#310 Räjähdysaltis pikkuponi + video

Parin viikon sairastelun jälkeen pääsin vihdoin ja viimein kauden viimeiselle ratsastustunnille! Tämä kyseinen tunti oli sunnuntaina 18.12 ja viimeisen tunnin kunniaksi ajattelin kuvata pientä "tallipäivävideota", joka näin jälkeenpäin katsottuna ei ole hirveän onnistunut, mutta jotakuinkin julkaisukelpoinen. Siitä lisää sitten postauksen loppupuolella ja pientä selvitystä videon kulusta, koska ainakaan omaan silmääni se ei ole hirveän selkeä. 

Nyt kuitenkin tuntiin! Tallille saavuin taas hyvissä ajoin, ja kuten oikeastaan jokaisella kerralla, nytkin tuntilistassa luki Ferrarin nimi. Sen olisi pitänyt olla klo. 11 tunnilla, mutta koska sen ratsastaja ei tietääkseni päässyt paikalle, ei ponia oltu verrytelty valmiiksi. 

Minulla oli ollut ihan hirvittävän kova ikävä tuota pientä, ehkä hiukan räjähdysaltista, mutta kuitenkin niin hirvittävän rakasta ponia sen kolmen viikon ajan, jonka olin joutunut olemaan siitä erossa. Aika kauan sitten halailin, silittelin ja harjailin Ferraria ja kuiskailin sen korviin kauniita sanoja.

Maneesiin lähtiessä Ferrari vaikutti vähän ylivireältä, eikä olisi malttaut seisoa paikoillaan sitä aikaa, kun nousin selkään, laitoin jalustimet sopiviksi ja pyysin opettajaa kiristämään vyön. Voin myöntää, että minua jännitti ratsastaa kolmiviikkoisen tauon jälkeen, enkä pystynytkään samanlaisiin suorituksiin kuin yleensä. Onneksi tunnilla ei tehty pohkeenväistöjä tai muita minulle vielä teknisesti kohtuullisen vieraita harjotteita, sillä jo ihan siinä perusratsastuksessakin oli korjaamista jonkin verran!

Jo alkukäynneissä F säikähti opettajaa, ovea ja maneesin reunoilla olevia puomeja pariin otteeseen, ja niitä se sitten vähän katselikin koko tunnin ajan. Hevosethan eivät koskaan keksi pelkäävänsä jotain, mutta jos niitä ei pidä töissä, niillä on myöskin aikaa kuvitella kaikkea pelottavaa ympärilleen, vaikka tutussa ympäristössä olisivatkin. 

Aloitin itsenäisesti kontrolliharjoituksilla ja itseni rauhoittamisella, eli tein pysähdyksiä ja voltteja. Volteilla yritin ratsastaa erityisesti ulkoavuilla, koska satunnaisesti Ferrari jää kuuroksi ulkoavuille, koska ratsastan itse liikaa ohjalla ja sisäavuilla varsinkin kaarevilla urilla. Poni ei olisi millään meinannut jaksaa seisoa paikoillaan pysähdysten aikaa, mutta jos se lähti liikkeelle ilman lupaani tuntuman keventyessä pysäytin sen uudestaan. 

Oma ratsastukseni oli kyllä aika jännittynyttä ja kankeaa alusta asti, enkä voi sanoa olevani tähän tyytyväinen. Tällä kerralla annan kuitenkin omat virheeni vähän helpommin anteeksi, vaikka tunsinkin palanneeni alkeiskurssille omien ratsastustaitojeni perusteella. 

Varsinaisen työskentelyn aloitimme käynnissä pysähdyksillä, ravissa sitten volteilla. Ferrari oli tällä tunnilla nimensä mukaisesti oikea Ferrari... Se oli levoton, nuori (ihan, kuin ei ennen olisi ollut :D) ja räjähdysvalmiina. En tätä energiaa osannut käyttää hyväksi, vaan jäin vähän varomaan esimerkiksi pohkeen käyttöä, koska 'pelkäsin' sen nostavan laukan tai lähtevän käsistä. Jos olisin koko ajan pyöritellyt voltteja, tehnyt puolipidätteitä ja pitänyt F:n huomion muualla kuin ympäristössä, olisi tunti varmastikin sujunut paremmin & helpommin. 

Ravissa meni kumpaankin kierrokseen kiireisesti, mutta myös niitä hyviä pätkiä löytyi. Yritin itse keskittyä omaan asentooni, varsinkin suoruuteen, siihen, että olen pystyssä ja käsien asentoon & korkeuteen. Ferrariin tämä ei hirveästi vaikuttanut ainakaan huomatakseni, mutta tahti vähän rauhottui, kun asentokin oli parempi. Tunnilla keskityttiin pääasiassa istuntaan ja hevosen hallintaan.

Aivan ihania kuvakaappauksia videolta postauksen kuvituksena :D

Kun alkuverryttelyt käynnissä ja ravissa oli tehty, siirryimme käyntiin ja aloimme tulla linjaa M-kirjainta kohti. Tarkoituksena oli tulla suoraan, tehdä pysähdys jossain kohtaa linjaa ja jatkaa oikealle tai vasemmalle oman mielen mukaan. Pyöreässä maneesissa en vieläkään osaa oikein hahmottaa linjoja, joten usein käänsin Ferrarin linjalle liian aikaisin tai liian myöhään, jolloin linjasta ei tullutkaan linjaa vaan ihmeellinen kiemura... Loppua kohden käännökset linjalle kuitenkin paranivat, käynnissä ja ravissa! 

Käynnissä F oli hiukan malttamaton ja kiireinen, enkä saanut siihen kunnolla tuntumaa. Pysähdyksistä muistaakseni yksikään ei onnistunut hirveän hyvin, ainakaan käynnissä :'D Pysähdyksiä en todellakaan tehnyt (virheellisesti) istunnan kautta, vaan jäykistin itseni lankuksi ja otin ohjista kiinni. Tällä tavalla tehtyjen pysähdysten ei todellakaan voi olettaa olevan erityisen hyviä tai kauniita, ja koska pohkeet eivät olleet kiinni pysähdyksessä tai pysähdyksen jälkeen, poni lähti heittämään takaosaa vasemmalle. 

Ferrarin kanssa kyllä oppii ymmärtämään ulkoapujen todellisen tarkoituksen ja arvon, sillä ilman ulkoapuja ja pohkeita ei ole tuon ponin kanssa yhtään mitään. Ohjien avulla F ei tee yhtään mitään, se vain kääntää pään ja heittää takaosan ulos (paitsi silloin, kun pitäisi mennä pohkeenväistöjä...). Itse en tätä oikein ole sisäistänyt, mutta hiljaa hyvä tulee. Kai...?

Lisäksi Ferrarin kanssa on erittäin tärkeää pitää pehmeä käsi ja keksiä ponille koko ajan tekemistä, jottei se päivästä riippuen joko yritä säikkyä omiaan ja ottaa lähtöjä, tai hidastua pohkeelle ja muuttua hitaammaksi kuin etana. Ferrari täytyy pitää koko ajan liikkeessä ja töissä, jotta se on miellyttävä ratsastaa!

Ravissa pysähdykset olivat yhtä kaaosta paria pysähdystä lukuun ottamatta. Pelkkiä liirauspysähdyksiä, takaosan ulosheittoja ja muuta kammottavaa. Omaa ratsastustani en kyllä voi tässä kohtaa kehua, onneksi ei ollut Film me - ranneketta käytössä :D!

Laukoista olin jo valmiiksi epäluuloinen ja tavallaan peloissanikin, sillä pelkäsin ryöstöä, pukkilaukkaa tai muuta kamalaa. Että ihminen voi olla epäluuloinen ja tyhmä, ainut rajoite minun ja Fertsun kehittymiselle taitaakin olla omassa päässäni ainakin tämän tunnin perusteella. Turhahan tästä on nyt itseään alkaa sättimään, että miksemme me ole ponin kanssa tehneet sitä, mitä kaiki muut kahden vuoden aikana tms. Ihan turhaa, nyt vain asennemuutosta kehiin tämän kohdalla! En tajua, miksi 'pelkään' ratsastaa Ferraria, kun se on kuuma tai hermostunut - poni vaan töihin, niin eiköhän se siitä rauhoitu. Huoh!

Takaisin niihin laukkoihin... Aloitimme laukkaamisen oikeassa kierroksessa. Tunsin Ferrarin pursuavan energiaa, joten siirryin jo valmiiksi pienemmälle ympyrälle pois isojen hevosten tieltä. Ensimmäinen nosto tuli järkytyksenä, sillä Ferrari nosti laukan erittäin isosti ja lähti aivan ihanaa pupulaukkaa eteenpäin :D Aika nopeasti siis hidastin käyntiin/raviin ja yritin nostaa uudestaan - tulos oli ihan sama. 

Siinä sitten opettajalle jonkun ajan päästä aloin raukkamaisesti valittelemaan, kuinka ponilla on liikaa virtaa. Kiitos opettajalle erittäin hyvästä kommentista, joka kuului suurinpiirtein näin: " No päästä ne energiat sitten pihalle!" - ihan kuin koko juttu olisi ollut maailman pienin murhe. Juuri tällaista kommenttia tarvitsen, kun alan jänistää ihan turhia asioita - onni on hyvät opettajat!

Tuosta sitten sisuunnuin, nostin laukan ja annoin Ferrarin laukata hetken aikaa. Kevensin ohjastuntumaa, annoin sille vapautta ja yritin pitää vain laukkaa yllä. Pari ensimmäistä askelta olivat reippaampia ja kiireisempiä, mutta sitten F rauhottui ja pystyin laukkaamaan normaalisti ympyrällä. Yritin vain istua alas, hengittää, laskea kädet ja olla rauhassa. Hätiköinti pois ja ponille vähän vapauksia, niin hyvin menee. Koska laukka pyöri eteenpäin, pystyin myös istumaan siellä kohtuullisen hyvin. 

Vasempaan kierrokseen laukat eivät sujuneet kehuttavasti, sillä F oli ilmeisestikin purkanut suurimmat energiansa, enkä osannut ylläpitää laukkaa (huono kunto :D), joten vähän pätkittäistähän se oli... 

Laukatessani kuitenkin yritin käyttää energiaa hyväksi ja työstää Ferraria, ja kun kokeilin laukan lyhentämistä, pidin pohkeet kiinni, istunnan ja kädet vakaana ja pidätin ohjista - vau, mitä askelia sain aikaan! Ponista oikein huomasi, kun se kokosi painoa enemmän takaosan päälle ja lyhensi askeltaan. Tämä oli vain muutaman askeleen pituista autuutta, jonka jälkeen usein seurasi rikko raviin, mutta silti. Onnistuminen tuntui tällä tunnilla erityisen mahtavalta! 

Loppuraveissa F pääsi tekemisen makuun ja yritti nostella laukkoja omaan tahtiinsa, sama juttu loppukäynneissä. Käynnissä poni oli oikein hauska nostellessaan laukkojaan pää ylhäällä, mutta koska F ei oikein tuntunut pitkin ohjin rentoutuvan, hyppäsin alas selästä ja talutin loppukäynnit vertymisen varmistamiseksi. 

Tunnin kuulumiset on nyt kerrottu, joten voimme siirtyä videon pariin! Video on vähän epäselvä ja bloggerin ansiosta erittäin hyvälaatuinen, mutta toivottavasti kestätte. Äänet kannattaa laittaa koht. kovalle, koska musiikki ei muuten kuulu. Itse videoklipeistä olen poistanut äänet :) Video kestää vähän reilun minuutin, eikä siinä ole kovin tarkasti kuvattu varustamista tms., mutta kameraa ei oikein saa mihinkään kuvaamaan, ja koska tunnille lähdössä tuli vähän kiire, en kuvannut ponia varusteet päällä (oikeaa etusuojaa luk.ott.). 

Kohdassa 0.40 Ferrari on jo tunnin jälkeen loimi päälle laitettuna, joten tapahtumat etenevät aika nopeasti... Tallivideoita en kovin usein halua tehdä, koska ne olisivat kaikki melkein samanlaisia, jokus eri ponin/hevosen kanssa :D Muita videoita voin kyllä joskus toteutella :I Mutta nyt, videon pariin ->

Toivottavasti joku jaksoi lukea tämän postauksen - vähän innostuin kirjoituksen kanssa, kun en ollut tällaista postausta pitkään aikaan kirjoittanut :D Kertokaahan kommenteissa, haluaisitteko enemmän videoita näkyville :)