 |
| Lähtiessä sää oli tällanen |
 |
| Huusin niille ihmisille, että pitäis mennä jo!! |
 |
| Katsoin haaveilevasti ulos häkistäni eräänä kauniina päivänä... |
Kun ne ihmiset oli hakemassa mua autoon, ja matkalle, en ihan heti suostunutkaan lähtemään matkaan. Vähän kiusasin niitä juoksemalla ympäri pihaa- ja tietysti ne hassut kaksijalkaiset juoksi perässäni, kompuroiden. Kun ne aikuiset ihmiset luovutti, ne lähetti asialle tämän blogin kirjoittajan, Matzun. Lopulta sitten annoin sille vähän helpotusta, ja päästiin matkaan. Matka kesti hiukan yli tunnin, ja mulla kävi aika siellä takapaxissa tylsäksi. Huokailin sitten siellä mielenosoituksellisesti, mutta ei se matka valitettavasti yhtään nopeammin mennyt:/
Kun pääsimme perille, yritin hypätä autosta heti ulos. Isäntä oli kuitenkin vastassa, eikä päästänyt minua hyppäämään alas. Mun piti oottaa siinä häkissä vielä jonkin aikaa, että se vaihto mun tavallisen pannan tutkapantaan, ja sitten pääsin menemään! Ette usko, kuinka kovaa juoksin! Aluksi olin hiukan hämilläni, kun koko perhe oli mukana, mutta pikkuhiljaa, rentoutuessani aloin ottaa enemmän etäisyyttä. Ensin sata metriä, ja sitten vähän enemmän, ja vielä jonkin verran. Lopullista määrää en tiedä, ja vaikka sillä olisikin väliä, niin mitä sitten? Tämä blogi on omistettu minulle, eikä millekään tyhmille etäisyyksille!
 |
| Täältä sitä tullaan (Matzun lisäys: Miten koira voi näyttää harmaahylkeeltä ja laamalta samaan aikaan??!) |
 |
| Joojoo tää laatu on ihan huono ja heilahtanutki on, mutta kattokaa mun askelta! Niin lennokas, niin suuri, niin voimakas, niin KAUNIS!!!! |
Kuvia se mun ihminen oli kuulemma räpsinyt yllättävän paljon, kun yleensä se on tosi laiska niitten kaa. Halus kuulemma tänne blogiinkin materiaalia musta, ja saikin ihan siedettäviä kuvia. Eihän ne laadultaan mitään parhaita ole, mutta saattepa kuitenkin materiaalia musta! Ei se kai halunnu laittaa hirveesti mitään luontokuvia, mutta kuitenkin laitan muutaman, jotta näette vähän ympäristöä...
Kuten jo kerroin, mä juoksi ihan hirveesti koko ajan! Tutkin aivan varmasti koko metsän jokaisen sopukan, ja muutakin (tiet, kivet, kannot, kaiken!). Löysin sitten matkalta mukavasti mm. hirvien syöttöpaikan sekä peuran papanoita, ja söin sit niitä papanoita. Ei ne kai kovin hyvältä maistunut, mutta kunhan peitin oman hajuni niitä hirviä varten. Kieriskelin myös hirvien syöttöpaikalla peittääkseni oman hajuni. Muu perhe ei tainnu olla mun ideasta kovinkaan innoissaan, mutta enhän mä niitten mielipiteistä välitä sitten pätkän vertaa!
Yläpuolelle laitoin muutaman kuvan gepsistä, jolla mua seurattiin, että missä mä liikuin. Olin kyllä todella hieno tyttö! Loppureissusta mua alko vähän kyllästyttää, kun huomasin, että ollaan menossa autolle. Just ennen ku oltiin autolla, niin mä lötkähdin vaan maahan, enkä suostunut liikkumaan mihinkään. Mökötin siinä oman aikani, ja menin sitten puskan taakse haukkumaan, josko ne sitten olis tullu kattomaan, että onko siinä ihan kulman takana hirvi. Ei ne kuitenkaan siihen lankaan mennyt, ja lopulta tulinkin autolle vähän alistuneena. Siinä vaiheessa mun ilme oli mahdollisimman kärsivä, ja syyllistävä. Yritin sanoo niille, että miten ne voi tehdä mulle näin, mutta miksi, oi miksi, ne ei antanut mulle armoa?!
Matka kotiin sujuikin sitten raskaasti huokaillellen, mutta ei se matka taaskaan lyhentynyt. Pakko kyllä sanoa, etten ollu yhtään väsynyt, olenhan niin rautaisessa kunnossa, ettei mua väsytä yhtään mikään!
Ja loppuun haluan vielä sanoa, että seuraavana päivänä olin Isännän mukana hirvimetsällä, ja seurasin ensimmäisellä kerralla hirven jälkiä yli kilometrin, ja sen jälkeen, kun mut oli otettu lepäämään, purin hihnan poikki ja seurasin hirviä melkein kolme kilometriä!!! Isäntä oli kyllä tyytyväinen, mutta se punainen kolmen metrin hihna joutui minun johdostani roskakoriin viettämään eläkepäiviä. Sain sitten tilalle 1,90cm mittaisen vaaleanpunaisen heijastinhihnan, joka oli kyllä hiukan liian lyhyt. Sillä kuitenkin mennään! Toivottavasti pääsen kirjoittamaan teille jatkossakin todella paljon omien- ja luontokuvien kera, nähdään siis toivottavasti pian!
 |
| Jos ette tuosta kuvasta vielä näe, niin tuossa oli tuollainen korkea kallio, ja mietin, että hyppäisinkö siitä alas. Mun perhe kuitenkin lähti juoksemaan toiseen suuntaan, enkä halunnut jäädä jälkeen, niin hylkäsin tämän houkuttavan ajatuksen! Siellä alhaalla katsokaas haukkui koiria, ja ne on aina niin houkuttavia, enkä löytänyt muuta reittiä alas, niin sen takia tuota mietin. Älkää kuitenkaan säikähtäkö, en ole tyhmä koira;) |
 |
| Tässä kuvassa näette sen hirvien ruokintapisteen. Maistoin noita jyviä, ja ne ei ollu mitään hyviä. Kierin niissä kuitenkin... |
Tässä tämän postauksen lopussa taisitte nähdäkin ne kaksi rakennekuvaa minusta? Toinen on otettu zoomilla, toinen on otettu kauempaa. Laadultaan tämän postauksen kuvat eivät olleet parhaita, mutta jos niistä saa selvää, eikö se riitä, ainakin hetkeksi. Aika moni kuva kuvaa mielestäni minua todella hyvin, varsinkin ne, missä tuun vastaan. Toivottavasti siis piditte postauksesta ja sen kuvista, nähdään taas mahdollisimman pian uudestaan!
