41. Menikö se päin puuta...?

No ei! Ei kyllä mennyt, ei sitten ollenkaan! Tulen kerrankin ajoissa kirjoittelemaan teille sunnuntain 7.2.2016 ratsastustunnista, joka oli yksi parhaista tunneista ikinä! Se ylsi melkeinpä korkeammalle kuin viimeisin tunti Stellalla, niin iloinen minä olen. Olen iloinen siitä, että vihdoinkin minusta tuntui, että osaan oikeasti ratsastaa, ja että olen oppinut jotain.Oppinut jotain monta kertaa tärkeämpää, kuin paljonko on 5x5.

Olen ehkä tällä hetkellä iloisempi kuin pitkiin aikoihin. En halua miettiä ollenkaan sitä asiaa, joka tulee ilmi seuraavassa postauksessa, vaan keskittyä siihen, mitä kävi, keskittyä kertaamaan niitä onnistuneita hetkiä, joiden miettiminen vahvistaa oppimista.

Tästä se lähtee, haluatteko TE kuulla, mikä minua nyt näin ilahduttaa?!

Kukas teistä tunnistaa tuossa yläpuolella esiintyvän mustan kaunokaisen? Sen herran, josta tämä postaus kertoo. Totta, jos arvasit Lupiini, olit oikeasssa! Jos vastasit jotakin muuta, en voi sanoa muuta kuin että väärin meni... Harmin paikka!

Hoitaessa Lupiini oli tapansa mukaan hiukan pahantuulinen ja ärhäkkä, mutta se ei minua lannistanut ollenkaan. Sain hepsun laitettua kunnolla kuntoon, ja ponin karva kiilsi kauniin silkkisen mustana valossa, kun lähdimme jäistä tallitietä pitkin maneesille.
Alkutunnissa oli taas kaikenmoista säätöä, jalustinten, satulavöiden ja ohjien pituuksien kanssa, mutta tämä ei kestänyt kahta minuuttia kauempaa.

Käynnissä aloin hakea heti tasaista tuntumaa, aktiivisia takajalkoja ja minua kuuntelevaa hevosta. Okei, hyvä on, takajalat eivät alkukäyntien aikaan olleet kovinkaan aktiivisia, mutta kun työstäminen aloitettiin kunnolla, takajalat tulivat jonkin verran mukaan.
Alkukäyntien jälkeen aloimme tehdä kolmea pysähdystä pitkille sivuille. Alkukäynneissä olin tehnyt itsekseni paljon pysähdyksiä, joten näissä poni oli kunnolla kuulolla, ja sainkin Lupiinin pysäytettyä pelkän istunnan avulla. Keskityimme myös tarkkojen teiden ratsastamiseen, ja kulmat sainkin ratsastettua kohtuullisen hyvin koko tunnin ajan.

Tämä tehtävä tehtiin aluksi niin, että ravit ja voltit jätettiin pois, ja sama tehtiin sitten myös oikeassa kierroksessa...

Musta: Käynti
Vihreä: Pysähdykset
Punainen: Ravi
Violetti (näkyy seuraavassa piirroksessa): Laukka

Tuosta piirroksesta selviääkin seuraava tehtävä, joka tehtiin vasemmassa kierroksessa. Pahoittelut kulmista, tein kyllä itse tunnilla paremmat kulmat ja voltit. Käynnin aikana huomasin (taivuteltuani ponia kunnolla), että se alkoi hakea tuntumalle. Selkä nousi hiukkasen ylöspäin, ja poni alkoi kantaa itse itseään. Olin ihan hämmästynyt, sillä mikään poni ei ole hakenut minulla koskaan tuntumalle, enintäänkin vain roikkunut ohjalla! Pyrin sitten ylläpitämään kyseistä olotilaa asetusten ja taivutusten avulla, ja lähes koko tunti meni hyvällä kuolaintuntumalla, mistä olen kyllä ihan järjettömän iloinen!  Varsinkin ravivolteilla poni kantoi itsensä todella hyvin!

Koska poni kantoi itse itsensä ja liikkui jotakuinkin omalla moottorilla, myös oma istuntani parani huimasti. Kevennetyssä ravissa jalkani pysyivät todella hyvin paikallaan, ja pysähdykset sain yllättävän hyvin, ilman mitään ihme töksähdyksiä. Tätä tehtävää teimme sitten jonkin aikaa, ja koko ajan huulillani oli autuaan onnellinen hymy:) Tämän tehtävän jälkeen annoimme hepoille pitkät ohjat hetkeksi aikaa, ja välikäyntien jälkeen vaihdoimme tehtävää hiukan toisenlaiseen.

Violetit ovat sitten laukkapääty-ympyröitä, älkää syyttäkö piirroksista;)

Tästä (kin) piirroksesta taitaa selvitä aika hyvin, minkälaista tehtävää teimme. Tässä tehtävässä Lupiini toimi ihan mahtavasti, ja laukat nousivat pelkällä istunnalla! Toisin kuin aikaisemmilla tunneilla, tällä tunnilla Lupiini kantoi itsensä todella hyvin laukassa, ja varsinkin pääty- ympyröillä haki todella hyvin tuntumalle. Ja kuten aina, oma istunta parani tässäkin, ja laukassa jalkani pysyivät paikoillaan todella hyvin, enkä keikannut etukenoon kertaakaan! Silti pystyin mukailemaan Lupiinin liikkeitä, mutta toisin kuin ennen, tällä kertaa se tuntui helpolta ja vaivattomalta. Ja taas kerran en voi kuin hehkuttaa sitä omaa olotilaa, ihan mahtavaa!

Tämän tehtävän jälkeen otimme hepat hetkeksi käyntiin, ja vaihdoimme suunnan, ja aloitimme hevosten työstämisen oikeassa kierroksessa sillä tehtävällä, joka lukee ensimmäisen tuntitehtävän piirroksen alapuolella. Oikeaan kierrokseen mentäessä Lupiini ei ollut ihan niin hyvä, kuin vasempaan, ja tässä tuntumaan piti hakea enemmän,ja tehdä töitä kaksin verroin. Se kuitenkin palkittiin, ja viimeistään ylläolevassa laukkatehtävässä poni rentoutui todella mukavasti!

Ravivolteilla sain todella kivasti taivuteltua ja aseteltua, ja sain ratsastukseeni saman fiiliksen, kuin vasemmassa kierroksessa. Laukat eivät tähän suuntaan nousseet aivan yhtä hyvin, mutta olin kyllä todella tyytyväinen poniin, sekä omaan ratsastukseeni ja istuntaani!

Kaikenkaikkiaan tunnista jäi ihan mahtava fiilis, ja tätä lähdetään sitten hakemaan muillakin ratsastustunneilla, ja ehkä tästä oikeanlaisesta tuntumasta tulee jossain vaiheessa normaalia, mutta tässä vaiheessa se on minulle suurempi asia kuin lottovoitto! Lupiini teki kyllä parhaansa, ja yllätti minut kyllä todella iloisesti<3

Tunnista jäi siis kokolailla ihan mahtava fiilis, toivottavasti myös tämän viikon sunnuntain tunnista tulee samanlainen^^