27. Mietiskelyä eri asioista

POSTAUS KIRJOITETTU SILLOIN, KUN PAKKASET PAUKKUIVAT!!

Vaikka tämäkin postaus menee hiukan erikoispostauksen puolelle, en laskisi sitä erikoispostaukseksi. Saatte tässä postauksessa kuitenkin kuulla Pörrin kuulumisia, ja uusia kuviakin on luvassa ihan reippaasti! Ajattelin kuitenkin tehdä hiukan mietiskelevämmän postauksen, koska on niin paljon asioita, jotka täytyisi saada kirjoitetuksi. Varsinaisesti omiin asioihini en kuitenkaan mene, kirjoittelen vain hiukan pintapuolisesti.
Postauksesta tulee todellakin sekavan puoleinen, koska Pörrin kuulumisia minulla ei ole postaukseen asti. Muitakaan juttuja ei ole liiaksi, joten... Mennään kuitenkin postaukseen, ja aloitetaan  lyhyesti (?) kerrottuna Pörrin kuulumisilla:)

Tosiaan, pakkasta on tässä kaksi viikkoa takaperin  lähiaikoina ollut aikas kirpakasti. Kun kouluun on pitänyt mennä, on päässä ollut kaksi hattua, päällä kolmet housut, paita, villatakki ja paksu toppatakki. Pörrin koppiin on asennettu lämmitin, ja kopissaan se oleilee päivät. Viikonloppuisin se on lähes koko päivän sisällä, haluaisitteko muka itse palella 24/7 vuorokaudesta yli -28 asteen pakkasessa? Vaikka koppiin on asennettu lämmitin, Pörri on yöt sisällä. Ulkona palellessaan se voi saada ties minkä flunssan, ja sitähän me emme halua.
Sisällä ollessaan sen karvanlaatu on saattanut heiketä hiukan, mutta ei mitenkään pahasti. Käsittelyä (hampaiden katsominen yms.) olen treenannut aika paljonkin aina koulusta tulon jälkeen ja muutenkin. Hampaiden katsomisessa on päästykin todella paljon eteenpäin, enkä voi valittaa tuloksista. Aluksi Pörri ei nimittäin kovinkaan paljoa tietynlaisesta käsittelystä välittänyt, mutta nykyään hampaat saa katsoa lähes aina ongelmitta. Olen yrittänyt opettaa Pörrille myös "kieri- käskyä, mutta se ei ota oppiakseen. No, ajan myötä sekin asia kai paranee. Myös muiden temppujen opettamista olisi luvassa, katsotaan nyt, miten meidän käy.

Pörrille on tehty jonkin verran suunnitelmia tämän vuoden puolelle. Pörrin omalla sivullahan jo lukeekin käyttötarkoituksen kohdalla myös näyttelykoira, ja kyllä, näyttelyitä onkin tämän vuoden aikana luvassa. Viimeistään maaliskuussa olisi ensimmäisen näyttelyn vuoro, ja sieltä tuleekin ihan kunnon postausta! Emme vie Pörriä aluksi mihinkään minimininäyttelyyn, vaan ihan perusnäyttelyyn (jos niitä sellaisiksi voi sanoa). Näyttelyihin kuuluvia asioita (nostaminen, käsittely, hampaiden katsominen...) alamme siis treenata vauvan kanssa pikkuhiljaa, ja aivan rauhallisesti.

valokuvaaminen ei kuulu Pörrin lempipuuhiin, mutta sain muutaman ihan hyvän kuvan:)

Pörrin lenkit ovat näillä pakkasilla enintään 15minuutin pituisia, koska ulkona on vaara palelluttaa tassut. Suurin osa tarpeista tehdäänkin tällä erää aidatulle pihalle, mutta ei tämä sisälläolo näytä sitä haittaavankaan. Välillä se näyttää tosin hiukan surulliselta, kun kunnollista iltalenkkiä ei tulekaan, mutta toivottavasti nämä pakkaset laskisivat ainakin joksikin aikaa. Onneksi tässä lähiaikoina pitäisi pakkasten laskea siihen nollan lähelle.
Ollessaan minun kanssa kahdestaan Pörri saattaa alkaa vahtia taloa. Silloin multa meinaa kyllä lähteä kuulo kertakaikkiaan, mutta eihän se pahaa tarkoita, ei sitten ollenkaan. Jos sille antaa jotakin pureskeltavaa, kyllä se siitä sitten (ehkä) rauhoittuu. Ensimmäisten juoksujen jälkeen Pörrille on kuitenkin ilmestynyt tietynlainen "hoivavietti", eli se haluaa hoivata kaikkea karvaista ja pehmeää. Se on myös yrittänyt rakentaa tietynlaista "pesää" erilaisista aineksista... Se on vaan rikkonut kaikki lelunsa niin, ettei sillä ole mitään hoivattavaa. Seuraavaksi hankintalistalla onkin uusi lelu. Hankittiin uusi lelu, ja se hajotettiin alle 10 minuutissa...

Näköjään Pörrin kuulumisia olikin ihan kiitettävästi, ja saisin kirjoitettua pienellä työllä paljon lisääkin. Tällä haavaa en sitä kuitenkaan tee, sillä muuten postaus venähtäisi aivan liian pitkäksi ja tekstipainotteiseksi. Pörristä voisin kyllä kertoilla vaikka kilometrin verran, mutta en tosiaankaan viitsi tällä hetkellä sitä tehdä. Katsotaan sitten joku toinen kerta!

Tällä hetkellä minulla on suoraan sanottuna ihan kammottava ratsastuinspiraatio! Haluan panostaa harrastukseen kaikin mahdollisin tavoin, ja ennen tunnin alkua ajattelen kaikenlaista. Ajattelen, että tällä tunnilla en pompi ponien harjoitusravissa, että istuisin suorassa, etten nojautuisi eteenpäin, että jalkani pysyisivät paikallaan, että käteni eivät hölskyisi kevennyksen tahdissa, että apuni olisivat täsmällisiä, että.... Noita on vaikka kuinka paljon! Ja mitäs tunnilla sitten tapahtuu? Pompin harjoitusravissa jonkin verran, nojaudun laukannostoissa hiukan liian eteenpäin, jalkani heiluvat varsinkin kevennetyssä ravissa, ja käteni nousevat kevennyksen myötä. En saa poneja myötäämään  niskastaan kertakaikkiaan ollenkaan, ja pahimmassa tapauksessa ne kulkevat jännittyneinä ja pää ylhäällä. Olen kärsimätön, ja haluan onnistua. Vaikka haluankin onnistua ratsastustunneilla, en koe, että se toteutuisi jokaisella tunnilla.
Ennen jalkani pysyivät jotakuinkin paikallaan harjoitusravissa, eivätkä käteni heiluneet kevennyksen tahdissa. Tähän asiaan vaikutti suoraan sanottuna ryhmän vaihto. Ja ei, opetuksessa ei ole MITÄÄN vikaa, ei todellakaan. Uudessa ryhmässä minua ehkä jännittää enemmän, entä jos en osaakaan, entä jos... Tiedän tämän olevan aivan turhaa, tunneillehan mennään oppimaan, ei aina tarvitse osata kaikkea. Niin, miksi siis jännitän? Menin viime tuntini Stellalla, ja meni kyllä paremmin kuin pitkään aikaan, mutta tosiaan, aina mulla ei mee silleen, kun meni Stellalla...

Vaikka minulle tulee aika-ajoin niitä epäonnistumisia, ja huonompiakin tunteja, ei tämä inspiraatio ratsastuksesta ota lähteäkseen. Koen sen erittäin hyväksi asiaksi, ja juuri tämä into harrastukseen saa minut jatkamaan. Inspiraationi ja intoni eivät ole lähdössä minnekään, tiedän sen. Tiedän kuitenkin, että ajan myötä istuntani paranee, käteni ja jalkani eivät enää heilu, ja osaan olla kärsivällisempi, sekä lukea eri hevosia ja tilanteita paremmin. Ratsastan tällä hetkellä kerran viikossa, ja useilla eri hevosilla. Juuri tämä eri hevosilla ratsastaminen kehittää minua eteenpäin, ja ehkäpä sitten jonakin päivänä ostan sen oman hevosen. Ehkä vielä joskus...

Ja ainiin, unohdinkin kertoa, että olemme hankkineet uuden maton, joka näyttää aivan koiranpennultamme... No ei vais, ihan pelkkä Pörri, joka näyttää lattiarätiltä maatessaan noin;P

Kun tänne Etelä- Suomeen on vihdoinkin satanut lunta edes jonkin verran, saatte varmaan jatkossa nähdä joitakin talvisia kuvia. Kamerani vain jäätyy ja menee pilalle pakkasessa, että ehkäpä sitten pakkasten lauhduttua. Vaikka lunta ei vielä ihan kehuttavaa määrää ole, pystyn lähes jokainen päivä sanomaan:
>> Jo tämä määrä lunta tekee maisemasta kauniin>>! Kotitalomme takana oleva pelto, ja vielä sen takana oleva metsä ovat ihan järkyttävän kauniita, kun kuusenoksia peittää pieni lumikerros. Ulkona tuntuu, kuin olisi jossain satumaassa (lukuun ottamatta järkyttäviä pakkasia). Toivotaan, että tarkenen mennä joku päivä kuvailemaan Pörriä sinne hyiseen erämaahan;)

Muuta kerrottavaa minulla ei tähän hätään olekaan, mutta saatte siltikin katsella kuvia, jotka otin Pörristä. Olkoon se vielä postauksen loppukevennys;)

Miten Pörri ei tässä kuvassa näytä ollenkaan itseltään?!

Ja tosiaan, en saanut tätä julkaistuksi aiemmin, joten osa asioista ( pakkaset, nyt on jo lauhtunut, Pörri ei nuku tällä hetkellä kaikkia öitä kokonaan sisällä...) ei ihan pidä paikkaansa. Halusin tämän kuitenkin julkaista, sillä tässä postauksessa on myös teille uusia kuvia;) Toivottavasti kuitenkin piditte postauksesta, vaikka tuleekin ihan liian myöhään!