31.3.2016

72. Minä olin lentäjän poika

Mietin itseasiassa todella pitkään, kirjoitanko tätä postausta ollenkaan, vai jätänkö välistä. Päätin kuitenkin kirjoittaa 20.3.2016 ratsastustunnista, sillä tuntipostauksia en ole saanut toteutettua yli kahteen viikkoon. Olin nimittäin mökillä ja sitten en vain saanut yksinkertaisesti aikaiseksi kirjoittaa tänne, joten katsotaan, jos nyt saan jotain aikaiseksi...

En kehtaa suurentaa kuvaa, laatu on nyt niin karmea... Mutta kiva karvanlähtö! Ja tässä ei ollut edes kaikki, vaan alle 10min harjauksen tulos!

Menin sitten pitkästä aikaa Stellalla, ja ainakaan kuuleman mukaan se ei ollut liikkunut vähään aikaan sopivan ratsastajan puuttuessa. Odotin sitten pienoisella jännityksellä, miten tunti tulee sujumaan, sillä ponilla näytti olevan energiaa enemmän kuin tarpeeksi. Siinä harjaillessa yritin rauhoitella itseäni ja psyykata itseni mahdollisimman itsevarmaan tilaan tuntia varten, sillä en en halunnut hermostuttaa Stellaa omalla hermostumisellani.
Kun tuli aika lähteä maneesille, olin hiukan jännittynyt, mutta suurimman jännityksen olin saanut kitkettyä pois. Viimeistään maneesissa viimeisimmätkin jännityksen rippeet katosivat huomatessani ponin olevan aivan rauhallinen. Säädin sitten nopeasti jalustimet ja kiristin satulavyön ja hyppäsin selkään ja lähdin kävelemään mahtava info sitten tämäkin.... Stella käveli kivan rentona ja rauhallisena, mutta varmuuden vuoksi otin sitten todella paljon pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä, voltit jäivät tällä kerralla vähemmälle. 

Jo alkukäynneissä tuli sitten ongelmia, kun Stella suuttui minulle pysähdyksistä ja peruutuksista, ja lähti peruuttelemaan ympäri maneesia. Opettajan ohjeilla pääsin sitten maneesin ovipäätyyn, ja sieltä nappasin hetkeksi raipan mukaan, jotta saisin ponin tajuamaan jutun jujun. 
Jos poni oli ollut ennen raippaa rentona, niin nyt asia muuttui. Teimme paljon käynti- ravi- siirtymisiä, ja niissä sitten poni alkoi viipottaa pää taivaissa. Yritin vain pitää niissä tilanteissa itseni kunnolla rentona, kantapäät alhaalla, nyrkit pystyssä ja kädet alhaalla.

Kun aloimme tehdä ravista pysähdyksiä, jätin raipan pois, sillä jotenkin minusta tuntui, että Stella jännittyi raipasta turhan paljon. Raipan lähdettyä karvakasa yritti muutamaan otteeseen jotain tuhmuuksia, mutta sain sen kuitenkin liikkumaan kunnolla eteenpäin, ravin ollessa kuitenkin jännittynyttä. 
Tehtävänä oli tässä vaiheessa tehdä pysähdys ravista jokaisen kirjaimen kohdalle, ja pysähdyksestä lähteä suoraan takaisin raviin. Sain muutaman ihan hyvän pysähdyksen, mutta ravi ei vieläkään ollut tarpeaksi rentoa. 


Välikäynneissä en antanut ponille täysin pitkää ohjaa, mutta annoin sen kuitenkin levätä, olihan se yrittänyt parhaansa siinä määrin, missä pystyi. Stellan kunto ei varmaankaan ollut ihan paras liikutuksen vähäisyyden takia, mikä saattoikin sitten olla osasyynä ponin temppuiluun. Jännittyneisyyttä se ei kuitenkaan selittänyt, saattoi johtua osin itsestänikin. Ratsastajana haluaisin juurikin tuon jännittyneisyyden pois, niin uskoisin tuntien menevän paljon paremmin, ehkäpä hepatkin sitten rentoutuisivat paremmin?

Vaihdoimme välikäynneissä suunnan oikeaan kierrokseen, ja otimme ohjat käteen melko nopeasti. Jatkoimme sitten pysähdyksillä, mutta vaihdoimme tehtävää niin, että pitkien sivujen viimeisimmän pysähdyksen jälkeen nostettaisiin laukka, laukattaisiin hyvät kulmat mahdollisimman lyhyessä laukassa, laukattaisiin toisen kulman läpi, ja hidastettaisiin pitkän sivun ensimmäisen pysähdyksen kohdalla raviin. Muutama pysähdys siis jäisi pois, mutta muuten tehtävä jatkuisi samana. 
Koska Stella on vielä kohtuullisen nuori, laukannostot pysähdyksistä eivät olleet sille kovinkaan helppoja, mikä saattaa selittää osittain sen temppuilua. 

Temppuilu alkoi oikeastaan heti laukkojen alettua, sillä panin sen nostamaan laukan pysähdyksestä, ja laukkaamaan hiukan kootumpaa ja lyhyempää, mutta silti energistä laukkaa kulmien läpi. Kulmissa oli vieläpä oranssit kartiot, jotka antoivat suuntaa sille, kuinka syvä kulman pitäisi olla. Ensimmäisen laukan otin A- päädyssä, ja jo ensimmäisessä laukannostossa sain osakseni muutaman pukin. Niistä välittämättä sitten ratsastin laukkaa eteen, mutta kulmien avulla myös lyhensin sitä. Tämä ensimmäinen pätkä oli yksi tunnin parhaista, sillä poni laukkasi hyvää, mutta energistä laukkaa. 

C- päädyssä pukkisarjat sitten jatkuivat hiukan isompina, mutta edelleenkin vain ratsastin eteenpäin pukeista välittämättä. Jos olisin jäänyt pelkäämään niitä, ei tunnista olisi tullut kerrassaan yhtään mitään! En muutenkaan ole luovuttajatyyppiä varsinkaan shetlanninponien seurassa, joten jatkoin normaalisti. 
Laukkojen avulla sain kuitenkin Stellaan jonkinasteista, parempaa kontrollia, ja niiden ansiosta poni alkoi kuunnella ja rentoutua enemmän pysähdyksissä ja tehtävän raviosuuksissa. 
Suunta vaihdettiin, kun oikean kierroksen laukat sujuivat jokaiselta edes hiukan paremmin, kuin alussa, ja teimme saman jutun toiseen suuntaan. 

Vasemmasta kierroksesta onkin sitten enemmän kerrottavaa, kuin oikeasta kierroksesta! Vasemmassa kierroksessa teimme aluksi samoja ravipysähdyksiä, jotka sujuivat yllättävän hyvin, ja olin tyytyväinen näihin. Vasemmassa kierroksessa myös ravi alkoi rentoutua todella hyvin, sen tahdista tuli tasaisempaa ja rauhallisempaa, sekä pää en enää ollut ihan taivaissa, vaan hiukkasen alempana. Tässä vaiheessa päättelin tehneeni jotain oikein, luultavasti rentouduin.

Ja tähän väliin mun on ihan pakko mainita, että laukkojen jälkeen Stella rauhoittui todella ihanasti, ja juuri, pari sekuntia ravisiirtymisen jälkeen ravi oli kaikkein parhainta ja rauhallisinta. Tästä olen vieläkin todella onnellinen, sillä kun Stella menee kunnollista ravia, se on kaikkein pehmeintä. Ja sama juttu sitten laukassa, kun laukka on kontrollissa ja rauhallista, siinä on todella ihana istua ja olla, melkein tekisi mieli jäädä matkustelemaan, mutta ei se taida olla ihan suotavaa, tarkoitushan on ratsastaa hevosta yhä parempaan suuntaan!

Ongelmat alkoivat, kun piti alkaa nostaa laukkoja. Jo ensimmäisistä nostoista lähtien pukit olivat todella mojovia, ja monta kertaa siellä kaulalla kävinkin. Sisuunnuin entisestään näistä kaikista temppuiluista, ja ratsastin entistäkin päättäväisemmin, mikä varmastikin ärsytti Stellaa; en antanut sen lusmuilla sekuntiakaan. Sain sen sitten laukkaamaan muutaman kerran hyvää laukkaa, mutta pääasiassa kaikki laukat menivät niihin järjettömän kokoisiin pukkeihin, jonka takia sitten myös oma istunta heikkeni, kun "poni ei antanut minun istua rauhassa selässä ja vaikuttaa sen toimintaan".

Ja sitten tulivatkin ne järjettömääkin järjettömämmät pukit, kun olin nostamassa laukkaa C- päädyssä. Se vetäisi pään kunnolla alas, ja veti sarjapukkeja laukassa niin, että sen takajalat olivat lähes samalla viivalla, kuin maata laahaava pääkin. Ja kun tällaisia tuli sitten kuusi peräkkäin, ei mulla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pysyä kyydissä, ratsastuksenopettajani sanoin se olisi ollut miltei mahdotonta kenelle tahansa.
Tulin sitten maahan kylki edellä niin, että Stellan kavio oli alle viiden sentin päässä kasvoistani. Sain kuitenkin pidettyä ohjat kädessäni, ja ei siinä sitten muuta, kuin takaisin selkään vain! Tässä putoamisessa oli se hassu juttu, että kun olin tippunut, Stella tuijotti minua sieltä "korkeuksista", ikään kuin kysyen: " Miksi sinä siellä maassa makaat, juurihan meillä oli hurjanhauskaa!"Hiukan minua kyllä jännitti, mutta työnsin pelon mieleni sopukoihin, ja jo pitkällä sivulla otin laukkaa, vaikka se ei tehtävään kuulunutkaan. Onneksi tähän oli minulla erityislupa! Pysähdykset ja varsinainen tehtävä jäivät siis minun osaltani lopputunniksi unholaan, keskityin ottamaan laukkoja pitkillä sivuilla, sekä lyhyellä sivulla sitten rauhalliseen raviin ja pysähdyksiin+ rentoihin liikkeellelähtöihin.

Ensimmäisissä laukoissa tippumisen jälkeen pukkeja alkoi tulla taas sarjoissa, mutta sitten ohjeiden avulla hidastin Stellan takaisin raviin ja käänsin "päin seinää". Näin sain loppua kohden paremman kontrollin, ja lopetin laukat kokonaan yhteen sujuvaan pitkään sivuun, ja aloin ravailla loppuraveja samaan aikaan, kuin muutkin ryhmäläiseni.

Vaikka onnistuin taas lentämään selästä, tunnista jäi järjettömän hyvä fiilis. Vaikka tunnissa oli minun osaltani kaikenlaista säpinää, uskon tämän tunnin opettaneen minulle todella paljon. Shetlanninponeissa on juurikin se hyvä juttu, että jos ei muuta, ne opettavat päättäväisyyttä, ja sitä, että luovuttaminen on tietyissä tilanteissa nössöä. Juurikin tämän takia rakastan Stellaa, se on vaan aina niin liikuttava! Tunnin jälkeen se hieroi turpaansa minuun, ihan kuin pyytäen minulta anteeksi.

Taas näitä tallilaatuja... Stella oli tallin pimeämmässä päässä, anteeksi siis kuvien pimeys...

10 kommenttia:

  1. Ihania kuvia!! <3 Stella näyttää ihan tosi suloiselta!!! :3 Olet kyllä tosi hyvä kirjoittamaan, itse ainakin sain erinomaisesti selvää!! ^_^

    Hyvää viikon jatkoa!!

    ~Hunaja~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Stella on sellainen sydäntenmurskaaja! Ja hei, hyvää viikonjatkoa myös sinulle!

      Poista
  2. Voi, taas vaan aivan mahtava postaus^^

    VastaaPoista
  3. Todella kivaa luettavaa! Stellalla taisi olla vähän liikaa virtaa, mutta hyvin kuitenkin ratsastit :) Ihaniltava asenne sinulla! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks(: Juu, sillä oli vähän virtaa, jonka takia sitten varmaan temppuili;)

      Poista
  4. Ei aina voi mennä hyvin.:-) Mutta kivasti kirjoitit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, niinhän se on, mutta tästäkin kerrasta oppi jotain, se on varma! Kiitos(:

      Poista
  5. Ihan loistavaa tekstiä! Vau, en voi muuta kun ihailla! Mä olisin lentänyt jo ensimmäisestä pukista :D Toivottavasti ei sattunut. Mutta tällasista "huonoista tapahtumista" saa paljon kokemusta ja etenkin, jos nousee takaisin ja onnistuu, niin tulee tosi hyvä fiilis! Ennen olisin saattanut ruveta pelkämään, jos hevonen lähtee pelkästään laukkaamaan itsekseen tai tekee jotai muuta pöhköä, mutta nykyään saan sellaisesta vaan enemmän intoa ja tsemppausta pysyä kyydissä ja saada asiat onnistumaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mitä tähän kommenttiin voi vastata?! Ensinnäkin suuri kiitos itsellesi tästä kommentista, piristi päivää❤ Tuskin oisit kuitenkaan ekasta tippunu :D

      Poista

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)