14.3.2016

64. Kauhunhetket ja infoa

Aloitetaan sitten suoraan siitä, mitä kävi tässä viikolla... Sellaiset kauhunhetket oli kyllä että huhhuh, mutta ehkä tämä selviää teille paremmin postauksen edetessä.

Olimme lähdössä päivälenkille normaalisti, ja olimme päässeet juuri talomme edessä olevalle kävelytielle, kun Pörri päätti alkaa rapsuttaa kaulaansa. En ollenkaan muista, olenko maininnut ollenkaan blogin puolella maininnut, että kerran Pörri pääsi hihnasta irti rapsuttamalla kaulaansa, ja sen jälkeen se on yrittänyt sitä joka kerta lenkillä. Ongelmaksi on sitten muodostunut se, että se on edelleenkin päässyt karkuun muutamia kertoja, ja yksi näistä oli kuluneella viikolla, päivää ennen Fysiikan koetta.
No, takaisin asiaan. Hihna irtosi heti, kun Pörrin kynsi osui hihnan kiinnitykseen, ja Pörri tajusi aivan heti olevansa vapaa. Sitten nopeina ihmisinä lähdimme juoksemaan kohti kotitaloamme, ja Pörri lähti siinä sitten juoksemaan perässäni. Ryntäsin avaamaan etuoven, ja juoksin sisälle. Eipä ole se koira ihan tyhmä, ehei! Se jatkoi matkaa pihamme vierestä suoraan pellolle, ja ilmeisesti ehti käväistä muutamalla pihalla. Tässä vaiheessa olin jo kaivelemassa pakastinta, jospa löytäisin Pörrin yliärsykkeen, porsaan sorkan.




Heti en sitä löytänyt, mutta pienen etsinnän jälkeen se oli kädessä, ja jalat kuljettivat minua järjetöntä vauhtia kohti peltoa. Pellon vieressä on joki, ja sehän ei ole enää kokonaan jäässä. Olin juuri pari päivää sitten käynyt metsässä kuvailemassa (postaus tulossa), ja olin huomannut siellä täysin tuoreet metsäkauriin jäljet, jotka risteilivät ympäri metsää, ja lopulta ne johtivat joen poikki.
Onneksi Pörri ei ehtinyt näitä huomata, vaan se keskittyi suunnittelemaan taktiikkaa, jolla se saisi varastettua sorkan, mutta ei jäisi kiinni.

Se tuli aina puolen metrin päähän, mutta kun sitä yritti ottaa kiinni, se hyppäsi kahden metrin päähän salamannopeasti. Lopulta saimme koiran kiinni makaamalla hangessa kiinnittämättä koiraan ollenkaan huomiota. Silloin  se tuli nuolemaan sorkkaa, ja minä sitten hetken rapsuttelin Pörriä, kunnes otin sen kiinni.


Pakko myöntää, että olin ihan paniikissa, että se juoksee jälkien perässä jokeen. Joki tuskin enää kantaisi, ja silloin sitä ei voisi enää pelastaa. Onneksi kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti!
Tämän kertomuksen loppuun sanon vielä, että Pörrin päivälenkki oli sitten siinä, joutui sitten joksikin aikaa häkkiin porsaansorkan kanssa. Ainakin oli koiralla hauskaa!

Todella pian, jo seuraavana päivänä hankimme Pörrille erilaiset hihnasysteemit, ja nyt sen ei kyllä pitäisi päästä karkuun. Meillä on jopa sellainen ruuvattava lukko siihen pantaan ja hihnaan liitettävänä; ainakaan ei osaa ruuvata! Mutta kuten jo sanottu, kaikki päättyi hyvin!


Nyt sitten niihin muihin asioihin!

Blogi ei hiljene, enkä pidä taukoa, mutta postauksia ei välttämättä tule niin usein, kuin mihin lukijani ovat tottuneet. En sano postaustahdin hidastuvan, mutta vähän pidempiä postaustaukoja saattaa olla mukana muutamankin asian takia.

Ensinnäkin asiaan vaikuttaa todella paljon tämä koekuukausi, jos niin voin sanoa. Kokeita on tällä hetkellä n. 2 viikossa, ja koska haluan panostaa kunnolla kouluun, luen kokeisiin. En halua heittää koulumenestystä kankkulan kaivoon; tulen tarvitsemaan kyseisiä tietoja vielä joskus. Ne ovat pohja hankalammalle. Juurikin sen takia sitten en ota blogista tai kuvailusta niin paljoa stressiä, vaan keskityn koulunkäyntiin.
Koulunkäynnin lisäksi aikaa vie tietenkin Pörri, jonka kanssa käydään sitten peruslenkeillä, ja jokainen lauantai muutaman kilometrin metsälenkillä. Otan sitten näille reissuille mukaan joskus kameraa, mutta en läheskään joka kerta. Nyt, kun vielä on lunta siellä metsässäkin, haluan keskittyä kallioilta alas laskemiseen peppu edellä, enkä siihen, että pitää kuvata jokainen maasta pilkistävä varpu;)

Näiden kahden asian lisäksi tähän kaikkeen vaikuttaa se, että olen aloittanut lenkkeilyn. Lumet ovat jalkakäytäviltä sulaneet jo aikapäiviä sitten, joten nyt minulla on mahdollisuus kohottaa kuntoa talven jälkeen. Lenkkien pituudet eivät vielä taivaissa ole, 2-4 kertaa viikossa n. 2,2 kilometrin pituinen lenkki. Koska lenkki on noinkin lyhyt, juoksen koko matkan pienillä tauoilla tauotettuna. Pyrin siis pelkästään hölkkäämään, enkä kävelemään tai juoksemaan olympiavauhtia.




Tuossa olikin kaikki tarpeellinen tästä postauksesta, tulen kirjoittelemaan 12.3.16 metsäretkestä, sunnuntain 13.3.16 ratsastustunnista, sekä 8/9.3.16 metsäkäynnistä. 12.3.16 metsäretki on vielä vähän auki, en tiedä, lähteekö kamera ollenkaan mukaan. Ehkä, ehkä ei, sen näkee sitten:)

Pörrille on muuten tullut tällainen hassu tapa, että se hyppää tämän laatikon päälle, ja kurkkii ovesta ja ikkunasta sisälle taloon:) Hassu koira!

6 kommenttia:

  1. Juu, sehän välillä karkailee :D Mutta ihana postaus taas kerran <3

    VastaaPoista
  2. Anonyymi18.12

    Kiva postaus. Voi Pörri, ei saa karkailla :-)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No eipä kyllä saisi, aiheuttaa sydärit koko perheelle;)

      Poista
  3. Meidänkin koirat (yksi niistä) välillä ns. Karkailee, niitä ei näy missään ja ei tule vaikka huutaa :D mutta onneksi Pörrin retki päättyi hyvin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat vähän on tollasia:/ Mutta onneksi:D

      Poista

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)