19.1.2017

#318 Mitä silmät ei näe - Matkapostaus 1

Muistatteko, kuinka viime vuoden puolella kirjoittelin matkastamme Kangasniemelle? Kyseinen reissu oli hiihtolomalla, jos kyseiset postaukset kiinnostavat, voit pienenä alustuksena lukea ne alla olevista linkeistä.


Tosiaan, matkasimme joulun jälkeen ennen uudenvuodenaattoa takaisin Kangasniemelle, pakoon raketteja, ihmismerta ja kaupunkia kaikkine taloineen. Vaikka tuppukylässä asummekin, on ihana päästä oikeasti metsään rentoutumaan ja rauhoittumaan. Tällä kertaa en kirjoita jokaisesta päivästä mitään yksityiskohtaista selostusta, sillä oli päiviä, joista ei tarvitse hirveästi kertoa. Otetaan nyt esimerkkeinä vaikka tulo-ja lähtöpäivät sekä toiseksi viimeinen päivä, jolloin meillä oli sukulaisia kylässä. Kerrottavaa riittää siis vain kahdesta päivästä, jolloin tekstiä ei tule paljoa. Kuvia on vähän liikaakin... Pitkiä postauksia siis luvassa! Harvinaisesti julkaisen tännekin asti ihan luontokuvia, koska Pörristä on niin säälittävän vähän niitä kuvia. Se juoksi ympäriinsä, ei siitä mitään kuvia saa. Hyvä, että koko koiraa edes näkyi!
Suurin osa kuvista, joita Kangasniemellä otin, olivat jollain tavalla epäonnistuneita, eivätkä siten päässeet julkaisuun asti. Alunperin poistin kuvista puolet, ja jäljelle jääneistä julkaisen alle puolet. Kuvia piti muokata reilulla kädellä huonon, liian pimeän valoituksen takia, jonka jälkeen kuvien laatu huononi. Näillä kuitenkin mennään, ovathan nämä kuitenkin ihan järkkärilaatua. 

Meidän piti alunperin lähteä Kangasniemelle siinä yhdeksän aikaan, mutta matkaan päästiin lopulta vähän yhdentoista jälkeen. Matka sujui kivan rauhallisissa merkeissä musiikkia kuunnellen, jutellen ja torkahdellen. Meiltä tuonne ajaa reilut kolme tuntia, kauppareissuineen ja taukoineen lähempänä neljää tuntia. Jos luit edelliset postaukset (yllä linkattuina), niin tiedät, että kauppaan oli kivasti matkaa. Siellä käytiin siis kerralla, ja hyvä niin - eipähän tarvinnut siellä koko aikaa ravata. 

Matkan edetessä maisemat muuttuivat täysin. Erämaata silmän kantamattomiin, pelkkää metsää kaikkialla. Kyllä se sielu tällaisessa paikassa lepää ajankohdasta riippumatta! Saa sitten nähdä, päästäänkö tuonne enää... 
Kun paikanpäälle sitten lopulta päästiin, Pörri päästettiin vapaaksi juoksemaan GPS-pannan kanssa ja kaksijalkaisina aloimme sitten purkaa autoa. Tai no, purkaa ja purkaa. Itse kalastin esiin mahdollisimman nopeasti kamerani ja menin räpsimään kuvia auringonlaskusta ja paikasta. Auringonlaskua en kovinkaan näyttävänä pitänyt, mutta pitihän sitä heti päästä jotain ikuistamaan. Koira juoksi vapaana, eikä siitä mitään kuvia saanut. Kohtuullisen pianhan tähän touhuun turhautui, kun kuvat heilahtivat hämärässä. Jätin sitten suosiolla seuraaville päiville. 
Kuvaamisen sijaan häivyin testailemaan liukurimäkiä ja laskemaan takamuksellani, liukurilla ja pulkalla pitkin tonttia. Saahan sitä lapsi olla. Nälkä tuli ja nopeasti, kuten edelliselläkin kerralla. Onneksi ruoka oli valmis jo reilun tunnin päästä saapumisesta, niin pääsi sitten lappamaan suuhunsa rekkamiehen annoksen. 
Illalla kävimme vielä Pörrin kanssa kävelyllä niin, että tyttö sai juosta vapaana. Oli kyllä ilo katsella koiran menoa! Loppuillan vietinkin sitten karkkien ja uusimman Potterin parissa. Menin aikaisin nukkumaan, jotta seuraavana päivänä jaksaisi sitten touhuta kaikenlaista koko päivän.

Ensimmäinen kokonainen päivä Kangasniemellä alkoi todella ihanasti, kun päästin Pörrin vahingossa ulos ilman GPS-pantaa. Siinä menikin sitten tunti, kun itse menin ihan paniikkiin ja yritin jahtaamalla saada koiraa kiinni. No way! Lopulta se saatiin sitten juustoilla houkuteltua sisälle, ja päivä jatkui oikein mukavasti. 

Aamupäivällä kuvailut jäivät sitten olemattomiin, kuten koko päivältä, koska kamerassa olivat päällä jotkut ihmeelliset asetukset, enkä saanut niitä sitten kuntoon. Pari kuvaa tuli sitten jonkun tuen kanssa räpsäistyä, mutta ei sen ihmeempää. Liukurilla ja pulkalla tuli laskettua ihan urakalla!
Sää oli koko tämän ajan ihanan utuinen ja sumuinen, toisaalta vähän ärsyttävä kuvien kannalta. Sumusta saa kuitenkin ihan kelpoja kuvia hyvillä asetuksilla, mutta toisaalta se sitten häiritsee. En sitten saanut niitä ihanan aurinkoisia ja pirteitä kuvia, mutta sainpahan sentään jotain. 

Kyllä tuolla ollessa kelpaa. Otsikkoon viitaten kirjoitan seuraavaa: Kun tätä ei näe päivittäin, on olo vähintäänkin haikea. Miksi ei voisi asua erakoituneena kaikesta, nauttia vain luonnon hiljaisuudesta ja nähdä kaiken sen rauhan, uljauden ja hiljaisuuden? 

En nyt tämän enempää halua kirjoitella, että huomisellekin jää jotain kirjoitettavaa. Kuvat pitää kuitenkin saada näiltä päiviltä julkaistua, niin nyt sitten pientä kuvaoksennusta ↷

12 kommenttia:

  1. Oli kyllä kiva reissu(vaikka loppu olikin surullista, Pirkka kuoli- liukurimäki)! Mutta todella kiva postaus- niin kuin aina :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkka-parka! Pirkkaa on kyllä ihan järkyttävä ikävä :3 Kiitos!

      Poista
  2. Musta nää kuvat onnistui hyvin. Olen samaa mieltä, että välillä voisi vain eräjormailla luonnon helmassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä on kyllä niin rauhoittava paikka, ettei mitään rajaa! Sielu lepää :3

      Poista
  3. Omg, mä asun puoliksi Kangasniemellä! :D Olin siellä just tuolloin uutena vuotenakin! Mahtava paikka kyllä kertakaikkiaan, tää postaus pysäytti miettimään sitä kuinka upeat ne maisemat siellä on, itselle kun se on ihan itsestäänselvyys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hauska juttu! Rakastan näitä maisemia, tuonne ei kyllä välttämättä enää päästä... Haluaisin näiden olevan itsestäänselvyys, asia, jonka näkee päivittäin, mutta se ei nyt ole mahdollista. Harmi :(

      Poista
  4. Oi kuinka kauniita kuvia ja rauhoittava teksti jotenkin ♥ Kiitos tästä :)
    Varmasti oli kiva reissu teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle taas ihanan piristävästä ja tsemppaavasta kommentista :3

      Poista
  5. Muistan itse nuo postaukset, enkä ole yhtään tajunnut, että siitä on jo vuosi! Aika kuluu niin nopeasti! Kuitenkin jälleen kerran onnisuneita kuvia, ihanat maisemat. Tosi mukava teksti, toivottavasti teillä oli kiva reissu :)

    www.airinblogi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kuluu ihan liian nopeasti - nytkin reissusta alkaa olla reilut kolme viikkoa! Tavallaan ihanaa, tavallaan ihan kamalaa... Maisemat tuolla ovat ihan täyttä rakkautta <3 Kiitos, kiva reissu kyllä oli :)

      Poista
  6. Kivoja kuvia onnistuit kyllä saamaan enkä kyllä yhtään huonoa kuvaa itse bongannut!
    Tuo on kyllä totta, vaikka myökin asutaan vähän "keskellä ei mitään" on silti ihanaa, kun pääsee oikeasti johonkin paikkaan missä ei ketään muita ole! Meillä se on vain Kittilässä ja sinne ajetaankin sitten se koko päivä :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko päivän ajaminen on kyllä niin :3 Kiva, ettet huonoja kuva onnistunut bongaamaan - yritin julkaista vain parhaimmat kuvat :)

      Poista

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)