Unihiekkaa

 Vaaleanharmaa turkki kauniine liukuvärjäyksineen, joulukonvehdin väriset silmät & innostuksesta väpättävä kaunis, pikimusta kuono. Suuri suu aukeaa, vaaleanpunainen kieli tulee esiin ja silmät sulkeutuvat nautinnosta. Korvat kääntyvät hiukan sisällepäin. Otsaan ilmestyy ryppyjä.

Pian haukotus on ohi ja kaunis, vaaleanpunainen maha osuu vielä hiukan märkään nurmikkoon. Kaunis pää osuu maahan, korvat menevät luimuun osoittaen omaa tyytyväisyyttään. Häntä laskeutuu alas koiran rentoutuessa, takajalat venyvät sammakkoasentoon pennun venytellessä itseään.

Se valmistautuu päivälevolle, mutta pian ohitse liitävä, rumasti kraakkuva variksenpoikanen häiritsee tätä ihanaa näkyä, kaunista, rentouttavaa näkymää. Sekunnin murto - osassa koiranpentu pomppaa ilmaan ja lähtee haukkuen vahtimaan omia luitaan. Ovathan varikset joskus syöneet tämän ruoat, joten on syytäkin vahtia kumiluiden ja ikivanhan hirvensorkan puolesta. Kärpäset pörräävät inhotavasti suristen koiran herkkujen ympärillä ja pieni itikka pistää ilkeästi pentua kuonoon. Tämä saa aikaan kuonon hankaamisen, tietenkin se itikanpurema kutittaa.

 Kun kärpäset ja varis on hoideltu, on aika palata varjoon lepäämään ja nukkumaan hellän rapsutuksen kanssa. On rankkaa vartioida päivä päivältä, tunti tunnilta ja minuutti minuutilta, viedäänkö luut kuonon edestä, vai syödäänkö oma ruoka lautaselta, kun sitä ei heti jaksa syödä. Päiväunet kuuluvat vielä pienelle lapsoselle, ei sen tehtävä ole vahtia pihaa koko aikaa. Ihmisen ollessa vieressä se luottaa siihen, että sen luut ovat turvassa ja se saa luvan nukahtaa ilman paineita. 

Rapsutus vähenee hajamieliseksi ja hitaammaksi vaihtaen aina välillä paikkaa kaulalta poskelle, poskelta mahaan ja mahasta selkään. Karvaa lähtee vieläkin, vaikka kohta on jo syksy. Pentukarvaa löytyy vielä varsinaisen karvapeitteen alla - niinpä kuumat, kolmenkymmenen asteen helteet olivat pennulle yhtä kidutusta. Huh, se on jo onneksi ohi!

 Silmät muuttuvat unisiksi ja pikkuhiljaa painuvat kiinni. En siltikään tiedä, onko se unessa, sikeässä vai koiranunessa - ainakin sen hengitys on rento ja rauhallinen, joka on hyvä merkki. 

Maapallo pyörii liian nopeasti ja pian varjoisa paikka onkin jo täydessä paahteessa. Väsymys painaa kuitenkin päälle ja tekee mieli nukkua, mutta paahteessa on liian kuuma, sen tajuaa sekin. Se nousee hitaasti huokaisten ja kävelee venytellen eteenpäin sireenipensaiden varjoon jatkamaan päivälepoaan. Luukin on sopivasti vieressä.

 Koiranpennulla on kuitenkin paljon asiaa - ilmeisesti unihiekat karisivat siis osaksi silmistä. Se kääntyy hitaasti selälleen rentoutuen ja raskaasti huokaisten. Tassu nousee ylös kerjäävään ja käskevään asentoon. Välillä pää kohoaa ylös kosteahkosta ruohosta, ja ilme on niin suloinen, ettei sitä voi kertakaikkiaan vastustaa. Pakko rapsuttaa. Ihan pakko. Ei voi mitään. 

Pentu kieriskelee maassa nautinnollisesti osoittaen, mistä pitäisi rapsuttaa juuri tällä hetkellä. Usein se oikea kohta löytyykin, silloin etuhampaat tulevat esiin ja suusta tulee ulos jotain ihmeellistä pulputusta, josta on aivan mahdotonta saada millään tapaa selvää. 

Valitettavasti hetki kuluu liian hitaasti, ja pian pitää mennä syömään. Koiraa se ei näytä haittaavan kovinkaan paljoa, vaan se saa vihdoin ja viimein rauhan nukkua omaa untaan. Koiranunta. Kun katson seuraavan kerran ikkunasta ulos, se on vaihtanut paikkaa keskelle pihaa ja on aivan sikeässä unessa. Sitä ei herättäisi enää norsukaan.