113. 11.6. näyttelyt

Huhhuh, aikamoinen kuvanmuokkaus- ja valitsemisrumba on näiden kuvien osalta vihdoin ohi- kuvia kun tuli tällä kertaa kolmelta eri kameralta, ja niistä piti sitten valita parhaat. Tässä välissä, ennen kuin aloitan mitään turhia höpinöitä, haluan kiittää koko perhettäni mukanaolosta ja tapahtuman kuvaamisesta, sekä ennen kaikkea ihanasta ja ikimuistoisesta päivästä! Toivottavasti tällaisia tilaisuuksia tulee sitten useammin, niin vietetään lisää ikimuistoisia näyttelypäiviä Pörrin ja muun perheen kanssa.
Kaikki kuvat eivät siis ole omaa käsialaani, ja kuvat ovatkin tällä hetkellä "sekaisin", eli ne eivät välttämättä kulje tapahtumajärjestyksessä, vaan ovat miten ovat.

Näyttelypäivä valkeni kauniina ja kirkkaana, ja koko perhe Pörri mukaan lukien oli valmis hiukan pitempään ajomatkaan jonnekin päin Suomea. Ei, eihän matka mikään seitsemäntuntinen ollut, mutta hipoi kuitenkin kahta tuntia, jos nyt oikein muista.
Pörri harjattiin jo kotona kauniiksi, näyttelypaikalla sitten oli viimeisten sukimisten ja kiillotusten aika. Näyttelyt olivat joka rodun näyttelyt ja tietääkseni ainakin kaksipäiväiset. Suurimmat näyttelyt, joissa olen koskaan ollut! Paikanpäällä minua ilahdutti erityisesti paikan sijainti ja sen järjestely- kaikki oli suurinpiirtein selkeää, kehät olivat hienot, sekä sitten se aivan ihana nurmikenttä, joka jatkui näyttelyalueen ulkopuolellekin! Oli kyllä vaan niin ihanaa kävellä ruohokentällä asvaltin ja soran sijaan. Pojot siis lähtevät näyttelyn järjestäjille, oikein onnistuneet ja hienot olivat.
Norjanharmaita oli tulossa tuohon näyttelyyn vain seitsemän, urokset, nartut, junnut ja sennut mukaan lukien, eli "tarjonta" oli tällä kertaa pientä. Tähän vaikuttivat luultavasti ainakin norjanharmaiden karvanlähtöaika, sekä se, että suuri osa ihmisitä on jo mökeillä ja kesälomilla miettimässä ihan jotain muuta kuin näyttelyitä.

Kuten Pörrin tapoihin kuuluu, se oli ensin aika tohkeissaan- olihan paikalla monia kiinnostavia koiria, joista voisi parhaassa tapauksessa saada ihan kavereita! Paljoa ei kuitenkaan muita koiria haisteltu, vaan oltiin ihan rauhassa kauniin puun alla (josta putosi lahonnut oksa tuulen mukana...) ja katseltiin ympäröivää aluetta, joka oli kieltämättä ihan valtava!
Pörrin omaan kehään oli aikaa yli tunti, joten odottelua ja möllöttelyä oli jonkin aikaa tarjolla. Mitään kojuja ja kauppoja en kuitenkaan kierrellyt, vaan ihastelin viereisen kehän huskyja, settereitä, akitoja ja ties mitä muita koiria! Kaikkia rotuja en edes ollut nähnyt, vaan suuri osa tulikin ihan yllätyksenä, että onko tuon näköisiäkin koiria olemassa?!.
Tällä kerralla pysyin myös itse rauhallisena, enkä alkanut häseltämään mitään typerää. Siinä sitten valokuvailtiin, istuskeltiin ja juteltiin muiden koiranomistajien kanssa Pörrin oman kehän alkuun saakka.

Ennen kehään menoa ainakin minua ainakin jänniyyi ihan hirmuisesti, mutta en päässyt hermostuttamaan kehään lähtijöitä- Pörrin isäntää ja itse koiranretaletta-, sillä oma kamerani kävi jo tässä vaiheessa kuumana.
Kun sitten harmaat junnunartut kuulutettiin kehään, jännitys koveni ja kädet tärisivät. Onneksi mukana oli vakaakätisiä kuvaajia, jotka saivat hienoja kuvia! Kehästä ei kuitenkaan tullut ihan niin paljoa kuvia, sillä pyrimme pysyttelemään mahdollisimman kaukana, jottei Pörri huomaa meitä ja ala kiinnittää huomiota meihin.

Kehästä on paljon positiivista sanottavaa! Vaikka lopulliset arvostelut eivät ihan edellisten tasolle yltäneetkään, olen kyllä hurjan tyytyväinen Pörristä. Tyttö toimi kuin vanha konkari, ja itse koiran esitys oli paljon edellistä siistimpi, vaikka tuota kehässä kulkemista ei olla treenattu oikeastaan ollenkaan.
Kehässä Pörri oli paljon rauhallisempi kuin ensimmäisellä kerralla, ja muutenkin kaikki sujui paremmin mittauksesta hampaiden katsomiseen. On se vaan hieno koira! Mittaus sujui nakinpalojen avulla helposti ja vaivattomasti, sekä hampaiden katsominen sujui, kuin se olisi ollut jokapäiväistä puuhaa.

Lopulta, pitkän ja piinallisen odotuksen jälkeen saimme kuulla tulokset, jotka tämä ruotsalainen tuomari oli meille antanut. Tällä(kin) kertaa Pörri oli junnunartuista paras, vaikkakin tällä kertaa koiria oli tässä kohdassa vain kaksi, eli vertailukohteita ei juurikaan ollut.
Tavallaan tämä on aika harmillinen juttu, kun ei ollut oikeastaan mitään, johon olisi voinut koiraa verrata omia mieltymyksiä ja kokemuksia lukuunottamatta.
Arvosteluksi Pörri sai näissä näyttelyissä EH:n, eli suomeksi sanottuna Erittäin Hyvän. Sai kyllä taas olla ylpeä Pörristä, vaikka olisihan se Erinomainen miellyttänyt paperissa vielä enemmän. Ei kuitenkaan mikään huono tulos näin tiukalta tuomarilta, sellaisena hänet nimittäin tunnetaan!

Koska paperi oli kirjoitettu ruotsiksi tuomarin ollessa ruotsalainen, kävimme ihan kunnon käännöspalvelussa hankkimassa käännökset tästä paperista suullisesti. Se, mitä tähän hätään on, että siinä kehuttiin Pörrin tummia silmiä ja korvia, ja huomautettiin kulmauksista, jotka eivät ole ihan riittävät. Lisäksi siinä oli maininta siitä, että Pörri peitsaa mielellään, mutta tuo korjaantuu vain hiukkasen kovemmalla vauhdilla, ettei ole aikaa peitsailla kehässä.
Vähän tämä "näyttelyesiintyminen" siis kaipaa treeniä, tavotteissa ei kuitenkaan ole alkaa hiki hatussa treenailemaan tätä. Tarkoitushan tässä on vain hakea koiralle ja ihan perheellekin hyviä kokemuksia ja tuloksia, sekä viettää aikaa perheen kanssa, jonka jo yläpuolella muistaakseni mainitsinkin.

Mitä siinä sitten muiden harmaiden esiintymistä seurailin, huomasin tuomarin pitävän hiukan kuivemmasta mallista, ja juurikin ne vähän "kuivemmat" koirat saivat parhaimmat arvostelut. Harmaista kukaan ei kuitenkaan saanut Erinomaista, jos nyt muisti yhtään pelaa näinkin pitkän ajan jälkeen. Jämpteistäkin vain yksi koira sai Erinomaisen, muista roduista en sitten yhtään tiedä, kun en niitä kehiä sitten seuraillut muuten, kuin sivusilmällä.

Takana on kuitenkin ihan superkiva päivä, olen todella ylpeä koirasta, ja päivä tulee kyllä elämään muistoissa pidempäänkin!

Pörristä on tässä lähiaikoina tulossa sitten enemmänkin kuulumisia, pitää vaan värkkäillä ulkoasu kokonaan uusiksi, sellaiseksi, että sitä voi pitää lähestulkoon koko kesän. Myös keskeneräiset sivut ja kolmen viikon ajalle ajastettavat postaukset painavat päälle- onneksi on kuitenkin loma, niin aikaa riittää näille blogihommillekin!