99. "Työnnä laukkaa eteen lantiolla!"

Toivottavasti nämä ratsastuspostaukset eivät vielä pursua korvista, sillä nyt olisi taas sellaisen aika! Pörristä kuulumisia sitten taas aika pian, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.

Tunti aloitettiin normaaleilla alkukäynneillä, ja sään ollessa todella kuuma ja hiostava, olivat ne normaalia pidemmät. Olihan Lupiini mennyt jo toisenkin tunnin minua ennen, joten se oli hiukan läkähtyneen ja hitaan oloinen. Vaikka sille tarjottiin vettä, ei herra halunnut juoda ollenkaan.
Alkukäynneissä sain koko ajan kuulla, että ponin pitäisi liikkua aktiivisemmin eteen. Meno taisi taas jäädä vähän laahustamiseksi, yritetään vaan kitkeä tätä huonoa tapaa pois :D

En tasan tarkkaan enää muista, mitä tunnilla teimme, joten tästä postauksesta saattaa tulla vähän lyhyempi.
Muistaakseni otimme ensin ravia ympäri kenttää, ja yritimme saada sitä aktiiviseksi. Muutamat lisäykset lävistäjillä ja pitkillä sivuilla mahtuivat mukaan, ja no- eivät ne mitenkään loistavasti menneet, mutta eivät ihan penkin allekaan. Lupiini ei kuunnellut kunnolla pohjeapuja, vaan jäi pahasti pohkeen taakse, enkä saanut sitä pohkeen eteen hetkeen.
Kun lisäyksiä tehtiin muutamat, alkoivat ne paranemaan vähä vähältä, mutta siltikään ero normaaliin raviin ja lisättyyn raviin ei ollut sellainen, millainen sen pitäisi olla. Siltikin lävistäjiltä jäi "ihan jees"- fiilis, kun sain mukaan pari onnistumistakin.

Ravissa harjoittelimme myös ihan vaan harjoitusravia ja keskiympyröitä, vaikka niitä ei HeC:1 2000- ohjelmaan tullutkaan. Keskiympyröille sain hyvät tiet, ja tiet pysyivät muutenkin kohtuullisina koko ajan.
Koska minun piti ravata reipasta ravia, ja Lupiinilla on ainakin minun hankala istua reippaassa ravissa, ei meno ollut mitenkään mahtavan näköistä, ainakaan koko aikaa. Loppua kohden sain ravissakin siedettäviä pätkiä, vaikka ne eivät ehkä silmiä häikäisseetkään. Ehkä tässä vielä joskus opin istumaan Lupiinin ravissa =)

Seuraavana aloitimme verryttelyn laukassa. Yritin keskittyä eniten omaan ylävartalooni ja siihen, etten kippaisi laukassa eteen, tai alkaisi ylimyötäilemään laukan liikettä. Kun sitten nostin laukan, oli ensimmäinen kommentti: "Lisää vauhtia", jonka sain kuulla muutamaankin otteeseen tunnin aikana.
Laukan pyrimme saamaan aktiiviseksi, ja teimme hiukan nostoja ennen varsinaista työskentelyä. Siirtymiset sujuivat hyvin, mutta nosto tuli vasta kahden sekunnin päästä pyynnöstä, eli Lupiini ei ollut kunnolla avuilla.

Pian otimme sitten ihan reipasta laukkaa, ja laukkasimme ympyrällä niin kovaa, kuin vain sain ponin laukkaamaan. Kun minusta tuntui, että laukkasimme kovaa, ei laukka ollut vielä lähelläkään lisättyä laukkaa, eli olen tottunut aika hitaisiin hevosiin, ainakin tämän (ja kaiken muunkin) perusteella. Tätä reipasta laukkaa sitten laukkasimme muutaman kierroksen, ennen kuin jatkoimme laukan pidentämisen ja lyhentämisen parissa.

Ensiksi lyhensimme ja pidensimme laukkaa niin, että aina puolet keskiympyrästä mentiin lisättyä laukkaa, ja toinen puoli niin hidasta laukkaa kuin mahdollista. Pidennykset eivät alussa sujuneet kovinkaan hyvin tällä puolella ympyrällä, ja tahti kasvoi vain hiukan, eikä mitään suuria onnistumisia tullut.
Laukan lyhentäminenkään ei oikein onnistunut, mutta puolella kierroksella sain ihan kohtuullisesti lyhennettyä- jos otetaan huomioon, etten tämäntyyppisiä tehtäviä oikeastaan tee. Kun sitten lyhensimme koko ympyrän/ kaksi ympyrää ( ja toisinpäin), niin alkoi sujua paremmin, koska minulla oli aikaa valmistella siirtymisiä askellajin sisällä paljon paremmin.

Lyhennyksissä sain todella kivoja pätkiä, eikä niissä ollut niinkään ongelmaa lukuunottamatta tahattomia ravisiirtymisiä, jotka johtuivat liiallisista pidätteistä ja liian vähäisestä istunnan tuesta liikkeen jatkamiseksi.
Lisäyksissä oli sitten vähän oman istunnan kanssa vähän pahempia ongelmia, kun kippasin taas eteen. Silloin sain kuulla, että minun pitäisi työntää laukkaa eteen lantiolla- ei ylävartalolla, niin kuin tein. Samalla, kun korjasin tätä virhettä, tarkistin myös käsieni asennon ja korjasin sen. Heti, kun nämä kaksi asiaa olivat paremmin kunnossa, sujui laukkaaminenkin paljon paremmin, ja sain paljon hyviä pätkiä.

Välikäyntien jälkeen aloimme tulla rataa, niin kuin näihin yksityistunteihin kuuluukin, varsinkin ennen kisoja. Treenasimme alkutervehdystä kumpaankin suuntaan kolmesta neljään kertaa, mutta nyt pääsin vähän vähemmällä kuin viime kerralla. Yritin ratsastaa mahdollisimman tarkat tiet varsinkin alku- ja lopputervehdyksiin, ja ehkä juurikin ne sujuivat tunnilla hyvin.
Tahti kärsi vähän alkutervehdykseen tullessa, mutta muuten ne onnistuivat ihan hyvin.

Yksittäisenä treenasimme oikeastaan jokaista radan osa- aluetta, ja menimme radan kerran raipan ja ohjeiden kanssa. Useimmat neuvot, mitä tällä kertaa kuulin, liittyivät juurikin tähän aktiivisuuteen ja tahtiin, mikä minulla ja Lupiinilla oli.
Välikäyntien jälkeen poni oli sammunut, eikä ollut enää niin hyvin hereillä kuin alkutunnista verryttelyjen aikana.

Kun tuli itse radan menon aika, jouduin jättämään raipan pois ja ratsastamaan itse ilman, että minulle kerrottiin, minne mennä. Alkutervehdykseen en tullut aivan linjalla, ja lisäykset eivät onnistuneet kunnolla, enkä saanut Lupiinia ollenkaan pohkeen eteen. Varsinkaan lisäys pitkällä sivulla keventämättä ei onnistunut.
Laukat nousivat kivasti, ja ne pyörivät kunnolla, mutta eivät silti olleet kovin aktiivisia. Vasemmassa kierroksessa pitkällä sivulla laukatessa onnistuin pudottamaan Lupiinin raville, mutta muuten rata meni kokonaisuudessaan hyvin.

Suoritin radan hiukan hätäisesti ja malttamattomasti, mutta silti se meni siedettävästi, vaikkakin hiukan hitaasti.

Tunnista jäi taas tosi kiva fiilis, ja kohtuullisen luottavaisin mielin lähdettiinkin sitten kisoihin (jotka eivät nyt ihan nappiin menneet, mutta siitä postausta sitten, kun saan kuvat isältäni) :D

Mitä mieltä olitte postauksesta? Kirjoitinko sopivasti, liikaa vai liian vähän?