#310 Räjähdysaltis pikkuponi + video

Parin viikon sairastelun jälkeen pääsin vihdoin ja viimein kauden viimeiselle ratsastustunnille! Tämä kyseinen tunti oli sunnuntaina 18.12 ja viimeisen tunnin kunniaksi ajattelin kuvata pientä "tallipäivävideota", joka näin jälkeenpäin katsottuna ei ole hirveän onnistunut, mutta jotakuinkin julkaisukelpoinen. Siitä lisää sitten postauksen loppupuolella ja pientä selvitystä videon kulusta, koska ainakaan omaan silmääni se ei ole hirveän selkeä. 

Nyt kuitenkin tuntiin! Tallille saavuin taas hyvissä ajoin, ja kuten oikeastaan jokaisella kerralla, nytkin tuntilistassa luki Ferrarin nimi. Sen olisi pitänyt olla klo. 11 tunnilla, mutta koska sen ratsastaja ei tietääkseni päässyt paikalle, ei ponia oltu verrytelty valmiiksi. 

Minulla oli ollut ihan hirvittävän kova ikävä tuota pientä, ehkä hiukan räjähdysaltista, mutta kuitenkin niin hirvittävän rakasta ponia sen kolmen viikon ajan, jonka olin joutunut olemaan siitä erossa. Aika kauan sitten halailin, silittelin ja harjailin Ferraria ja kuiskailin sen korviin kauniita sanoja.

Maneesiin lähtiessä Ferrari vaikutti vähän ylivireältä, eikä olisi malttaut seisoa paikoillaan sitä aikaa, kun nousin selkään, laitoin jalustimet sopiviksi ja pyysin opettajaa kiristämään vyön. Voin myöntää, että minua jännitti ratsastaa kolmiviikkoisen tauon jälkeen, enkä pystynytkään samanlaisiin suorituksiin kuin yleensä. Onneksi tunnilla ei tehty pohkeenväistöjä tai muita minulle vielä teknisesti kohtuullisen vieraita harjotteita, sillä jo ihan siinä perusratsastuksessakin oli korjaamista jonkin verran!

Jo alkukäynneissä F säikähti opettajaa, ovea ja maneesin reunoilla olevia puomeja pariin otteeseen, ja niitä se sitten vähän katselikin koko tunnin ajan. Hevosethan eivät koskaan keksi pelkäävänsä jotain, mutta jos niitä ei pidä töissä, niillä on myöskin aikaa kuvitella kaikkea pelottavaa ympärilleen, vaikka tutussa ympäristössä olisivatkin. 

Aloitin itsenäisesti kontrolliharjoituksilla ja itseni rauhoittamisella, eli tein pysähdyksiä ja voltteja. Volteilla yritin ratsastaa erityisesti ulkoavuilla, koska satunnaisesti Ferrari jää kuuroksi ulkoavuille, koska ratsastan itse liikaa ohjalla ja sisäavuilla varsinkin kaarevilla urilla. Poni ei olisi millään meinannut jaksaa seisoa paikoillaan pysähdysten aikaa, mutta jos se lähti liikkeelle ilman lupaani tuntuman keventyessä pysäytin sen uudestaan. 

Oma ratsastukseni oli kyllä aika jännittynyttä ja kankeaa alusta asti, enkä voi sanoa olevani tähän tyytyväinen. Tällä kerralla annan kuitenkin omat virheeni vähän helpommin anteeksi, vaikka tunsinkin palanneeni alkeiskurssille omien ratsastustaitojeni perusteella. 

Varsinaisen työskentelyn aloitimme käynnissä pysähdyksillä, ravissa sitten volteilla. Ferrari oli tällä tunnilla nimensä mukaisesti oikea Ferrari... Se oli levoton, nuori (ihan, kuin ei ennen olisi ollut :D) ja räjähdysvalmiina. En tätä energiaa osannut käyttää hyväksi, vaan jäin vähän varomaan esimerkiksi pohkeen käyttöä, koska 'pelkäsin' sen nostavan laukan tai lähtevän käsistä. Jos olisin koko ajan pyöritellyt voltteja, tehnyt puolipidätteitä ja pitänyt F:n huomion muualla kuin ympäristössä, olisi tunti varmastikin sujunut paremmin & helpommin. 

Ravissa meni kumpaankin kierrokseen kiireisesti, mutta myös niitä hyviä pätkiä löytyi. Yritin itse keskittyä omaan asentooni, varsinkin suoruuteen, siihen, että olen pystyssä ja käsien asentoon & korkeuteen. Ferrariin tämä ei hirveästi vaikuttanut ainakaan huomatakseni, mutta tahti vähän rauhottui, kun asentokin oli parempi. Tunnilla keskityttiin pääasiassa istuntaan ja hevosen hallintaan.

Aivan ihania kuvakaappauksia videolta postauksen kuvituksena :D

Kun alkuverryttelyt käynnissä ja ravissa oli tehty, siirryimme käyntiin ja aloimme tulla linjaa M-kirjainta kohti. Tarkoituksena oli tulla suoraan, tehdä pysähdys jossain kohtaa linjaa ja jatkaa oikealle tai vasemmalle oman mielen mukaan. Pyöreässä maneesissa en vieläkään osaa oikein hahmottaa linjoja, joten usein käänsin Ferrarin linjalle liian aikaisin tai liian myöhään, jolloin linjasta ei tullutkaan linjaa vaan ihmeellinen kiemura... Loppua kohden käännökset linjalle kuitenkin paranivat, käynnissä ja ravissa! 

Käynnissä F oli hiukan malttamaton ja kiireinen, enkä saanut siihen kunnolla tuntumaa. Pysähdyksistä muistaakseni yksikään ei onnistunut hirveän hyvin, ainakaan käynnissä :'D Pysähdyksiä en todellakaan tehnyt (virheellisesti) istunnan kautta, vaan jäykistin itseni lankuksi ja otin ohjista kiinni. Tällä tavalla tehtyjen pysähdysten ei todellakaan voi olettaa olevan erityisen hyviä tai kauniita, ja koska pohkeet eivät olleet kiinni pysähdyksessä tai pysähdyksen jälkeen, poni lähti heittämään takaosaa vasemmalle. 

Ferrarin kanssa kyllä oppii ymmärtämään ulkoapujen todellisen tarkoituksen ja arvon, sillä ilman ulkoapuja ja pohkeita ei ole tuon ponin kanssa yhtään mitään. Ohjien avulla F ei tee yhtään mitään, se vain kääntää pään ja heittää takaosan ulos (paitsi silloin, kun pitäisi mennä pohkeenväistöjä...). Itse en tätä oikein ole sisäistänyt, mutta hiljaa hyvä tulee. Kai...?

Lisäksi Ferrarin kanssa on erittäin tärkeää pitää pehmeä käsi ja keksiä ponille koko ajan tekemistä, jottei se päivästä riippuen joko yritä säikkyä omiaan ja ottaa lähtöjä, tai hidastua pohkeelle ja muuttua hitaammaksi kuin etana. Ferrari täytyy pitää koko ajan liikkeessä ja töissä, jotta se on miellyttävä ratsastaa!

Ravissa pysähdykset olivat yhtä kaaosta paria pysähdystä lukuun ottamatta. Pelkkiä liirauspysähdyksiä, takaosan ulosheittoja ja muuta kammottavaa. Omaa ratsastustani en kyllä voi tässä kohtaa kehua, onneksi ei ollut Film me - ranneketta käytössä :D!

Laukoista olin jo valmiiksi epäluuloinen ja tavallaan peloissanikin, sillä pelkäsin ryöstöä, pukkilaukkaa tai muuta kamalaa. Että ihminen voi olla epäluuloinen ja tyhmä, ainut rajoite minun ja Fertsun kehittymiselle taitaakin olla omassa päässäni ainakin tämän tunnin perusteella. Turhahan tästä on nyt itseään alkaa sättimään, että miksemme me ole ponin kanssa tehneet sitä, mitä kaiki muut kahden vuoden aikana tms. Ihan turhaa, nyt vain asennemuutosta kehiin tämän kohdalla! En tajua, miksi 'pelkään' ratsastaa Ferraria, kun se on kuuma tai hermostunut - poni vaan töihin, niin eiköhän se siitä rauhoitu. Huoh!

Takaisin niihin laukkoihin... Aloitimme laukkaamisen oikeassa kierroksessa. Tunsin Ferrarin pursuavan energiaa, joten siirryin jo valmiiksi pienemmälle ympyrälle pois isojen hevosten tieltä. Ensimmäinen nosto tuli järkytyksenä, sillä Ferrari nosti laukan erittäin isosti ja lähti aivan ihanaa pupulaukkaa eteenpäin :D Aika nopeasti siis hidastin käyntiin/raviin ja yritin nostaa uudestaan - tulos oli ihan sama. 

Siinä sitten opettajalle jonkun ajan päästä aloin raukkamaisesti valittelemaan, kuinka ponilla on liikaa virtaa. Kiitos opettajalle erittäin hyvästä kommentista, joka kuului suurinpiirtein näin: " No päästä ne energiat sitten pihalle!" - ihan kuin koko juttu olisi ollut maailman pienin murhe. Juuri tällaista kommenttia tarvitsen, kun alan jänistää ihan turhia asioita - onni on hyvät opettajat!

Tuosta sitten sisuunnuin, nostin laukan ja annoin Ferrarin laukata hetken aikaa. Kevensin ohjastuntumaa, annoin sille vapautta ja yritin pitää vain laukkaa yllä. Pari ensimmäistä askelta olivat reippaampia ja kiireisempiä, mutta sitten F rauhottui ja pystyin laukkaamaan normaalisti ympyrällä. Yritin vain istua alas, hengittää, laskea kädet ja olla rauhassa. Hätiköinti pois ja ponille vähän vapauksia, niin hyvin menee. Koska laukka pyöri eteenpäin, pystyin myös istumaan siellä kohtuullisen hyvin. 

Vasempaan kierrokseen laukat eivät sujuneet kehuttavasti, sillä F oli ilmeisestikin purkanut suurimmat energiansa, enkä osannut ylläpitää laukkaa (huono kunto :D), joten vähän pätkittäistähän se oli... 

Laukatessani kuitenkin yritin käyttää energiaa hyväksi ja työstää Ferraria, ja kun kokeilin laukan lyhentämistä, pidin pohkeet kiinni, istunnan ja kädet vakaana ja pidätin ohjista - vau, mitä askelia sain aikaan! Ponista oikein huomasi, kun se kokosi painoa enemmän takaosan päälle ja lyhensi askeltaan. Tämä oli vain muutaman askeleen pituista autuutta, jonka jälkeen usein seurasi rikko raviin, mutta silti. Onnistuminen tuntui tällä tunnilla erityisen mahtavalta! 

Loppuraveissa F pääsi tekemisen makuun ja yritti nostella laukkoja omaan tahtiinsa, sama juttu loppukäynneissä. Käynnissä poni oli oikein hauska nostellessaan laukkojaan pää ylhäällä, mutta koska F ei oikein tuntunut pitkin ohjin rentoutuvan, hyppäsin alas selästä ja talutin loppukäynnit vertymisen varmistamiseksi. 

Tunnin kuulumiset on nyt kerrottu, joten voimme siirtyä videon pariin! Video on vähän epäselvä ja bloggerin ansiosta erittäin hyvälaatuinen, mutta toivottavasti kestätte. Äänet kannattaa laittaa koht. kovalle, koska musiikki ei muuten kuulu. Itse videoklipeistä olen poistanut äänet :) Video kestää vähän reilun minuutin, eikä siinä ole kovin tarkasti kuvattu varustamista tms., mutta kameraa ei oikein saa mihinkään kuvaamaan, ja koska tunnille lähdössä tuli vähän kiire, en kuvannut ponia varusteet päällä (oikeaa etusuojaa luk.ott.). 

Kohdassa 0.40 Ferrari on jo tunnin jälkeen loimi päälle laitettuna, joten tapahtumat etenevät aika nopeasti... Tallivideoita en kovin usein halua tehdä, koska ne olisivat kaikki melkein samanlaisia, jokus eri ponin/hevosen kanssa :D Muita videoita voin kyllä joskus toteutella :I Mutta nyt, videon pariin ->

Toivottavasti joku jaksoi lukea tämän postauksen - vähän innostuin kirjoituksen kanssa, kun en ollut tällaista postausta pitkään aikaan kirjoittanut :D Kertokaahan kommenteissa, haluaisitteko enemmän videoita näkyville :)

Pitenee....Pitenee...Pitenee...

En tullut tänne tälläkään kertaa pahoittelemaan blogi hiljaisuutta millään asteella. Koulu ja kokeet ovat vieneet hirveän osan ajasta, samoin blogin joulukalenteri. En vain millään ole ehtinyt päivittelemään tänne mitään kuulumisia, vaikka niitä olisi vaikka millä mitalla! Tähän postaukseen laitan muutaman ratsastustunnin kohtuullisen lyhyet kuulumiset, ja katsotaan, jos jossain vaiheessa joulukuuta saisin julkaistua vielä vähän kuulumisia tämän pikkupiskinkin taholta... 

Ensimmäinen tunti, josta kerron, on torstain 17.11.16 korvaustunti, jonka menin Ventolla. Sen selkään en ollut päässyt hirvittävän pitkään aikaan (viimeksi alkusyksystä), joten alussa oli pikkuisen hakemista. Alkutunnista se tuntui hitusen hitaalta ja tahmealta, eikä oikein lähtenyt pohkeesta eteenpäin. Tunnin aiheena olivat kavaletit ja laukanvaihdot, joita sitten treenailtiin jonkin verran. Alkutunnin tehtäviä en valitettavasti kirjannut ylös, mutta hämärän muistikuvan mukaan teimme siirtymisiä ravin sisällä. 

Varsinaista verryttelylaukkaa emme ottaneet missään vaiheessa, eikä alkuverryttely ollut muutenkaan hirveän pitkä. 

Rusthollissahan on pyöreä maneesi, mutta silti siinä saa tehtyä erittäin monipuolisesti kaikenlaisia samoja tehtäviä, kuin kentälläkin. Suoristukset ja suorat uratkin saa tarvittaessa ratsastettua ja merkittyä kartioiden avulla. 

Ensimmäisenä teimme kuitenkin yllä näkyvää tehtävää. Kavaletille tultiin aluksi ravista jommastakummasta suunnasta, ylitettiin kavaletti ravissa ja jatkettiin ravissa jompaankumpaan suuntaan. Tässä ei ollut varsinaista ongelmaa, mutta ensimmäisillä kerroilla Vento hyppäsi vähän teatraalisemmat hypyt, mutta malttoi lopuksi astua vain yli.

Tehtävää muutettiin seuraavaksi niin, että kun kavaletti oli ylitetty, tai sen päällä oltiin, nostettiin laukka ja laukattiin oikeastaan seuraavaan käännökseen asti, joka tuli siis kavaletille käännettäessä. Vento toimi tässäkin ihan kivasti, mutta en aina saanut sitä nostamaan laukkaa oikeassa kohtaa tai nostamaan haluamaani laukkaa. Treeniä, treeniä! 

Lopulta teimme tätäkin tehtävää kokonaan laukassa niin, että laukkasin ensin toiselle ympyrällä ja ylitin aina kavaletin laukassa ja käänsin samaan suuntaan. Vielä mukana ei siis ollut laukanvaihtoja, vaan teimme yhtä ympyrää maneesissa, jonka keskellä oli pieni kavaletti. Vento hyppäsi kavaletin yli oikein kivasti, välillä ohjasin sen vahingossa reunaan, tai askel ei oikein osunut. Kun en itse ole kovin paljoa esteitäkään hypellyt, niin ei askeleen osuminen kovin todennäköistä kaikilla kerroilla ollutkaan, vaikka Vento onkin estekonkari. Sama tehtävä tehtiin toiseen suuntaan.

Kun edellämainittu tehtävä sujui hyvin, aloimme ratsastaa tehtävää kahdeksikolla ja laukanvaihdoilla. Tästä en nyt mitään kuvaa piirtänyt, sillä uskon teidän tietävän, mikä on kahdeksikko ja mikä on laukanvaihto. Laukka oli siis tarkoitus vaihtaa kavaletin päällä tai heti sen jälkeen, ja Ventoltahan tämä sujui vaikka silmät ummessa. Tämä tehtävä oli ehkä koko tunnin onnistunein tehtävä, sillä vaihdot onnistuivat joka kerta poikkeuksetta. Kertaakaan ei tarvinnut siirtää raviin tai antaa apuja kahta kertaa, kun poni oli jo vaihtanut.

Eivätpä nämä laukanvaihdot tainneet olla ihan minusta kiinni, Vento entisenä esteponina hoiti homman kotiin erittäin hienosti ja reippaasti!

Seuraavana, välikäyntien jälkeen ratsastimme vähän jumppasarjalla. En nyt ihan tarkkaan muista, montako kavalettia jumppasarjalla oli, joten laitoin kuvaan sitten neljä... Itse sain ohjeeksi tulla aika sisäreunasta näitä kavaletteja, mutta välillä ohjasin Venton vähän turhankin reunaan ja hypimme sitten reunojen yli. 

Itse en ollut koskaan tätä kertaa ennen ratsastanut jumppasarjalla, joten vähän jännitti ja pelotti, miten pääsen näihin pikkuhyppyihin mukaan ja kaadanko jok'ikisen kavaleteista nurinpäin. No, en kaatanut kertaakaan yhtään mitään, ja Vento hoiti taas sen homman kotiin esimerkillisen hienosti! Ponista sai olla ylpeä kumpaankin kierrokseen ❤ 

Kavaleteilla yritin pitää ponin hallitulla reitillä ja yrittää päästä edes jotenkuten mukaan hyppyihin, enkä voi sanoa muuta, kuin että olen loppujen lopuksi aika ylpeä itsestäni. Pääsin kavaleteista yli kunnialla ilman putoamisia kummassakinkierroksessa ja pysyin edes jotenkuten reitillä! Ehkä minusta sittenkin voisi tulla jossain vaiheessa esteratsastaja...? Ei...!

20.11.16 Sunnuntaina oli sitten jokaviikkoisen ratsastustunnin aika. Pääsin uljaan kisaratsuni, Ferrarin selkään. Poni oli koko tunnin ajan oikeasti mahtava ratsastaa - se kulki rentona ja otti kaikki avut vastaan välittömästi, eikä jännittänyt koko maneesissa yhtään mitään! Tunnista jäi hirvittävän hyvä fiilis jo näiden ansiosta, mutta tunnissa oli muutakin hyvää. Ferrarilla oli kuitenkin tallessa sen "perusongelmat", eli pieni etupainoisuus ja kuurous ulkopohkeelle. Tätä viimeistä olen yrittänyt työstää nyt tunneilla ponin kanssa ja ongelma on jo parempaan päin. 
Tunnilla tehtiin töitä pituushalkaisijalla mm. suoruuden kanssa. Keskihalkaisijalla tehtiin siirtymisiä kaikista askellajeista kaikkiin askellajeihin ja pysähdyksiin asti. Koko tunti "pyörittiin pelkästään pituushalkaisijalla", ja suoruuden kyllä sitten huomasi tunnin päätteeksi. Kaikki onnistui tällä tunnilla vähintäänkin kohtuullisesti, laukkakin yllättävän kivasti. 

Tiistaina 22.1l myös jokaviikkoisen tunnin aika, ja menin taas Ferrarilla. Tunnilla poni oli epänormaalin pinkeä ja jännittynyt, ties mistä sitten johtui - ensimmäisiä kertoja se myötäsi niskastaan vasta loppuraveissa/tunnin loppupuolella, joten siltä osin tunti ei mennyt ihan nappiin. Olen muuten huomannut, että kun Ferrari on jännittynyt, sillä on monta kertaa inhottavampi ratsastaa, joka ei varmaankaan ole mikään yllätys...
Tunnilla teimme paljon siirtymisiä suorakulmion muotoisella uralla. Ensin ravista käyntiin, sitten ravin sisällä ja lopulta laukka-ravi-siirtymisiä. Ravissa ja käynnissä tuli erittäin kivoja ja hyviä pätkiä, mutta laukassa meno oli vähän normaalia epävakaampaa...

Sunnuntaina 27.11 ratsastinkin kaksi tuntia, koska torstaina en ollut päässyt korvaustunnille. Vastassani oli uusi tuttavuus, Kiven Jätkä, tutummin Jätkä, omasta mielestäni Pätkä-Jätkä. Jätkä on musta, 7-vuotias suomenhevosruuna, joka on, kuten tuolloin todistin, erittäin ihana ratsastaa!
En sitten tiedä, millainen tuo melkein ponikokoinen hevonen on ratsastaa useimmiten, mutta tuolloin se oli ainakin erittäin mukava! Tunnilla keskityimme epäsuoran ohjan käyttöön ja harjoittelimme sitä suorakulmion muotoisella uralla käynnissä ja ravissa, jossa piti kääntää pelkästään epäsuoralla ohjalla. Jalkaa sai käyttää vain eteenpäinvievänä apuna.
Tehtävä oli erittäin kiva ja hyödyllinen - käden korkeutta muuttamalla sai säädeltyä kääntymisnopeutta, joka sekin tuli testattua. Tehtävään lisättiin myös voltit jokaiseen kulmaan, sekin epäsuoralla ohjalla. Helppoa ei aluksi ollut, ja pari kertaa meinasinkin törmätä toiseen tunnilla olevaan ratsukkoon, mutta muuten tehtävä meni oikein kivasti.
Laukassa laukkasimme vain ympäri maneesia ja totuttelin samalla uuteen hevostuttavuuteen. Tein voltit L-ja C-kirjaimiin, mutta muuten menin suoraan. Laukka jäi helposti nelitahtiseksi, mutta kun sen sai ratsastettua kunnolla eteen, oli se oikein mukava!

Sunnuntain toisella tunnilla ratsastin myös Pätkä-Jätkällä. Tällä tunnilla testasin ponin kanssa väistöjä, jotka ensimmäiseksi kerraksi sujuivat oikein mukavasti. Parantamisen varaa toki olisi, mutta jostain on väistöjenkin kanssa aloitettava. Väistöt tehtiin normaaliin tapaan väistättämällä takaosaa vuoronperään sisään ja ulospäin. Tämä tehtiin käynnissä ja ravissa. Käynnissä väistöt sujuivat vielä hyvin, mutta ravissa oli jo vähän enemmän hakemista...
Muuten teimme tunnilla pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä edellispäivän luennon mukaisesti ja perustyöskentelyä, jolla Jätkän sai työstettyä oikein mukavaksi! Jätkälläkin olisi erittäin mukava ratsastaa vielä uudemmankin kerran ❤

Viimeinen tunti, josta tähän postaukseen kirjoitan on 29.11 tiistaina ollut tunti, jonka senkin menin Ferrarilla. Karsinassa ponista huomasi, että se on vähän hermona/huonolla tuulella, mutta ilmeisesti pakkassäät olivat saaneet pään skarpimmaksi. Vähän jännitti hypätä ponin selkään tunnin alussa, mutta jo maastakäsin kävellessä tein pysähdyksiä. Loppukierroksista se rauhoittui myös selästä käsin, joten se pienikin jännitys kaikkosi.
Tunnilla teimme voltteja, joilla hain ulkopohjetta mahdollisimman hyvin läpi ja yritin oikein keskittyä ulkopohkeen "läpiratsastukseen". Voltit onnistuivat kumpaankin suuntaan erittäin mukavasti ja Ferrari työnsi hyvin myös takaa eteen. Vastoin totuttua se ei kulkenut matalalla ja erityisen rennolla kaulalla tai etupainoisena, vaan kokosi erittäin hyvin ja kulki korkeammassa muodossa, kuin mihin olen henkilökohtaisesti tottunut.
Aluksi ajattelin sen olevan vain jännittynyt, mutta sitten tajusin sen kokoavan ja työntävän kivasti takaa eteen... Aivot? Kun tunnilla aloimme ratsastaa avotaivutuksia volteilta tullessa, en oikein osannut ratsastaa. Avoja olen tehnyt erittäin vähän koko elämäni aikana, joten täydellistä onnistumista ei voinut odottaakaan. Pari hyvää pätkää sieltä kuitenkin tuli, olen tyytyväinen!
Kun avoja oli ratsastettu oikealle ja vasemmalla, teimme niin, että ratsastimme yhden kirjainvälin avoa ravissa ja siitä avosta nostimme sitten laukan. Tämä meni erittäin hyvin ja poni kokosi laukkaa niin paljon, että laukassa oli erittäin helppo istua! Vähän Ferrari alkoi ennakoida, mutta laitetaan sekin sitten ilman pikkiin ;)

-       -       -       -       -

Kuten tekstistä toivottavasti huomasi, lähes jokainen tunti on mennyt erittäin hyvin ja olen tyytyväinen niistä jokaiseen. Pitkästä aikaa olen tuntenut osaavani oikeasti ratsastaa ja matkustaminen on jäänyt vähemmälle myös opettajieni mukaan. Tästäkin suunta on ylöspäin, talven aikana tulen kehittymään hirmuisesti!

Tämä jää viimeiseksi postaukseksi ennen joulukalenteria - itsekin innolla odotan, mitä joulukuu tuo tullessaan. Saatan joulukuun aikana julkaista myös peruspostauksia, mutta silloin kyseiselle päivälle tulee kaksi postausta. Saa nähdä. Huomiseen asti, hei hei! 

Kuulumisia monelta taholta

Suuri kiitos edelliseen postaukseen tulleista kommenteista! :)

Luovan otsikon kanssa taas menossa... 

Koska joulukalenteri on (erittäin hitaasti) valmistumassa, en ehdi tässä marraskuun aikana hirvittävän paljoa päivitellä Pörrin, saatika sitten hevosten kuulumisia. Yritän saada luukut valmiiksi niin, että ainakin jokatoiselle päivälle on kunnon postaus ja jokatoiselle ei sitten mitään tai jotain todella pientä. Koulu on kuitenkin edelleen se pääjuttu, niin aikaa blogille jää todella vähän.

Pieni koeputkikin on saapumassa, joka viikko 1-2 koetta seuraavien parin viikon ajan, alkaen viikosta 45. Sekin sitten stoppailee joulukalenterin valmistumista, mutta yritän tosiaan saada edes sen 12 luukkua aikaiseksi... 

Erilaisempaa materiaalia siis tulossa ihan runsain mitoin, jos saan järjestettyä kaiken sopivasti! 

-          -          -          -          -

Tähän postaukseen ängen siis Pörrin kuulumisia ja ratsastustuntijuttuja ja vähän ilmoitusasiaa, eli aikamoinen sekametelisoppa tästä(kin) postauksesta tulossa. Aloitetaan vaikka siitä ratsastustunnista. Jos ei ratsastuskuulumiset kiinnosta, voit kyllä skipata sitten Pörrin kuulumisiin tuonne alas :)

Sunnuntaina 30.10 pääsin taas Ferrarin selkään. Iloisella mielellä lähdin kohti karsinaa ja ennen hoitamisen aloittamista rapsuttelin ja paijasin ponia, sekä riisuin sen loimen. F oli iloisen oloinen ja tuli minua jopa vastaan karsinan ovelle!

Tiistaina tunti oli ollut maneesissa ja kenttä tuntui järkyttävän suurelta sen jälkeen. Sai vähän aluksi katsella, että minne tämä oikein loppuu :D Alkukäynneissä yritin herätellä vähän jo unessa olevaa Ferraria, mutta en ihan tavoitteessani aluksi onnistunut.

Ainakin poni kulki kivan rentona alkukäynneissä, mikä sai hymyn huulille pienestä tahmeudesta ja hitaudesta huolimatta. Ehdin jo hengähtää, mutta kuullessani sanan pohkeenväistö, niskakarvat nousivat pystyyn.

Joskus pohkeenväistöt olivat todella mahtavia ja vain parhaaat ratsastajat osasivat niitä. Aina olin lähdössä innolla pohkeeväistöjä koettamaan - ja ovathan ne kivoja vieläkin, mutta eivät enää semmoisia "Voi vautsi jesjesjes pohkeenväistöjä!" - tyylisiä. 

Voin sanoa rehellisesti yllättyneeni siitä, miten helposti väistöt sujuivat! Yritin itse muistaa nojata hiukan liikkeen suuntaan (tässä vaiheessa vielä vähän yliliioitellusti, kun väistöt alkavat sujumaan paremmin, voi sitä liikkeen suuntaan nojaamista väistöissä alkaa pikkuhiljaa vähentää) ja pitää kantapäät alhaalla (koko tunnin sain kuulla "kantapäät alas"- lausetta. Tunnin lopuksi sain sitten palautetta, että kantapään asento parani hurjasti jo yhden tunnin aikana!). Jalustimet olivat yllättävän lyhyet ihan tarkoituksella, jotta oppisin pitämään kantapäät alhaalla. Kun kantapäät alkavat pysymään siellä alhaalla lyhyemmillä jalustimilla, saan luvan pidentää. 

Jos tuntuu, että tuon pituisilla jalustimilla, jotka minulla olivat, polvi nousee satulan yli, se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, etteivät kantapäät ole alhaalla. Itse ajattelin, että itse vain nostaa sitä polvea ylöspäin ja että polven yli meneminen satulasta johtuu liian lyhyistä jalustimista. En osannut ajatella ollenkaan, että tämä juontuisi kantapään asennosta.

Tunnin aikana sain tosiaankin korjattua kantapään asentoa jonkin verran, eikä kantapää siltikään ollut alhaalla, vaan maan suuntaisesti (eli suorassa). Opin myös, että apuja ei anneta taaksepäin, kuten itse usein sorrun tekemään, vaan jalka painetaan kiinni hevosen kylkeen ja hevosen kuuluisi silloin kuunnella pohjetta. Jos ei kuuntele, sitten herkistetään ja yritetään uudestaan. 

Olen tiennyt tuon asian jollain tasolla, mutta en ole sisäistänyt sitä. Mutta aikaa on, osaavia opettajia on, osaavia hevosia on - kaikki hyvin, opettelua vaan! :) Ehkäpä tästä ongelmasta päästään sitten jossain vaiheessa eroon! 

Käyntiväistöt sujuivat yllättävän helposti myös vasemmalta oikealle. Ferrari on mennyt ihan järjettömän paljon eteenpäin väistöjen ja laukan kanssa, enää ei ole niiden kanssa varsinaista ongelmaa. Omaa istuntaa ja apujenkäyttöä pitää väistöissä vielä hioa, samoin kuin takaosan mukana tulemista, mutta huomattavaa edistystä tässä(kin) asiassa! Oli mahtavaa pystyä tekemään väistöjä ilman sen kummempaa "venkurointia". 

Ravissa tehtävä jatkui samanlaisilla siksak-väistöillä, joita oltiin tehty käynnissäkin. Tehtävään lisättiin myös pääty-ympyrät huolellisella ratsastuksella, asetuksilla ja taivutuksilla. Alkuun ravi oli vähän parempaa, mutta aika pian se hiipui ja hiipui, melkein kuolikin.
Raviväistöistä on kyllä positiivista sanottavaa, sillä ne sujuivat hurjasti paremmin, kuin aikaisemmilla kerroilla! On se poni vaan mahtava ;3
Ympyrät sujuivat kohtuullisesti, mutta tahti oli ihan pystyynkuollut. Siis oikeasti kuollut.

Pohkeeseen F reagoi itselleni vähän yllättävällä tavalla: se ei suinkaan pidentänyt askelta, vaan nosti laukan. En kyllä ainakaan huomatakseni laukka-apuja antanut, eikä opettajakaan sellaista huomannut, joten ehkäpä ponilla oli sellainen tammapäivä. Selkeästikään se ei ollut ihan työmoodissa, mutta ei aina voi olla iloisimmallakaan olennolla hyvä päivä!

Laukassa sain ihan oman ympyrän, jolla sitten laukkasin. Tarkoituksena oli siis nostaa laukka käynnistä C-päädyssä, laukata yksi ympyrä niin lyhyttä laukkaa kun saa ratsastettua ja toinen ympyrä reipasta, pidennettyä laukkaa. Lyhyesti ilmaistuna siis siirtymisiä laukan sisällä.
Pidennys ei oikein ollut F:n lajia tällä tunnilla, eikä oikein lyhennyskään. Ei se oma ratsastuskaan välttämättä kovin kummoista ollut, kun keskityin pitämään kantapäät siellä alhaalla. Pidennykseen se reagoi lähinnä protestoimalla ja pidättäviin apuihin siirtymällä raviin.
Pidättävät avut ja niiden reaktio olivat kyllä ihan suhteessa toisiinsa, sillä oma jalkani ei pysynyt kiinni näissä, joten luonnollinen reaktio oli siirtyä raviin. Ei siis mitään uutta maan päällä ainakaan oman ratsastuksen osalla :D (Vitsi)

Lopulta kävi niin kuin kävi, eli kävin vähän maistamassa kentän hiekkaa. En nyt siitä ala sen enempää sepittelemään, kun mitään erikoista ei tapahtunut, mutta lyhyesti sanottuna poni protestoi, en ollut valmiina kulmassa ja poni lähti vähän eri suuntaan kuin minä.
Tulin tällä kertaa takapuoli edellä (miten onnistuin?), mutta kierähdin vasemmalle kyljelle. Ei sattunut, takaisin selkään, pari laukkaympyrää ja loppuravit & loppukäynnit.

Vaikka tunti ei ehkä mennytkään ihan nappiin, jäi siitä silti ihan hyvä mieli, sillä niitä pieniä onnistumisiakin kyllä tuli! Kantapää alkoi pysyä alhaalla ja sain parit onnistuneet pätkät. Pitää osata nauttia niistä pienistä onnistumisista sen sijaan, että vain jäisi miettimään niitä huonosti menneitä pätkiä (vaikka niitäkin pitää välillä miettiä...)!

Sitten niihin Pörrin kuulumisiin, joita onkin tällä kertaa jopa vähän kerrottavaksi asti! Hirvenmetsästyskausihan alkoi tuossa jokin aika sitten. Viime syksynä Pörri oli ollut pari kertaa vähän harjoittelemassa, mutta tänä syksynä se pääsi kunnolla mukaan metsästykseen.
Ennen kauden alkua Pörri oli käynyt pari kertaa harjoittelemassa - ja ensimmäisenä varsinaisena metsästysviikonloppuna, sunnuntaina, Pörrille saatiin ammuttua ensimmäinen hirvi!
Kausi loppui yllättävän nopeasti, kun hirvet saatiin ammuttua, mutta koko kauden ajan Pörri teki hyviä hakuja ja hyviä lenkkejä.
Vieläkin Pörriä käytetään metsälle treenaamassa ja sama, kohtuullisen hyvä linja jatkuu vieläkin.

Muutenkin Pörrillä menee oikein mainiosti! Ensilumista tyttö on ihan hirvittävän innoissaan ja lenkeillä kulkee ihan hämmästyksissään ja pirteänä. Kesän kuumien säiden jälkeen se on kyllä piristynyt hirveästi ja kasvattanut itselleen ihan lihaksiakin hirvenmetsästyskauden tuotoksena.
Huomaa kyllä, ettei Pörri ole vielä ihan aikuinen koira, sen verran hömelö se on vieläkin. Ihan hassu :D

"Kasia" on saatu treenattua hyvin eteenpäin. Sen sijaan, että pysyisin vaan paikallani, kun P tekee kasia, pystyn nykyään kävelemään pieniä matkoja samalla, kun koira liikkuu sitä kasia. Kuivatun maksan ja leivän avulla tämäkin on saatu toimimaan kivasti.
"Peukku" ja "etusormi" ovat myös menneet eteenpäin, seuraaminen ja koirien ohituskin sujuu nykyään oikein kivasti.

Kaikki on siis mallillaan ja elämän on ihanaa - kun se on näin hyvää, kannattaa nauttia siitä!

Pahoittelut hieman töksähtäväkielisestä postauksesta, mutta tähän piti laittaa sen verran asiaa, että...

Miten teillä on mennyt eläimiemme kanssa? Entä ratsastukset?

Kaksi ykköstä

Pitkähköön aikaan ei ole kuulunut blogissa tavallisia ratsastustuntipostauksia, vaikka kisapostauksia on nyt pari löytynytkin kohtuullisen pienen ajan sisällä. Ei niitä tule tosin jatkossakaan kuulumaan oikeastaan ollenkaan. 

Pari viikkoa sitten sain uusia kuvia, en tosin Ferrarista, mutta Nasusta, n. 150 cm korkeasta, 11-vuotiaasta FWB - ruunasta, jolla olen päässyt ratsastamaan muutamaan otteeseen. Lähes aina sunnuntaisin (kolme viikkoa) olen mennyt Nasulla, sekä yhden torstain korvaustunnin. Oikealta nimeltään Nasu on Maschero, josta olenkin keksinyt nimen Masse, jota käytän pääasiassa sille puhuessani. Blogissa saattaa siis esiintyä kyseisestä hevosesta kolmea nimeä: Masse, Maschero tai Nasu. Toki pelkkiä M-tai N-kirjaimiakin esiintyy, mutta pääasiassa kokonaisia nimiä.

                                                           -            -               -              - 

Alunperin minun piti kirjoittaa siitä, kuinka minusta tuntuu, että ratsastuksen saralla junnaan paikallani enkä kehity mihinkään, eikä inspiraatiotakaan treenaaamiseen ole muurahaisen jalkaa enempää. Aika pitkään minulla olikin tällainen olo. Osittain se varmaan johtui siitä, että asetin itselleni tietämättäni liian suuret paineet, enkä keskittynyt olennaiseen - ratsastuksesta nauttimiseen. 

Kun pääsin ensimmäisen kerran Nasun selkään, olo oli aikalailla omenainen, vaikken sillä osannutkaan ratsastaa. Sen liikkeet ovat kuitenkin isot verrattuna Ferrarin liikkeisiin, joten totuttelua oli viime sunnuntaihin (23.10.16) asti, jolloin menikin sitten paremmin. Siihen kuitenkin kohta!

Liikkeisiin palaten mainitsisin vielä siitä, kuinka lähdin ratsastamaan hidasta mummoravia, sillä sen mennessä sen normaalia ravia minusta tuntui, että se kiitää kuin kuuraketti, enkä saa siihen minkäänlaista kontrollia. Kun pyydettiin menemään kovempaa, tuntui, etten uskalla mennä kovempaaa. Pari kertaa menikin sitten niin, että en ratsastanut, vaan opettelin pysymään kyydissä.

Siltikin olin jokaisen kerran jälkeen onnellinen. Vaikka laukannostot olivat räpellystä, vaikken osannut ratsastaa sillä ollenkaan. Vaikka kaikki ei sujunut kuin unelmissa. 

Viime sunnuntaina tapahtui sitten jokin ihmeellinen muutos. Viikkohan minulla oli ratsastustaukoa, joka oli tehnyt ilmeisen hyvää. Ratsunani toimi aina yhtä mahtava Maschero, jonka kanssa kaikki sujui ja ei sujunut samaan aikaan. Tunteet olivat hieman ristiriitaisia - vaikka Nasu teki kaiken pyydetyn, se teki silti vähemmän. 

Jalkani ovat sen verran lyhyet, että olin tarvinnut ravin nostamiseen raippaa, sillä Masse olikin päättänyt, ettei sen tarvitse ravata ollenkaan ratsastajan ollessa niin tehoton. 

Tämä kerta oli kuitenkin varsinainen suunnanmuutos, jonka jälkeen suunnilleen hyppäsin Massen kaulaan, halasin sitä, pompin autoon ja puhuin kyseisestä ratsastuskerrasta koko illan kertaakaan stoppaamatta puhumista. 

Tällä tunnilla tapahtui monta asiaa samanaikaisesti. Palat alkoivat löytyä ja osa loksahti kohdalleen, pystyin istumaan kaikissa askellajeissa, uskalsin ratsastaa Nasua eteen, ratsastin paremmin kuin koskaan aikaisemmin ja sain nostettua kaikki askellajit ilman raippaa!

Kyseiset postauksessa olevat kuvat eivät ole siltä parhaalta kerralta!

Ratsastettavuudeltaan Nasu on oikein mukava herrasmies ja oikein liikkuessaan todella mahtava! Väistöt, avot ja loivat kiemuraurat laukassa ilman laukanvaihtoja eivät ole Nasulle mikään ongelma - se taitaa ne vaikka silmät kiinni. Laukka on herran vahvin askellaji ja siinä se työskenteleekin mieluiten. Laukka onkin todella laadukas ja hieno, erityisen mahtava istua! Tasapaino kaikissa askellajeissa on hyvä, joka helpottaa huomattavasti ratsastusta.

Sunnuntaina uskalsin ratsastaa Nasua eteen jokaisessa askellajissa ja tunnista jäi hyvä fiilis! Samanlaista fiilistä lähden sitten jatkossakin hakemaan, kun Massella tulen kuitenkin jonkin verran jatkossa menemään, vaikkakin Ferrari on vieläkin se pääratsu. Nasulla en kuitenkaan ala nyt kisaamaan tms., vaan vaihteluna ja rakkaana harrastuskaverina se pysyy (ainakin ponivuosien loppuun). Aika lyhythän olen Nasulle, mutta ehkä ne jalat sitten venyvät :)

Tunnilla 23.10 työstettiin koko tunnin ajan asetusta, taivutusta, vasta-asetusta ja sisätakajalan työskentelyä + eteenpäinpyrkimystä. Ympyrätyöskentelyllä mentiin siis koko tunti, lähestulkoon loppuravitkin. 

Käynnissä, ravissa ja laukassa toimi sama tehtävä. Kierros ympyrällä myötä-asetuksessa ratsastaen pohkeenväistömäisesti sisätakajalkaa ulkoetujalkaa kohti. Tällä kerralla yritin olla häiritsemättä Massea liikaa kyseisessä tehtävässä - viimeksi se nimittäin ärsyyntyi siihen, kun aloin häiritsemään sen suorittamista. Nyt sainkin kehuja rauhallisesta istumisesta siellä selässä. 

Vasta-asetuksessa kierros ympyrällä meni aika vaihtelevasti. Osan ympyröistä sain Nasun pysymään määrätyllä ympyräuralla, kun taas osa ympyröistä oli kananmunan muotoisia ja viiden metrin voltin kokoisia. Eteenpäinpyrkimys toimi oikeastaan jokaisessa askellajissa, joten minun oli myös helppo istua kaikissa askellajeissa.

Laukassa työskenneltiin melkein koko tunnin ajan, mikä sopi minulle. Kun sain Nasun astumaan paremmin alleen ja työskentelemään reippaassa temmossa, istuminen oli helppoa minullekin. Laukka nostettiin käynnistä ja sain pari mukavan terävää nostoa aikaiseksi. 

Tunnista jäi erittäin hyvä maku suuhun, ja kuten jo aikaisemmin mainitsin, tätä fiilistä on hyvä lähteä hakemaan ja tästä on myös hyvä jatkaa!

Ferrari ja Nasu ovat tällä hetkellä tuntien pääasialliset ratsut, ja koska ne ovat niin erilaiset, uskon molempien kehittävän minua eteenpäin. Molemmat antavat minulle uusia työkaluja ratsastaa uudenlaisia hevosia. 

Nasusta on vielä hankala antaa tarkempaa analyysia sen ollessa minulle vielä uusi ratsu. Teen sille kuitenkin oman sivun, kunhan ensin vähän tutustumme ja saan tuntumaa sen luonteeseen vähän paremmin. Tässä taisi käydä niin, että saan blogille kolmannen päätähden!

Vastalaukkoja ja kisatreenejä

Blogin kirjoittelut on jäänyt huomattavasti vähemmälle, eikä mitään kuvia ole otettu. Ratsastuspostauksia en hirveästi viitsisi kirjoitella ilman ratsastuskuvia, joka on yksi syy tähän. Blogin puolelle on kuitenkin ilmestynyt varastosta julkaistuna pari postausta, mutta kovinkaan aktiivista ei blogin päivittely ole ollut...
Koulu vie luonnollisestikin erittäin paljon aikaa, kokeitakin on alkanut tulemaan ihan kiitettävästi kalenterin täytteeksi. Sitten vielä kaikki tallireissut, kisat, ratsastukset, ulkoilut sun muut vievät aikaa blogilta. Jos jostain on pitänyt aikaa nipistää niin juurikin täältä.
Tässä kuitenkin muutaman tunnin lyhyemmät koosteet!

Tiistain 6.9 ratsastustunnilla pääsin taas Ferrarin selkään. Ferrari oli superkiva ratsastaa, ja edellisen sunnuntain fiilis oli jäänyt päälle. Suustaan poni oli vähän epätasaisempi kuin sunnuntaina eikä ihan yhtä rento, mutta joka tapauksessa erittäin mukava ja miellyttävä ratsastaa!
Muistaakseni tällä tunnilla harjoiteltiin tulevien kisojen c-merkkiohjelmaa ja keskityttiin erityisesti laukkaohjelmaan. Laukka on kyllä Ferrarilla parantunut ihan hurjasti, kulmatkin pystyy nykyään menemään laukassa! :)

Perjantain 9.9 kisatreenitunnilla pääsin ratsastamaan Ferrarilla, luonnollisesti. Tunnilla jatkoimme kisoihin harjoittelua. Ensin aloitimme muistaakseni volteilla, askeleenpidennyksillä ja jatkoimme laukkaverryttelyllä. Voltit alkoivat sujumaan loppua kohden, laukassa ja askeleenpidennyksissä tuli meille tyypillisiä virheitä. Askeleenpidennyksissähän vauhti ei varsinaisesti saisi kasvaa, askeleen pitäisi venyä.
Tällä tunnilla päätimme kisoja varten, että otan lisäyksen mieluummin hitaasti ja rauhallisesti, kuin nappaan mukaan rikon laukalle. Laukkaohjelma sujui kohtuullisesti, mutta siinäkin saatiin sitten rikko aikaiseksi.

Sunnuntaina 11.9 luvassa oli "vähän" haastavampia tehtäviä niin minulle kuin Ferrarillekin. Tällä en tarkoita, etteivätkö edellisten tuntien tehtävät olisi olleet haastavia, mutta tällä tunnilla oma suorituskyky loppui kesken ihan kirjaimellisesti. Tunti aloitettiin väistättämällä takaosaa ympyrällä ulospäin, pitkällä sivulla sitten tehtiin siksakkiväistöjä. Pitkien sivujen väistöt sujuivat loppua kohden paremmin (käynnissä), mutta ravissa pakka sitten hajosi lopullisesti väistöjen suhteen.
Ympyräväistöt olivat pelkkää sähellystä, mutta saatiin sielläkin pari kohtuullista väistöaskelta.
Laukassa aiheena olivat sitten vastalaukat ja laukanvaihdot. Vastalaukat eivät nyt onnistuneet ollenkaan, hyvä, että sain edes kerran nostettua koko vastalaukan. Jos vastalaukka nousi, en osannut istua siinä ja se putosi.
Laukanvaihdosta en halua edes puhua, Ferrari vaihtoi laukan vahingossa, ennen kuin edes ehdin yrittää. Taputuksia ponille sitten! :)
Välillä pitää kuitenkin poistua mukavuusalueelta, jotta voi oppia uutta! Hyödyllinen ja opettavainen tunti kuitenkin!

Tiistaina 13.9 treenattiin c-merkin raviohjelmaa täyskaarroilla ja askeleenpidennyksillä. Askeleenpidennyksissä esille tulivat ne vanhat tutut ongelmat, mutta sainhan aikaiseksi pari ihan onnistunuttakin askelenpidennystä. Ferrari oli paljon rauhallisempi ja parempi ratsastaa, kun se oli ratsastettu minulle valmiiksi, eli poni oli selkeästi vertyneempi! Tunnista jäi kokonaisuudessaan ihan kiva fiilis, mutta omassa ratsastuksessa oli jonkin verran parannettavaa, mikä tietenkin laimensi hiukan onnistumisen tunnetta. Hyvällä mielellä kuitenkin lähdettiin tunnilta.

Perjantaina 16.9 oli viimeistelytreenin aika. Sain taas alleni ratsastetun ja rauhallisen hevosen tuulisesta säästä huolimatta! Tunti aloitettiin lähes suoraan ravissa tekemällä jokaiseen kirjaimeen kymmenen metrin voltti. Sain paljon ohjeita, miten tuota ponia oikeasti pitää ratsastaa jo alkukäynneistä asti suoraksi. Minun täytyy pystyä vaikuttamaan pohkeilla ilman suuttumista. Kunhan en sitten lähtisi ratsastamaan liiaksi kädellä...
Tunnilla menimme muutamat askeleenpidennykset lävistäjällä, ohjelman kahteen kertaan, laukkaympyröitä ja muuta hyödyllistä työskentelyä. Laukat eivät sujuneet ihan suunnitelmien mukaan, mutta toivotaan, että sunnuntaina ponilla ei olisi tammapäivä ;)

Lauantaina 17.9 kävin laittamassa ponin kuntoon.

Sunnuntaina 18.9 olivat kisat, niistä lisää sitten joskus ;)

Yksisarvinen ilman sarvea

Nyt asiat ovat jo selvillä, seilaamme selvillä vesillä. Kukaan ei voi enää estää tätä uutta tarinaa, vanhan loppua, uutta alkua. Enää ei voi kieltää sitä pientä täydellisyyttä, Ferraria. 

Koska asiat ovat nyt selkiytyneet paremmin, ja lähes kaikki on lähestulkoon varmaa, uskallan tulla kirjoittelemaan Teillekin näistä uudistuksista, täydellisistä uudistuksista. En olisi koskaan uskonut, että voin sanoa yhteen tärkeään kysymykseen "Kyllä". Milloin olisin voinut arvata, että suostun vaihtamaan kisaratsuani tutusta ja turvallisesta Lupiinista vähän haastavampaan ratsuun, jonka tapoja en tunne ollenkaan, ja joka on niin erilainen, kuin se, mihin olen ennen tottunut.
Haluatte varmaan tietää vähän enemmänkin?

Kaikki kuvat (c) Äiti, ethän kopioi!

Kaikki alkoi pari viikkoa sitten, kun aloimme tallin henkilökunnan ja vanhempieni kanssa miettiä minulle kisaratsua Mäntsälässä pidettäviin 18.9. oleviin kisoihin. Alunperin minun piti startata siellä HeC ja päälle vielä HeB Kekkaleella, mutta suunnitelmat muuttuivat, ja minulle ehdotettiin Ferraria, tätä valkoista kauneutta, pientä täydellisyyttä joka tekee itsestään suuren.
Vastasin kyllä, ja tästä sitten alkoikin pieni suuri matkamme kohti luottamusta ja huippuunsa asti hiottua yhteistyötä. Tässä samalla tuli päätös siitä, että tulen ratsastamaan tällä ihanalla tammalla joka viikko, joka tunti, aina kun vaan on mahdollista. Minulle annetaan mahdollisuus hakea tähän poniin tuntumaa ennen kisoja.
Ferrari on niin erilainen ratsu, mihin olen tottunut. Se on herkkä pohkeelle, vaatii kevyttä ohjastuntumaa ja pieniä ohjasotteita, mutta vaatii silti paljon ratsastusta. Parin kerran jälkeen olen huomannut, että se vaatii ulko-ohjan tukea yllättävän paljon, eikä se ole automaatti. Jotta sen saa rentoutumaan, pitää tehdä oikeasti kunnolla töitä, ja kun sen saa rentoutumaan, se on rentona koko lopputunnin.

Jos poni nukahtaa tunnille, kaikki on hyvin :D

Tällaisia vähän reippaampia ja herkempiä hevosiakin pitää ratsastaa ehdottomasti pohkeella, eikä jäädä pelkäämään, että jos käytät pohjetta, se sinkoaa avaruuteen. Tämän takia pyrin siis ratsastamaan Ferraria mahdollisimman paljon pohkeella. Tietenkin se hevonen sinne sinkoaa, jos sitä ei ole "totutettu" tunnilla pohkeiden käyttöön, vaan se on sille "uutta ja ihmeellistä", vaikka pohjetta olisi käytetty ennenkin. Tätä minun pitää kuitenkin vielä treenailla jonkin verran, sillä edelleen huomaan, että se saattaa vähän säpsähtää antamaani pohjetta.

Kymmenen metrin laukkavolteilla tuntui, että koko poni kaatuu, jonka takia tein sitten puolivahingossa yli viidentoista metrin voltteja. Kun yritin kääntää kymmenelle metrille, se siirsi itse itsensä hiukan kipittävään raviin sen sijaan, että olisi aktivoinut sisätakajalkaa ja taipunut kyljistään. Ja miksi? Koska en ollut ratsastanut sitä aktiiviseksi, vaan lähemmäksi kiireistä. En osannut aktivoida takajalkoja kunnolla käyttöön = ei se myöskään käytä niitä.
En saanut Ferraria kääntymään kunnolla = pohkeet eivät olleet kunnolla läpi, enkä ollut taivutellut Ferraria kovinkaan notkeaksi tai ketteräksi, puhumattakaan rentoudesta.

Jos sain poni valkoisen ohjattua sopivan kokoiselle voltille, tuntui, kuin se olisi kaatunut = ulko-ohjan tuki ei ollut ihan riittävä, vaikka ponilla juuri ulko-ohja on se merkittävin "apuväline". Ja asiasta sitten toiseen, eli ohjastuntumassakin on vielä ihan hurjan paljon treenattavaa, sillä varsinkin laukassa ohjastuntuma oli heittelevä, mutta pienissä pätkissä myöskin tasainen. Koko ajan pitäisi ratsastaa sisäpohje-ulko-ohja-sisäpohje-ulko-ohja. Ferrari nimittäin ei toimi ollenkaan sisäohjalla, kääntää vain päätään, vaikka "pyytäisin" sitä asettumaan pelkästä niskasta. Tässäkin tilanteessa se ulko-ohjan tuki on ihan ensiarvoisen tärkeä, eikä siitä voi missään vaiheessa tinkiä ollenkaan.

Vauhtihirmut...

Kun tuntuma on saatu tasaiseksi ja poni taipumaan molemmista kyljistään & asettumaan kumpaankin suuntaan haluamallani tavalla, olisi pikkuhiljaa aika yrittää saada ponia rentoutumaan ja katsella pikkuasioita vähän tarkemmin. Otetaan nyt puheeksi vaikka siirtymiset, apujen meneminen kunnolla läpi ja rentous, jonka lause sitten jo mainitsinkin.
Siirtymisiä voi treenata koko ajan puolipidätteillä, sekä tietenkin siirtymisillä joko askellajin sisällä, tai askellajista toiseen. Siirtymiset reippaampaan askellajiin alkavat olla jo ihan ok, mutta välillä, varsinkin ravista laukkaan, hyvinkin hätäisiä ja kiireisiä. Tarkoitushan olisi, että Ferrari pysyisi läpi siirtymisten rentona ja vastaanottavaisena, eikä esimerkiksi pakenisi kuolaintuntumaa nostamalla päänsä kirahvimaiseen asentoon. Vaatii erittäin paljon rentoutta ja taitoa ihan minulta, että oikeasti saan Ferrarin toimimaan juuri, niin kuin haluan. Laukannostot ovat useimmiten kivan teräviä, mutta kuten sanottu, F ennakoi helposti ja yrittää laukata jo ennen aikojaan.

Laukka lähtee jo ihan kivasti ylöspäin :)

Jos halutaan puhua siirtymisistä alaspäin, hitaampaan askellajiin, on se jo vähän hankalampaa. Lisäykset ja temponmuutokset onnistuvat, mutta kun pitäisi hidastaa joko askellajin sisällä tai ihan toiseen askellajiin, menee homma ainakin minulla paljon monimutkaisemmaksi. Pidätteet pitäisi ihan ehdottomasti saada läpi jo alkutunnista ennen laukkoja, jotta ne toimisivat myöskin lopputunnista. Kuten sanottu, ei kaikkea voi saada hetikohtanyt, vaan haluamansa eteen pitää tehdä töitä.
Laukasta raviin siirtymiset ovat kaikkein huonoimpia, sillä kun saan Ferrarin hidastamaan, se pudottautuu hallitsemattomasti raviin, sillä en ole koonnut laukkaa kunnolla ennen siirtymistä & valmistellut ponia siirtymiseen puolipidätteiden ja parin isomman pidätteen avulla.
Mutta harjoittelua harjoittelua, kyllä tämä tästä pikkuhiljaa lähtee selkenemään yhä enemmän ja enemmän, kun yhteistyö helpottuu, ja "löydämme toisemme" niin sanoakseni.
Myöskin oikeassa kyljessä & oikean pohkeen kuuntelemisessa on ilmestynyt hiukan ongelmia, jotka sitten kyllä hioutuvat ajan kuluessa. En välttämättä saa oikeanpuoleista pohjetta ratsastettua läpi, vaan pohkeenväistöissäkin se saattaa vaan kulkea uralle banaaninmuotoisena jotain ihan ihmeellistä reittiä. Voltteja, taivutteluja ja asetteluita pitäisikin sitten treenailla varsinkin oikeaan kierrokseen, niin saadaan sitten siitäkin tuloksia esille :)

Vaikka kaikki ei olekaan vielä selvää minun ja Ferrarin välillä, en halua missään tapauksessa heittää pyyhettä kehään, tai varsinkaan luovuttaa sitä jollekin toiselle. Haluan oikeasti oppia ratsastamaan erilaisia hevosia, tässä tapauksessa Ferraria. Haluan tehdä töitä haluamani eteen, huomata, että joka tunnin jälkeen poni on parempi kuin viimeksi tai tunnin alussa. Aina on tuo poni yllättänyt iloisesti paranemalla loppua kohden, ja satunnaisesti jopa vähän rentoutunut loppuraveissa vähän pidemmällä ohjalla. Paljon on vielä matkaa jäljellä täydelliseen ja mutkattomaan yhteistyöhön ja saumattomaan luottamukseen, mutta nyt vain kärsivällisyyttä. Matka on vasta alkanut, ja meillä kahdella on vielä aikaa...
Tästä ei tule helppoa, sen tiedän. Mitään muuta en tiedäkään, haluan vain nauttia niistä pienistä ongelmista ja onnistumisista, pienistä hetkistä, jokaisesta sekunnista, jonka vietän tuon eläimen kanssa. Se opettaa vielä minua, ja toivottavasti minäkin sitä edes jollain asteella. Kaikki tulee vielä olemaan täydellistä, sen voin luvata. Paitsi, että tällä hetkellä "tää on parasta just nyt!"

Poni paarustaja papuli

Sunnuntaina 14.8, päivää ennen koulujen alkua, olin ensimmäistä kertaa sunnuntaisella vakiotunnillani. Nykyäänhän ratsastan kaksi kertaa viikossa, toisen tiistaina, toisen sunnuntaina. Kummatkin tunnit ovat eri opettajien pitämiä tunteja, joten saan tuplasti erilaisia näkemyksiä omaan ratsastukseeni!
Nyt kuitenkin sunnuntaihin, jolloin pääsin menemään ensimmäistä kertaa aivan ihanalla suokkitamma Myralla. Koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun tammalla menin, en asettanut mitenkään erityisen suuria odotuksia - ajattelin vaan totutella vähän uuteen hevoseen, etsiä nappuloita ja pysytellä niin rentona kuin mahdollista.

Kaikki postauksen kuvat (c) Äiti!

Tunti alkoi normaalisti alkukäynneillä, joiden aikana yritin saada jotain tuntumaa Myraan, saada sen eteenpäin ja liikkumaan rennosti. Tamma saattoi olla jo vähän väsynyt edellisestä tunnista, mutta se oli hiukan hitaan tuntuinen, mutta kuitenkin tasainen. 

Myran luonteeseen rakastuin ihan heti, täyttä kultaa :3! Se kuunteli koko ajan antamiani apuja rennon ja kivan oloisena, eikä esittänyt vastalauseita. Kun muut hevoset saapuivat kentälle, Myra alkoi vähän harata vastaan laumasta poispäin mentäessä, mutta kuunteli kuitenkin kivasti pohjetta ja ohjaa. Ulkopohkeen kanssa oli tosin hiukan ongelmia, enkä saanut sitä ratsastettua pehmeäksi oikeastaan kummastakaan kyljestä.

Tunti aloitettiin työskentelemällä väistöjen parissa. Väistöjähän en ole kovinkaan paljoa treenannut, ja kun niitä piti suorittaa itselleni uudella hevosella, tuli alkuun hiukan ongelmia. En saanut kumpaakaan pohjetta kunnolla läpi, ja Myra oikeastaan vain käveli uralle.

Pikkuhiljaa väistöt kuitenkin paranivat, ja viimeiset käyntiväistöt sujuivat todella kivasti! Omassa ratsastuksessa saattoi myös tapahtua muutosta väistöjen aikana... Myralla on kyllä mukava harjoitella niitä väistöjä, kun ne pitää oikeasti ratsastaa, jotta ne väistöt sieltä sitten tulevat. Hyvää harjoitusta oli siis itsellekin jo ihan käynnissä, ja jos minulta olisi kysytty, olisin luultavasti hinkannut niitä väistöjä koko tunnin käynnissä, jotta ne sujuisivat oikeasti lähes täydellisesti. Tunnilla kuitenkin mentiin eteenpäin, ja väistöjä jatkettiin ravissa. Ravissahan nuo väistöt sujuivat selkeästi helpommin & Myra oli helpompi ratsastaa ravissa. 

Alkuun raviväistöt olivat vähän kankeita, ja varsinkin keskihalkaisijalta uralle - väistöt olivat aika huonoja ainakin alkuun. Väistöt alkoivat kuitenkin loppua kohden sujua oikein kivasti, ja hepo alkoi jopa ennakoida niitä uralta lähdettäessä. Uralle mentäessä ne eivät kuitenkaan ihan niin helposti sujuneet, mutta sain niinkin pari kivaa väistöä. 

Väistöjen jälkeen ravailimme muistaakseni hetken, jonka jälkeen opettajamme antoi meille ohjeet seuraavaan laukkatehtävään. (Tätä hetkeä ennen ei ole kuvia, vaan äitini saapui kameran kanssa suunnilleen tunnin puolivälissä.)

En edes muista tarkalleen laukkatehtävää, mutta ainakin siihen kuuluivat pääty-ympyrät, keskiympyrät, harjoituslaukka, keskilaukka ja lisätty laukka. Tässä vaiheessa se pää meinasi poksahtaa - itse en nimittäin ollut koskaan aikaisemmin mitään keskilaukkoja ja lisättyjä laukkoja mennyt, mutta vähän muistikuvien ja ohjeiden varassa sitten menin. 

Alkuun laukannostot menivät vähän räpellykseksi, mutta kun laukan vauhtiin päästiin, huomasin Myran olevan todella herkkä myös laukkapohkeelle. Pääty-ympyrät mentiin ensimmäisessä tehtävässä harjoituslaukassa, pitkät sivut lisätyssä laukassa ja keskiympyrä keskilaukassa. Tarkoituksena oli saada siirtymisistä kerta kerralta sujuvampia, siistimpiä ja ennen kaikkea selkeämpiä. 

Minulla oli tehtävää jo ihan laukassa istumisessa, mutta muutamat kivat pätkät lisättyä laukkaa & keskilaukkaa saatiin aikaiseksi. Tehtävän muistamisessakin oli hitusen ongelmia, mutta jotenkuten tästä sitten selvisin :D 

Toiseen suuntaan tehtävä oli jotakuinkin samanlainen, jotenkin se tuosta edellisestä erosi. Laukat menivät kuitenkin kokonaisuutena todella kivasti, vaikka oikealle olikin vähän ongelmia ympyröiden kanssa. Laukan lisäämisessä ei ollut ongelmia, mutta laukkaa kootessa oli satunnaisesti vähän ongelmia. Pari hyvää kokoamista kuitenkin saatiin myös opettajan mielestä - myös siisteistä laukannostoista tuli kehuja :)

Laukassa Myra on kivan ryhdikäs ja laukka lähtee hitusen ylöspäin, joten erityisesti laukasta tykkäsin Myran kohdalla. Ehdottomasti haluaisin mennä tuolla ihanalla tammalla vielä uudestaankin, jos se yhteistyö siitä vielä sitten hioutuisi :) 

Kyseinen tunti oli minulle aika haastava, ja tällä hetkellä olenkin muita ratsastajia vähän "alempana", eli en ihan heidän tasollaan. Uskon kuitenkin tässä ryhmässä hyvin pärjääväni, ja vaikka kaikki ei heti onnistuisikaan, voi opetella! Ja ratsastustunneille mennään tosiaankin oppimaan, eikä osaamaan niitä kaikkia asioita. 

Omaan asentoon olen ihan tyytyväinen, ja ainakin viime kesään huomaan ihan selkeää kehitystä. Ainakin se asento ja apujenkäyttö on parantunut huimasti, ja tulen tästä vielä kehittymäänkin.

Olen aika varma, että tästä kaudesta tulee kannaltani todella hyödyllinen, opettavainen & uskon, että tulen kehittymään todella paljon kyseisen kauden aikana. En ota mitään paineita, vaan ratsastan niin kuin ratsastan ja pyrin pysymään rentona, avoimena ja tarkkaavaisena :)

Miltä meno näyttää teidän silmään?

Mitä muuten piditte vähän kuvapainotteisemmasta ratsastuspostauksesta, johon en kirjoitellut ihan yhtä paljoa :)?