90. Kuorrutettu esteheppa ja kultainen kouluponi

Sunnuntaina 1.5 oma kuntoni pääsi siihen oikeaan testiin, ja voin sanoa, että on kyllä parantamisen varaa! Kahdesta peräkkäisestä tunnista kuitenkin selvittiin kohtuullisen kunnialla, ja kohta sitten taas sama juttu. Minulle on tosiaan kerääntynyt kolme korvaustuntia, kun olen ollut kipeänä. Kun tallille tuli lista varattavista korvaustunneista, ilmottauduin heti kolmelle sunnuntain estetunnille, jos pääsisi vähän hyppäämäänkin kahden vuoden tauon jälkeen. Pahaksi onneksi tämä kyseinen estetunti on ennen normaalia sunnuntain tuntia, joten tästä eteenpäin kahtena kertana minulla on kaksi tuntia peräkkäin. Ennen estetunnille lähtöä jännitti kyllä ihan järkyttävästi, juurikin siitä syystä, että en ole ylittänyt edes puomia yli kahteen vuoteen.

Tallilla sain kuitenkin toivoa minulle sopivaa esteponia, ja turvallisuuden vuoksi valitsin Punchikin. Olisin muuten ottanut Venton, mutta en ollut mennyt sillä niin pitkään aikaan, ettei itseluottamukseni sen kanssa ollut vielä kohdillaan. Punchikilla olen kuitenkin sen verran mennyt, että luotan siihen edes jotenkin, ja tällaisin ajatuksin päädyin valitsemaan Punchikin. Kun Punchik tuotiin talliin ja omaan karsinaansa, suuni meinasi loksahtaa auki. Edellisenä päivänä olleiden kisojen jälkeen Herra kuorrutettu ruskea möykky oli päättänyt mennä piehtaroimaan mutaisessa tarhassaan, ja minulla oli aikaa normaalia vähemmän :D Ei kyllä ihan koko aikaa naurattanut, kun haluan aina hoitaa ponit kunnolla tunnille, ja sitten, kun aikaa on pahaiset 30minuuttia, on poni mudan kuorruttama- päätä myöten. Alkoihan siinä vähän yskittää, kun muta ja pöly vaan leijuivat ja lensivät ympäri karsinaa kumisuan touhutessa järkyttävää vauhtia.
Sain kuin sainkin Punchikin valmiiksi juuri ennen tuntia, ja pääsin lähtemään tunnille ajoissa ilman kiirettä. Tässä vaiheessa minua ei enää jännittänyt, toisin sanoen olo oli varma ja luottavainen.

Maneesissa sitten selvisi, että kaikki estetolpat ovat ulkona, eikä niitä enää tunnin alettua ehtinyt hakea. Opettajamme otti siis esille kolme kavelttia/puomia, joita sitten mentäisiin tunnin aikana. Samalla, kun puomeja, joita kutsun nyt kavaleteiksi (kumpikin pää oli ilmassa 10-20cm...), aseteltiin paikoilleen, kävelimme koko ryhmä alkukäyntejä. Jo alkukäynneissä Punchik oli järkyttävän hidas ja tahmea, enkä saanut sitä liikkeelle, en sitten ollenkaan. Takajalat taisivat ponilla jäädä silloin Kanariansaarille, mutta sitkeästi yritin ilman raippaa ratsastaa ponia eteen pysähdyksillä, peruutuksilla, kiemuroilla, volteilla sun muilla. Kaikkeni yritin, mutta en onnistunut. Tästä hitaudesta johtuen hiki alkoi nousta pintaan jo kymmenen minuutin jälkeen, mutta ongelmat alkoivat varsinaisesti vasta ravissa. Aluksi menimme loivalla kiemurauralla kahta puomia kevyessä ravissa. Oletin, että Punchik olisi herännyt tässä vaiheessa, mutta päinvastoin. Se alkoi hidastella, ja usein se melkein pysähtyi puomin eteen, vaikka yritin ratsastaa sitä eteenpäin ja tukea sitä. No, kolmikaariset sujuivat siis kumpaankin suuntaan kohtuullisen kehnosti, mutta sain kuitenkin yhden-kaksi onnistunutta ylitystä.
Näihin kehnoihin ylityksiin vaikuttivat aivan varmasti myös jalustimet, jotka olin säätänyt ihan liian lyhyiksi, ja jalkani eivät päässeet laskeutumaan kunnolla alas. Tämä hankaloitti kyllä ihan järkyttävästi kaikkea, mutta myös vähäinen este/puomikokemus oli osasyynä tähän, sekä se, etten saanut Punchikia tarpeaksi energiseksi. Heh, näin jälkeenpäin katsottuna, kavaletin kaataminen oli lähellä... No, yli päästiin kuitenkin jokaisesta, eikä menty kertaakaan ohi tässä tehtävässä- aika hyvin ensimmäiseksi kerraksi kahteen vuoteen :D

Tässä sitten näitä lahjakkaita ratapiirroksia, olkaa hyvät!

Kun ylläoleva tehtävä otettiin käyttöön, nappasin rikkinäisen raipan käteen, ja yritin ratsastaa Punchikia eteenpäin. Muutamalla raipan näpsäisyllä se kiihdytti pari askelta, mutta sen jälkeen pudotti taas siihen mummohölkkään. Volteilta otin todella huonot lähestymiset puomeille, jonka seurauksena sitten menimme ponin kanssa ihan puomin vasemmasta tai oikeasta reunasta, vaikka keskikohta olikin tavoitteena. Ravi laahasi vieläkin, mutta keskimmäiselle kaarelle sain muutaman hyvän lähestymisen. Viimeisellä puomilla sain kaikkein onnistuneimpia pätkiä koko tunnin aikana, ja tuli sieltä muutama ihan onnistunut "hyppykin". Kuten arvata saattaa, katse seilaili vähän muissa maailmoissa, ja ylävartalo kippasi pahasti eteen, enkä pystynyt ratsastamaan Punchikia eteen aktiivisesti.
Kumpaankin suuntaan menimme kolmikaarisen muutamaan otteeseen, ja kaikilla oli aikalailla sama homma, eli laahustavaa menoa oli luvassa. Välikäyntien jälkeen sitten menimme toiselle pitkälle sivulle jonoon, ja jokainen yksitellen meni kolmikaarisen voltteineen- laukassa. Oma ilme oli varmaan näkemisen arvoinen, sillä mietin, pääsenkö ylipäätään puomeista yli laukassa.
Kun oma vuoroni tuli, nostin laukan, ja ilman ympyrää (suuri virheeni) lähdin ensimmäiselle puomille. Laukka ei pyörinyt ensimmäisellä kerralla ollenkaan, ja kavaletti ylitettiin, mutta aika karmivan näköisesti. Voltista tuli sitten kananmuna, puhumattakaan sen jälkeisestä ylityksestä. Keskimmäisen kaarteen kavaletin menin melkein ohi, mutta viime tingassa sain käännettyä sen vasempaan reunaan. Voltista tuli siihen kohtaan ihan ok, mutta puomin ylitys oli työn ja tuskan takana. Viimeiselle puomille ajoin ponia kunnolla eteen, mutta askel muuttui taas hitaaksi väärän laukan takia, mutta yli päästiin, en sitten tiedä taidosta yhtään mitään. Viimeisestä voltista tuli ensimmäisen kolmikaarisen paras, mutta ylitys oli taas kerran huono. Ihan hyvin kuitenkin selvisimme Punchikin ja minun ensimmäisestä "este"radasta, vaikkei se ihan tyylipuhdas ollutkaan.
Tässä tehtävässä huomasi kyllä sen kokemuksen puutteen todella hyvin, mutta kyllä se tästä vielä lähtee sujumaan, kun saan pari lisäkertaa alle!

Toinen kierros oikeassa kierroksessa oli kyllä myös ihan järkyttävää menoa, mutta pannaan kokemuksen piikkiin. Ensimmäinen puomi kuitenkin ylittyi muuten ihan kivasti, mutta hiukan hitaassa temmossa. Silti pääsin siinä hyvin mukaan, jos niin voi oikeastaan sanoa. Voltista tuli parempi kuin edellisellä kierroksella, mutta lähestyminen keskimmäiselle kavaletille oli taas kerran kamala, mutta yli päästiin hiukan keskemmältä kuin edellisellä kerralla. Viimeinen kavaletti ylittyi ihan kivasti, mutta Punchik ei vieläkään ollut oikein hereillä.
Tämän jälkeen vaihdoimme suuntaa, ja teimme saman jutun laukassa, niin kuin edellisessäkin kierroksessa.

Vasemman kierroksen rata oli kiistatta kaikkein paras! Sain Punchikin paremmin hereille kuin edellisillä kierroksilla, ja samalla sitten kavalettien ylityksistä tuli parempia ja siistimpiä. Ensimmäiselle kavaletille tuli kohtuullisen hyvä lähestyminen, ja voltiltakin sain ihan hyvän ylityksen. Keskimmäiselle tulin vähän huonossa laukassa, mutta pääsin kuitenkin yli. Viimeinen kavaletti ennen viimeistä volttia oli kaikkein paras, ja Punchik ylitti sen kivan tuntuisessa laukassa. Vasemmassa kierroksessa sain myös vaihdettua laukat kavalettien päällä, enkä tullut väärässä laukassa millekään kavaletille.
Vähän kyllä harmitti, kun tämän viimeisen radan jälkeen ei saanut mennä enää toista rataa, mutta ehkä olikin ihan hyvä lopettaa onnistumiseen, eikä huonoon kolmikaariseen. Loppuraveissa Punchik oli vieläkin hidas, mutta jo hiukan parempi kuin alkutunnista.

Koko tunnin kulussa näkyi kokemuksen ja rutiinin puute, mutta oli silti todella kiva päästä ylittämään kavaletteja, kun edellisestä oli aikaa jo ties kuinka kauan! Vaikka poni olikin tällä kerralla vähän hidas, niin ainakaan ei tullut kammoa kovasta vauhdista. Ja, mikä parasta, minua ei jännittänyt tunnilla ollenkaan- olen siis päässyt yli jostakin jännityksestä, ja voin pitää tätä tuntia sitten vahvistavana kokemuksena muita tunteja varten!
Erityisen kiitollinen olen kuitenkin ihanalle Punchikille, joka valoi minuun paljon itseluottamusta seuraavaa estetuntia varten :3 Tunnista jäi järkyttävän hyvä fiilis kaikkialta muualta, kuin siitä paljonpuhutusta aktiivisuudesta, mutta kyllä täältä pohjalta vielä noustaan!

Huonolaatuinen ja heilahtanut, mutta aivan pakko jakaa :3 Poni niin söpönä!

Estetunnin jälkeen olikin sitten koulutunnin vuoro, joka oli suoraan estetunnin perään! Stella oli laitettu minulle valmiiksi, kaikki jalustimetkin oli säädetty ja satulavyö kiristetty. Pakko kehua, mutta MänRassa on kyllä ihan mahtava henkilökunta, kun kiillotettu poni tulee valmiina tunnille, jos ei itse kykene sitä laittamaan.
Stella oli siis laitettu minulle koulutunnin ratsuksi, ja koska kunto oli pettänyt jo edellisellä tunnilla, oli olo aika väsynyt.... Mutta, ei siinä sitten muuta kuin ponin selkään, joka muuten tuntui järjettömän pieneltä! Stella oli jo alkutunnista aivan täydellinen, ja se kulki todella pienillä ja sievillä avuilla, sekä asettui ja taipui kivasti. Alkukäynneissä Stella oli kivan energinen, muttei kuitenkaan kiireinen. Alkukäynneistä en jaksa tällä kertaa kertoa, kun aina minulla on ne samat kuviot.
Kuten Stellan tapoihin kuuluu, se tekee vähintään kerran tunnissa juntturat- eli se liikkuu vain taaksepäin, tai ei liiku ollenkaan. Tämä tuli koettua tunnin aikana useammin kuin tarpeeksi, mutta kahdenkymmenen minuutin kohdalla tappelu ponin kanssa loppui, ja pääsin ratsastamaan normaalisti. Jos teillä muuten on samanlaisia ongelmia ponienne kanssa testatkaa erilaisia ohjasotteita. Itse nimittäin totesin, että on aivan turhaa myödätä ohjista ja potkia ponia eteenpäin. Jouduin siis soveltamaan alkutunnista jonkin verran, mutta kun Stella tajusi, että nyt ei ole aikaa temppuilulle, se alkoi toimia todella kivasti!

Alkutunnista teimme siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin raviin. Aluksi Stella ei ihan tajunnut jutun jujua, mutta kun tein jokaisen kirjaimen kohdalla siirtymisen käyntiin, alkoi homma luistaa paljon paremmin, ja saimme Stellan kanssa todella hyviä pätkiä! Jo tässä vaiheessa poni alkoi rentoutua todella kivasti, ja kulki todella ihanasti, tuli kyllä todella hyvä mieli! Välillä Stella alkoi turhautua, kun tuli niin paljon asiaa kerralla, mutta muutamien rohkaisukertojen jälkeen se ei enää ihmetellyt niin paljoa. Tällä tunnilla pyrin myös kiittämään Stellaa aina, kun se teki jotain oikein, sillä nuorille hevosille on kaikkein tärkeintä, että ne saavat tietää onnistuneensa jossain. Halusin, että Stella saa itselleen turvallisen ja luottavaisen olon tunnin aikana, koska tunnilla tehdyt tehtävät eivät olleet sille millään muotoa helppoja. Stellaa ei siis ole koulutettu kovinkaan korkealle, mutta ehkäpä juuri sen takia minut laitetaan ratsastamaan sillä. Tästä aiheesta lisää ihan erillisessä postauksessa, suunnitteilla on erikoispostausta Stellan ja minun matkasta.

Kun tuo tehtävä sujui hyvin, jatkoimme tehtävää ravi- pysähdys- ravi. Stella ei vielä osannut näitä asioita kunnolla, ja osa pysähdyksistä tulikin käynnin kautta. Silti, kun oikeantapainen reaktio tuli, kehuin hurjasti, ja taas, kun liikkeellelähdössä tuli hyvä reaktio, taputus tuli. Puhuin Stellalle tämän tehtävän aikana todella paljon, ja halusin saada sen oikeasti rentoutumaan, ja luottamaan minuun siinä, että pidän siitä huolta. Sain muutamat todella hyvät pysähdykset, jotka tulivat tasajaloin ja suoraan ravissa. Nämä hyvät pysähdykset tuntuivat selkään todella hyviltä ja tasaisilta, oli taas kerran hymy todella herkässä!
Nämä pysähdykset Stella suoritti siis aivan mahtavasti kumpaankin suuntaan, ja sain kummassakin suunnassa pysähdyksiä suoraan ravista. Tietenkin mukana oli myös niitä huonompia, epätasaisia ja epämukavia pysähdyksiä, mutta pääosin ne sujuivat todella hyvin. Stellaa sai kyllä olla taputtamassa ja kehumassa ihan koko ajan, kun poni suoritti niin hienosti kaikki pyydetyt tehtävät, vaikkei itsekään tiennyt osaavansa niitä!
Opettajaltakin tuli hyvää kommenttia siitä, miten Stella osaa tehdä näitä pysähdyksiä suoraan ravista, vaikka on tehnyt niitä tasan kerran aikaisemmin minun kanssani. Tuli kyllä niin järjettömän hyvä fiilis tästäkin tehtävästä, ettei ollut sitten mitään rajaa!

Sitten aloitimme tehtävän, jota olen mennyt Stellalla kerran aikaisemminkin. Silloin Stella ei ollut mennyt kyseistä tehtävää kertaakaan, enkä usko sen menneen sitä pikkuratsastajien kanssa yhtään sen enempää, jos muutamaa mahdollista kertaa ei lasketa mukaan. Kyseessä oli siis tehtävä, jossa piti tehdä ravista pysähdys- peruutus ja sen jälkeen laukannosto, sekä laukkaa jonkin matkaa, jonka jälkeen takaisin raviin ja sama rumba alusta asti. Aluksi nostot olivat suoraan sanottuna huonoja, kun Stella ei meinannut tajuta tehtävän tarkoitusta, mutta muutaman toiston (ja sadantuhannen taputuksen ja rohkaisun) jälkeen homma alkoi toimia todella kivasti, ja sain Stellan kivasti aktiiviseksi tapapäästään ja jaloistaan.
Välillä se oli niin hyvin takajaloillaan, että laukkaa nostaessa se nousi pienesti pystyyn. No, ainakin tein jotain oikein, kun homma alkoi sujua. Kun opettajakin sitten huomasi tämän, tuli kommenttina tällainen "Kuvittele, että sä meet tällä ponilla peruutuksesta laukannostoja, joita se on tehnyt vaan kerran aikasemmin!". Tästä kommentista tuli kyllä niin hyvä mieli, jotenkin minusta tuntuu, että olen onnistunut kehittymään Stellan kanssa yhdessä eteenpäin.

Laukat sujuivat kumpaankin suuntaan todella kivasti, ja pystyin menemään hidasta ja nopeaa laukkaa ilman rikkoja. Testailin nimittäin laukkapätkillä vähän lisäyksiä ja lyhennyksiä- yllätyksekseni nämä onnistuivat kohtuullisen hyvin, vaikka ero ei ollutkaan järin suuri.
Kun kaikki tunnin tehtävät oli hoidettu pois alta, oli loppukäyntien aika. Silloin se oikeasti tapahtui. Kysyin opettajaltani, uskaltaisinko mennä Stellalla seuraavissa kisoissa (28.5.16) HeC- luokan, ja opettajani vastasi: "Miksi ihmeessä sinä ET menisi?". Sillä sekunnilla sitten päätin asian, josta lisää alempana tunnin selostuksen jälkeen.

Tästäkin tunnista jäi ihan järjettömän hyvä fiilis, ja sain Stellan kuuntelemaan todella hyvin. Se alkoi lopputunnista pyöristyä kivasti vielä lisää, ja tunsin selkään asti, miten se käytti takajalkojaan hyvin. Tuli kyllä tästäkin tunnista ihan järkyttävän hyvä fiilis, varsinkin kun opettajalta tuli niin positiivisia ja hyviä kommentteja! Niin paljon olisi Stellasta kirjoitettavaa, mutta vielä en halua kaikkea paljastaa. Varautukaa sitten aikoinaan pitkään postaukseen, joka kertoo vain minun ja Stellan matkasta tähän päivään, ja ehkä seuraavaan ja sitä seuraavaan jne. Mutta yksi asia on varma- en halua koskaan luopua tästä ponista, joka on opettanut minulle enemmän kuin yksikään poni. Se opettaa minut ratsastamaan kunnolla, ja kehitymme yhdessä kohti HeB- luokkia. Katsotaan, jos joskus pääsisin ponin kanssa sinne asti :D

Ja sitten vielä siihen suurimpaan yllätykseen, jota lupailin jossain vaiheessa postausta. Menen siis seuraaviin kisoihin HeC- luokkaan Stellalla, sillä haluan totuttaa sitä enemmän kilpailuihin, ja haluan, että se saa enemmän kokemusta erilaisista tilanteista. Stellan kanssa lähden radalle tekemään parhaani, niin kuin aina, mutta tämän ponin kanssa en ota niin tosissani. Haluan vain saada kisakokemusta niin itselleni kuin ponillekin. Samoissa kisoissa menen myös Lupiinilla, eli kahden hevosen kisapäivä on tulossa. Aikataulusta tulee tiukka, mutta haluan myös "varman nakin" kisoihin, eli haluan suorittaa mahdollisimman tasaisen ja hyvän radan Lupiinin kanssa. Katsotaan, miten tästä sitten loppujen lopuksi selvitään!

Ja pahoittelut muuten siitä, että tämä postaus tulee naurettavaan aikaan, kun tunneista on jo melkein viikko aikaa. Hommaa on kuitenkin ollut paljon, ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan:D

Miten teidän tuntinne ovat sujuneet? Oletteko päässeet kokeilemaan jotain uutta?