7.3.2016

62. Punchik 6.3.2016

Onpas taas todella omaperäinen otsikko.... Huoh! Mitäpäs sitä keksisi, kun ei ole mitään sanaa, joka kuvaisi sunnuntain ratsastustuntia, siihen mahtui niin monenlaisia tunteita, onnistumisia ja epäonnistumisia. En voi sanoa tunnin menneen nappiin, mutta ei se mitenkään erityisen huononstikaan mennyt. Oma, pienimuotoinen ratsastustunti sai istuntan heittämään ja mieleni epävarmaksi, ehkä kyseinen asia selviää teille paremmin postauksen edetessä.
Äiti oli muuten pitkästä aikaa tallilla kuvaamassa, ja sainkin itselleni tunnista pari videota. Niitä en saa tänne kuitenkaan ladattua- en omista youtube kanavaa. Ratsastuskuvat eivät onnistuneet kovinkaan hyvin, sillä en omista minkäänlaista järkkäriä, ja maneesin valaistus oli todella heikko, sillä valojen vähyydellä yritimme vähentää lumien alastippumista.

Tallille saavuin hiukan normaalia myöhemmin, sillä en päässyt lähtemään aikaisemminkaan. Tunnille sain kuitenkin Punchikin, ja hoidin sen karsinassa ihan rauhassa. Rauhallisuus todellakin palkittiin, sillä jossain vaiheessa Punchik laski kauniin, metsäkaurismaisen päänsä olalleni, ja hengitteli hetken siinä. 
Tällä kertaa meitä oli tunnilla kokonaiset viisi kappaletta, jonka takia emme voineet tehdä kovinkaan monimutkaisia tehtäviä tunnilla. En antanut tämän kuitenkaan häiritä, laitoin vain ponin kuntoon, ja kellon ollessa tasan lähdin maneesiin. Maneesissa kiristin sitten satulavyön ja sovitin jalustimet, jonka jälkeen hyppäsin vaan selkään.

Heti alkukäynneissä huomasin, että Punchik oli normaalia reippaampi ja jännittyneempi, ei kyllä hajuakaan, miksi. Sitä se kuitenkin oli kaikesta huolimatta, ja vaikka kuinka rauhoittelin itseäni, en saanut ponia rauhoittumaan ja rentoutumaan alkukäynneissä. Tein sitten vain paljon pysähdyksiä, ja huomasin, että Punchik kuunteli reippaudestaan huolimatta todella hyvin pidättäviä apuja. Ja sitten, juuri, kun ehdin rentoutua, maneesin katolta rymisi alas ihan järkyttävän kokoinen lumikökkäre, jonka takia maneesiin ilmestyi pelottava, suuri varjo. Onneksi Punchik kohtasi tuon ongelman täysin viilipyttynä, mutta vaikka tiesi, ettei se tee mitään, aloin jännittää. Jännittäminen vain pahensi ponin jännittämistä, jonka takia myös oma istuntani heitti koko tunnin aika pahasti. 
Vaikka istunnastani ei hirveästi negatiivista kommenttia tullut, rakentavaa palautetta tuli kuitenkin normaalia enemmän. Ja varsinkin tunnin alkupuolesta kantapääni eivät pysyneet alhaalla, ja videoista katsottuna myös kädet näyttivät aikalailla kauheilta. Niissä ei ollut juuri lainkaan kyynärkulmaa, ja ne olivat jotenkin hirveän oudosti. Ensi tunnilla lähden sitten ihan ajatuksen kanssa korjaamaan näitä ongelmia, että saan ne kitkettyä jo alkuvaiheessa sinne, missä pippuri kasvaa.

Heh, tän ponin ilme.... Ja varjelen yksityisyyttäni viimeiseen asti;)
Jatkoimme sitten hetken kevyessä ravissa oikeaan kierrokseen hakien kevyttä tuntumaa ja hyvää, rentoa ravia. Tässä en ihan onnistunut, varsinkaan oman istuntani kanssa. Hartiat olivat taas hiukan ylhäällä (jännitys...), ja kantapäät sitten nousivat ylös. No, ensi kerralla sitten paremmin. 
Siirryimme sitten aika nopeasti kunnon tehtävään, eli aina R- ja S- kirjaimista teimme keskiympyrän kevyessä ravissa, ja aina lyhyillä sivuilla käyntiin siirtymiset. Ravi oli tällä kertaa energistä, eikä Punchikia tarvinnut patistella ollenkaan eteenpäin. Käynti oli välillä hiukan kiireistä ja malttamatonta, mutta hyviäkin pätkiä oli. Raviympyrät onnistuivat kohtuullisen hyvin, ja asetukset ja taivutukset onnistuivat yli odotusten. Oli siitä energisyydestä siis hyötyäkin!
Jatkoimme sitten niin, että menimme keskiympyrän laukassa. Laukat nousivat todella hyvin, mutta itse laukka oli sitten nelitahtiseen vivahtavaa, enkä saanut sitä oikeassa kierroksessa kovinkaan aktiiviseksi missään vaiheessa. Laukannostoihin olin kuitenkin todella tyytyväinen, ne nousivat pelkästä istunnasta, ja myöhemmin pelkällä ajatuksella!
Laukka pysyi kuitenkin hyvin päällä, vaikkei se kovin hyvin rullannutkaan, eikä tiputuksia alaspäin tullut oikeaan kierrokseen ollenkaan. 
Punchik oppi tehtävän todella nopeasti, mistä muodostui pikkuinen ongelmanpoikanen, sillä se alkoi tiputella käyntiin omia aikojaan lyhyen sivun paikkeilla, josta johtuen sitten vaihtelin väliä, jolla siirsin ravista käyntiin. 

Vaikka laukkojen jälkeen ravi oli rauhallista, käyntisiirtymisen jälkeen ravi alkoi koko ajan kiihtyä ja jännittyä kohti keskiympyrää. Laukannostot sujuivat vieläkin todella hyvin, ja itseasiassa laukassa olin kaikkein rennoin, enkä jännittänyt "reipasta" ponia. 

Välikäynneissä vaihdoimme sitten suunnan vasempaan kierrokseen, ja jatkoimme samaa tehtävää, kuin ensimmäiseksikin. Tähän suuntaan sain ravin heti hiukan rennommaksi, kun Punchik ymmärsi, että keskiympyrä mennään ravissa, eikä laukassa. Näin alkoi vauhtikin hidastua ihan ylipäätään, ja pystyi itsekin rentoutumaan paremmin. Vasempaan kierrokseen oikeastaan kaikki onnistui hiukan paremmin, ja istuntakin oli siedettävämpi, ainakin näin videoista katsottuna. 
Raviympyrät onnistuivat hyvin, samoin kuin käynnit, joista tuli loppua kohden todella rauhallisia. 
Sitten olikin laukan vuoro, ja taas sain yllättyä laukannostojen mahtavuudesta! Ne onnistuivat todella hyvin jokaisella kerralla, mutta tähän suuntaan laukasta tuli muutama pudotus raville. Tämä jäi hiukan harmittamaan, mutta ilman sen kummempia selityksiä jatkoin sitten laukassa.
Vasempaan kierrokseen laukassa tuli muutama todella hyvä, aktiivinen pätkä ihan tunnin loppusuoralla, ja siihen oli hyvä lopettaa laukkaaminen siltä päivältä.


Kaikkein parhaat pätkät tulivat kuitenkin vasemman kierroksen laukkojen välisissä raveissa, sain kehuja siitä, miten Punchik alkoi ravata paremmin kohti tuntumaa, ja kulki sopivaa ravia. Tässä vaiheessa olin itsekin kohtuullisen rentona, ja se näkyi!
Seuraavalle tunnille, kun poni on normaali eikä laiska, minun täytyy psyykata itseni siihen tilaan, että uskallan ratsastaa kunnolla, uskallan ratsastaa ponia kunnolla ja työstää askellajeja ja ponia itselleni mukavammaksi. Ei voi jatkua niin, että pelkään/ jännitän ratsastaa normaalia, aktiivista ravia, ja ratsastan mieluummin hidasta mummoravia. Täytyy vaan ottaa itsea niskasta kiinni ja sanoa itselle, että kyllä uskaltaa, kyllä pystyy ratsastamaan ja työstämään kunnolla energisiä hevosia- eikö niin, että sen energian voi käyttää hyödyksi, ja vaikka harjoitella muotoon ja peräänantoon ratsastamista?:)


Keväämmällä saan sitten paljon paremmin ratsastuskuvia, ja ehkä ensi viikolla saamme maneesiin kunnon valaistuksen, ja saisin sitten jotain ratsastuskuvia. Itselleni sain kuitenkin videoita, ja huomasin niistä olevani itse hiukan jännittynyt.
Tunti ei mennyt siis mitenkään nappiin, mutta myös monia onnistumisen tunteita, ja hyviä pätkiä oli. Ensi kerralla sitten rohkeammin matkaaan, se ei pelaa joka pelkää!

6 kommenttia:

  1. Ihan hyvin hän sulla meni :) Ja tästä suunta ylöspäin .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja juuri niin, tästä sitten korjaamaan näitä omia virheitä!

      Poista
  2. Tästä suunta vain parempaan päin! Hyvin kirjoitettu postaus ja kivat kuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin, turha jäädä märehtimään niitä pieniä huonoja asioita, vaan pitäisi keskittyä siihen, mikä meni hyvin! Kiitos:)

      Poista
  3. Hyvin ja tarkasti kuvailtu teksti! Oli ilo lukea tätä! :) Hyvä, että huomasit virheesi ajoissa, että saat ne kitkettyä mahdollisimman nopeasti pois, ennen kuin niistä jää tapa. :)

    VastaaPoista

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)