Vuoden alusta lähtien olen ratsastanut paljon Oskari-orilla, kuten olen jo aikaisemmin kertonutkin. Oskari on parhaassa iässä oleva touhukas poika, jonka kanssa on aina yhtä mukava työskennellä. Se ei ehkä ole se helpoin hevonen ratsastaa, mutta Oskari antaa selkään niin hyvän fiiliksen, ettei sen selästä voi poistua huonolla tuulella. Se ei säiky, vaan kuuntelee ratsastajaansa koko ajan korvat rennosti taaksepäin. Oskun kanssa tosin tulee helposti vetokilpailu, jos ei ole kädestään tarpeeksi rento ja letkeä, vaan jää kiskomaan suusta. Lisäksi se tarvitsee ympärilleen vakaan istunnan ja rauhan työskennellä, kuten varmasti jokainen hevonen.
In this year I've riden Oskari a lot. He is very friendly and energetic boy and it's always nice to work with him. Maybe he isn't the easiest horse to ride, but it gives very nice vibes to the back, so I can't be in a bad mood, when I ride him. Osku doesn't spook anything and it listens his rider all the time.
He needs a soft, elastic and relaxed hand, steady seat and certain kind of tranquility to work. 
Hevosena Oskari on hyvin erilainen kuin mihin olen tottunut. Tai sanotaan mieluummin niin, että se oli hyvin erilainen hevonen, johon olin vielä vuosi sitten tottunut. Nykyään nämä reippaammat hevoset tuntuvat selkään paljon tutummilta kuin ne hitaamman sortin ponit. Jokin kuitenkin tuntuu klikkaavan Oskun kanssa, ja olemmekin saaneet paljon positiivista palautetta yhteistyöstämme monelta taholta. On pakko sanoa, että sen kanssa on äärettömän mukava työskennellä ihan tilanteesta riippumatta - se haluaa miellyttää.
As a horse Oskari is a little bit different than what I'm accustomed to. Or maybe I should say that he is a different horse than what I was accustomed to one year ago. Nowadays energetic horses are more familiar than slower horses.
I think me and Oskari's cooperation works pretty well. We've got a lot of positive feedback from many people - it's always nice to hear positive feedback from the work I've done :) I have to say that it's always nice to work with Oskari - he wants to please his rider.
Vielä vuosi sitten en missään tapauksessa olisi uskonut, että Oskarin ja minun yhteistyö olisi näinkin mukavaa! Silloin Oskun selkään noustessani Osku petkutti minua tyylillä 6-0 ja itse roikuin selässä pelkkänä perunasäkkinä. Ehkä tässä vuoden aikana onkin tapahtunut jonkinlaista muutosta ihan omassa ratsastuksessanikin.
One year ago I wouldn't have thought that our cooperation would be that nice! When I rode Oskari one year ago, he just did what he wanted to do and I was like a potato sack on the back :D Maybe I've done a little bit progress as a rider during a year...?
Oskarin kanssa olemme tehneet todella paljon ihan vain perustyöskentelyä rauhallisuuden kanssa. Kaikki työskentely onkin perustunut rauhallisuuden ja pitkien askelien hakemiseen, sekä rehelliseen asettumiseen ja taipumiseen. Se jää helposti hiukan kovaksi niskastaan, ja vaatiikin pitkäjänteistä työskentelyä, jotta sen saa rehellisesti rentoutumaan ja taipumaan. Kovaksi jäädessään se lähtee helposti kipittämään eteenpäin lyhyillä askelilla, ja siinä tilanteessa onkin parasta nollata tilanne ja aloittaa ns. alusta.
In the classes we've done a lot of normal work, especially with peacefullness. We've wanted peaceful and long, relaxed steps and honest flexion and bending. Oskari quite often has a bit stiff neck and it's stretching needs a lot of time.
Hiljalleen tuntien kuluessa olenkin löytänyt tietynlaisen rauhan omaan tekemiseeni Oskarin kanssa, ja samoin nappulatkin alkavat hiljalleen löytyä yhä nopeammin ja nopeammin. Onhan meillä kahdella jo lyhyen ajan sisällä ollut tunteja, jolloin löytyy täydellinen rauha tekemiseen, mutta myös niitä vähän huonompia tunteja.
Slowly I've found a peace to my riding with Oskari and I learn to ride it better and better, hour by hour. We have got a good riding classes, but we've also had a little bit worse classes, when everything feels a little bit hard. In every class we've got good moments and I've learned new things, so we're on the right road.
Päällimmäisenä mielessä on ehkä parin viikon takainen kaksoistunti (eli siis tässä tapauksessa menin Oskarilla 2h putkeen). Ensimmäisellä tunnilla Oskari rauhoittui hiljalleen ja muuttui pehmeämmäksi, muttei kuitenkaan tuntunut "vapaasti taivuteltavalta kuminauhalta". Toisella tunnilla löysin täydellisen fiiliksen ihan yksinkertaisten tehtävien kautta, ja poni tuntui ihan älyttömän hyvältä, enkä voinut olla hymyilemättä selässä! Postauksen ratsastuskuvat ovatkin tältä ensimmäiseltä tunnilta, kiitos äidille niistä!
Our best class was about two weeks ago, when I rode Oskari two hours in a row. In the first class Oskari was a bit bustling and wanted to run fast ahead. It went better and better all the time and in the end he was relaxed and more stretchy.
In the second class Oskari felt simply amazing! We found good balance and peace to work together. Oskari was stretchy, relaxed and flexible and felt so good!
Oskari on älyttömän mukava nuori ori, ja on ollut ilo ratsastaa sillä muutama tunti! Toivottavasti pääsen taas pian tämänkin hurmaavan herrasmiehen kyytiin <3
Oskari is amazingly nice young gentleman and it has been very nice to ride him! I hope that I can ride Oskari again soon <3
Mitä mieltä olitte postauksesta? Millaisia postauksia haluaisitte jatkossa? Miten teidän alkuvuoden ratsastuksenne ovat sujuneet?
What did you think about this post? What kind of posts do you want to see in the future? How your riding lessons have gone?