Selässä - vihdoin !

Ratsastustaukoa kertyikin ihan kiitettävästi, ennen syyskauden alkua Rusthollissa olin ratsastanut viimeksi Husön leirillä joskus puoli ikuisuutta sitten. Odotin, että saan palata alkeistunnille ja kaikki on ihan takapuolellaan, mutta ilmeisestikin leiristä oli ollut sen verran hyötyä, että yllättävän paljon olikin muistissa. Heti leirin jälkeen olin tajunnut, kuinka paljon uusia työkaluja sieltä loppujen lopuksi sitten sainkaan! En vieläkään osaa sanoa, mitä kaikkea siellä opin, mutta ainakin rohkeus nousee ensimmäisenä mieleen. Leirillä myös tajusin, että jos poni laahustaa, ei esteestä päästä yli, vaan luvassa on kielto/ ohimeno. Niinpä päätin ratsastavani tällä kertaa (kellä sitten ikinä menisinkään) ponin kunnolla eteen ja pitäväni suunnilleen saman temmon, kuolaintuntuman ja kontaktin poniin koko tunnin ajan. 

Ennen tuntia olin lukenut Kyran kirjaa ja tajunnut, että pidän ranteitani aivan väärin! Ranteet olivat (ovat edelleen?) ratsastaessa kääntyneet jokaisella kerralla hiukan ulospäin, jolloin varsinainen herkkyys ja myötäämiskyky kädestä häviää. Eteenpäinpyrkimyksen lisäksi pyrin siis keskittymään myös käsien asentoon ja pitämään ne mahdollisimman herkkinä ja myötäämiskykyisinä koko tunnin ajan. 

Viimeisenä keskityin myös omaan suoruuteen ja siihen, etten kippaisi etukenoon, jolloin hevonenkin luonnollisesti olisi etupainoinen. Samaan soppaan laitoin myös apujen herkkyyden ja vähäeleisyyden. Helposti jään vähän hitaammilla hevosilla pumppaamaan sitä koko ajan eteen ja tökkimään kantapäillä kylkiin sen sijaan, että antaisin sen mennä rauhassa parikymmentä sekuntia ilman, että häiritsen sitä.

Tunnille sainkin sitten Lupiinin, ja jo nimen näkeminen listassa sai olon rennoksi. Teräspappa on opettanut minulle niin paljon, eikä ole koskaan pettänyt, että ilolla lähdin sitten tunnille tämän ponin kanssa :) Tallilla tunnit olivat alkaneet 1.8., kun taas oma tunti oli tiistaina 2.8. Lupiinilla ei siis oltu ratsastettu loman aikana, vaan se oli saanut ainakin tietääkseni viettää parasta mahdollista laidunelämään kavereiden kanssa. Ihanaa, että Rusthollissa on mahdollista päästää heppoja laidunlomalle ja näin - tekee varmastikin erittäin hyvää hevosen mielenterveydelle! Ja tuolla en sitten viitannut siihen, että tuolla hevosilla olisi mitään häiriötä/vikaa yhtään missään, vaan enemmänkin siihen, että laidunloma varmasti rentouttaa yms. :)

Tehtävät pysyivät tunnin aikana helppoina ja niiden välissä oli hyvä työstää ponia paremmaksi. Oli toki kauden ensimmäinen tunti, jolloin harvoin pidetään kovinkaan rankkoja treenejä. Tunnilla painotettiin erityisesti asetusta, taivutusta ja itsenäisesti keskityin sitten postauksen alussa mainittujen seikkojen lisäksi myös tarkkoihin teihin, sekä tunnin tehtävien huolelliseen ratsastukseen.
Odotin Lupiinin olevan aika jäykkänä - hieman vanhempi herra kun on - laidunloman jälkeen, mutta sain yllättyä todella iloisesti! Lupiini oli todella notkea ja mukava ratsastaa jo ihan alusta lähtien ja ratsastus oli mukavaa.
Tunnin aloitimme vasemmassa kierroksessa kävelemällä alkukäynnit, ja sama tietenkin myös oikeaan kierrokseen. Vaikka ohjat pysyivät pitkinä, vähän asettelin kumpaankin suuntaan kummassakin kierroksessa ja vaadin selkeästi aktiivista ja reipasta käyntiä. Pysähdyksiäkin tein muutaman, ja suoraan pysähdyksestä vaadin hyvin etenevää askellusta, enkä sallinut laiskottelua tai työstä luistamista ollenkaan. Kulmat pyrin ratsastamaan mahdollisimman huolellisesti - se kun monella, minulla mukaan lukien tuntuu vähän jäävän muiden tehtävien lomassa. Lupiini tuntui kivalta ratsastaa, ja uskalsin jättää sen hetkeksi rauhaankin.

Ravissa tehtävä oli kivan yksinkertainen - kumpaankin päätyyn pääty - ympyrä tasaisesti ja energisessä, hyvässä ravissa. Koko ajan työstin Lupiinia, leikittelin ohjalla ja vaadin aktiivista ja hyvää ravia (kuinka monta kertaa tämä tulee kirjoitettua tässä postauksessa?), hyvää työskentelyä. Pitkillä sivuilla tein oma-alotteisesti hiukan lisäyksiä ja temponmuutoksia, pyörittelin pienempiä voltteja ja muuta perustyöskentelyä, koko ajan hyvässä ravissa.
Ympyröillä itsessään hain vain tasaista asetusta & taivutusta ja etenevää ravia. Yritin jättää ohjan - varsinkin sisäohjan - käyttöä vähemmälle ja ratsastaa enemmän jalalla. Huomasin homman toimivan hyvin näinkin tajuten samalla, kuinka paljon olen loppujen lopuksi kiinni siinä sisäohjassa. No, näin se ratsastus saadaan toimimaan paremmin, kun uskaltaa vähän kokeilla kaikkea erilaista! :)
Pitkilläkään sivuilla en koko aikaa sillä pohkeella naputellut, vaan pidin pohkeet kevyesti vähintäänkin lähellä kylkiä, ja kun vauhti esimerkiksi lisäyksessä meinasi hiipua, napautin kevyesti pohkeella muistutukseksi. Taas tuli ahaa - elämys siitä, ettei kaiken aikaa tarvitse olla naputtamassa pohkeella ja muistuttelemassa liikkumisesta!
Ehkä juuri tämän ansiosta Lupiini pysyi kivan herkkänä pohkeelle koko tunnin ajan, eikä ehtinyt turtua siihen, että koko ajan naputetaan ties minne... Kukapa tietää? Ravissa kaikki sujui hyvin ainakin vasempaan kierrokseen, oikeaan kierrokseen meno oli aluksi selvästi kankeampaa ja tasapainottomampaa, mutta kun poni vertyi paremmin, alkoi oikeallekin sujua kaikki vähän paremmin.

Laukkatehtävänä tultiin C-päätyyn laukkaympyrä nostaen laukka keskeltä lyhyttä sivua ja siirtyen samassa kohdassa raviin pääty - ympyrän jälkeen. Opettajan kommenttien mukaan nostot olivat siistejä ja täsmällisiä, joka varsinkin sai hyvälle tuulelle! Sitä olin hakenutkin :) Alusta asti laukka oli kivan tuntuista ja hyvin etenevää, ja nostotkin onnistuivat kivan pienin avuin.
Jos laukannostoista halutaan puhua, aloitin valmistelun lyhyen sivun alussa lyhentäen hiukan askelta ja aktivoiden ravia. ~Puoli metriä ennen nostopaikkaa siirryin harjoitusraviin ja C:n kohdalla siirsin ulkopohkeen taaemman ja koskin kevyesti kylkiin. Tällä tavalla ratsastin sitten jokaisen noston, ja lähes jokaisella kerralla onnistui yhtä kivasti ja tarkasti pisteessä.
Raviin siirtymiset eivät onnistuneet mitenkään erityisen kivasti ja valmistellusti, vaan siirtyminen tapahtui aikalailla etupainoisesti ja ohjat valuivat kädestä. Jos vaan oppisi sitten valmistelemaan siirtymiset myös hitaampaan askellajiin? Ehkä joskus?
Oikeaankin kierrokseen nostot olivat hyviä & sujuvia viimeistä lukuunottamatta, jolloin nosto tuli auttamatta liian myöhään. Jos olisin ollut kouluradalla, pisteet olisivat laskeneet jonkin verran alaspäin :D
Kokonaisuudessaan laukoista jäi hyvä fiilis, varsinkin siitä, että se oikeasti pyöri ja oli kivan energistä! Olisin voinut laukata enemmänkin, jotta olisin voinut työstää laukkaa paremmin, mutta ensi kerralla sitten.
Laukkojen jälkeen pidimme kävelypaussin, ja pitkälläkin ohjalla sitten työstin Lupiinia samalla lailla kuin alkukäynneissä.

Välikäyntien jälkeen jatkoimme ravitehtävällä vasempaan kierrokseen. Tehtävä näkyy allaolevasta kuvasta paremmin, kuin osaan tätä selittää, mutta yksinkertaisesti käännyimme ennen pitkää sivua vasemmalle, ja meidän piti jatkaa suoraan koko pitkän sivun linja. Aluksi teimme kyseistä tehtävää ihan ilman mitään muuta, mutta pian hommaan lisättiin viiden askelen käyntisiirtyminen, joka tuotti minulle hiukan vaikeuksia ainakin aluksi.
Suoraan menosta tulikin sitten positiivista palautetta, mutta kun käyntisiirtymiset lisättiin mukaan, pakka ns. hajosi ja myöskin Lupiinin suoruus hävisi jonnekin. Ensimmäisessä käyntisiirtymisessä hätiköin ja sain aikaan vain neljä askelta käyntiä, seuraavillakaan kerroilla ei mitenkään kovin loisteliaasti mennyt... Huoh!

Viimeisenä tehtävänä teimme S - kirjaimeen yksinkertaisesti kymmenen metrin voltin. Sain volteista kivan symmetrisiä, ja Lupiini oli kiva ratsastaa myös volttien sisällä, eikä tahti rikkoutunut kumpaankaan suuntaan ainakaan mitenkään radikaalisti.
Harjoitusravissa tehtävää tehdessä meni vähän hankalaksi, kun oma tasapaino heikkeni, mutta viimeinen voltti harjoitusravissakin meni kivasti.

Alkutunti meni jännittyneissä merkeissä, ja Lupiini kulki pää ylhäällä tuijotellen kaikkea kentän laidalla sijaistevista kirjaimista opettajaan. Pikkuhiljaa sain Lupiinin kuitenkin rentoutumaan, ja lopputunnista se oli todella kevyt ratsastaa edestä, ja jonkinnäköinen muotokin alkoi löytymään, vaikken sitä mitenkään hakenut/ ylipäätään pyrkinyt siihen.

Tunti oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut, ja kuten yltä voi lukeakin, Lupiini alkoi lopputunnista kulkea kivassa muodossa. Ehkä tärkein oppi tältä tunnilta oli, että mitä enemmän työstää, sitä enemmän saa. Työstin siis ponia parhaani mukaan koko tunnin ajan yhä rennommaksi ja rennommaksi, kuitenkin aktiivisessa temmossa, ja sen ansiosta se olikin mukava ratsastaa. Tajusin myös, että jos ei ole kunnollista, eteenpäinmenevää tahtia, ei ole myöskään rentoutta ja siistiä ratsastusta. Niin se vaan menee :D
En myöskään väitä olevani mitenkään erityisen hyvä ratsastaja - kuitenkin tunnista jäi hyvä fiilis, kun tunsin, että olen saavuttanut jotain hyödyllistä. Asentokin pysyi kunnossa ainakin suurimman osan ajasta, jälkeenpäin kaverilta kysyttynä todella pieni etukeno oli välillä mukana matkassa, mutta sekään ei ollut semmoinen, että olisi erityisesti huomiota kiinnittänyt. Ensi tunnille sitten kehityksen kohde ;)