#339 Pentupäiväkirjasta

Viikonloppuisin olemme perheeni kanssa käyneet useaan kertaan Sipoon kansallispuistossa retkeilemässä. Sinne on helppo lähteä viemään koiraa vaikkapa aamukävelylle, koska automatka on vain puolen tunnin mittainen. Matka taittuu nopeasti ja siellä päässä saa helposti heitettyä parin kilometrin lenkin. Useasti kamera onkin kulkenut matkassa, ja itse ainakin olen huomannut sen, että ottamani kuvat eivät enää heilahda niin usein, vaikka epätarkkuutta satunnaisesti olisikin.
Retkikuvia täällä on kuitenkin julkaistu ehkä vähän liikaakin, mutta niitä on nyt tulossa tämän jälkeen toinenkin satsi. Näistä retkistä ei kuitenkaan ole sinänsä mitään kerrottavaa, koska meillä on yleensä samat kuviot. Meillä on vähän eväitä mukana ja samoilemme uusilla poluilla, emmekä kulje mitään merkittyjä polkuja. Sielu ja mieli lepäävät!
En halua julkaista pelkästään kuvapostauksia hirvittävän montaa kappaletta kuukaudessa, joten tässä postauksessa pääsette lukemaan otteita Pörrin pentupäiväkirjasta! Tätä pentupäiväkirjaa kirjoitin silloin, kun Pörri oli saapunut meille, mutta en hirveän kauaa jaksanut kirjoitella. Muutamat merkinnät on kuitenkin kirjoitettu, ja nyt haluan jakaa niitä teillekin!

Päiväkirjamerkinnöistä olen muuttanut vain nimet ja satunnaiset kirjoitusvirheet, mutta muuten en ole muuttanut yhtään mitään. Vuonna 2015 en ollut kirjoittamisessa tälläkään tasolla, jolla olen nyt, joten antakaahan sitten armoa. 

Tiistai 9.6.2015

"Yksi minun elämäni jännittävimmistä päivistä! Olin aamulla todella pitkään, melkein yhteentoista asti minun omassa häkissäni. Päätin olla koht. rauhallinen, ja sainkin nukuttua aika paljon. Siinä yhdentoista aikaan yksi omistajistani (lis. Tässä tarkoitan itseäni) tuli häkkiini tapaamaan minua. Näin Matildan aamulla ensimmäistä kertaa, joten tulin iloisesti vastaan. Olin kuitenkin sen verran väsynyt, etten alkanut kiukuttelemaan. Hyppäsin kuitenkin Matildan olkapäille nuolemaan häntä, mutta kumma kyllä, hän kaatui! Seuraavaksi toinen omistajistani avasi häkkini oven, jotta pääsisin tekemään tarpeeni. 

Sitten minut nostettiin autoon, ja en ole koskaan pitänyt matkustamisesta. Yritin aluksi haukkumalla ja vinkumalla päästä pois siitä kamalasta häkkyrästä, mutten onnistunut. Päätin tyytyä kohtalooni ja asetuin makuulle. Kun pääsimme perille, ajattelin, että onpas kiva paikka! 

Jäin kahdestaan Matildan ja toisen omistajani kanssa. Ihmettelin, minne isäntäni katosi. Hän tulikin aika pian jossakin oudossa häkkyrässä, jota hän kutsui kanootiksi. 

En ollenkaan tajunnut, mitä tapahtui, mutta seuraavaksi minut oli nostettu kanoottiin isäntäni ja siskoni ((lis. ts. toisen omistajani) seuraksi. Minua pelotti, sillä se ärsyttävä paikka liikkui ja heilui. Huomasin pian, ettei sieltä päässyt pois, joten asetuin makuulle. 

Kun kanootti pysähtyi, minulta menivät hermot. Halusin pois siitä paikasta, ja paras tapa oli yrittää reunan yli. 

Kohtapuoliin isäntäni nosti minut Matildan eteen. Yritin koko loppumatkan päästä sitkeästi reunan yli, mutta Matilda piti pannastani tiukasti kiinni, en kyllä tajua, miksi. Kun pääsin pois kanootista, olin aivan riemuissani.

Jonkin ajan päästä minut nostettiin takaisin autoon, enkä taaskaan tiennyt, minne joutuisin. Toisin kuin ennemmin, tämä matka kesti vain pari minuuttia.

Saavuin uuteen paikkaan, jossa oli korkea torni, lintutorni. Minut kannettiin sinne. Minua pelotti olla niin korkealla, ette usko! Minut käytettiin myös muutamassa metsässä, sain vihdoinkin juosta!

PS. Kävin tänään myös tallilla :)"

Keskiviikko 10.6.2015

"Taas kerran yksi päivä alkoi samalla tavalla, kuin eilinen, ja lähes kaikki sitä edeltävät päivät. Olin aamuyöstä lähtien ulkohäkissä, missä aloin pikkuhiljaa tuntea oloni kotoisaksi. 

Siinä kello 9-10 aikoihin isäntäni lähti viemään minua lenkille, niin kuin joka aamu. Sitten olinkin taas häkissä, sillä omistajieni mukaan tulen hulluksi, jos pääsen sisälle (lis. En kyllä muista tällaista tilannetta ollenkaan!). Onneksi viihdyn ulkona!

Muutaman kymmenen minuutin kuluttua Matilda tuli ensimmäistä kertaa tänä aamuna tervehtimään minua. Olin juuri herännyt nokkaunilta (tarvitsen PALJON unta!), joten olin hiukka uninen, melkein nukahdin Matildan syliin. Kohta Matilda nousi ylös, ja lähti. Pian hän kuitenkin palasi, mukanaan kaulapanta ja hihna. Vaikka hihna ja panta inhottavat minua, en jaksanut panna vastaan tällä kertaa (lis. Pörri koki tuolloin pannan ja valjaat ahdistaviksi ja alistaviksi, mutta se tottui niihin nopeasti). Tiesin, että kohta lähdemme jonnekin.

Ja kuinkas kävikään!? Isäntä otti hihnani, ja lähdimme kulkemaan johonkin. Jo omalla kotikadullani väsähdin, joten isäntä sai kantaa minut perille asti. 

Kun minut laskettiin maahan ja irrotettiin talutushihna, näin edessäni ison koiran, Nellan (lis. Nimi muutettu). Kun Nella alkoi haukkua, tunsin, että minun pitäisi näyttää, etten ole paha. Kellahdin siis selälleni, ja näytin söpöä naamaa. 

Lopulta leikki irtosi, enkä olisi halunnut lopettaa ollenkaan!"

Maanantai 15.6.2015

"En tällä kertaa kirjoita koko päivästä, vaan illasta, koska silloin tapahtui jotakin merkittävää. Illalla, siinä klo. 19 aikoihin Matilda tuli häkkiini, niin kuin normaalistikin. Hän istui, ja itse juoksin innostuneena hänen syliinsä. Siinä Matilda istui ja rapsutteli minua reilun kymmenen minuuttia, jonka jälkeen hän otti selkänsä takaa pannan ja hihnan (lis. tiedän, olin ilkeä). Arvelin, että lähtisimme joko lenkille, tai metsään. Ihmiseni valitsivat jälkimmäisen, ja minua miellyttävän vaihtoehdon. Päämääränä oli lähellä sijaitseva metsä, jonka tunsin ennestään. 

Muutoksena oli vain sen, että tällä kertaa olin hihnassa. Pian kuitenkin tajusin jutun jujun, kun näin kävelykepin, ja nakit. Minulle vedettäisiin jälkeä, ja mikä parasta, metsässä! Kun ihmisäitini ja Matilda lähtivät vetämään jälkeä, olin niin innoissani, että haukuin ja ulisin. Kun vihdoin ja viimein minut vietiin (tai minä vein heidät :) ) jäljen alkuun, ja päästettiin vapaaksi, lähdin kuono maassa jäljestämään makkaraa. 10 metrin jälki sujui minunlaiseltani huippujäljestäjältä helposti, ja n. minuutin päästä sain nakin suuhuni. 

Seuraava jälki oli n. 30 metriä, ja sekin sujui helposti. 3. ja viimeinen jälki oli n. 40 metriä, ja hiukan vaikeampi. 

Olen elementissäni metsässä!"

Tällaista siis kuului Pörrin pentuaikaan! Tällä kertaa julkaisin teille vain kolme eri tarinaa, ja jos ensi kertaa tulee, saatte nähdä seuraavat kolme tarinaa. Sen enempää minulla ei valitettavasti ole, mutta ehkäpä jostain joskus löytyykin muita muistoja. Haluaisitteko toisen osan tällaiseen postaukseen? 

#338 Onnellinen

Oletteko itse huomanneet, kuinka vauhdilla kevät on saapunut - ainakin tänne Etelä-Suomeen? Ilta yhdeksänkin aikaan on vielä valoisaa, ja hiljalleen luonto alkaa heräillä eloon. Ihanaa, eikö? Kaikkein parastahan tässä on se, että Pörri nauttii täysin sydämin! Sehän täytti tuossa 30.3, eli puoli kuukautta sitten kokonaiset kaksi vuotta! Tarkoituksenani oli kirjoittaa tästäkin aiheesta jonkinlainen postaus, kun olin käynyt ottamassa kuvatkin, mutta koska mitään hyvää ei tullut mieleen, päätin jättää asian niin. Tarinamme on kerrottu ties kuinka moneen kertaan, joten en sitäkään halunnut lähteä toistamaan. Kertokaa ihmeessä, jos jotain erikoista tulee Pörristä mieleen, niin voisin toteuttaa näin jälkikäteenkin.

Mitä pidemmälle kevät on edennyt, sitä enemmän olen Pörriä kuvaillut. Sille kuuluu oikein hyvää, ja sen arki rullaa normaaalisti. Ei tosin kovin pitkään, mutta siitä sitten myöhemmin. Vauhtia on kuitenkin löytynyt, ja se tuo monasti jalkapalloaan ovelle kysyen, josko joku tulisi leikkimään sen kanssa. Satunnaisesti tämä onnistuu, mutta aina ei voi lähteä leikkimään koiran kanssa, vaikka se niin kivaa olisikin. 

Vaikka nyt arjessa ei ole mitään kummallista, niin kohta kaikki muuttuu aikamoisella rytinällä! En halua vielä paljastaa enempää, mutta älkää huoliko - saatte kyllä tietää sitten parin viikon päästä jotain, joka muuttaa blogin sisältöäkin. 

On todella hankalaa yrittää kirjoittaa jotain vähän pidempää pätkää, kun mitään kerrottavaa ei sinänsä ole. Toki voisin kirjoittaa jotain esimerkiksi Pörrin hauskoista tavoista tai runoilla arjen kauneudesta, mutta ei... Ehkä sitten jossain vaiheessa, jos sellaisia postauksia on toivottu, mutta siihen asti mennään tällaisella peruskaavalla. 

 1.

 2.

 3.

 4.

 5.

 6.

 7. Miksi muokkasin kuvan niin, että koira näyttää keltaiselta?

 8.

 9.

 10.

11.

Löytyikö lempikuvaa? Miten oma arkesi on rullannut?

#337 Takkulan kisat 7.4

Bloggausinto on ollut todella alhainen viime aikoina koulukiireiden ja huonosti menneiden ratsastustuntien takia. Jaksaminen on ollut aika pohjamudissa moneltakin osin, ja erityisesti ratsastustunneilla on tuntunut, ettei mikään oikein onnistu. Laukannostot ovat yhtä kidutusta ja harjoitusravissa (ja ihan muutenkin) istunta on mennyt huonompaan suuntaan. Kädet heiluvat, en pysty istumaan alhaalla, ja apujenkäyttö on turhan ”kilttiä”, enkä vaadi hevoselta tarpeeksi. Katsotaan, jos tästä kuitenkin noustaan.

Sain radastani jopa videon, mutta koska en omista YouTube - tiliä ja video on liian suuri lisätäkseni sen bloggeriin, meidän täytyy nyt pärjätä parilla screenshotilla, jotka sain otettua videolta. Aluksi tarkoitukseni oli myös laittaa videolle tuomareiden kommentit (ja sen teinkin), mutta koska en saa videota lisättyä, kirjoitan ne normaaliin tapaan tuonne alemmas. Toivottavasti kuitenkin pidätte postauksesta!

Tässä postauksessa en kuitenkaan halua valitella omaa ratsastusta, vaan kirjoittaa 2.4 olleista kisoista, joihin loppujen lopuksi meninkin Ventolla, joka toimii jatkossa kisaratsunani, ainakin näillä näkymin. Kisat järjestettiin Takkulassa, Lahdessa. Rusthollista Takkulaan ajoi n. tunnin verran, ja matkan aikana ehtikin sitten jutustella kaikenlaista hevosten sairauksista itse kisasuoritukseen ja sen etukäteispuintiin. Matka sujuikin hyvin sutjakasti jutustellessa, ja paikan päällä pääsin nopeasti selkään.

Videosta suuret kiitokset @venkkuuuw, ja samoin luvasta käyttää videota eri tavoin ❤

Luokka, jonka menin, oli HeC:2 2000, joka ei varsinaisesti ole (tai sen ei ainakaan pitäisi olla) mitenkään erityisen vaikea ohjelma - siitä saa hyvät prosentit pelkästään oikeassa askellajissa ja oikealla tiellä pysymisestä. Mitään taipumista tai peräänantoa ei vaadita, pelkästään oikea askellaji ja teiden seuraaminen. Tässä ohjelmassa oli 22 lähtijää, joista viisi oli Rusthollista. 

Ehdin tehdä sopivan pituisen verryttelyn, ensin pikkumaneesissa ja sen jälkeen kentällä + hetki ison maneesin verryttelyalueella. Sain Venton verryttelyssä kivaksi, mutta en tarpeeksi reaktiiviseksi. Tämä johtikin radalla laukannoston ja askeleenpidennysten epäonnistumiseen. Muutenkin laukannostot ovat olleet itselleni hankalia ja tekniikka niiden osalta on aivan hakusessa... Oli todella erilaista ratsastaa hitaammalla ja "laiskemmalla" hevosella Bellan ja Ferrarin jälkeen, joten oma ratsastuskaan ei ollut ihan sitä parasta. 

Verryttelyssä en tosiaankaan tehnyt mitään ihmeellistä, asettelin, taivuttelin, tein ympyröitä ja parit laukannostot. Yritin saada ponin mahdollisimman energiseksi ja reaktiiviseksi, mutten voi sanoa saavuttaneeni sitä kovinkaan hyvin. Jos jotain hyvää tästä keksii, niin pystyin olemaan rauhallisempi, kuin aiemmissa kisoissa, eli en jännittänyt niin paljoa, kuin aikaisemmin. 

Kun sitten sain luvan siirtyä itse kisaradalle, näytin Ventolle katsomon ja tuomaripäädyn, mutta siltikin poni vähän jännitti kumpaakin, jonka huomaa ratavideolta. Outoa kyllä, myös C- tason luokassa oli kaksi tuomaria, joista (uratuomari) ei tykännyt ollenkaan ja toinen (päätuomari) tykkäsi vähän enemmän. Numerot näiden kahden tuomarin välillä vaihtelivat suuresti, ja kyllä kummastakin huomasi, ettei teidenratsastus ole ihan kohdillaan...

Kokonaisuutena rata oli ihan siisti ensimmäistä laukannostoa lukuun ottamatta. Mitään sen suurempia mokia ei ollut, ja muistin jopa radan. Asiat eivät kuitenkaan tapahtuneet ihan pisteessä, ja askeleenpidennykset olivat heikot. Laukkalävistäjillä Vento ei vaihtanut laukkaa, vaikka toisella niistä en saanutkaan ponia pidetyksi laukalla ihan loppuun saakka. 

Jos ensimmäistä laukannostoa ei oteta lukuun, laukat olivat omasta mielestäni se paras osuus radasta, koska laukassa Vento oli kaikkein rennoin ja melkein koko ajan alhaalla. Toki tahti ja tempo olisi voinut olla parempikin, mutta annetaan armoa.

Kuten jo postauksen alussa sanoin, ei oma istuntani ollut parhaimmillaan. Satulassa en kyllä pompi, mutta kädet ovat turhan suorat ja alhaalla, ja selkä vähän kyyryssä, eli paino ei ollut kokonaan istuinluilla, vaan pääasiassa jalustimilla. Tästä on suunta ylöspäin, ainakin toivottavasti! Tässä kuitenkin kummankin tuomarin antamat arvosanat ja kommentit, joista sain selvää → Ut tarkoittaa uratuomaria ja Pt päätuomaria. Tähän en laita kirjaimia, joissa/joiden välillä tehtävät tehdään, koska uskon, että pelkillä tehtävillä pärjätään:)

1. Radalle harjoitusravissa, pysähdys - tervehdys - harjoitusravia, oikealle ↠ Pt: 6.0, Riittävän suora, muttei linjalla.     Ut: 6.0

2. Keskiympyrä oikealle ↠ Pt: 6.0, Tahdikas, voisi olla lennokkaampi, ratsasta tie loppuun.     Ut: 4.0, Huono tie.

3. Täyskaarto ↠ Pt: 6.0 Tahdikas.     Ut: 5.0, Uralle asti.

4. Keskiympyrä vasemmalle ↠ Pt: 6.0     Ut: 5.5

5. Täyskaarto ↠ Pt: 6.0     Ut: 6.0

6. Pysähdys - peruutus 4 askelta - harjoitusravia ↠ Pt: 5.0 Jähmeä peruutus, huolellisesti pisteeseen.     Ut: 6.0 Pysähdys ei pisteessä

7. Askeleen pidennys keventäen, harjoitusravia ↠ Pt: 5.5 Vaatimaton     Ut: 6.5 Tahdikas

8. Askeleen pidennys keventäen, harjoitusravia ↠ Pt: 6.0 Alussa pieni ero.     Ut: 6.5 Hyvä kulma

9. Keskikäyntiä ↠ Pt: 5.0 Selkeämpi irtonaisuus ja nelitahtisuus.     Ut: 6.0

10. Harjoitusravia, harjoituslaukkaa (vasen) ↠ Pt: 5.0 Tahti kiihtyi, nosto myöhässä     Ut: 5.0 Nosto myöhässä

11. Keskiympyrä ↠ Pt: Tahdikas, saisi olla ? ja lennokkaampi     Ut: 6.0

12. Suunnanmuutos, harjoitusravia ↠ Pt: 6.0     Ut: 6.0

13. Harjoituslaukkaa (oikea) ↠ Pt: 6.0     Ut: 6.0

14. Keskiympyrä ↠ Pt: 6.0     Ut: 4.0 Ratsasta kulmaan

15. Suunnanmuutos, harjoitusravia ↠ Pt: 5.5 Lopussa putosi raviin, tie ok     Ut: 6.0 Epäsymmetrinen, litteä voltti (Ihmettelen kommenttia tässä kohtaa!)

16. Vasemmalle, vasemmalle, pysähdys - tervehdys ↠ Pt: 7.0 Kääntyy kauniisti ja tasapainoisesti, huolellisempi pysähdys.     Ut: 6.0

Eihän tuossa siis sinällään mitään kovin epäonnistunutta tai pahaa ole, mutta tosiaan ne tiet ja laukannostojen onnistuminen oikeassa kohtaa. Lisäksi eteenpäinpyrkimyksen pitäisi olla parempi, mutta muuten ei mitään sen suurempaa. Aina on toki korjattavaa! Tässä vielä alakerran pisteet ja lopulliset prosentit:

Ratsastajan vaikutus hevoseen ↠ Pt: 6.0     Ut: 6.0

Ratsastajan asento, istunta ja apujenkäytön moitteettomuus ↠ Pt: 6.0     Ut: 6.0

Oikeiden teiden seuraaminen ↠ Pt: 7.0     Ut: 5.0

Prosentit: Uratuomari antoi prosentteja 56.591% (Huhhuh, vähän parantamista vielä, sen verran huonot prosentit...). Päätuomarilta prosentteja herui ruhtinaalliset 59.545%, joka sekään ei lämmitä mieltä ainakaan liikaa. Nämä yhteenlaskettuna toivat kotiin prosentit 58.068%. 

Näin päätuomari kirjoitti loppukommentteihin: "Kun ratsastit keventäen, hevonen rentoutui. Ratsastit siististi ja eleettömästi, uskalla vaatia, kuten lopussa!"

Uratuomari puolestaan kirjoitti näin: "Ratsasta huolellisemmin uraa pitkin ja samalla kulmiin+pyöreät ympyrät ja *jotain josta en saa selvää*."

Kokonaisuutena siis ihan tsemppaavat loppukommentit, ja voin allekirjoittaa myös uratuomarin antamat huonommat pisteet. Päätuomarihan ei tarkalleen näe, miten ratsastan kulmat ja miten menen uralle, kun taas uratuomari näkee melkein kokonaisvaltaisemmin nämä asiat. Nyt vaan tarkkuutta teihin - treenit jatkuvat kovalla vauhdilla kohti Järvenpään kisoja, jonne olemme lähdössä heti 23.4!

Vaikka itse en mitalisijoille päässytkään, lähti Rustholliin silti ruusukkeita - onnittelut siis muille hienoista radoista ja jopa sijoituksista! Kiitän koko Rusthollin porukkaa tuesta, kyydeistä ja hevosten lainasta, sekä ennen kaikkea seurasta ja mahtavasta päivästä! Iso kiitos @venkkuuuw videosta ja luvasta käyttää sitä esim. screenshoteissa ❤

Miten postaus oli sinun mielestäsi toteutettu?

Olivatko screenshotit hyvä vaihtoehto, kun varsinaisia kuvia en saanut, enkä saanut videota lisättyä?

Miten tällaiset kisapostaukset pitäisi mielestäsi toteuttaa?

#336 Maaliskuu

Vaikka kovasti tekisi mieli kirjoitella ihan jotakin muuta, kuten ratsastuskuulumisia, päivittelenkin tänne nyt vähän näitä maaliskuun tilastoja, kuten helmikuussakin (<- linkki postaukseen). Aika kuluu kovin nopeasti ja nyt on paljon kirjoitettavaa, kuten ratsastus - ja kisakuulumisia, joten mennään nyt suoraan asiaan!

Postaukset               Maaliskuussa julkaisin vain viisi postausta kiireiden takia, mutta lähes jokainen niistä oli todella panostettu ja vähän pidempi, sekä laajempi postaus. En päässyt tuplaamaan viime kuukauden postausmäärää, mutta pääasiassa olen ihan tyytyväinen maaliskuun postauksiin. Kaksi näistä postauksista liittyi hevosiin 1. (<- linkki postaukseen) ja 2. (<-linkki postaukseen). Kaksi postauksista oli puhtaasti Pörristä 1. (<-linkki postaukseen) ja 2. (<-linkki postaukseen). Viides postaus taas kertoi metsäretkestä monin kuvin varustettuna (linkki). 

Maaliskuu               Maaliskuu oli kuukautena oikein kiva ja toimiva, vaikka paljon muuttuvia osasia olikin. Tässä vaiheessa voinen mainita, että tietyistä syistä en mene 2.4.2017 kisoihin Takkulaan Bellalla, vaan ratsunani onkin Vento. Tätä asiaa en avaa tämän enempää, mutta hyvällä fiiliksellä ollaan lähdössä! Maaliskuussa rakas Pörri täytti kokonaiset 2 vuotta (postausta tulossa jossain vaiheessa), ja pääsin aloittamaan pienet hyppytreenit, tosin ilman kameraa. Maaliskuussa ratsastin enemmän, kuin normaalisti kisatreenien ja korvaustuntien ansiosta, ja sain paljon uusia asioita ratsastuksen suhteen. Maaliskuussa kevät lähti kunnolla käyntiin, mutta lopulta takatalvi taas yllätti. 

Lukijat               Mitä ihmettä, hyvänen aika! Tällä hetkellä lukijapalkissa roikkuu numero 58, eli lukijoita kertyi maaliskuun aikana kokonaista kolme kappaletta! Kiitos kaikille liittyneille uusille lukijoille, ja kiitos kaikille vanhemmillekin lukijoille ❤ 

Sivunkatselut               Sivunkatseluita blogini keräsi tässä kuussa 1316, eli ihan sinne viime kuun 1 500 sivunkatseluun ei päästy. Tämä johtuu luultavastikin ihan blogihiljaisuudesta, ja hyvä näyttökertamäärähän tuo on. 

Tekstit               Maaliskuun suosituin teksti oli #331 Asiat auki ja se keräsi näyttökertoja 71. Toiseksi suosituin postaus oli #333 Pako satumaailmaan 68 näyttökerralla. Kolmanneksi suosituin postaus oli #334 Mitähän tästäkin tulee? 56 näyttökerralla.

Sivut               Tässä kuussa Ratsut - sivu keräsi näyttökertoja 33, Grafiikka - sivu 26, Ferrarin sivu 24, Kirjoittaja - sivu 23, Pörrin sivu 11 ja Joulukalenteri 2 näyttökertaa. 

Viittaavat URL - osoitteet               Ensimmäisenä tässä kohtaa tulee tällä kertaa Hippola 52 näyttökerralla ja toisena tulee Google ja kolmantena Google, vähän eri näyttökertamäärillä.

Viittaavat sivustot               Ensimmäisenä tulee Google 85 näyttökerralla. Toisena ratsastelee Hippola 63 näyttökerralla ja kolmantena on sitten jalustin.net 59 näyttökerralla.

Haun avainsanat               Haun avainsanoja ei ole.

Sivun katselut

a) käyttöjärjestelmittäin               Käyttöjärjestelmissä ensimmäisenä tulee Windows 530 näyttökerralla, toisena tulee Android 429 näyttökerralla ja kolmantena tulee iPhone 193 näyttökerralla.

     

b) selaimittain               Selaimissa kärkipaikkaa pitää Chrome 827 näyttökerrallla ja toisena tulee Safari 281 näyttökerralla. Kolmantena onkin sitten Firefox 101 näyttökerralla.  

c) maittain               Edelleen kärkeä pitää Suomi yli tuhannellasadalla katselukerralla ja toisena tulee edelleen Venäjä 49 näyttökerralla. Kolmantena tuleekin sitten Kanada 39 näyttökerralla.

Tässä ovatkin oleellisen tiedot tältä kuukaudelta, toivottavasti pidit! Näitä postauksia on siis tarkoitus julkaista jatkossakin, mahdollisesti koko vuoden ajan (tammikuuta lukuunottamatta...). Toivon kovasti, että saisin revittyä huhtikuusta myös bloggausaikaa, mutta aika tulee ainakin näiltä näkymin olemaan tiukoilla. Kiitos kovasti, että luit postauksen!

#335 Vauhdikkaampia kuvia

Sitten jossain vaiheessa, kun nämä satunnaiset räntäsateet ja yöpakkaset päättävät laantua ja lopulta loppua kokonaan. Kevät tuo mukanaan kuitenkin iki-ihanat katu- ja siitepölyt, jonka takia olinkin sitten viime viikon siellä sängynpohjalla parantelemassa itseäni Helsingissä käynnin jäljiltä. Taas sieltä rästitunti tuli, mutta 11.5 alkaen pääsen taas Torstaisin korvaamaan kaikki nämä rästit. 

Kipeänä ollessa ei ole mitään tekemistä, joten vähän säätä uhmaten kävin nopeasti räpsäisemässä parit kuvat Pörristä. Jotenkin kevät on hirveän petollisa aikaa valokuvaamisen kannalta, varsinkin alkukevät. Valotusasiat eivät meinaa onnistua sitten mitenkään, kun toisaalla on auringon valaisemaa lunta ja toisaalla sitten harmaata ruohontapaista mössöä. Sen takia suuri osa kuvista sitten epäonnistui, ja vain muokkaamalla sain pelastettua niistä muutaman. Melkein kaikki kuitenkin halusin säästää auringon takia, mutta kaikki eivät kuitenkaan pääse julkaisuun. Kuten sanoin, sain kuitenkin muutaman pelastettua, ja pari onkin ihan onnistuneita!

Kevät on tuonut tullessaan myös pirteyttä ja energiaa, jonka huomaa Pörristäkin. Koiralla on todella paljon energiaa, jota pitää saada purkaa. Sisällä mokomaa karvakasaa ei näy melkein ollenkaan, vaikka se käykin ovea rapsuttelemassa. Se haluaa, että sen kanssa mennään leikkimään takapihalle, mutta illalla yhdeksän aikaan se ei oikein nappaa. En sitten teistä tiedä. 

Usein täällä pääsee ihastelemaan kauhistelemaan pelkkiä pönötyskuvia, kun Pörriä ei huvita leikkiä pallolla kameran edessä. Noloa? Kuitenkin, sain nyt sitten otettua muutaman kuvan poiketen normaalista, Pörri nimittäin leikki vähän aikaa pallolla. Lähdin pihalta, kun leikkiminen loppui. 

Tällä kertaa ISO-arvo oli vain 400 (varmaan ensimmäistä kertaa!), eivätkä kuvat heilahtaneet sen paremmin. Laatu oli vielä ihan kiva koneella ja instagramissakin, joten laatu by Blogger - tälläkin kertaa. 

 "Mitä mä näin!?" - Pörri

 "Se on myyrä, MYYRÄ! Mun pihalla on MYYRÄ, äkkiä se kiinni!" - Pörri

 "Se on mun pallo. Älä vie mun palloo." - Pörri

 " Tiesittekeste et jää ja lumi maistuu hyvilt ja on mun lempiruokaa?" - Pörri

 "Nam." - Pörri

 " Ja ainakaan se kuono ei oo rutus." - Pörri