12.12.2015

2. Omahyväinen koira?



Kuten omistajani jo edellisessä postauksessa kertoi, olen maailman söpöin koiranpentu, Pörri. Rotuni löydät kyllä omalta sivultani, joten siltä osalta en ota paineita. Kuten näistä kaikista kuvista jo näkyykin, olen hyvin sympaattinen ja touhukas persoona, ja kaipaan todella paljon ihmisseuraa.
Ulkoilua ja lenkkeilyä rakastan erityisen paljon, mutta kaikkein parasta on, kun pääsen oikein pitkälle metsälenkille Sipooseen, tai no, mikä tahansa paikka käy.

Joskus, kun omistajani hermostuvat minulle, käyn mielistellen heidän jalkoihinsa lepäämään. Silloin he eivät voi enää olla minulle vihaisia. Jos kuvat, joita minusta tänne laitellaan, ovat hiukan outoja, se johtuu vain ja ainoastaan siitä, etten todellakaan ole mikään linssilude. Suoraan sanottuna inhoan kameroita, puhelimia, ja kaikkea, millä voi ottaaa kuvia. Minkäs sille voi, ettei ole valokuvauksellinen persoona?

Tämä kuva on varmaankin yksi parhaista kuvista, mitä minusta voi saada!



Kotona, ihan omalla porukalla olen yleensä aika rennosti. Makailen vain omalla matollani ihan rauhassa. Tai vaihtoehtoisesti varastelen kaikkea, mitä saan. Silloin nautin siitä, että ne kaksijalkaiset yrittävät saada sen pois minulta. Varsinkin ulkona pimeällä on mukava varastaa nahkahanskoja, eiväthän ne hitaat oliot voi saada minua kiinni!

Tänä syksynä kävin jo ensimmäistä kertaa isäntäni mukana hirvimetsällä! Olin tietenkin aivan innoissani, ja nuolin ja tervehdin kaikkia, jotka tulivat minua vastaan ( ja ehkä vähän niitäkin, jotka etsin aivan itse;D). Seurasin hirvenjälkeä jo jonkun matkaa, ja sain siitä kyllä todella paljon kehuja! Enkös olekin aika hieno tyttö? Pääsin sillä reissulla myös hirven kaadolle, ja silloin minä vasta sytyin! Minä haukuin sitä kaatoa, vähän niin kuin kuivaharjoittelua tulevaa metsästyskoiran uraani ajatellen. Sitten kävin vähän juoksemassa toisten ihmisten pihoilla, ja kaikkialla muuallakin "kielletyllä alueella". Ja arvatkaapa, kuinka pitkän matkan juoksin? Yhteensä 12 kilometriä, juoksin koko matkan todella kevyesti! Okei myönnetään, olivathan ne lihakset vähän kipeinä sen jälkeen, mutta tällaiselle kunnon pennulle se ei ole este eikä mikään!



En oikein enää keksi mitään oleellista kirjoitettavaa itsestäni, mutta toivottavasti nautitte seurastani nyt, ja ehkä sitten jatkossakin? Yritän varastaa tietokoneen mahdollisimman pian, jotta pääsen taas esittelemään itseäni teille kaikille! 
Pienet pahoittelut osan kuvien laadusta, omistajani otti ne zoomilla (en antanut tulla lähelle, jos se lähestyi minua, lähdin juoksemaan karkuun! Tietenkin sen tämän blogin kirjoittajan kengän kanssa...). 

Toivottavasti näemme taas pian!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)