllä seuraa ihan tässä piakkoin. Tällä hetkellä haluan kuitenkin päästä purkamaan uusimmat ratsastuskuulumiset - uskon niiden kiinnostavan teitäkin. 

Ratsastukseni Rusthollissa loppuivat muutama viikko sitten, mutta tuntuu, kuin siitä olisi hurjan pitkä aika. Hurjan pitkän tallietsinnän jälkeen itseäni miellyttävä talli löytyi ja kotiuduin nopeasti Symphony Stablelle Kellokoskelle. Symphony on meiltä kauempana kuin Rustholli, mutta kuitenkin siedettävän ajomatkan päässä. 

Symphonylla on aivan mahtava talli-ilmapiiri, ihanat hevoset ja aivan erityisen ihana ja kannustava tallinomistaja/opettaja! Tällä hetkellä en millään keksisi itselleni parempaa paikkaa harrastaa ja kehittyä laadukkaasti tässä harrastuksessa. 

Symphony on ihanan kodikas talli keskellä maaseutua, joka samalla tarkoittaa myös mahdollisuutta maastoiluun ainakin satunnaisesti. Lisäksi siellä pääsee halutessaan tutustumaan Working Equitationiin ja mahdollisesti ainakin tallikisoissa kisaamaan siinä sekä luultavasti hyppimään satunnaisesti tikkujen ylikin. 

Ehkä toistan itseäni, mutta ilmapiiri on mahtava ja kodikas! Kun ensimmäistä kertaa saavuin Symphonylle, kuului monta tervehdystä, minulle näytettiin paikat ja hevoset. Koin, että minut otettiin älyttömän hyvin vastaan. 

Ensimmäisen tunnin menin pienellä mustalla Viivi-tammalla, joka oli oikein mukava ja vauhdikas kaveri ratsastaa! Tallin esittelykierroksella kuitenkin iskin silmäni tallilla asustavaan Tango-oriin, mutta ajattelin, etten saisi nousta sen selkään vielä todella pitkään aikaan. 

Niin siinä kuitenkin kävi, että jo toisella tunnillani Symphonylla istuin Tangon selässä. Heti tuntui, että tässä se nyt on. Uusi ystävä, treenikaveri, opettaja. Jotenkin asiat vain rullasivat eteenpäin ja hujauksessa olikin sovittu, että alan Tangolla vakituisesti treenaamaan ja kisaamaan. Näin alkuun käymme vain ohjatuilla tunneilla, mutta viimeistään syksyllä olisi tarkoitus ottaa mukaan jo itsenäistäkin menoa. 

Kuka tämä Tango sitten oikein on? Herra on parikymppinen pv-ori, joka on koulutettu VaB-tasolle asti. Kilpailuissa se on tietääkseni kisannut ainakin A-tasolla. Tango on ehkä maailman herttaisin herrasmies, mutta silmäkulmasta löytyy kuitenkin pilkettä kotitarpeiksi. Tuhma se ei missään nimessä ole, mutta huumorintajua löytyy. 

Ratsastaessa Tango tarjoaa luonnostaan hyvin kevyen tuntuman ja kokoaa itsensä helposti lyhyeksi. Tarkoitus on ollut saada se tunneilla mahdollisimman rennoksi ja hiukan alemmas, jottei se jää "virkkuukoukkumuotoon" liian ylös. Tango vaatii vakaan käden ja hurjan paljon jalkaa. Alkutunnista se saattaa olla hidas jalalle, mutta kun sen takajalat saa alle, niin herra on niin hieno, ettei sitä voi sanoin kuvailla!

Tango on paras ratsastaa, kun sen saa hyvin reaktiiviseksi ja virittyneeksi, jolloin takajalat tulevat alle ja muoto paranee. Meidän kahden meno on pätkittäin ainakin kaksijalkaisen osalta epävakaata, mutta käynnissä muoto alkaa olla oikein mukava, samoin pätkissä ravissa ja osittain myös vasemmassa laukassa.

Hienointa tässä on, että Tango ja Symphony yleensäkin tarjoavat minulle tällä hetkellä enemmän kuin koskaan olisin uskonut löytäväni - kaikki on laadukasta, rentoa ja kaikkea muuta mitä tällä hetkellä tunnen tarvitsevani. Tangonkaan kanssa kaikki tunnit eivät ole menneet ihan nappiin, mutta joka kerta herrasta paljastuu jotain uutta.

Tällä hetkellä en edes odota mitään täydellistä liitelyä, tutustumme toisiimme rauhassa ja yhteistyö paranee sitten pikkuhiljaa. 

Kisakaudenkin pääsen starttaamaan heti parin viikon päästä, sunnuntaina 3.6 heti koulun päättäjäispäivän jälkeen. Suunnitelmissa olisi startata Tangolla kaksi luokkaa - alle HeC E.B Special "verkkaluokaksi" ja varsinaiseksi radaksi sitten elämäni ensimmäinen HeB. Ratana B:ssä toimii HeB:0, joka on teknisesti haastava rata ja varsinkin laukkalävistäjät saattavat osoittautua ikäviksi kulmakiviksi. On tässä kuitenkin pari viikkoa aikaa treenata, eli ei hätää!

Varsinkaan B:hen itselläni ei ole mitään odotuksia, kunhan päästään läpi! Samalla näen, millainen Tango on kisoissa ja saan itse arvokasta kokemusta. En tiedä, olemmeko täysin valmiita (=olenko minä itse valmis) B-tason rataan, koska peräänanto ja muoto ei ole vielä vakiintunut, mutta en minä mitään häviäkään. Kokeillaan!

Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta uskon, että päätän tämän postauksen tähän ja odottelen uusia ratsastuskuvia, joita toivottavasti saan pian. Maneesilaatu on tietenkin vähän heikohkoa, mutta onpahan nyt jotain todistusaineistoa siitä, että osataan me ainakin jotenkin päin kulkea. 

Mukavaa toukokuun jatkoa kaikille, toivottavasti tapaamme kirjoitusten osalta taas pian!