Jalustin.netillä on taas käynnissä uusi, mielenkiintoinen postaushaaste, ja tällä kertaa ajattelinkin toteuttaa sen! Kovinkaan ahkera haasteiden tekijä en ole siis ollut, mutta jaupa sitten pitää jostain aloittaa, että tänne tulee lisää erilaista materiaalia. Heh.
Haasteen ideana on siis vastata erilaisiin väittämiin ja perustellusti kertoa oma mielipide kyseisistä asioista. Katsotaan, miten käy! Kuvamateriaalia on sitten viime kesältä, kun kädet vielä kannettiin, mutta se ratsastusasu oli vähän mitä oli. Näitä kuvia on julkaistu täällä aiemminkin, mutta sen postauksen ollessa piilotettuna kehtaan pitää kädet silmillä painaessani kuvan postaukseen :D
 |
| Ai piti kantaa kädet? Itseasiassa kädet on tässä kuvassa ihan ok, mutta tuo paita housujen sisässä - yhdistelmä saa silmät pullistumaan päästä :D |
Hevosen tulisi liikuttaa päivittäin.
Kyllähän se aikalailla niin menee, varsinkin jos hevoselle tulee nestettä jalkoihin sen seisoskellessa tallilla, se on vanha, sillä on jäykkyyttä tai muuta vastaavaa ongelmaa. Silloin liikutus muodostuu erityisen tärkeäksi, sekä myös se, ettei se ole liian rankkaa. Mielestäni hevosella saa pitää vapaapäiviä milloin itse haluaa, mutta JOS olisin hevosenomistaja, ponillani olisi enintään yksi vapaapäivä viikossa. Muuten se liikkuisi täysipainoisesti eri keinoin, kuten mielestäni kaikkien hevosten tulisi liikkua. En toki ole mikään hevosten liikutuksen asiantuntija, mutta hevosen pitää päästä liikkumaan, sillä sitä ei myöskään ole luotu seisoskeluun, eikä se siihen myöskään sovellu. On tietenkin eri asia, jos hevonen on saikulla tms., mutta jos hevosen kunto vaan sallii, niin edes kävelytys olisi kiva.
Riippuu kuitenkin hevosesta, kerääkö se energiaa ja pimahtaako se tallissa seisoskelusta ja siitä, ettei se pääse liikkumaan. Joillain liikkumisen tarve on vain suurempi kuin toisilla, ja siitä ei sitten pääse mihinkään. Yleisesti ottaen sanon kuitenkin, että hevosen tulee päästä liikkumaan päivittäin omistajan toimesta, eikä sitä saa jättää talliin seisoskelemaan yhtä päivää pidemmäksi aikaa. Vapaapäivinäkin sen voisi kävelyttää, että edes jotain liikuntaa tulee. Puolesta.
Lämppärit sopivat vain ravureiksi.
Ööhh... EI! Kaikilla hevosilla (niitä miniatyyreja lukuunottamatta) pystyy ratsastamaan, riippumatta siitä, ovatko ne lämppäreitä, puokkeja vai täykkäreitä, kylmäverisiä, shetlanninponeja, russeja, suokkeja tai mitä vielä muuta...! Kaikki riippuu oikeastaan vain hevosen koulutuksesta ja siitä, onko sen ratsukoulutukseen jaksettu panostaa. Okei, ehkä lämppäreistä ei tule niitä GP-tason kouluratsuja, mutta hyvän tason harrastuskaverin niistä ainakin saa. Niiden rakenne on jalostettu enemmän toiseen suuntaan, mutta hyvällä ja kärsivällisellä koulutuksella niistä voi kuoriutua vaikka minkä tason hevosia! Ehkä ne paremmin sopivat sinne estepuolelle, koulussa niillä ei tietääkseni ole kovinkaan paljoa kapasiteettia koota itseään kovin korkeaan muotoon.
Mutta ei, todellakin sopivat ratsuiksi, ravureiksi, agilityhepoiksi ja ties miksi muiksi. Ei minulla ole lämppäreistä minkäänlaista kokemusta, mutta siltikään en älyä sitä, että lämppäreitä syrjitään niiden rodun takia. Muutenkin roturasismi (myös hevosmaailmassa) on ihan käsittämättömän älyttömän tyhmää, enkä ymmärrä sitä laisinkaan!
Itse haluaisin joskus päästä ratsastelemaan lämppäreillä, niiden silmät ovat nimittäin kauneimpia hevosten silmistä. Jotain niin ihanaa :3 Vastaan.
Kyllä ja ei, oikeastaan. Itse olen ainakin oppinut kirjoista jotain ihan hyödyllistäkin ratsastusta ajatellen, mutta ethän varsinaisesti opi ratsastamaan, jos luet jotain kirjaa. Usein kirjojen opit on sovellettu täydellisiin ja optimaalisiin tilanteisiin, joten niitä matkiessa useat asiat saattavat mennä överiksi. Kuten se käsien kantaminen tämän postauksen kuvissa, kuten varmaankin huomaatte. Voit kirjoja lukemalla oppia paljonkin siitä, miten laukka kuuluisi nostaa, ja millainen olisi hyvä ratsastusasento, mutta hevosen selkään kiivetessä eivät asiat olekaan niin helppoja ja yksinkertaisia, kuin kirjoista saa kuvan.
Et kuitenkaan varsinaisesti voi oppia ratsastamaan ilman hevosta, vaan ratsastus opitaan siellä hevosen selässä, ja toivottavasti myös asiansa osaavan opettajan avustuksella. Kirjojen lukeminen ja sieltä opiskeleminen voi vauhdittaa oppimista, muttei missään vaiheessa pysty korvaamaan sitä ratsastuksen antamaa oppia. Puolesta ja vastaan.
 |
| Kumpi kaatuu, hevonen vai ratsastaja? |
Satulavyö tulisi kiristää hitaasti asteittain.
No ainakin mielellään. Jos itse olisin hevonen ja vyö kiristettäisiin suoraan viidenteen reikään suoraan kummaltakin puolelta, ei se kovinkaan mukavalta tuntuisi... Itse en kuitenkaan reikä kerrallaan vyötä kiristä, vaan ensin laitan ensimmäiseen/ toiseen reikään, ja vähitellen sitten kiristelen vyötä hoitaessani hevosta. En ole kuitenkaan koskaan tehnyt niin, että kiristän vyön kerralla sopivaan kireyteen, juurikin sen takia, ettei se tuntuisi hevosesta niin epämukavalta. Ehdottomasti olen kyllä samaa mieltä, ja vastaankin puolesta.
Hevosten tulisi saada tarhata ja laiduntaa laumoissa.
Tämä pitää kyllä paikkaansa, sillä hevonen on laumaeläin ja siten saa turvaa ja seuraa kaikkein parhaiten lajitovereistaan. En usko, että sinäkään haluaisit viettää elämääsi ahtaassa ja pienessä tarhassa vain sen takia, että omistajasi ei haluaisi sinun rikkovan uutta blingiä täynnä olevaa loimeaan! Ehdottomasti hevosen täytyy saada toisen hevosen seuraa joka tapauksessa, enkä suoraan sanottuna voi sietää sitä, että jotkut pitävät hevosiaan jatkuvasti poissa toisten hevosten läheisyydestä vain sen takia, ettei kenkä varmasti irtoa tms.
Joillakin hevosten omistajilla voi olla tähän sitten ihan hyvä syykin, hevosten yksin pitämiseen nimittäin. Syitä voi olla monia - hevonen ei tule toimeen toisten hevosten kanssa, se on saikulla, sillä on joku sairaus ja ties mitä muita, mutta silloinkin asian kuuluisi mielestäni olla mahdollisimman väliaikainen. Hevosen voi totuttaa toisten hevosten seuraan, niin kuin voi koiran totuttaa toisten koirien seuraan. En ole tietenkään ihminen, joka voisi mennä pätemään näistä asioista, mutta vastaan ehdottomasti puolesta!
Selkään tulisi aina nousta hevosen vasemmalta puolelta.
Ei välttämättä. Itse olen ainakin saanut käsityksen, että useimmiten selkään noustaan vasemmalta, laskeudutaan vasemmalta, talutetaan vasemmalta, laitetaan satula vasemmalta yms., mutta olen myös kuullut, että pitäisi nousta selkään myös oikealta puolelta, jotenkin sen liittyi hevosen varusteisiin ja hevosen kuntoon. Ja aina näitä kaikkia kirjoittamattomia (tai kirjoitettuja) sääntöjä ei mielestäni tarvitse noudattaa, vaan ihan huvin vuoksi voi kokeilla uusia asioita ja testata, miten ne toimivat.
Kyllä tuossa vasemmalta puolelta selkäännousussa on jokin perä, mutta itse en ole mitenkään ehdoton sen kanssa. Tunneilla ja leireillä nousen selkään vasemmalta puolelta, mutta jos minulla olisi oma hevonen, nousisin selkään vuoron perään kummaltakin puolelta. Vastaan.
Hevosta hoidettaessa tai varustettaessa hevosen tulisi olla aina kiinni.
Onhan se niin varmaan turvallisempi ja näin, mutta jos hevonen omaa vetopaniikin, ei se mielestäni ole mitenkään pakollista. Hoitaisin itse mielelläni hevosen vapaana sen ollessa karsinassa, mutta usein ratsastuskouluissa hevonen täytyy sitoa kiinni. En tätä osaa sen kummemmin perustella, mutta itse hoitaisin hevosen erittäin mieluusti vapaana. Vastaan.
Vain kisatulosten perusteella voi sanoa, minkä tasoinen ratsastaja on.
Ei ei ei, ei todellakaan! Kaikki ihmiset eivät edes halua kisata, tai sitten heillä ei ole siihen mahdollisuutta. Tasoltaan he voivat silti olla jopa vaativalla tasolla, mennä kangilla ja treenata koulua tai esteitä ties millä tasolla. Kaikilla ihmisillä ei ole ''kilpailuviettiä'', kilpaileminen ei kiinnosta tms., eikä se estä ketään kehittymästä. En luultavastikaan olisi sen taitavampi, jos en kisaisi - mutta en olisi myöskään huonompi... Ja miksi en? Koska luultavasti kävisin saman verran tunneilla, kehittyisin omaan tahtiini ja pitäisin hauskaa ehkä hiukan rennommin kuin nyt. Vastaan!
Mitä rikkaampi on sitä pidemmälle ratsastuksessa on mahdollista päästä.
Erittäin valitettavaa, mutta valitettavasti myös totta. Jos haluaa kilpailla vaativalla tasolla vaativan tason hevosen kanssa, tarvitsee ihan järjettömät määrät rahaa. Kilpailuluvat, lähtömaksut ja oman hevosen puutteessa ylläpitokulut/ vuokrakulut, kaikki valmennukset - kaikki maksaa ihan tuhottomasti, ja ilman rahaa ei myöskään pääse minnekään PSG/160cm tasolle ratsastuksessa. Jos siis haluaa kilpailla. Jos taas ei, voi olla vähän halvempaa, mutta ei sekään mitään ihan ilmaista ole. Puolesta.
Se, miten korkeita esteitä hyppäät, ei kerro siitä, miten hyvä ratsastaja olet.
Voit hypätä 115cm huonolla tasapainolla ja niin, ettet ole valmis kyseiseen suoritukseen. Voit myös hypätä 40cm niin tyylipuhtaasti, että olisit selkeästi valmis siirtymään korkeampiin. Mielestäni asia menee niin, että ensin tekniikka, sitten vasta korkeus. Itse en pystyisi hyppäämään välttämättä mitään yhdeksääkymmentä senttiä ilman harjoittelua, edes sen esteleirin avulla. Sielläkin tuli ylitettyä ''vain'' seitsemääkymppiä pariin kertaan, ja mielestäni se oli aivan sopiva, ellei jopa liiankin korkea minulle.
Jos tätä periaatetta noudatettaisiin, niin silloin voisi sanoa, että mitä korkeampaa hyppäät, sen parempi esteratsastaja olet. Asia ei kuitenkaan mene ihan niin - ainakaan sen perusteella, mitä olen itse nähnyt ja huomioinut. Saatetaan leirillä hypätä 120cm jossain korkeushyppykisassa - se on vielä ok, mutta ratoina ei ehkä ihan ''perusleiriläisille'' sopiva korkeus, riippuen toki ratsastajien tasosta.
Kaipa tähän pitää vastata että puolesta ja vastaan, sillä en keksi tähän oikein mitään muutakaan vastattavaa.
Ennen oman hevosen ostoa ratsastajalla tulisi olla kokemusta joko vuokra- tai ylläpitohevosesta.
Ei välttämättä, vaikka hyvähän se luultavasti olisi. Jos on ratsastanut ratsastuskoulussa paljon erilaisilla hevosilla, käynyt eri opettajien ja valmentajien opetuksessa sekä sivistänyt itseään teoriapuolella tarpeeksi paljon, tietää hevosista jonkin verran ja on valmis tekemään kovasti töitä, ei välttämättä vuokraus/ylläpitokokemusta tarvita. Kaikkein turvallisintahan se olisi vaikka ylläpitohevosen kanssa opetella puolen vuoden ajan hevosen hoitoa ja sen perustarpeita ja hevosen tuomaa vastuuta yms., mutta en näe sitä millään lailla pakollisena. Jos omistaja myy ratsastuskouluoppilaalle, ihan hyvä niin.
Eri asia sitten, jos on satunnaisesti käynyt neljän vuoden ajan vuokrailemassa naapurin puskaputtea, joka ei osaa nostaa laukkaa - silloin itse en ainakaan myisi omaa hevostani (jos minulla edes sellainen olisi), vaan ennemminkin passittaisin opetukseen joksikin aikaa. Siinä tapauksessa siis olen eri mieltä, mutta yleensä ottaen en vaatisi ostajalta aiempaa vuokra/ ylläpitokokemusta. Vastaan.
On tiputtava vähintään 100 kertaa, ennen kuin voi sanoa itseään hyväksi ratsastajaksi.
Aikas tyhmä väite...! Hevosen selästä putoaa kuitenkin aikamoisella voimalla, ja pahimmillaan pudotessa voi jopa halvaantua, pahimmassa tapauksessa jopa heittää henkensä! Ei todellakaan pidä paikkaansa, mutta en usko, että väitettä esitetään siinä tarkoituksessa, että pitää tosissaan tippua se 100 kertaa ennen, kuin on hyvä ratsastaja. Luulen, että sillä yritetään varsinkin alkeisratsastajille viestittää, että tippumista ei kannata pelätä, ja että se valitettavasti, mutta sitäkin todellisemmin kuuluu harrastukseen. Vastaan kuitenkin Vastaan, sillä en näe mitään syytä, miksi sieltä selästä pitäisi tahallaan tumpsahdella tutkimaan maaperän koostumusta sen tarkemmin.
Hevosenomistajan olisi hyvä välillä päästä ratsastamaan muillakin hevosilla kuin vain omallaan.
Yksi järkevimmistä väitteistä tässä haasteessa! Mitä useammilla ja erilaisemmilla hevosilla ratsastaa, sitä enemmän se ratsastus- ja hevosenhallintataito kehittyy. Usein hevosenomistajille valitettavasti käy niin, että pelkästään sen oman puten kanssa treenataan, mutta sitten jonkun vähän vieraamman hevosen selässä työkaluja ei sitten löydykään. Tällä en toki tarkoita sitä, etteikö sen oman hepan kanssa saisi treenata ahkerasti ja intensiivisesti, mutta täydellisimmässä tilanteessa omistajalla olisi mahdollisuus päästä ratsastamaan muillakin, kuin vain sillä omalla, täydellisellä ja maailman parhaalla ponilla :D
Tässä tämä sitten oli - välillä aika vahvoillakin mielipiteillä varustettu postaus, joka toivottavasti miellytti myös teitä. Kertokaa ihmeessä mielipiteenne ja linkatkaa oma postauksenne, niin käväisen sitten lukaisemassa senkin :)
Hevosten tulisi saada tarhata ja laiduntaa laumoissa.
Tämä pitää kyllä paikkaansa, sillä hevonen on laumaeläin ja siten saa turvaa ja seuraa kaikkein parhaiten lajitovereistaan. En usko, että sinäkään haluaisit viettää elämääsi ahtaassa ja pienessä tarhassa vain sen takia, että omistajasi ei haluaisi sinun rikkovan uutta blingiä täynnä olevaa loimeaan! Ehdottomasti hevosen täytyy saada toisen hevosen seuraa joka tapauksessa, enkä suoraan sanottuna voi sietää sitä, että jotkut pitävät hevosiaan jatkuvasti poissa toisten hevosten läheisyydestä vain sen takia, ettei kenkä varmasti irtoa tms.
Joillakin hevosten omistajilla voi olla tähän sitten ihan hyvä syykin, hevosten yksin pitämiseen nimittäin. Syitä voi olla monia - hevonen ei tule toimeen toisten hevosten kanssa, se on saikulla, sillä on joku sairaus ja ties mitä muita, mutta silloinkin asian kuuluisi mielestäni olla mahdollisimman väliaikainen. Hevosen voi totuttaa toisten hevosten seuraan, niin kuin voi koiran totuttaa toisten koirien seuraan. En ole tietenkään ihminen, joka voisi mennä pätemään näistä asioista, mutta vastaan ehdottomasti puolesta!
Selkään tulisi aina nousta hevosen vasemmalta puolelta.
Ei välttämättä. Itse olen ainakin saanut käsityksen, että useimmiten selkään noustaan vasemmalta, laskeudutaan vasemmalta, talutetaan vasemmalta, laitetaan satula vasemmalta yms., mutta olen myös kuullut, että pitäisi nousta selkään myös oikealta puolelta, jotenkin sen liittyi hevosen varusteisiin ja hevosen kuntoon. Ja aina näitä kaikkia kirjoittamattomia (tai kirjoitettuja) sääntöjä ei mielestäni tarvitse noudattaa, vaan ihan huvin vuoksi voi kokeilla uusia asioita ja testata, miten ne toimivat.
Kyllä tuossa vasemmalta puolelta selkäännousussa on jokin perä, mutta itse en ole mitenkään ehdoton sen kanssa. Tunneilla ja leireillä nousen selkään vasemmalta puolelta, mutta jos minulla olisi oma hevonen, nousisin selkään vuoron perään kummaltakin puolelta. Vastaan.
Hevosta hoidettaessa tai varustettaessa hevosen tulisi olla aina kiinni.
Onhan se niin varmaan turvallisempi ja näin, mutta jos hevonen omaa vetopaniikin, ei se mielestäni ole mitenkään pakollista. Hoitaisin itse mielelläni hevosen vapaana sen ollessa karsinassa, mutta usein ratsastuskouluissa hevonen täytyy sitoa kiinni. En tätä osaa sen kummemmin perustella, mutta itse hoitaisin hevosen erittäin mieluusti vapaana. Vastaan.
Vain kisatulosten perusteella voi sanoa, minkä tasoinen ratsastaja on.
Ei ei ei, ei todellakaan! Kaikki ihmiset eivät edes halua kisata, tai sitten heillä ei ole siihen mahdollisuutta. Tasoltaan he voivat silti olla jopa vaativalla tasolla, mennä kangilla ja treenata koulua tai esteitä ties millä tasolla. Kaikilla ihmisillä ei ole ''kilpailuviettiä'', kilpaileminen ei kiinnosta tms., eikä se estä ketään kehittymästä. En luultavastikaan olisi sen taitavampi, jos en kisaisi - mutta en olisi myöskään huonompi... Ja miksi en? Koska luultavasti kävisin saman verran tunneilla, kehittyisin omaan tahtiini ja pitäisin hauskaa ehkä hiukan rennommin kuin nyt. Vastaan!
Mitä rikkaampi on sitä pidemmälle ratsastuksessa on mahdollista päästä.
Erittäin valitettavaa, mutta valitettavasti myös totta. Jos haluaa kilpailla vaativalla tasolla vaativan tason hevosen kanssa, tarvitsee ihan järjettömät määrät rahaa. Kilpailuluvat, lähtömaksut ja oman hevosen puutteessa ylläpitokulut/ vuokrakulut, kaikki valmennukset - kaikki maksaa ihan tuhottomasti, ja ilman rahaa ei myöskään pääse minnekään PSG/160cm tasolle ratsastuksessa. Jos siis haluaa kilpailla. Jos taas ei, voi olla vähän halvempaa, mutta ei sekään mitään ihan ilmaista ole. Puolesta.
Se, miten korkeita esteitä hyppäät, ei kerro siitä, miten hyvä ratsastaja olet.
Voit hypätä 115cm huonolla tasapainolla ja niin, ettet ole valmis kyseiseen suoritukseen. Voit myös hypätä 40cm niin tyylipuhtaasti, että olisit selkeästi valmis siirtymään korkeampiin. Mielestäni asia menee niin, että ensin tekniikka, sitten vasta korkeus. Itse en pystyisi hyppäämään välttämättä mitään yhdeksääkymmentä senttiä ilman harjoittelua, edes sen esteleirin avulla. Sielläkin tuli ylitettyä ''vain'' seitsemääkymppiä pariin kertaan, ja mielestäni se oli aivan sopiva, ellei jopa liiankin korkea minulle.
Jos tätä periaatetta noudatettaisiin, niin silloin voisi sanoa, että mitä korkeampaa hyppäät, sen parempi esteratsastaja olet. Asia ei kuitenkaan mene ihan niin - ainakaan sen perusteella, mitä olen itse nähnyt ja huomioinut. Saatetaan leirillä hypätä 120cm jossain korkeushyppykisassa - se on vielä ok, mutta ratoina ei ehkä ihan ''perusleiriläisille'' sopiva korkeus, riippuen toki ratsastajien tasosta.
Kaipa tähän pitää vastata että puolesta ja vastaan, sillä en keksi tähän oikein mitään muutakaan vastattavaa.
Ennen oman hevosen ostoa ratsastajalla tulisi olla kokemusta joko vuokra- tai ylläpitohevosesta.
Ei välttämättä, vaikka hyvähän se luultavasti olisi. Jos on ratsastanut ratsastuskoulussa paljon erilaisilla hevosilla, käynyt eri opettajien ja valmentajien opetuksessa sekä sivistänyt itseään teoriapuolella tarpeeksi paljon, tietää hevosista jonkin verran ja on valmis tekemään kovasti töitä, ei välttämättä vuokraus/ylläpitokokemusta tarvita. Kaikkein turvallisintahan se olisi vaikka ylläpitohevosen kanssa opetella puolen vuoden ajan hevosen hoitoa ja sen perustarpeita ja hevosen tuomaa vastuuta yms., mutta en näe sitä millään lailla pakollisena. Jos omistaja myy ratsastuskouluoppilaalle, ihan hyvä niin.
Eri asia sitten, jos on satunnaisesti käynyt neljän vuoden ajan vuokrailemassa naapurin puskaputtea, joka ei osaa nostaa laukkaa - silloin itse en ainakaan myisi omaa hevostani (jos minulla edes sellainen olisi), vaan ennemminkin passittaisin opetukseen joksikin aikaa. Siinä tapauksessa siis olen eri mieltä, mutta yleensä ottaen en vaatisi ostajalta aiempaa vuokra/ ylläpitokokemusta. Vastaan.
On tiputtava vähintään 100 kertaa, ennen kuin voi sanoa itseään hyväksi ratsastajaksi.
Aikas tyhmä väite...! Hevosen selästä putoaa kuitenkin aikamoisella voimalla, ja pahimmillaan pudotessa voi jopa halvaantua, pahimmassa tapauksessa jopa heittää henkensä! Ei todellakaan pidä paikkaansa, mutta en usko, että väitettä esitetään siinä tarkoituksessa, että pitää tosissaan tippua se 100 kertaa ennen, kuin on hyvä ratsastaja. Luulen, että sillä yritetään varsinkin alkeisratsastajille viestittää, että tippumista ei kannata pelätä, ja että se valitettavasti, mutta sitäkin todellisemmin kuuluu harrastukseen. Vastaan kuitenkin Vastaan, sillä en näe mitään syytä, miksi sieltä selästä pitäisi tahallaan tumpsahdella tutkimaan maaperän koostumusta sen tarkemmin.
Hevosenomistajan olisi hyvä välillä päästä ratsastamaan muillakin hevosilla kuin vain omallaan.
Yksi järkevimmistä väitteistä tässä haasteessa! Mitä useammilla ja erilaisemmilla hevosilla ratsastaa, sitä enemmän se ratsastus- ja hevosenhallintataito kehittyy. Usein hevosenomistajille valitettavasti käy niin, että pelkästään sen oman puten kanssa treenataan, mutta sitten jonkun vähän vieraamman hevosen selässä työkaluja ei sitten löydykään. Tällä en toki tarkoita sitä, etteikö sen oman hepan kanssa saisi treenata ahkerasti ja intensiivisesti, mutta täydellisimmässä tilanteessa omistajalla olisi mahdollisuus päästä ratsastamaan muillakin, kuin vain sillä omalla, täydellisellä ja maailman parhaalla ponilla :D
Tässä tämä sitten oli - välillä aika vahvoillakin mielipiteillä varustettu postaus, joka toivottavasti miellytti myös teitä. Kertokaa ihmeessä mielipiteenne ja linkatkaa oma postauksenne, niin käväisen sitten lukaisemassa senkin :)
Tosi kivan oloinen postaus :)
VastaaPoistaOi kiitos ❤
Poista