Kuluneet viikot ovat olleet vähintäänkin raskaita ja väsyttäviä, vaikkakin täynnä monia ihania kokemuksia ja uuden oppimista täynnä. Toki mukaan on mahtunut niitä vähän huonompiakin hetkiä, mutta ilman niitä onnistumiset & hyvät kokemuksethan eivät tuntuisi miltään.
Tässä postauksessa ajattelin kuitenkin vähän purkaa kuluneiden viikkojen kokemuksia ja fiiliksiä ja ehkä vähän jutustella tulevasta kesästäkin. Postausta kuvittavat viikkoja sitten toukokuussa otetut luontokuvat.
Kuten jo tuossa aikaisemmin mainitsinkin, viimeiset kouluviikot ihan tätä kuluvaa viikkoa lukuun ottamatta ovat tuottaneet päänvaivaa ja stressiä, ehkä vähän enemmän kuin tarpeeksi. Kokeita oli paljon ja kaikki kasaantuivat samoille viikoille. Samaan aikaan piti treenailla kisoihin, juoksuttaa koiria, viettää omaa aikaa ja aikaa perheen kanssa sekä valokuvata, kun säät kerrankin sen sallivat. Tässä vaiheessa oli blogi pakko jättää vähän vähemmälle ja samalla kerätä uutta intoa tätäkin harrastusta varten.
Kuvia on paljon ja kuvausintoa lisää uusi perheenjäsen (ennen kuin luet eteenpäin, älä innostu liikaa. Se ei ole elävä.) - Canonin 70-300mm zoomputki, jonka sain ostettua Tori.fistä käytettynä aika kelpoon hintaan. Tällä hetkellä olen ihan rakastunut tähän uuteen putkeen, vaikkei se ole kovin montaa kertaa vielä tositoimiin päässytkään!
Canonin putki saapui itse asiassa oikein hyvään aikaan, nimittäin päivää ennen Viron reissuamme. Siellä se pääsi ensimmäistä kertaa kokeiluun, ja hyvin on yhteistyö ainakin tähän asti sujunut. Viron reissusta tässä vaiheessa vain sen verran, että kartanot olivat upeita, sää helli ja ruoka oli oikein maittavaa. Katsotaan, jos jossain vaiheessa saan siirrettyä kuvat koneelle ja kirjoiteltua teille oikein kunnon postauksen (vaikkei teitä ehkä kiinnostaisikaan)!
Kyseisen viikonlopun ajan koirat olivat koirahoitola/kennel Juppsguardissa hoidossa. En voi kuin suositella, hienot ulkoilutarhat ja muutenkin hyvin asialliset olot. Pörri ja Alma kumpikin tulivat kennelistä kotiin hyvin iloisina, hyväkuntoisina ja energisinä, joka oli aivan ihanaa huomata! Selkeästi koirien olot ovat erittäin hyvät ja koiraystävälliset :3
Kuulemani mukaan tytöt olivat olleet oikein asiallisesti ja hyvin hoitolassa, eivätkä ole keksineet mitään hölmöyksiä.
Tytöt, tai siis etenkin Alma jatkoivat hölmöyksien tekemistä lähes heti kotiin päästyään. Eräs kaunis päivä, 31.5 laittaessani Pörriä häkkiin Alma oli kaikonnut pihalta sen sileän tien. Ja kolmenkymmenen sekunnin aikana. Pörri oli kultainen ja meni kiltisti häkkiin, joten pääsin etsimään Almaa lähiympäristöstä. Kotona ei ollut lisäkseni ketään ja naapurit + lähellä asuvat kaveritkin olivat kaikonneet jonnekin.
Sain kuitenkin hiukan etsintäapua lähistöllämme asuvalta akitalta ja hänen omistajaltaan, kiitos vielä siitä! Puolen tunnin jälkeen, huudettuani kurkkuni ja ääneni käheäksi kakara ilmestyi jostain puskasta hyvin iloisena, kieli polvissa roikkuen, korvat tuuliviireinä takana ja häntä väsyneesti lerpattaen. Silmät tuikkivat iloisina kuin kesäöiset tähdet ja suusta kuului kova läähätys.
Muuten en olisi ehkä saanut Almaa kiinni, mutta tyttö päätti jäädä isoille tarpeilleen nenäni eteen, jolloin sain hihnan pujotettua sen kaulan yli ja talutettua turvallisesti kotiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Nopea aiheen vaihto koirista kaviokkaisiin. Olen kotiutunut Symphonylle erittäin hyvin, rakastan paikan tallihenkeä, ihania hevosia ja yleisesti tsemppaavaa ilmapiiriä. Opettaja/valmentaja on hyvin kannustava, tsemppaava ja osaava, ei voi muuta kuin olla iloinen! Kaikki hevoset ovat älyttömän ystävällisiä ja osaavia.
Pääasiassa olen ratsastanut Tangolla, mutta tällä hetkellä menoon tulee (toivottavasti pieni) tauko, koska ilmeisesti Tango hiukan ontuu jotain jalkaansa. Pojalla en siis pääse kisoihin, mutta kahdella treenikerralla + kisaverryttelyllä olen lähdössä ihanalla Fani-pojalla kisaamaan!
Fani on hyvin erilainen hevonen, kuin mihin itse olen tottunut. Säkää pojalta löytyy arvioni mukaan jonkin verran yli 160cm, mutta ei se mikään jättiläinen ole. Fani on hiukan säpsy, mutta luonteeltaan hyvin kiltti ja avoin herrasmies! Ratsastaessa moottori täytyy löytää ja kun takaa löytyy työntöä, myös pää laskee hienosti. Koulutustaso on tälläkin VaB.
Kisoissa starttaan Fanilla helpon B:n valmentajani (ja ehkä puoliksi itsenikin) toiveesta. Odotuksia ei siis tosiaankaan ole ollenkaan, hyvä jos päästään pojan kanssa läpi :D Fani kyllä osaa, mutta se on sitten eri asia, mitä ratsastaja siellä selässä tekee.
Niin, tätä nämä viimeiset viikot ovat olleet täynnä: ratsastusta, pettymyksiä, treenaamista, onnistumisia, koirien jahtaamista, rapsutushetkiä, valokuvaamista, kokeita, koulutyötä ja mikä tärkeintä - elämästä nauttimista ja uuden oppimista! Eikä se tuleva kesäloma ainakaan huononna fiiliksiä, sitä siis odotellessa :)
Miten teillä on mennyt? Oletteko kokeneet jonkin suhteen uusia onnistumisia ja ahaa-elämyksiä - minkä? Mitkä ovat elämänne kolme parasta asiaa juuri nyt?