83. Ei aina mene nappiin- kuten ei tälläkään kerralla!

Aina ei vaan mene hyvin, mutta jokaisesta kerrasta voi onnistua löytämään jotain hyvää- se tosin saattaa vaatia paljon positiivista energiaa, mutta sen avulla voi tosiaankin löytää ne hyvät kohdat. Aloitetaan kuitenkin alusta!

Päiväni oli ollut hiukan huono, joka tietenkin vaikutti tunnin kulkuun. Tallilla pääsin pitkästä aikaa menemään Lupiinilla, sitä hetkeä olin odottanut. Kun menin Lupiinin luokse karsinaan, se oli todella ystävällinen, utelias, lempeä... Ja todella pölyinen ja likainen! Hevoset ovat nimittäin saaneet ulkoilla ilman loimia, mikä omasta puolestaan hankaloittaa kaikkea, mutten valittanut. 

Lupiinin mieliala kuitenkin muuttui radikaalisti, kun laitoin sen kiinni ja aloin harjata sitä. Kyseinen käytös ei niinkään yllättänyt minua, se on yleensäkin hoitaessa vähän kärttyinen, varsinkin silloin, kun se tietää joutuvansa tunnille.

Maneesissa sitten hyppäsin suoraan selkään ja lähdin kävelemään ympäri maneesia ponia taivutellen ja pysäytellen. Alkukäynneissä Lupiini tuntui oudon kiireiseltä ja jännittyneeltä, mutta myös kankealta. Sisäpohjetta en saanut läpi, en sitten ollenkaan, vaan Lupiini kulki aikalailla suorana, joka vaikutti koko tunnin kulkuun negatiivisesti.Tällä kertaa meillä oli luvassa itsenäinen verryttely, ensin käynnissä, jossa tein todella paljon voltteja suorille ja kulmiin, sekä loivia kiemurauria ja mutkitteluita pitkille sivuille. Myös pysähdykset ja peruutukset kuuluivat vahvasti ohjelmaan, sillä yritin tosissani ratsastaa sisäpohjetta läpi, ja samalla koko ponia rennoksi. Lupiini rentoutuikin käynnissä ihan mukavasti loppua kohden. Käynti oli myös koko ajan kivan aktiivista, joka mahdollisti sen, että pystyin keskittymään muuhunkin kuin käynnin tahtiin.

Kun ravi lisättiin mukaan, vaadin heti aktiivista ravia. Lupiini ravasikin kivan aktiivista ravia, mutta samalla se oli todella jännittynyt. Sisätakajalka ei tullut mukaan ollenkaan, ja poni oli edelleen todella kankea. Sen kymmenen minuuttia, mikä meillä oli aikaa verrytellä pelkässä ravissa, oli täynnä ohjelmaa. Teetin pysähdyksiä, liikkeellelähtöjä, lisäyksiä ja temponvaihteluita yleensäkin, sekä erilaisia ympyröitä, voltteja, kiemurauria sun muita taivutteluita. Tämänkään avulla en saanut Lupiinia läpi sisäkyljestään, vaikka tein koko ajan kaikenlaista taivuttelua. Tähän toki vaikutti kahden päivän vapaa, josta tällainen hiukan iäkkäämpi hevonen saattaa jäykistyä, joten syy ei sinällänsä ollut siinä, ettenkö olisi ponia verrytellyt. Lupiini olisi varmaan lähtenyt vertymään tunnin venyttelyjen jälkeen, mutta tällä kertaa sitä mahdollisuutta ei ollut. Plussana oli ravin aktiivinen ja hyvä tahti!
Samaan suuntaan otimme sitten mukaan myös laukkaverryttelyjä. Ensin otin kaksi kierrosta pelkkää laukkaa herätykseksi, jonka jälkeen keskityin taas hiukan laukka-ravi-laukka- siirtymisiin. Laukkaa otin välillä hiukan pidempiä pätkiä, joiden aikana keskityin oman istuntani lisäksi laukan tahtiin, ja tein runsaasti laukkavoltteja ja kiemuroita, edelleenkin tavoitteenani saada sisäkylki läpi. Kulmat eivät onnistuneet laukassa mitenkään erityisen hyvin, mutta sain ratsastettua pari hyvää kulmaa.
Yritin myös hiukan laukan lisäyksiä, mutta erityisen hyvin ne eivät onnistuneet. Sitä lukuunottamatta laukan tahti oli kivan energinen, ja siitä jäi oikeastaan paras fiilis koko tunnin aikana.

Kun suunta vaihdettiin, teimme samanlaista itsenäistä verryttelyä myös toiseen suuntaan; ensin käynnissä, sitten ravissa ja viimeisenä laukassa. Tehtäväni oikeassa kierroksessa vastasivat aikalailla toista kierrosta, vaihdetussa suunnassa tein tosin laukassa enemmän kiemurauria, joiden avulla sain sisäkyljen hiukan pehmeämmäksi. Oikea kierros on Lupiinille aina helpompi suunta, ja se on samalla yleensä vertyneempi ja pehmeämpi oikealle kuin vasemmalle. Varsinkin oikean kierroksen laukoista jäi kiva fiilis, sillä tähän suuntaan sain parempia pätkiä kuin vasempaan.

Kuitenkaan, kumpikaan sisäkylki ei ollut kunnolla läpi verryttelyjen jälkeen, mutta olin juuri pari minuuttia sitten sanonut itselleni; toivottavasti pohkeenväistöjä ei tehdä tänään, kun Lupiini ei ole läpi kummastakaan sisäkyljestään. Toisin kävi, seuraava lause, jonka kuulin, liittyi vahvasti pohkeenväistöihin. Tehtävänä oli siis kummallakin pitkällä sivulla (vasempaan kierrokseen) tehdä pohkeenväistöjä niin, että turpa käännettiin seinää kohti, ja takaosaa piti siirtää sisälle niin, että poni menisi koko pitkän sivun pohkeenväistöä. Tämän luulisi olevan helppoa, mutta en ole oikeastaan pohkeenväistöjä sen suuremmin mennyt, jonkun sellaiset kahdeksasta kymmeneen kertaa, joten hakemista oli todella paljon.
Lupiini heitti kyllä sen takaosansa sinne sisälle, mutta koska se ei ollut tarpeeksi läpi sisäkyljestään, seuraavassa askeleessa takaosa oli jo ulkona. Varsinkan vasempaan kierrokseen ei tullut yhtään hyvää pätkää, ollenkaan valehtelematta. Mutta, turha tästä on ketään syyttää; vaatii vaan paljon harjoitusta, ennen kuin nämä alkavat oikeasti sujua kunnolla.
Käynnissä ongelma oli ylhäällä mainittu, ja koska tehtävä ei nytkään sujunut minulta kunnolla, oli vaikeutus minulle oikeasti vaikeutus. Keskellä väistöä piti tehdä siirtyminen raviin ja takaisin käyntiin, eikä väistö olisi saanut rikkoutua. Ei kyllä ihan onnistunut, hyvä, että edes tiesin, miten avut pohkeenväistöihin annetaan. Periaatteessa siis tiesin, mutta käytännössä.. Aargh, hermot meinasivat mennä! Raviin siirryttäessä sain sitten pari hyvää väistöaskelta, jotenkin ravissa oli paljon helpompaa. Ravi oli kokonaisuudessaan aktiivisempaa ja parempaa kuin käynti, joka sitten puolestaan helpotti kyseisen tehtävän tekemistä. Vasempaan ei kuitenkaan hirveän onnistuneita pätkiä tullut, mutta ei ihme, harjoittelun puutetta se vaan oli. Ei muuta kuin jollain tunnilla paremmin!

Oikeassa kierroksessa tehtävä oli aivan samanlainen; ensin koko ajan käynnissä, sitten käynti- ravi- siirtyminen väistön keskellä, ja viimeisenä koko ajan ravissa.
Oikeassa kierroksessa samat ongelmat tuppasivat käymään, ja Lupiini ei kuunnellut sisäpohjetta ollenkaan. Tai, kyllä se kuunteli, mutta en osannut ratsastaa väistöä oikein. Sama juttu oikeastaan koko ajan, ravissa tuli pari ihan siedettävää pätkää, mutta mitään ahaa. elämyksiä ei näistä väistöistä tullut. Ne muutamat hyvät pätkät kuitekin valoivat minuun uskoa siitä, että kun pääsen kunnolla harjoittelemaan jossain vaiheessa, pääsen vielä niihin HeB- luokkiin! Tähän vaan paljon harjoitusta, niin ennen pitkää alkaa sitten sujumaan, ja työ väistöjen kanssa helpottuu.
Ne hetket, kun oikeassa kierroksessa onnistuneiden väistöpätkien jälkeen Lupiini kulki kivassa peräänannossa lyhyen sivun ajan, antoi minuun lisää uutta toivoa kaikesta! Kyllä tämä tästä, aina ei voi mennä hyvin.

Tunnin kulusta en syytä itseäni, mutten myöskään hevosta. En syytä ketään. Aina ei vaan voi mennä hyvin, ensi kerralla sitten tuplasti paremmin, ainakin toivottavasti!

Sitten vielä vähän ilmoitusluontoista asiaa. MänRassa järjestetään 30.4.16, eli todella pian, koulukilpailut, joihin osallistun Lupiinilla, vaikka tämänkertainen tunti menikin huonosti. Luokkana toimii HeC:2 200 b- osa, joka on avoin kaikille. Olisin muuten osallistunut Stellalla raviohjelmaan, mutta se on avoin vain alle 12- vuotiaille aloitteleville ratsastajille, enkä kuitenkaan koe itseäni ihan aloittelijaksi. Kokisin sen olevan hiukan epäreilua, että menen joidenkin 5- vuotiaiden sekaan kilpailemaan, vaikka ratsunani Stella olisikin.
29.4.16 minulla on sitten yksityistunti, ja sitä ennen muutama korvaustunti, joista saan mahdollisesti sitten materiaalia. Vähintäänkin sitten kirjoittelen tunneista kosteen tänne!