Pitenee....Pitenee...Pitenee...

En tullut tänne tälläkään kertaa pahoittelemaan blogi hiljaisuutta millään asteella. Koulu ja kokeet ovat vieneet hirveän osan ajasta, samoin blogin joulukalenteri. En vain millään ole ehtinyt päivittelemään tänne mitään kuulumisia, vaikka niitä olisi vaikka millä mitalla! Tähän postaukseen laitan muutaman ratsastustunnin kohtuullisen lyhyet kuulumiset, ja katsotaan, jos jossain vaiheessa joulukuuta saisin julkaistua vielä vähän kuulumisia tämän pikkupiskinkin taholta... 

Ensimmäinen tunti, josta kerron, on torstain 17.11.16 korvaustunti, jonka menin Ventolla. Sen selkään en ollut päässyt hirvittävän pitkään aikaan (viimeksi alkusyksystä), joten alussa oli pikkuisen hakemista. Alkutunnista se tuntui hitusen hitaalta ja tahmealta, eikä oikein lähtenyt pohkeesta eteenpäin. Tunnin aiheena olivat kavaletit ja laukanvaihdot, joita sitten treenailtiin jonkin verran. Alkutunnin tehtäviä en valitettavasti kirjannut ylös, mutta hämärän muistikuvan mukaan teimme siirtymisiä ravin sisällä. 

Varsinaista verryttelylaukkaa emme ottaneet missään vaiheessa, eikä alkuverryttely ollut muutenkaan hirveän pitkä. 

Rusthollissahan on pyöreä maneesi, mutta silti siinä saa tehtyä erittäin monipuolisesti kaikenlaisia samoja tehtäviä, kuin kentälläkin. Suoristukset ja suorat uratkin saa tarvittaessa ratsastettua ja merkittyä kartioiden avulla. 

Ensimmäisenä teimme kuitenkin yllä näkyvää tehtävää. Kavaletille tultiin aluksi ravista jommastakummasta suunnasta, ylitettiin kavaletti ravissa ja jatkettiin ravissa jompaankumpaan suuntaan. Tässä ei ollut varsinaista ongelmaa, mutta ensimmäisillä kerroilla Vento hyppäsi vähän teatraalisemmat hypyt, mutta malttoi lopuksi astua vain yli.

Tehtävää muutettiin seuraavaksi niin, että kun kavaletti oli ylitetty, tai sen päällä oltiin, nostettiin laukka ja laukattiin oikeastaan seuraavaan käännökseen asti, joka tuli siis kavaletille käännettäessä. Vento toimi tässäkin ihan kivasti, mutta en aina saanut sitä nostamaan laukkaa oikeassa kohtaa tai nostamaan haluamaani laukkaa. Treeniä, treeniä! 

Lopulta teimme tätäkin tehtävää kokonaan laukassa niin, että laukkasin ensin toiselle ympyrällä ja ylitin aina kavaletin laukassa ja käänsin samaan suuntaan. Vielä mukana ei siis ollut laukanvaihtoja, vaan teimme yhtä ympyrää maneesissa, jonka keskellä oli pieni kavaletti. Vento hyppäsi kavaletin yli oikein kivasti, välillä ohjasin sen vahingossa reunaan, tai askel ei oikein osunut. Kun en itse ole kovin paljoa esteitäkään hypellyt, niin ei askeleen osuminen kovin todennäköistä kaikilla kerroilla ollutkaan, vaikka Vento onkin estekonkari. Sama tehtävä tehtiin toiseen suuntaan.

Kun edellämainittu tehtävä sujui hyvin, aloimme ratsastaa tehtävää kahdeksikolla ja laukanvaihdoilla. Tästä en nyt mitään kuvaa piirtänyt, sillä uskon teidän tietävän, mikä on kahdeksikko ja mikä on laukanvaihto. Laukka oli siis tarkoitus vaihtaa kavaletin päällä tai heti sen jälkeen, ja Ventoltahan tämä sujui vaikka silmät ummessa. Tämä tehtävä oli ehkä koko tunnin onnistunein tehtävä, sillä vaihdot onnistuivat joka kerta poikkeuksetta. Kertaakaan ei tarvinnut siirtää raviin tai antaa apuja kahta kertaa, kun poni oli jo vaihtanut.

Eivätpä nämä laukanvaihdot tainneet olla ihan minusta kiinni, Vento entisenä esteponina hoiti homman kotiin erittäin hienosti ja reippaasti!

Seuraavana, välikäyntien jälkeen ratsastimme vähän jumppasarjalla. En nyt ihan tarkkaan muista, montako kavalettia jumppasarjalla oli, joten laitoin kuvaan sitten neljä... Itse sain ohjeeksi tulla aika sisäreunasta näitä kavaletteja, mutta välillä ohjasin Venton vähän turhankin reunaan ja hypimme sitten reunojen yli. 

Itse en ollut koskaan tätä kertaa ennen ratsastanut jumppasarjalla, joten vähän jännitti ja pelotti, miten pääsen näihin pikkuhyppyihin mukaan ja kaadanko jok'ikisen kavaleteista nurinpäin. No, en kaatanut kertaakaan yhtään mitään, ja Vento hoiti taas sen homman kotiin esimerkillisen hienosti! Ponista sai olla ylpeä kumpaankin kierrokseen ❤ 

Kavaleteilla yritin pitää ponin hallitulla reitillä ja yrittää päästä edes jotenkuten mukaan hyppyihin, enkä voi sanoa muuta, kuin että olen loppujen lopuksi aika ylpeä itsestäni. Pääsin kavaleteista yli kunnialla ilman putoamisia kummassakinkierroksessa ja pysyin edes jotenkuten reitillä! Ehkä minusta sittenkin voisi tulla jossain vaiheessa esteratsastaja...? Ei...!

20.11.16 Sunnuntaina oli sitten jokaviikkoisen ratsastustunnin aika. Pääsin uljaan kisaratsuni, Ferrarin selkään. Poni oli koko tunnin ajan oikeasti mahtava ratsastaa - se kulki rentona ja otti kaikki avut vastaan välittömästi, eikä jännittänyt koko maneesissa yhtään mitään! Tunnista jäi hirvittävän hyvä fiilis jo näiden ansiosta, mutta tunnissa oli muutakin hyvää. Ferrarilla oli kuitenkin tallessa sen "perusongelmat", eli pieni etupainoisuus ja kuurous ulkopohkeelle. Tätä viimeistä olen yrittänyt työstää nyt tunneilla ponin kanssa ja ongelma on jo parempaan päin. 
Tunnilla tehtiin töitä pituushalkaisijalla mm. suoruuden kanssa. Keskihalkaisijalla tehtiin siirtymisiä kaikista askellajeista kaikkiin askellajeihin ja pysähdyksiin asti. Koko tunti "pyörittiin pelkästään pituushalkaisijalla", ja suoruuden kyllä sitten huomasi tunnin päätteeksi. Kaikki onnistui tällä tunnilla vähintäänkin kohtuullisesti, laukkakin yllättävän kivasti. 

Tiistaina 22.1l myös jokaviikkoisen tunnin aika, ja menin taas Ferrarilla. Tunnilla poni oli epänormaalin pinkeä ja jännittynyt, ties mistä sitten johtui - ensimmäisiä kertoja se myötäsi niskastaan vasta loppuraveissa/tunnin loppupuolella, joten siltä osin tunti ei mennyt ihan nappiin. Olen muuten huomannut, että kun Ferrari on jännittynyt, sillä on monta kertaa inhottavampi ratsastaa, joka ei varmaankaan ole mikään yllätys...
Tunnilla teimme paljon siirtymisiä suorakulmion muotoisella uralla. Ensin ravista käyntiin, sitten ravin sisällä ja lopulta laukka-ravi-siirtymisiä. Ravissa ja käynnissä tuli erittäin kivoja ja hyviä pätkiä, mutta laukassa meno oli vähän normaalia epävakaampaa...

Sunnuntaina 27.11 ratsastinkin kaksi tuntia, koska torstaina en ollut päässyt korvaustunnille. Vastassani oli uusi tuttavuus, Kiven Jätkä, tutummin Jätkä, omasta mielestäni Pätkä-Jätkä. Jätkä on musta, 7-vuotias suomenhevosruuna, joka on, kuten tuolloin todistin, erittäin ihana ratsastaa!
En sitten tiedä, millainen tuo melkein ponikokoinen hevonen on ratsastaa useimmiten, mutta tuolloin se oli ainakin erittäin mukava! Tunnilla keskityimme epäsuoran ohjan käyttöön ja harjoittelimme sitä suorakulmion muotoisella uralla käynnissä ja ravissa, jossa piti kääntää pelkästään epäsuoralla ohjalla. Jalkaa sai käyttää vain eteenpäinvievänä apuna.
Tehtävä oli erittäin kiva ja hyödyllinen - käden korkeutta muuttamalla sai säädeltyä kääntymisnopeutta, joka sekin tuli testattua. Tehtävään lisättiin myös voltit jokaiseen kulmaan, sekin epäsuoralla ohjalla. Helppoa ei aluksi ollut, ja pari kertaa meinasinkin törmätä toiseen tunnilla olevaan ratsukkoon, mutta muuten tehtävä meni oikein kivasti.
Laukassa laukkasimme vain ympäri maneesia ja totuttelin samalla uuteen hevostuttavuuteen. Tein voltit L-ja C-kirjaimiin, mutta muuten menin suoraan. Laukka jäi helposti nelitahtiseksi, mutta kun sen sai ratsastettua kunnolla eteen, oli se oikein mukava!

Sunnuntain toisella tunnilla ratsastin myös Pätkä-Jätkällä. Tällä tunnilla testasin ponin kanssa väistöjä, jotka ensimmäiseksi kerraksi sujuivat oikein mukavasti. Parantamisen varaa toki olisi, mutta jostain on väistöjenkin kanssa aloitettava. Väistöt tehtiin normaaliin tapaan väistättämällä takaosaa vuoronperään sisään ja ulospäin. Tämä tehtiin käynnissä ja ravissa. Käynnissä väistöt sujuivat vielä hyvin, mutta ravissa oli jo vähän enemmän hakemista...
Muuten teimme tunnilla pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä edellispäivän luennon mukaisesti ja perustyöskentelyä, jolla Jätkän sai työstettyä oikein mukavaksi! Jätkälläkin olisi erittäin mukava ratsastaa vielä uudemmankin kerran ❤

Viimeinen tunti, josta tähän postaukseen kirjoitan on 29.11 tiistaina ollut tunti, jonka senkin menin Ferrarilla. Karsinassa ponista huomasi, että se on vähän hermona/huonolla tuulella, mutta ilmeisesti pakkassäät olivat saaneet pään skarpimmaksi. Vähän jännitti hypätä ponin selkään tunnin alussa, mutta jo maastakäsin kävellessä tein pysähdyksiä. Loppukierroksista se rauhoittui myös selästä käsin, joten se pienikin jännitys kaikkosi.
Tunnilla teimme voltteja, joilla hain ulkopohjetta mahdollisimman hyvin läpi ja yritin oikein keskittyä ulkopohkeen "läpiratsastukseen". Voltit onnistuivat kumpaankin suuntaan erittäin mukavasti ja Ferrari työnsi hyvin myös takaa eteen. Vastoin totuttua se ei kulkenut matalalla ja erityisen rennolla kaulalla tai etupainoisena, vaan kokosi erittäin hyvin ja kulki korkeammassa muodossa, kuin mihin olen henkilökohtaisesti tottunut.
Aluksi ajattelin sen olevan vain jännittynyt, mutta sitten tajusin sen kokoavan ja työntävän kivasti takaa eteen... Aivot? Kun tunnilla aloimme ratsastaa avotaivutuksia volteilta tullessa, en oikein osannut ratsastaa. Avoja olen tehnyt erittäin vähän koko elämäni aikana, joten täydellistä onnistumista ei voinut odottaakaan. Pari hyvää pätkää sieltä kuitenkin tuli, olen tyytyväinen!
Kun avoja oli ratsastettu oikealle ja vasemmalla, teimme niin, että ratsastimme yhden kirjainvälin avoa ravissa ja siitä avosta nostimme sitten laukan. Tämä meni erittäin hyvin ja poni kokosi laukkaa niin paljon, että laukassa oli erittäin helppo istua! Vähän Ferrari alkoi ennakoida, mutta laitetaan sekin sitten ilman pikkiin ;)

-       -       -       -       -

Kuten tekstistä toivottavasti huomasi, lähes jokainen tunti on mennyt erittäin hyvin ja olen tyytyväinen niistä jokaiseen. Pitkästä aikaa olen tuntenut osaavani oikeasti ratsastaa ja matkustaminen on jäänyt vähemmälle myös opettajieni mukaan. Tästäkin suunta on ylöspäin, talven aikana tulen kehittymään hirmuisesti!

Tämä jää viimeiseksi postaukseksi ennen joulukalenteria - itsekin innolla odotan, mitä joulukuu tuo tullessaan. Saatan joulukuun aikana julkaista myös peruspostauksia, mutta silloin kyseiselle päivälle tulee kaksi postausta. Saa nähdä. Huomiseen asti, hei hei! 

Vastalaukkoja ja kisatreenejä

Blogin kirjoittelut on jäänyt huomattavasti vähemmälle, eikä mitään kuvia ole otettu. Ratsastuspostauksia en hirveästi viitsisi kirjoitella ilman ratsastuskuvia, joka on yksi syy tähän. Blogin puolelle on kuitenkin ilmestynyt varastosta julkaistuna pari postausta, mutta kovinkaan aktiivista ei blogin päivittely ole ollut...
Koulu vie luonnollisestikin erittäin paljon aikaa, kokeitakin on alkanut tulemaan ihan kiitettävästi kalenterin täytteeksi. Sitten vielä kaikki tallireissut, kisat, ratsastukset, ulkoilut sun muut vievät aikaa blogilta. Jos jostain on pitänyt aikaa nipistää niin juurikin täältä.
Tässä kuitenkin muutaman tunnin lyhyemmät koosteet!

Tiistain 6.9 ratsastustunnilla pääsin taas Ferrarin selkään. Ferrari oli superkiva ratsastaa, ja edellisen sunnuntain fiilis oli jäänyt päälle. Suustaan poni oli vähän epätasaisempi kuin sunnuntaina eikä ihan yhtä rento, mutta joka tapauksessa erittäin mukava ja miellyttävä ratsastaa!
Muistaakseni tällä tunnilla harjoiteltiin tulevien kisojen c-merkkiohjelmaa ja keskityttiin erityisesti laukkaohjelmaan. Laukka on kyllä Ferrarilla parantunut ihan hurjasti, kulmatkin pystyy nykyään menemään laukassa! :)

Perjantain 9.9 kisatreenitunnilla pääsin ratsastamaan Ferrarilla, luonnollisesti. Tunnilla jatkoimme kisoihin harjoittelua. Ensin aloitimme muistaakseni volteilla, askeleenpidennyksillä ja jatkoimme laukkaverryttelyllä. Voltit alkoivat sujumaan loppua kohden, laukassa ja askeleenpidennyksissä tuli meille tyypillisiä virheitä. Askeleenpidennyksissähän vauhti ei varsinaisesti saisi kasvaa, askeleen pitäisi venyä.
Tällä tunnilla päätimme kisoja varten, että otan lisäyksen mieluummin hitaasti ja rauhallisesti, kuin nappaan mukaan rikon laukalle. Laukkaohjelma sujui kohtuullisesti, mutta siinäkin saatiin sitten rikko aikaiseksi.

Sunnuntaina 11.9 luvassa oli "vähän" haastavampia tehtäviä niin minulle kuin Ferrarillekin. Tällä en tarkoita, etteivätkö edellisten tuntien tehtävät olisi olleet haastavia, mutta tällä tunnilla oma suorituskyky loppui kesken ihan kirjaimellisesti. Tunti aloitettiin väistättämällä takaosaa ympyrällä ulospäin, pitkällä sivulla sitten tehtiin siksakkiväistöjä. Pitkien sivujen väistöt sujuivat loppua kohden paremmin (käynnissä), mutta ravissa pakka sitten hajosi lopullisesti väistöjen suhteen.
Ympyräväistöt olivat pelkkää sähellystä, mutta saatiin sielläkin pari kohtuullista väistöaskelta.
Laukassa aiheena olivat sitten vastalaukat ja laukanvaihdot. Vastalaukat eivät nyt onnistuneet ollenkaan, hyvä, että sain edes kerran nostettua koko vastalaukan. Jos vastalaukka nousi, en osannut istua siinä ja se putosi.
Laukanvaihdosta en halua edes puhua, Ferrari vaihtoi laukan vahingossa, ennen kuin edes ehdin yrittää. Taputuksia ponille sitten! :)
Välillä pitää kuitenkin poistua mukavuusalueelta, jotta voi oppia uutta! Hyödyllinen ja opettavainen tunti kuitenkin!

Tiistaina 13.9 treenattiin c-merkin raviohjelmaa täyskaarroilla ja askeleenpidennyksillä. Askeleenpidennyksissä esille tulivat ne vanhat tutut ongelmat, mutta sainhan aikaiseksi pari ihan onnistunuttakin askelenpidennystä. Ferrari oli paljon rauhallisempi ja parempi ratsastaa, kun se oli ratsastettu minulle valmiiksi, eli poni oli selkeästi vertyneempi! Tunnista jäi kokonaisuudessaan ihan kiva fiilis, mutta omassa ratsastuksessa oli jonkin verran parannettavaa, mikä tietenkin laimensi hiukan onnistumisen tunnetta. Hyvällä mielellä kuitenkin lähdettiin tunnilta.

Perjantaina 16.9 oli viimeistelytreenin aika. Sain taas alleni ratsastetun ja rauhallisen hevosen tuulisesta säästä huolimatta! Tunti aloitettiin lähes suoraan ravissa tekemällä jokaiseen kirjaimeen kymmenen metrin voltti. Sain paljon ohjeita, miten tuota ponia oikeasti pitää ratsastaa jo alkukäynneistä asti suoraksi. Minun täytyy pystyä vaikuttamaan pohkeilla ilman suuttumista. Kunhan en sitten lähtisi ratsastamaan liiaksi kädellä...
Tunnilla menimme muutamat askeleenpidennykset lävistäjällä, ohjelman kahteen kertaan, laukkaympyröitä ja muuta hyödyllistä työskentelyä. Laukat eivät sujuneet ihan suunnitelmien mukaan, mutta toivotaan, että sunnuntaina ponilla ei olisi tammapäivä ;)

Lauantaina 17.9 kävin laittamassa ponin kuntoon.

Sunnuntaina 18.9 olivat kisat, niistä lisää sitten joskus ;)

Vaaleanpunainen turpa

Taas kerran tekisi mieli vaan hehkuttaa, kuinka ihana ja opettavainen riiviöponi Ferrari on, kuinka se saa minut ymmärtämään ja oikeasti opettelemaan ratsastamaan. Ferrarin selässä ei todellakaan saa matkustaa, silloin kyllä kaikki menee niin päin aitoja, ettei kyllä mitään väliä!

Taas olen kirjoittamassa tätä postausta ihan liian myöhään, mutta tällä kertaa minulla on sentään kuvia oman muistini tueksi. Jatkossa en varmaankaan kirjoittele tunneista niin paljoa, jos ei ole ollenkaan kuvia, vaan mieluummin sitten kunnon kuvien kanssa kirjoittelen pidemmän aikavälin ratsastuksista. Saatatte siis joutua vähän odottelemaan näitä postauksia - muutenkaan ei ole liikaa aikaa!

Kaikki kuvat ovat ravista. Ihan parhaista pätkistä ei ole kuvia, mutta odotellaan vielä hetki, niin alkutunnistakin alkaa saada edustavampia kuvia :'D 

Mutta iso KIITOS Äidilleni kuvista, eli kuvat (c) Äiti! Ethän kopioi? Ainakaan ilman lupaani ;)

Tallissa minua odotti kaunis silkkiturpa, likainen, olkien peitossa oleva harja, kauniit silmät ja uteliaat korvat. Se kääntyi puhettanu kohti, tunki päänsä riimuun, jonka jälkeen laitoin sen kiinni. Sininen riimu oli kuin tehty tuon kaunokaisen päähän - kuvankauniit valkeat ripset tulivat esille ja se viaton, mutta samalla niin ilkikurinen katse korostui.

Kyseinen päivä oli yksi ainoista kerroista, jolloin poni oli puhdas. Pölyä kyllä riitti, mutta parilla pölyharjan sipaisulla sekin oli hoidettu kuntoon. Kaviot olivat täynnä tarhoista tullutta mutaa, ja niitä saatiinkin puhdistaa hyvän aikaa. Eihän minua nyt niin helpolla olisi voinut päästää, ainakaan ponin mielestä!

Puhdistaessani ponin etukavioita tunsin pienen hellän kosketuksen alaselkäni päällä. Käännähdin hiukan säikähtäneenä katsomaan ja samassa huomasin sen pienen pään ja uteliaan katseen, joka tuijotti minua herkeämättä. En kieltänyt ponia, annoin sen pitää päätään hetken selkäni päällä. Eipä kulunut aikaakaan, kun oli aika laittaa varusteet.

Satulanpidikkeessä oli valmiina musta, kaunis satula, geeli ja beigenvärinen satulahuopa. Laitoin geelin selkään, otin satulahuovan ja viimeisenä satulan. Poni ei kääntänyt päätään tai lopsauttanut korvaansakaan puuhilleni, vaan antoi minun olla.

Kun ohjat otettiin käteen, aloimme kääntelemään viidentoista metrin voltteja lyhyille sivuille. Aluksi hain ihan rauhassa rentoa ja hyvää tahtia myös ympyröillä ja sen jälkeen aloin pikkuhiljaa asettelemaan sisälle päin. Samalla yritin pitää ulko-ohjan hyvin tuntumalla ja tehdä sieltä käsin puolipidätteitä, vaikka samaan aikaan oikealla ohjalla asetinkin sisälle päin.

Kun ympyrät sujuivat asetuksen kanssa, pyysin pikkuhiljaa myös taivutusta mukaan puuhaan. Vasemmassa kierroksessa kun mentiin, ei taivutus tullut ihan heti, mutta ahkeralla pyörittelyllä ilman hermostumista saatiin ihan kivojakin pätkiä aikaiseksi. En yrittänyt siis mitään ihmeellistä ympyröillä, sellaista tyypillistä perustyöskentelyä ja kylkien notkistamista.

Pitkille sivuille tehtiinkin sitten siksakkiväistöjä. Otin väistöihin raipan mukaan, jotta saisin vähän muistuteltua sitä takaosaa mukaan väistöihin. Oikealta vasemmalle väistöt sujuivat jo heti alkuunsakin kivasti ja paljon nopeammin kuin vasemmalta oikealle. Vasemmallekin joutui muistuttamaan takaosaa, mutta muuten ne sujuivat kivan jouhevasti.

Koko aikaa en saanut takaosaa pidettyä mukana, mutta olisi varmasti onnistunut, jos olisin sen osannut ratsastaa. Pari maagisen tuntuista pätkää kuitenkin saatiin aikaan pitkän ohjauksen ja jankkauksen jälkeen. Kyllähän sen eron huomasi aivan selkeästi, milloin takaosa oli oikeasti mukana siinä väistössä, se tuntui aivan mahtavalta myös sinne selkään! Takaosaa haettiin mukaan väistöihin niin oikealle kuin vasemmallekin.

Aika usein tuntui, että poni kulkee väistöissä banaaninmuotoisena ja pelkästään etuosa väistää. Tottahan tuo varmaan olikin... Kun se takaosa saatiin sitten väistämään kunnolla, tuntui, kuin Ferrari olisi suoristunut alla ihan hurjasti, rentoutunut. Väillä saatiin siis niitä hyviäkin väistöjä mukaan, niiden voimalla elettiin sitten se alkutunti myös vasemman puolen väistöissä, jotka eivät menneet ihan nappiin :'D

Vasemmalta oikealle ei sitten ollut ihan niin helppoa. Ferrari oli selkeästi jäykempi vasemmasta kyljestään verrattuna oikeaan, eivätkä väistöt sujuneet suomeksi sanottuna oikeastaan ollenkaan. Ferrari suutahti pariinkin kertaan, kun pyysin sitä väistämään, ja ihan helppo se on uskoa ottaen huomioon, kuinka riistiriitaisia ne omat avut olivat.

Kun kuvanmuokkaus menee yli ja huonosti... :'D

Moneen kertaan sain kuulla, että "nojaa liikkeen suuntaan!". Ei mennyt perille, aina nojaan liikkeen vastaiseen suuntaan, mutta silti pyydän muilla avuilla väistöä päinvastaiseen suuntaan. Kun parikin sekuntia muistin nojata sinne liikkeen suuntaan, hankalakin väistö muuttui helpoksi ja takaosa tuli ilman muistutuksia mukana. Että hankala kierros?! Turha sitä on itselleen valehdella, että ponille vaikeampi kierros kun antaa niin ristiriitaiset avut.

Yli puolet tunnista hinkattiinkin sitten niitä väistöjä. Käynnissä. Ravissa en saanut ratsastettua Ferraria kuulolle, vaan ravissa se juoksi alta eikä puhettakaan väistämisestä. Väistöistä en nyt tähän postaukseen hirveän paljoa viitsi selitellä, vaan teen mieluummin kokonaisen postauksen aiheesta muutaman tunnin päästä. Jos jaksan. Jos viitsin.

Väistöjä hinkattiin todella paljon varsinkin vasemmalta oikealle. Opettaja kulki ihan siinä vieressä näyttäen lähestulkoon kädestä pitäen, mitä pitää tehdä ja milloin. Onneksi tunnilla oli tällä kertaa vain kaksi oppilasta, joten "huomiota" sai paljon. Ohjeita tuli lehtiä, jotka tippuvat puista syysmyrskyssä. Omat hermot meinasivat mennä moneen otteeseen, kun tuntui, että mikään ei onnistu. Nyt tai koskaan.

Kun alkaa olla toivoton olo, kannattaa lopettaa yhteen hyvään suoritukseen, kävellä hetki, nollata tilanne ja aivot. Näin tehtiin, jonka jälkeen jatkettiin laukan kanssa.

Minut pistettiin työstämään laukkaa ja ravia keskiympyrälle. Suinpäin ei kuitenkaan saanut lähteä laukkailemaan, vaan ensin työstettiin käyntiä ~3min. Rauhallinen, mutta aktiivinen käynti. Pehmeät, myötäilevät kädet. Asetus. Taivutus. Rentous.  Kaikkea tuota piti lähteä hakemaan ennen raviin lähtemistä.

Samalla harjoittelimme myös epäsuoraa ohjaa, joka olikin yllättävän helppoa, kun sen tajusi. Yksinkertaistettuna veimme siis jommankumman käden hevosen kaulan yli toiselle puolelle ja ylläpidimme käyntiä. Yllättävän helposti poni kääntyi ihan pennin päällä kolmen metrin voltille kesken ympyrän! Kun tätä oli tehty pariin kertaan, oli Ferrari paljon paremmin kuulolla ja oli hyvä aloittaa ravi-ja laukkatyöskentely.

Tarkoituksena oli siis tehdä paljon siirtymisiä laukan ja ravin välillä. Minä keskiympyrällä, toinen ratsukko pääty-ympyrällä. Tiivistin hiukan omaa ympyrääni, etten menisi toisen ratsukon päälle, ja hyvin se meni niinkin.

Laukannostot onnistuivat alusta asti todella hyvin, ja vain paranivat loppua kohden! Sain nostoista parin toiston jälkeen todella teräviä, paikallaanpysyviä, mutta silti rauhallisia. Siirtymiset raviin onnistuivat pääsääntöisesti kivasti ja sain monta pehmeää siirtymistä ratsastettua.

Pidin siirtymisten välimatkat yksinkertaisina, jos niin vain voi sanoa. Puoli ympyrää laukkaa, raviin, puoli ympyrää ravia, laukkaan jne. Jos laukka ei pyörinyt, työstin laukkaa paremmaksi parin ympyrän verran ja jatkoin tavallisen kaavan mukaan. Sama juttu ravin kanssa - jos ravissa homma ei toimi, niin silloin työstetään ravia eikä laukata tuulen lailla ympäri ympyrää.

Jossakin vaiheessa tapahtui vaan se täydellisin ja yllättävin juttu, jonka en olisi uskonut tapahtuvan vielä pieneen ikuisuuteen. Varsinkin alkutunnin ongelmien jälkeen oli vaikea uskoa tunnista enää mitään hyvää, mutta niin sitten vaan kävi, että työstäminen kannattaa.

Jotenkin tuntuu oudolta kirjoittaa, että sain ratsastettua Ferrarin peräänantoon ja se kulki nätissä muodossa siirtymisten läpi. Sain tehdä sille melkein mitä vaan tuntumalla, oikeastaan mikään ei ollut siinä hetkessä pielessä. Kaikki oli täydellistä - alle kymmenen ratsastustuntia alla (siis yhteensä kahden vuoden (?) ajalta) ja saan tuon pienen täydellisyyden ratsastettua oikeasti peräänantoon, ja vielä laukassa!?

En kyllä osaa kirjoittaa enää yhtään mitään :'D
Kun laukat oli laukattu kumpaankin suuntaan, sain luvan antaa pikkuhiljaa ohjaa nätissä ravissa. ja Ferrari pysyin tuntumalla ja rentona. Kun yritin kerätä ohjia, se pysyi rentona. Se pysyi rentona, kun lisäsin ravin tahtia.
Siis mitä ihmettä nyt on oikein tapahtunut? Olenko ehkä vihdoin oppinut löytämään työkentelykaluja tuon ponin kanssa, alkaako meidän yhteinen taipaleemme pikkuhiljaa kivuta ylöspäin? En tiedä, enkä haluakaan tietää. Haluan nauttia tästä tunteesta vielä hetkisen.

Kuva ennen, kuin palikat loksahtivat kohdilleen

Valkoisten aitojen sisäpuolella

Nyt on sitten ensimmäistä kertaa todettu, että Ferrari on mahtava pikkuponi myös valkoisten aitojen sisäpuolella - jopa monta kertaa parempikin! En kyllä voisi olla tuosta mussukasta yhtään ylpeämpi, se käyttäytyi niin hienosti, eikä kyttäillyt edes tuomarin autoa. Koko postaus voisi olla täynnä sitä hehkutusta siitä, kuinka hieno, mahtava ja kiltti poninpullukka Ferrari oikeasti on, mutta jos yrittäisin kuitenkin pysyä ihan asiallisena, ainakin hetkosen...? :)

Käväisin siis 26.8 starttaamassa Ratsutila Rusthollin iltakisoissa HeC-merkin kouluohjelman Ferrarilla ihan kokeilumielessä. Tavoitteena oli vain päästä läpi hengissä, ei sen kummempaa. Halusin kokeilla, onko mahdollista kisata tuolla ponilla jatkossa - vaikka eihän tämä yksi kerta sitä lopullisesti näyttäisikään. En ottanut mistään mitään paineita, menin humoristisella ja kohtuullisen rennolla mielellä kentälle verkkaamaan reilun tunnin hoitamisen jälkeen. 

Poni oli yllättävän puhdas, karva kiilsi ja vaaleanpunainen turpa hohti. Askeleet tömisivät reippaasti pikkukentän hiekkaan nostattaen pienen pölypilven. Verryttelykentällä ei ollut ruuhkaa, vain kaksi ratsastajaa, joten tilaa oli paljon. Pitkin ohjin kävely onnistui hienosti, ja kun aloin keräilemään ohjia käsiin hitaanlaisesti, pysyi Ferrari kivan kuuntelevaisena, rentona & vastaanottavaisena. 

Verryttelyssä Ferrari oli siis ihanan vastaanottavainen, ja kuten kuvistakin näkee, paljon rennompi kuin tunneilla (vert. tähän.), ja sen ansiosta myös helpompi ratsastaa. Avut pystyin antamaan paljon pienemmin, pysähdykset suoraan ravista onnistuivat & kaikki sujui oikein mainiosti. Kuvissa näkyvä metsäpääty jännitti oikeastaan koko verryttelyn ajan ja hiukan myös radalla, mutta itse suoritukseen se ei vaikuttanut ollenkaan. 

Ravissan pystyin säätelemään tahtia kohtuullisesti, mutta valitettavasti M-E - lävistäjällä tuli tahtirikkoja laukkaan niin verkassa kuin radallakin. Itseasiassa aloin noita treenaamaan pidennyksiä vasta muutamaa minuuttia ennen suoritusta, joten en niiltä kovin suurta menestystä voinut odottaakaan. 

Pysähdyksiä ja täyskaartoja tuli treenattua hurjan paljon, oikeastaan koko ajan tein vain yhtä kuviota : Täyskarto, M/H siirtyminen käyntiin, C:ssä laukannosto, pitkän sivun keskelle laukkaa, täyskaarto... jne... Nämä siis sujuivat radallakin kohtuullisen hyvin, lukuunottamatta vasemman kierroksen kahta laukkaympyrää, joissa tuli harmillisesti rikko. 

Laukkaverryttelyssä oli hiukan ongelmia, varsinkin vasemmassa kierroksessa, jossa se tahtirikkokin lopulta sitten tuli. Ohjat hölskyivät ihan miten sattuivat, laukka ei pyörinyt ja ympyröistä tuli muotopuolia. Pienellä avustuksella ja tuhansilla neuvoilla laukka saatiin vähintäänkin kohtuullisesti kuntoon, ja kymmenen minuuttia ennen suoritusta sain jopa kehuja nätistä laukasta.
Sain laukan temmon kuntoon, tein pari lisäystä, siirtymistä laukan ja ravin välillä ja baanatin vähän ympäri kenttää, kun tilaa kerran oli. Niinpä laukkaverryttely oli ehkä vähän turhan rankka (kostautui sitten radalla), mutta mieluummin sitten niin päin, kuin toisin päin.
Laukkojen jälkeen pidin pieniä välikäyntejä, treenailin teitä, tein siirtymisiä, pysähdyksiä ja muuten vain hain Ferraria kuulolle.
Kun pilli sitten pirahti ja oli vuoroni hypätä radalle, lähdin hyvillä mielin, rennosti suorittamaan & tekemään sen, mitä tehtävissä oli.

 Tässäkin kuvassa Ferarri on kivan rennon ja tyytyväisen näköinen :3! 

Radasta en nyt ihan hirvittävän paljoa selittele. Alkutervehdys oli kiva ja muutenkin siisti, mutta pisteitä alensi huomattavasti se, etten ollut ihan pituushalkaisijalla. Lisäys meni sanalla sanoen aivan päin tolppia, sillä omat avut eivät olleet ihan kohdallaan, joten Ferrari nosti laukan. Kun sain ponin siirtymään takaisin raviin, otin loppu"lisäyksen" puoliksi tahallani aika himmaillen, eli en mitään uutta lisäystä lähtenyt yrittämään, kun se muutenkin meni pieleen.
Seuraava lävistäjä meni kivasti, sain tehtyä vaaditut neljä askelta käyntiä ja sen jälkeen raviin. Hyvistä siirtymisistä tulikin kehuja paperiin ;) Laukannosto ja laukat onnistuivat tähän kierrokseen todella kivasti, ja sen huomasi sitten paperistakin. Selkäänkin oikea laukka tuntui kivalta, kun se meni edes hiukan eteenpäin...!
Vasemmasta laukasta en nyt haluaisi edes puhua muuten kuin huumorilla, sillä ensimmäisen ympyrän jälkeen en saanut enää ylläpidettyä laukkaa, joten laukka tippui raville. Kun tuntui, ettei laukka nouse, odotin pari sekuntia ja nostin uuden laukan jatkaen loppuun, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Pysähdys onnistui taas kerran hyvin, liikkeellelähtö oli puolestaan vähän hidas. Ravin tahti pysyi kuitenkin kivan rauhallisena, eikä kiihtynyt missään vaiheessa rataa! Keskihalkaisijastakin tuli hyvä numero, selkäänkin se tuntui kivalta & suoralta:)
Olen kyllä todella tyytyväinen Ferrariin, ihan hyvällä omallatunnolla voin sen sanoa! Se ei kytännyt mitään, pysyi rauhallisena ja otti avut vastaan hermostumatta. Paremmin eivät nämä ensimmäiset kisat olisi voineet mennä, kaikki meni täydellisesti viimeistään radalla. Pienet rikot ja rikkeet kyllä korjaantuvat ajan myötä, lisäyksiäkin pitää vain treenailla. Seuraavissa kisoissa aion verrytellä suunnilleen samalla kaavalla, ehkä vähän vähemmän laukkaa, ettei poni väsy niin paljoa. Siihen mennessä pitää kyllä treenailla lisäyksiä ja muutenkin jotain pikkujuttuja, mutta perussetti toimii pääasiassa hyvin! :)

Ihan kaikesta en pöytäkirjassa saanut selvää, mutta tulkkasin nyt tuohon pöytäkirjaan oikeastaan kaiken. Parista kohtaa jäi jotain uupumaan, mutta pääasiassa näin. Kokonaisuudessahan rata oli ihan onnistunut, ja yhdestätoista kohdasta kuusi oli kutonen tai yli. Tyypillinen sääntöhän on, että kaikki alle kutosen suoritukset olisi hyvä korjata & niitä pitäisi treenata - yli puolet siis C:stä hallussa :'D Kyllä me vielä tuon ponin kanssa C-tason ohjelmista yli kuuttakymmentä prosenttia saadaan, nyt vaan treeniä ja kärsivällisyyttä - hyvä tulee! Yli kuusikymmentä prosenttiahan oltaisiin saatu tuosta radasta, jos kolmonen ja nelonen nostettaisiin vitoseksi ja kutoseksi. Tai ainakin se kuusikymmentä.. Prosentit eivät kuitenkaan jääneet missään vaiheessa harmittamaan, olen vieläkin tyytyväinen tuohon suoritukseen! :)Ehkä sitten ensi vuoden puolella uskaltaisi startata Ferrarin kanssa jonkin B:nkin, mutta nyt vaan ihan rauhassa.

 Kiitos ja kumarrus!

"Minä en kuule mitään poseeraa, ihan ittekses kuule voit leikkiä mallia! Minä tahdon RUOKAA!"- Ferrari

Ja vielä loppuun suuret kiitokset tallin henkilökunnalle, kisoissa olleille avustajille, tuomarille, sihteerille, ponille, kotiväelle ja kaikille ihanille ihmisille ja tsemppareille, jotka olivat noissa kisoissa katsomassa, tuomaroimassa, avustamassa tms.! Todella suuri kiitos kaikille :3!

Yksisarvinen ilman sarvea

Nyt asiat ovat jo selvillä, seilaamme selvillä vesillä. Kukaan ei voi enää estää tätä uutta tarinaa, vanhan loppua, uutta alkua. Enää ei voi kieltää sitä pientä täydellisyyttä, Ferraria. 

Koska asiat ovat nyt selkiytyneet paremmin, ja lähes kaikki on lähestulkoon varmaa, uskallan tulla kirjoittelemaan Teillekin näistä uudistuksista, täydellisistä uudistuksista. En olisi koskaan uskonut, että voin sanoa yhteen tärkeään kysymykseen "Kyllä". Milloin olisin voinut arvata, että suostun vaihtamaan kisaratsuani tutusta ja turvallisesta Lupiinista vähän haastavampaan ratsuun, jonka tapoja en tunne ollenkaan, ja joka on niin erilainen, kuin se, mihin olen ennen tottunut.
Haluatte varmaan tietää vähän enemmänkin?

Kaikki kuvat (c) Äiti, ethän kopioi!

Kaikki alkoi pari viikkoa sitten, kun aloimme tallin henkilökunnan ja vanhempieni kanssa miettiä minulle kisaratsua Mäntsälässä pidettäviin 18.9. oleviin kisoihin. Alunperin minun piti startata siellä HeC ja päälle vielä HeB Kekkaleella, mutta suunnitelmat muuttuivat, ja minulle ehdotettiin Ferraria, tätä valkoista kauneutta, pientä täydellisyyttä joka tekee itsestään suuren.
Vastasin kyllä, ja tästä sitten alkoikin pieni suuri matkamme kohti luottamusta ja huippuunsa asti hiottua yhteistyötä. Tässä samalla tuli päätös siitä, että tulen ratsastamaan tällä ihanalla tammalla joka viikko, joka tunti, aina kun vaan on mahdollista. Minulle annetaan mahdollisuus hakea tähän poniin tuntumaa ennen kisoja.
Ferrari on niin erilainen ratsu, mihin olen tottunut. Se on herkkä pohkeelle, vaatii kevyttä ohjastuntumaa ja pieniä ohjasotteita, mutta vaatii silti paljon ratsastusta. Parin kerran jälkeen olen huomannut, että se vaatii ulko-ohjan tukea yllättävän paljon, eikä se ole automaatti. Jotta sen saa rentoutumaan, pitää tehdä oikeasti kunnolla töitä, ja kun sen saa rentoutumaan, se on rentona koko lopputunnin.

Jos poni nukahtaa tunnille, kaikki on hyvin :D

Tällaisia vähän reippaampia ja herkempiä hevosiakin pitää ratsastaa ehdottomasti pohkeella, eikä jäädä pelkäämään, että jos käytät pohjetta, se sinkoaa avaruuteen. Tämän takia pyrin siis ratsastamaan Ferraria mahdollisimman paljon pohkeella. Tietenkin se hevonen sinne sinkoaa, jos sitä ei ole "totutettu" tunnilla pohkeiden käyttöön, vaan se on sille "uutta ja ihmeellistä", vaikka pohjetta olisi käytetty ennenkin. Tätä minun pitää kuitenkin vielä treenailla jonkin verran, sillä edelleen huomaan, että se saattaa vähän säpsähtää antamaani pohjetta.

Kymmenen metrin laukkavolteilla tuntui, että koko poni kaatuu, jonka takia tein sitten puolivahingossa yli viidentoista metrin voltteja. Kun yritin kääntää kymmenelle metrille, se siirsi itse itsensä hiukan kipittävään raviin sen sijaan, että olisi aktivoinut sisätakajalkaa ja taipunut kyljistään. Ja miksi? Koska en ollut ratsastanut sitä aktiiviseksi, vaan lähemmäksi kiireistä. En osannut aktivoida takajalkoja kunnolla käyttöön = ei se myöskään käytä niitä.
En saanut Ferraria kääntymään kunnolla = pohkeet eivät olleet kunnolla läpi, enkä ollut taivutellut Ferraria kovinkaan notkeaksi tai ketteräksi, puhumattakaan rentoudesta.

Jos sain poni valkoisen ohjattua sopivan kokoiselle voltille, tuntui, kuin se olisi kaatunut = ulko-ohjan tuki ei ollut ihan riittävä, vaikka ponilla juuri ulko-ohja on se merkittävin "apuväline". Ja asiasta sitten toiseen, eli ohjastuntumassakin on vielä ihan hurjan paljon treenattavaa, sillä varsinkin laukassa ohjastuntuma oli heittelevä, mutta pienissä pätkissä myöskin tasainen. Koko ajan pitäisi ratsastaa sisäpohje-ulko-ohja-sisäpohje-ulko-ohja. Ferrari nimittäin ei toimi ollenkaan sisäohjalla, kääntää vain päätään, vaikka "pyytäisin" sitä asettumaan pelkästä niskasta. Tässäkin tilanteessa se ulko-ohjan tuki on ihan ensiarvoisen tärkeä, eikä siitä voi missään vaiheessa tinkiä ollenkaan.

Vauhtihirmut...

Kun tuntuma on saatu tasaiseksi ja poni taipumaan molemmista kyljistään & asettumaan kumpaankin suuntaan haluamallani tavalla, olisi pikkuhiljaa aika yrittää saada ponia rentoutumaan ja katsella pikkuasioita vähän tarkemmin. Otetaan nyt puheeksi vaikka siirtymiset, apujen meneminen kunnolla läpi ja rentous, jonka lause sitten jo mainitsinkin.
Siirtymisiä voi treenata koko ajan puolipidätteillä, sekä tietenkin siirtymisillä joko askellajin sisällä, tai askellajista toiseen. Siirtymiset reippaampaan askellajiin alkavat olla jo ihan ok, mutta välillä, varsinkin ravista laukkaan, hyvinkin hätäisiä ja kiireisiä. Tarkoitushan olisi, että Ferrari pysyisi läpi siirtymisten rentona ja vastaanottavaisena, eikä esimerkiksi pakenisi kuolaintuntumaa nostamalla päänsä kirahvimaiseen asentoon. Vaatii erittäin paljon rentoutta ja taitoa ihan minulta, että oikeasti saan Ferrarin toimimaan juuri, niin kuin haluan. Laukannostot ovat useimmiten kivan teräviä, mutta kuten sanottu, F ennakoi helposti ja yrittää laukata jo ennen aikojaan.

Laukka lähtee jo ihan kivasti ylöspäin :)

Jos halutaan puhua siirtymisistä alaspäin, hitaampaan askellajiin, on se jo vähän hankalampaa. Lisäykset ja temponmuutokset onnistuvat, mutta kun pitäisi hidastaa joko askellajin sisällä tai ihan toiseen askellajiin, menee homma ainakin minulla paljon monimutkaisemmaksi. Pidätteet pitäisi ihan ehdottomasti saada läpi jo alkutunnista ennen laukkoja, jotta ne toimisivat myöskin lopputunnista. Kuten sanottu, ei kaikkea voi saada hetikohtanyt, vaan haluamansa eteen pitää tehdä töitä.
Laukasta raviin siirtymiset ovat kaikkein huonoimpia, sillä kun saan Ferrarin hidastamaan, se pudottautuu hallitsemattomasti raviin, sillä en ole koonnut laukkaa kunnolla ennen siirtymistä & valmistellut ponia siirtymiseen puolipidätteiden ja parin isomman pidätteen avulla.
Mutta harjoittelua harjoittelua, kyllä tämä tästä pikkuhiljaa lähtee selkenemään yhä enemmän ja enemmän, kun yhteistyö helpottuu, ja "löydämme toisemme" niin sanoakseni.
Myöskin oikeassa kyljessä & oikean pohkeen kuuntelemisessa on ilmestynyt hiukan ongelmia, jotka sitten kyllä hioutuvat ajan kuluessa. En välttämättä saa oikeanpuoleista pohjetta ratsastettua läpi, vaan pohkeenväistöissäkin se saattaa vaan kulkea uralle banaaninmuotoisena jotain ihan ihmeellistä reittiä. Voltteja, taivutteluja ja asetteluita pitäisikin sitten treenailla varsinkin oikeaan kierrokseen, niin saadaan sitten siitäkin tuloksia esille :)

Vaikka kaikki ei olekaan vielä selvää minun ja Ferrarin välillä, en halua missään tapauksessa heittää pyyhettä kehään, tai varsinkaan luovuttaa sitä jollekin toiselle. Haluan oikeasti oppia ratsastamaan erilaisia hevosia, tässä tapauksessa Ferraria. Haluan tehdä töitä haluamani eteen, huomata, että joka tunnin jälkeen poni on parempi kuin viimeksi tai tunnin alussa. Aina on tuo poni yllättänyt iloisesti paranemalla loppua kohden, ja satunnaisesti jopa vähän rentoutunut loppuraveissa vähän pidemmällä ohjalla. Paljon on vielä matkaa jäljellä täydelliseen ja mutkattomaan yhteistyöhön ja saumattomaan luottamukseen, mutta nyt vain kärsivällisyyttä. Matka on vasta alkanut, ja meillä kahdella on vielä aikaa...
Tästä ei tule helppoa, sen tiedän. Mitään muuta en tiedäkään, haluan vain nauttia niistä pienistä ongelmista ja onnistumisista, pienistä hetkistä, jokaisesta sekunnista, jonka vietän tuon eläimen kanssa. Se opettaa vielä minua, ja toivottavasti minäkin sitä edes jollain asteella. Kaikki tulee vielä olemaan täydellistä, sen voin luvata. Paitsi, että tällä hetkellä "tää on parasta just nyt!"

Helsingin kesänäyttely - SERT, VSP!

Helsingin kesänäyttely oli kaikkien rotujen kaksipäiväinen näyttely, jossa kävimme pyörähtämässä Pörrin ja isäni kanssa. Näyttelyt eivät olisi voineet mennä oikeastaan paremmin, ja jo ensimmäisen näyttelykehässä pyörähtämisen jälkeen olo oli todella iloinen! En edes tiedä, mitä tästä päivästä kirjoittaisi, kun kaikki tuntuu olevan pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, joka sotkee aivot...
Näyttelyihin lähdettiin joka tapauksessa puoli kahdeksan aikoihin, ja edessä oli suunnilleen puolen tunnin mittainen matka vinttikoiraradalle, jossa näyttelyt järjestettiin. Matka sujui nopeasti, ja unihiekat ropisivat silmistä ennen kuin autoon oli edes päästy. Aikaisesta aamusta huolimatta paikalla oli jo paljon ihmisiä autoineen, koirineen, telttoineen ja kojut olivat olleet pystyssä ties kuinka kauan. Kaikki oli järjestelmällistä sekasortoa, ja kaikki oli merkitty selkeästi.
Ollessamme paikan päällä aikaa kehän nro.6 alkuun oli jotakuinkin puoli(toista?) tuntia, ja se aika käytettiin tehokkaasti Pörrin harjaamiseen sekä juoksemisen harjoitteluun. Mukaan mahtui myös todella paljon muiden koiranomistajien kanssa juttelemista ja heihin tutustumista.

Kun kehä alkoi, Pörri pääsi juniorinarttujen kehään, ja ollessaan ainoa juniorinarttu, Pörri luonnollisestikin voitti luokkansa. Lisäksi mukaan tarttui Laatuarvostelu-kehästä mukaan arviointi ERI, postauksen lopusta löytää sitten tarkemmin tietoa näistä erilaisista koiranäyttelyissä käytettävistä termeistä. Jo tämän jälkeen olo oli huojentunut, helpottunut ja ennen kaikkea todella iloinen - olimme saaneet jo sen, mitä olimme tulleet hakemaan näistä näyttelyistä!
Matkamme kuitenkin jatkui Paras narttu - kehään, oikealta nimeltään Kilpailuarvostelu. Kisa oli todella tiukka kolmen nartun kesken, ja samalla se oli erittäin tasainen. Sydän hakkasi tätä kehää katsoessa, oli nimittäin jotain niin maagista katsella kolmea tasaväkistä narttua (jos niin voi sanoa), joista lopulta voittajaksi selviytyi oma pikku Pörrimme :3 Samalla Pörri sai taskuunsa SA:n sekä paras narttu - tittelin! Nyt oli pienimmätkin toiveiden rippuset täytetty, ja toivepussukkaan ei jäänyt mitään.

Yllätys oli kuitenkin suuri, kun Pörri jatkoi paras harmaa norjanhirvikoira - kehässä, jossa oli Pörrin lisäksi yksi uros. Pörri pääsi lopulta kuitenkin toiselle sijalle vielä hieman ''keskenkasvuisena pikkutyttönä'', ja onni oli niin suuri koiran puolesta, että autoon päästyämme kyynelet valuivat vain silmistä :'D. Viimeisestä kehästä Pörri sitten nappasi mukaan ensimmäisen SERT:insä, sekä toisen palkinnon, VSP:n! Koira saatiin myös mitattua, ja tulokseksi saatiin 49cm, eli mielestäni se juuri oikea korkeus :)
Kaikista tuomarin paperiin kirjoittamista kommenteista en saanut selvää, mutta jotakuinkin näin se meni: "Erinomainen koko. * Jotain mittasuhteista*. Sopiva luusto. Narttumainen. Hieman kapeakuonoinen (?) pää. Hieman kookkaat korvat ja korvat saisivat olla tummemmat. Tummat silmät. Hyvä purenta. Hyvin kehittynyt rintakehä. Riittävästi eturintaa. Keskiharmaa. Karvanlaatu oikea. Erinomainen häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Saisi liikkua & esiintyä reippaammin."
Tosiaan, Pörri oli kehässä vähän väsyneen ja nuutuneen oloinen, sillä sitä oli lähiaikoina liikutettu kohtuullisen rankasti metsässä yms., joten se oli vähän väsynyt. Peitsaamista ei kuitenkaan ollut, ja muutenkin kaikki sujui niin hyvin kuin vain olisi voinut sujua!

Pahoittelut tähän mennessä tökkivästä tekstistä - sitä ei vain synny, sillä vieläkin olo on ihan mahtava tuon päivän johdosta = tekstiä ei vain synny!
Lupasin kuitenkin jossain vaiheessa postausta kirjoittavani koiranäyttelyissä käytettävistä termeistä, jotta ymmärtäminen olisi teillekin helpompaa. Tässä sitä sitten tulee :

• ROP= Rotunsa paras edustaja kyseisissä näyttelyissä
• VSP= Vastakkaisen sukupuolen paras, rotunsa toiseksi paras edustaja kyseisissä näyttelyissä
• ERI= Erinomainen
• EH= Erittäin hyvä
• H= Hyvä
• T= Tyydyttävä
• EVA= Ei voida arvostella
• HYL= Hylätty
• SA= Sertifikaatin arvoinen
• SERT= Sertifikaatti
• VASERT= Varasertifikaatti

Tuossa eivät olleet kaikki mahdolliset termit, mutta tuossa oli pääasiassa niitä yleisimpiä&niitä, mitä blogissani näkyy ja tulee näkymään. 

Noh, en saanut aikaan sitä omaa parastani, mutta sentään jonkinlainen tilannepäivitys on nyt hoidettu pois alta :) Lähiaikoina on tulossa myös Lukulistallani #2, Pörri-juttuja sekä eräänlainen mielipidepostaus, sekä kuvaoksennukset Kolilta. varautukaa!