Huipulta pohjamutiin

En tiedä, miten tällaisista fiiliksistä pystyy kirjoittamaan ilman, että teksti on tunnistamatonta solkotusta, eikä siinä ole päätä tai häntää. Kun ensin menee superhyvin kahden eri ratsun kanssa, ja sitten palaa alkeisratsastajan tasolle, ei oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella omasta ratsastuksesta ja sen tasosta. Joku tunti sitä tuntee itsensä hyväksi ja osaavaksi, toisen jälkeen poistuu tallilta itku kurkussa häveten omaa ratsastustaan. Ehkä tässä kannattaa kuitenkin aloittaa alusta, ettei nyt ihan sekavaksi mene. Mukana on paljon pohdintaa ja parit kuvat, enempää en osaa luvata.

Kaksi ensimmäistä tuntia, joista kerron, on tiivistetty "yhdelle tunnille", sillä ratsastin molemmat tunnit Ventolla ja vieläpä peräkkäin, ja tehtävät olivat samankaltaisia, jopa aivan samanlaisia. Ventolla en ollut mennyt hetkeen, viimeksi kirjoitin Ventosta postauksen marraskuun estetunnista, jolloin meillä meni ponin kanssa oikein kivasti. Paremminkin olisi tosin voinut mennä, mutta annettakoon pieni haparointi kavaleteilla anteeksi.

Alkutunnista Vento oli hyvinkin tahmea ja vähän epämukava ratsastaa hitautensa takia. Lopputunnista ponilta tosin löytyi vähän liikaakin sitä energiaa, mutta pysyihän se silti kivasti hanskassa. Vento täyttikin taas vuosia tuossa vuodenvaihteessa, onnittelut pappaponille kunnioitettavasta iästä. Tuo reilun kahdenkymmenen vuoden ikä ei kyllä näy yhtään missään, energiaa löytyy kuin pienestä kylästä.

Ihan alkukäynneissä ja alkuraveissa Vento kulki tosi kivalla, pidemmällä kaulalla käyttäen kuitenkin takaosaansa kohtuullisen kivasti. Omana tavoitteena näille kahdelle tunnille saada Vento kulkemaan vähän pidemmällä ja rennommalla kaulalla koko tunnin ajan. Voin sanoa onnistuneeni tässä tavoitteessa hyvin, Vento oli parempi kuin koskaan! Papparainen kulki kivalla kaulalla ja siihen pystyi helposti vaikuttamaan istunnalla.

Varsinainen tehtävällinen työskentely aloitettiin vähän vapaammalla verryttelyllä tehden voltteja ja pysähdyksiä uran sisäpuolella. Uran sisäpuolella työskenteleminen on erittäin hyödyllistä ja kamalaa mukavaa, jotta hevosen saa kunnolla kuulolle ja suoraksi. Suoristaminen on vain sen verran monivaiheista ja hankalaa, etten vielä pysty hevosta suoristamaan oikeasti. Kaulan saan kyllä suoraksi, lavatkin ajoittain sopivalle linjalle, mutta en saa hevosta oikeasti suoraksi.

Volteilla tehtävää vaihdeltiin tasaisin väliajoin, eikä samaa tehtävää jääty hinkkaamaan moneksi kymmeneksi minuutiksi. Tehtävästä riippuen volteilla joko hidastettiin ravia tai ravattiin normaalisti, ja näillä vaihteluilla hevonen ei alkanut sitten ennakoida ja tehdä hommia itsekseen ilman pyyntöä.

Eräissä näistä tehtävistä piti mennä voltin jälkeen yksi kirjainväli käyntiä ja siitä takaisin raviin. Tunnin edetessä voltilta tullessa nostettiin laukka joko heti voltin jälkeen ravista/kirjainvälin jälkeen ravista tai sitten kirjainvälin jälkeen käynnistä/ nopean käyntisiirtymisen jälkeen laukannosto. Laukannostot eivät menneet ihan kuten kirjoissa, sillä oma jalka lähti nousemaan ylöspäin. Ensimmäisen tunnin loppua kohden nostot lähtivät kuitenkin paranemaan.

Laukoista Vento sai vähän turhaa energiaa, eikä kaikki enää sujunutkaan niin saumattomasti varsinkaan seuraavalla tunnilla. Pääosin poni kuitenkin kulki kummallakin tuntumalla nätissä muodossa ja peräänannossa, tosin välillä se yritti esittää itse Kirahvi-Kakkulaa...

Nyt pitäisi tosin saada vähän asentoa korjattua, nyrkit eivät meinaa pysyä pystyssä, ja satunnaisesti, esimerkiksi laukannostoissa jalka/polvi nousee aivan liikaa, jolloin joudun satulan takakaarelle, jalat hulahtavat taakse ja kroppa eteen. Laukannostot haluaisin oikeasti sujuviksi tämän kuluvan vuoden aikana, sillä muuten kaikki heC-tasoiset asiat alkavat olla kohtuullisen helppoja ja B:n asiat luonnistua paremmin. Toki teitä, laukan tahtia tms. pitää vielä hioa, samoin perusratsastusta, mutta pohja alkaa olla vähän vakaampi.

Tiivistänkin nyt tähän vähän ratsastuskuulumisia vielä kolmelta eri ratsastustunnilta, kaikilla niillä olen mennyt Ferrarilla. Poni on ollut tosi vaihtelevalla päällä, tunnit ovat menneet hyvin tai superhuonosti. Tuon kanssa on usein niin, että joko menee hyvin tai huonosti - oikeastaan koskaan ei siitä välimaastosta.

Lauantaina 7.1 ratsastin Ferrarilla. Kyseinen tunti oli korvaustunti, enkä etukäteen edes tiennyt, minkä opettajan tunnille olen menossa... En tuolloin kumppareita laittanut, kuten en sitä seuraavallakaan tunnilla. Ferrari oli vähän pirteällä päällä hoitaessa, koko ajan piti tamman seurailla tekemisiä. Tilsojen kanssa oli vähän ongelmia, mutta sain sitten lopulta nekin irti.

Tunti aloitettiin tekemällä pysähdyksiä jokaisen kirjaimen kohdalle. Ideana oli pitää koko ajan tasainen ja hyvä tuntuma - jos tuntuma ei ole tasainen, hevonen ei pysty rentoutumaan, vaan jännittää niskaansa tai viskoo päätään. Tunnin aiheena oli yksinkertaisesti, mutta tehokkaasti, jota työstettiin koko tunnin ajan. Takaisin pysähdyksiin. Pysähdyksissä F piti päätään kirahvina ja protestoi pidättäviin apuihin, sekä yritti keksiä keinoa luistaa töistä. Pari pysähdystä meni oikein kivasti ja matalammalla kaulalla, mutta pääosin meni sitten vähän heikommin.

Pysähdyksiä jatkettiin vielä jonkin ajan, mutta sitä jatkojalostettiin seuraavanlaisella tavalla. Jokatoisella pysähdyksellä peruutettiin pari askelta, jonka jälkeen takaisin käyntiin. Jokatoisella pysähdyksellä sitten peruutettiin suoraan käynnistä. Nämä menivätkin sitten vähän paremmin ja sain tehtävän suoritettua paremmalla ohjastuntumalla kuin aikaisemmin. Jossain vaiheessa näitä pysähdyksiä opettaja tuli vierelle auttelemaan tuntuman ja rentoutumisen kanssa. F tajusi idean todella hienosti tässä vaiheessa ja kun olin kerran saanut tuntuman siitä, miltä pitäisi tuntua, lopputunti sujui paljon paremmin. Volttien lisäksi tunnilla tehtiin niin pieniä voltteja kuin mahdollista, jotta kyljet taipuisivat oikeasti kunnolla.

Ravissa ravasimme alkuun vain maneesia ympäri vähän verrytellen ja tehden samalla pieniä voltteja. Volttien avulla sain F:n sitten kivasti kuulolle, mutta meno vain parani lopputuntia kohden. Pian siirryimmekin sitten kahden ratsukon voimin todella pienelle ympyrälle maneesin keskelle, jossa työstimme hevosia sitten koko tunnin ajan. Koko ajan piti ajatella, että pohkeella ratsastetaan takajalkoja ohjaa kohti. Tuntuma piti pitää suuhun koko ajan, riippumatta siitä mitä tapahtui. Jos hevonen nosti päätään, pohkeella muistutettiin takajaloista. Kun takajalat olivat mukana, kaikki sujui. Ferrari kulki superkivalla kaulalla, kun en häslännyt ohjien kanssa liikaa ja yrittänyt väkipakolla saada sitä päätä alas, vaan ratsastin oikeasti pohkeesta eteen. Samalla tehtävänä oli yksinkertaisesti tehdä sarjaa pidäte-pohje-pidäte-pohje jne. Näin yksinkertaisella tehtävällä Ferrarista sai todella kivan ratsastaa! Se ei tuntunut selkään Ferrarilta, eikä näyttänyt maastakäsin Ferrarilta :D

Laukat menivätkin sitten paremmin kuin koskaan! Kun istuimme harjoitusraviin, opettaja selitti samalla, miten nostot pitää oikeasti tehdä. Hevosta ei ajeta laukkaan valmistelematta. Tietenkin se sinne laukkaan jossain vaiheessa rysähtää, mutta se ei näytä - tai edes tunnu - hyvältä. Hevosta ei saa päästää heittäytymään laukkaan, vaan se pitää oikeasti nostaa. Puolipidäte, sisäpohje eteen ja ulkopohje vähän taaemmas, nopea ja napakka napautus. Laukan täytyy nosta juuri sillä sekunnilla, kun sitä hevoselta pyytää. EI viiden sekunnin päästä, ei minuutin päästä, ei kolmen sekunnin viiveellä, vaan heti.
Tämä tehtävä sujuikin sitten ihan superhyvin, kun vain muistin pitää sen tuntuman oikeasti vakaana. Ferrari pääsi ihan ratsastamaankin laukassa, pidäte-pohje-sarjaa taas kerran. Laukassa Ferrari kulki todella kivassa muodossa ja oikeasti pysyi siellä alhaalla kuunnellen kaikkia ohjeita! Tästä jäi superhyvä fiilis, tällaista on ihana lähteä hakemaan jatkossakin samoilla ohjeilla.

 Kun laukkasimme vielä toiseenkin kierrokseen, Ferrarin vaikeampaan kierroksee, poni väsähti ihan totaalisesti, eikä jaksanut kantaa itseään ryhdikkäänä kroppaansa käyttäen. Vasemmallekin sain kuitenkin todella kivoja pätkiä!

Heti, kun alkoi oikeasti ratsastaa eikä jäänyt matkustamaan, sai mahtavia tuloksia aikaan. Tällä pohjalla oli hyvä jatkaa seuraavan päivän tunnille. Tai no, vaikka pohja oli hyvä, ihan kaikki ei sujunut suunnitelmien mukaan.

Sunnuntain vakkarituntini oli 8.1. sunnuntaina, tällöinkin menin Ferrarilla. En tästä tunnista edes kirjoittanut tuntikirjaani, kun tunnista jäi niin huonot fiilikset. Olin hyvällä mielellä menossa, mutta jokin ei sitten naksahtanut. Ehkä olin alitajuisesti asettanut itselleni tavoitteen siitä, että kaiken täytyy tuntua samalta kuin edellisenä päivänä, ehkä jokin muu oli pielessä. Ponillakin saattoi olla huono päivä, ehkä ei - ken tietää? En sitä kuitenkaan lähde syyttämään, en kyllä itseänikään.

Alkutunnista Ferrari kyttäsi ja säikkyi kaikkea, enkä saanut sitä kuuntelemaan itseäni ollenkaan. Jo tässä vaiheessa kaikki meni pieleen - aloin itse pelkäämään sitä, milloin se säikähtää tai lähtee käsistä, vaikka juuri minun olisi täytynyt olla tuossa tilanteessa rauhallinen ja sivuuttaa kaikki säpsähdykset kuin ilkeät kommentit. Ravissa sitten yritin parhaani varsinkin tuntuman kautta, mutta tavallaan olin jo luovuttanut. Laukassa kaikki meni pieleen. Tehtävä oli niinkin yksinkertainen kuin siirtymiset neljä kertaa kierroksen aikana, mutta arvatkaapa, onnistuinko? Niin, en. Ferrari kaahotti menemään ihan omiaan, oma keskittyminen herpaantui, enkä tajunnut käyttää omia vatsalihaksiani. Käytin hätäjarrua.

Nykyään ongelmaksi on tullut se, että siirtymisissä laukasta raviin kevennän ensimmäisen askelen ajan. Tähän kyllä löytyy ennen pitkää sitten helpotusta, kun oppii pitämään tahdin hyvänä ja saa ensin ihan jarrun kuntoon... Tästä en halua tämän enempää kirjoittaa - aina ei voi mennä putkeen, eikä edes joka kerta. Tästä lähdettiin eteenpäin asenteella katse maahan, selkä köyryyn ja kohti uusia pettymyksiä. Tärkeän opetuksen ainakin sain - koskaan ei saa verrata edelliseen tuntiin tai kuvitella voivansa jatkaa samalta, eilisenä päivänä luodulta pohjalta. Ei ei ei ja vielä kerran ei.

Ja sitten vielä tämän päivän viimeinen tuntikertomus. Huh. Tiistaina 10.1 ratsastin Ferrarilla, mutta tällä kertaa otin sitten kumpparit mukaan matkaan. Ehkä vähän ajan päästä opettelen sitten uudestaan ratsastamaan ilman. Laitoin kumpparit kuitenkin mahdollisimman löysälle, sillä en halunnut tukeutua niiden tuomaan tukeen ja turvaan. Tai turvaan ehkä pikkuisen.

Alkutunnista otin heti sellaisen asenteen, että nyt muuten kaikki apuni menevät läpi. Aloitin heti taivuttelulla, tein voltteja ja oikeasti pamautin sillä sisäpohkeella kylkeen, jos sitä ei väistetty sivullepäin. Opettajan ja muiden tuntilaisten kanssa sitten keskustelinkin siitä, että nyt pitää ryhdistäytyä tuon ponin kanssa. Enää sen ei saa antaa päättää yhtään mitään. Ei sitten mitään, muuten se alkaa dominoida koko pakkaa. Aikuisilla poni menee kiltisti ja nöyrästi, mutta tällaisen kevyemmän ihmisen kanssa se alkaa helposti testailemaan. Hyvä vaan, että ponista löytyy temperamenttia! :D

Tarkalleen en muista tunnin tehtäviä, mutta ainakin teimme väistöjä ravissa sisällepäin ja ulospäin hakien samalla sitten niitä kylkiä läpi ja pehmeiksi. Väistöt sujuivat itseasiassa oikein mukavasti, takaosa vaan meinasi jäädä matkan varrelle. Väistöissä ei sinänsä tarvinnut tehdä hirveästi, ulko-ohjan tuki, asetus sisällepäin ja sisäpohje sanoo pampam näin yksinkertaistettuna. Samalla teimme sitten temponmuutoksia ravissa, en todella hidasta ravia ja sitten istunnalla eteen. Tässä vaiheessa istuin harjoitusraviin ihan suosiolla. Istunnalla sain todella kivasti Ferrarin eteenpäin ja sen kanssa oli pääasiassa superkiva työskennellä!

 Alkuverryttelyyn otettiin mukaan laukkaa, eli R ja S kirjaimiin tehtiin voltit ravissa ja niiden jälkeen nostettiin laukka. Ravivoltit rauhoittivat menoa todella kivasti ja laukat nousivat vaivattomasti. Sain ponin jopa pysymään uralla, mikä on satunnaisesti aika harvinaista :D Laukka sujui muutenkin monta kertaa paremmin kuin sunnuntaina, osan siirtymisitä sain ratsastettua melkein pelkästään istunnalla. Pitää vaan muistaa istua pystyssä ihan laukassakin, eikä vaan ravissa ja käynnissä... Osa siirtymisistä meni sitten vähän hätäjarrun kautta, mutta mitäs pienistä. Turha niitä on lähteä murehtimaan vielä tässä vaiheessa. Ei kisojakaan vielä ole näköpiirissä. Heh. Vitsi vitsinä.

Varsinaisena tehtävänä laukassa vähän myöhemmässä vaiheessa ratsastettiin sitten yksi kerrallaan ympyrän pienennöstä väistömäisesti. Tässä oli vähän hakemista. Vein Ferrarin liian pienelle ympyrälle, jonka takia tuli sitten pudotuksia raviin. Pari kertaa taisi sitten protestiakin tulla, kun ratsastin jotenkin epämiellyttävästi. Jotta sain laukan pysymään, otin raipan ihan vain käteen. Tämän jälkeen sujuikin sitten oikein kivasti!

Loppuraveissa poni meni sitten kivan rentona ja letkeänä. Kokonaisuudessaan tästä tunnista jäi oikein kiva fiilis :)

Toivottavasti joku jaksoi lukea tämän romaanin edes puoleenväliin! Olisin voinut kyllä jakaa tämän kahteen osaankin, mutta näin parhaaksi tehdä tämän näin, niin tuleville ratsastuspostauksille tulee sitten "tilaa". Kiitos ja kumarrus, yritän kirjoittaa jatkossa lyhyemmin lyhyempiä postauksia ;)