88. Yksityistunti

Otsikoilla taas mennään, eikö niin? Nyt ei ole taas hetkeen tullut postauksia, vaikka aiheita on todella paljon, pääasiassa ratsastuksista ja tunneista. Pitäisi kirjoittaa kisoista ja kahdesta peräkkäin olleesta tunnista. Tähän postaukseen tulee pitkästä aikaa kunnolla kuvia, sekä kisapostaukseen,  mutta sunnuntailta on sitten vain hoitokuvia. Kaikki asiat ovat kuitenkin vielä muistissa, joten parasta sitten vaan postailla aktiivisesti jonkin aikaa. Seuraava koekin on vasta ensi viikon torstaina, joten nyt on taas hetki aikaa roikkua koneella ja kirjoitella kuulumisia tänne. 

Pörristä yritän saada taas kasattua jonkinlaista postausta, kunhan muutama asia selviää, ja saan muotoiltua asiat sanoiksi. Tällekin tulee aikansa, älkää huoliko. 

kun se etukeno pääsi yllättämään...

Kevät, tai toisinsanoen kesä saapui Suomeen todella nopeasti, eikä siihen muutaman päivän sateiden jälkeen oikein osannut varautua. Niinpä ulkokausi starttasi mukavasti kisoihin treenaten. Kuten yllä jo mainitsin, pääsin Lupiinin kanssa toista kertaa yksityistunnille, ja oli kyllä ihan luksusta! Missään ei pystynyt luistamaan, vaan olin koko ajan valvovan silmän alla.

Lupiini oli jo minua ennen yksityistunnilla, joten tunnilla se oli hidas pohkeelle, mutta parani lopputunnista huomattavasti. Ihan positiivisin mielin kuitenkin lähdin tunnille, ilman sen kummempia ajatuksia yhtään mistään. Alkukäynnit olivat pitkät, jotta Lupiini saisi kunnolla verrytellä itseään ja rauhoittaa hengitystään; olihan se jo ollut toisella tunnilla. Kymmenen- viidentoista minuutin kohdalla otimme ohjat käteen ja aloitimme työt. Yritin sitkeästi ratsastaa ravia aktiiviseksi ilman raippaa, mutta valitettavasti kuitenkin jouduin ottamaan kepukan käteen kannusten lisäksi. Raippaa en mielelläni käytä, sillä se häiritsee istuntaani todella paljon, mutta joskus on vaan pakko. Lupiini ei kuitenkaan herännyt kunnolla, mutta sain kuitenkin tehtäviä suoritettua edes jotenkuten, tosin hiukan hitaassa temmossa. 

Tehtäviä en muista lähes ollenkaan, mutta koko tunti koostui pääasiassa HeC:2 2000- radan osista, joita sitten hiottiin niin että hiki valui. Yksi ensimmäisistä tehtävistä taisi kuitenkin olla pysähdys ja peruutus kummallakin lyhyellä sivulla kumpaankin suuntaan. Arvatkaapa, onnistuiko? No ei, ei todellakaan! Tein pysähdykset kumpaankin päätyyn lähemmäs 12 kertaa, ja pelkästään viimeisillä kerroilla sain pysähdykset ja peruutukset osumaan sinne, minne niiden piti tulla. Koko ajan tein pysähdykset ja peruutukset niiden mukana joko kirjaimen eteen tai taakse, eivätkä ne olleet pisteessä. Kaiken lisäksi Lupiini peruutti vinoon. 
Tunnin aiheena olivat tarkat tiet, ja ohjeeksi tulikin ratsastaa kisoissa niin tarkat tiet kuin osaa, sillä tarkoista teistä tulee suurin osa pisteistä ja prosenteista C- luokissa. Teitä siis hiottiin koko tunti, yhtään valehtelematta! Hermot meinasivat välillä pettää, kun tuntui, ettei mikään onnistu, mutta ne viimeiset kerrat menivät sitten jo paremmin, ja sain hyvät pysähdykset ja peruutukset alle. 

Pydähdysten jälkeen teimme todella paljon keski- ja pääty- ympyröitä, jotka varsinkin ravissa onnistuivat todella kivasti! Lähes jokaiselle keskiympyrälle sain hyvät tiet, mutta pääty- ympyröille tuli usein huonompia teitä. Kuitenkin ympyrät menivät kohtuullisen hyvin, parhaiten koko tunnin aikana. Pyrin tekemään ympyröillekin tarkat tiet, sillä muuten olisin saanut kuulla siitä ties kuinka monta kertaa. Vähemmällä siis pääsin tekemällä asiat kunnolla alusta alkaen. 
Laukassa sain laukan loppua kohden pyörimään paljon paremmin kuin aluksi, ja muutenkin sain kivoja teitä ympyröille myös laukassa. Laukkaa jouduin kuitenkin ratsastamaan todella paljon eteen, että se oli oikeasti aktiivista, eikä 'takajalat tallissa'- tyylistä nelitahtista köpöttelyä. 
Laukoissa harjoittelimme myös kokonaista laukkaohjelmaa, eli keskiympyröiden lisäksi mukaan tulivat laukkalävistäjät, jotka menivät yhtä hyvin kuin ympyrätkin. Lävistäjällä lisäsin laukan tahtia, jotta se säilyisi kulmaan asti. Tässä onnistuinkin kohtuullisen hyvin, eikä suurempia kommelluksia sattunut. 

Kun laukat oli laukattu (hetkeksi), oli aika siirtyä välikäynteihin, joiden jälkeen teimme jonkin verran ravilisäyksiä lävistäjällä. Aluksi tahti oli todellakin ihan järkyttävän hidasta köpötystä, mutta sain jossain vaiheessa muutamat toimivat ja hyvät lävistäjät. Lävistäjätkin piti ratsastaa todella vahvasti, jotta lisäys oikeasti tuntui selkään. Lupiini kyllä lisäsi todella kivasti keskiraviin, mutta parin askeleej jälkeen se pudotti itsensä takaisin laahustavaan raviin. Tämän takia ratsastus lävistäjillä ja yleensä oli tehtävä hyvin. 
Kun kaikenmoiset jutut oli tehty täyskaartoineen päivineen, olivat vuorossa alku- ja lopputervehdysten harjoittelu. Tämä osoittautuikin järjettömän haastavaksi, ja pelkän lopputervehdyksen jouduin tulemaan sellaiset kaksikymmentä kertaa, ennen kuin se oli kunnolla linjalla. Tulin koko ajan huonosta kohdasta, ja vaikka kuinka yritin, en saanut asiaa korjattua niin nopeasti kuin halusin. Niinpä juurikin tervehdysten harjoittelut veivät kaikkein eniten aikaa koko tunnista.

Kun kaikki radan osat oli hiottu niin hyviksi, kuin sillä aikavälillä pystyi, piti minun jättää kepukka opettajan hellään huomaan ja tulla rata ilman raippaa. Alkutervehdys tuli hyvään kohtaan, ja sain kulmasta hyvän. Pääty- ympyrä oikealle meni hyvin, ja siitä tuli kivan pyöreä. Samoin täyskaarrot ja toinen pääty- ympyrä onnistuivat hyvin. Kun tuli pysähdyksen ja peruutuksen vuoro, unohdin ne kokonaan välistä. Ei siinä muuta kuin rata alusta ja paremmin. Lävistäjät onnistuivat hyvin, samoin käyntiohjelma. Laukka pyöri kivasti, muttei ollut kovinkaan aktiivista. Pudotuksia alaspäin ei kuitenkaan tullut, vaan laukka pysyi yllä todella kivasti. Lopputervehdys ei tullut täysin linjalle. Harjoitteluvaiheessa rata meni siis kohtuullisesti, muttei kuitenkaan järjettömän hyvin. Tiet sain jo tällä kerralla kuitenkin tarkoiksi, vaikka ne eivät kaikki olleetkaan aivan linjalla. Hyvillä mielin lähdin siis kisoihin tämän treenin perusteella!

Kokonaisuudessaan tunti sujui siis mukavasti ja rennoissa merkeissä, ja hyvillä mielin lähdin valmistautumaan seuraavan päivän kisoihin!
Kuvia katsoessani huomasin kuitenkin muutaman vähän huonomman jutun, omassa istunnassani nimittäin. Ennen ongelmanani oli etukeno/ takakeno, mutta nyt tilalle on tullut könötys, ja laukassa liiallinen myötääminen. Kuvista tätä ei ole mukavaa katsella, joten jotain pitää tehdä tälle asialle. Myöskin kantapäiden asento on huonontunut huomattavasti. 
Yritän nyt tunneilla kiinnittää erityisesti huomiota näihin kehityskohtiin, jos asia lähtisi tästä korjaantumaan pikkuhiljaa. Varsinkin tuo könötys häiritsee, sekä laukkaistunta. 

Että anteeks mitä tässä kuvassa tapahtuu? Nostanko laukkaa vai häh?!

No niin,  mitäs piditte tästä ratsastustuntipostauksesta?