Kaikkihan teistä tietävät, kuka Pörri on. Olen aikaisemmin blogin historiassa kertonut Pörrin elämäntarinaa ja se löytyy koiran omalta sivulta lyhyemmässä muodossa, mutta koskaan ennen en ole toteuttanut postausta tällä tavalla.
Blogi on saanut uusia lukijoita sitten viime kerran, kun kirjoitin tästä aiheesta, joten ehkä on hyvä vähän kerrata Pörrin elämän vaiheita kollaasien kera?
Tässä ensimmäisessä postauksessa kertaamme kollaasien avulla Pörrin ensimmäistä vuotta aikavälillä toukokuu 2015 - joulukuu 2015. Toisessa osassa on sitten lähestulkoon kaikki loppuaika, vuoden 2016 tammikuusta marraskuuhun 2016. Mutta, aloitetaan, ettei postaus veny aivan liian pitkäksi →
30.3.2016 syntyi maailmaan pieni koiranpentu, joka sai myöhemmin meille saapuessaan nimen Pörri. Tämä kyseinen koira saapui meille 18.5.2015, juuri täydelliseen aikaan. Koulut ja työt kuitenkin jatkuivat, mutta koiran isäntä piti muistaakseni pari lomapäivää, ettei ihan yksin sentään jätetty.
Alku sujui hienosti - Pörri asusti päiviä kodinhoitohuoneessa, ja kun joku tuli kotiin, hän päästi koiran ulos sieltä "häkistä". Muistan vielä, kuinka sitä ei voinut päästää kodinhoitohuoneen kaappien alle, koska se yritti syödä kaikki johdot...
Pörri yritti kokeilla hampaitaan vähän kaikkialle ihmisistä akvaarion johtoihin. Eipä siinä sitten muuta - tabascolla sitten siveltiin kaikki talon johdot ja mahdollisesti myös ihmisten kädet. Omapäisyyttä ja rohkeutta Pörriltä ei puuttunut, eikä puutu vieläkään!
Ensimmäisinä päivinään, kun meillä ei vielä ollut aitoja pihassamme, Pörri karkaili naapurien pihoille ja terassien alle. Sinne sitten vaan herkkujen kanssa konttailemaan, joka ei kyllä ihan silloin naurattanut.
Pikkuhiljaa Pörri alkoi aikuistua ja kasvaa. Se mahtui kuitenkin edelleen eteisen tuolin alle nukkumaan, joka oli sen lempipaikkoja asunnossamme. Parit hauskat kuvat sieltä sai otettua, mutta laadultaan ne eivät ihan parhaita olleet...
Tässä vaiheessa aloimme käymään aktiivisesti metsässä juoksuttamassa Pörriä, jossa siltä ei tarvinnut kieltää mitään. Se kaivoi juuria ylös, kaatoi vesikuppeja ja vaan vouhotti ympäriinsä. Sosiaalistaminenkin pääsi hyvään vauhtiin, sillä pentua käytettiin vieraisilla mm. veneessä ja myöhemmin Helsingissä.
Muistaako kukaan näitä ylläolevia kuvia? Jossain vaiheessa Pörri oli leikkitarjottimen kokoinen, kuten oikeasta alareunasta näkyykin. Saimme rakennettua pihaamme aidat, joten Pörriä saattoi helposti pitää vapaana kohtuullisen isolla pihalla.
Se viihtyi hyvin kuusiaidan takana ja kantoi leikattua ruohoa suussaan erittäin innostuneesti...
Pienenä Pörri rakasti ruohon syömistä ja sen kanniskelua, joten ruohoa ja multakökkäreitä nähtiin sen suussa kohtuullisen usein. Lenkeillä se väsähti pienenä pentuna nopeasti ja olisi mielellään ryhtynyt nukkumaan kaiken maailman pensaiden alla... Olihan se suloinen, mutta samalla hiukan raivostuttava, kun ei pitkiä lenkkejä voinut vedellä. Mutta eipä siitä voi pentua syyttää, väsynyt mikä väsynyt 😏 Kuralammikoista juominen oli niin suosittua, että paljon niitä lammikoita maisteltiinkin!
Metsäretkillä käytiin paljon ja useasti. Lähes joka viikko käytiin jossain retkellä, ja näistä päällimmäisenä on ehdottomasti koko perheemme yhteinen telttailuretki, josta ei enää löydä postausta blogini historiasta. Silloin se vielä hyväksyi valokuvaamisen paremmin ja kuten ensimmäisestä kuvasta näkeekin, se tunki joka paikkaan. Pörri oppi nopeasti, ettei pöydille hypitä ja ihmiset syövät retkillä ennen koiraa/ilman koiraa.
Telttaretkeily onnistui kivasti koiran nukkuessa rauhassa teltassa. Kaikinpuolin tämä reissu jäi mieleen iloisena (yllätyksenä) kokemuksena, joka olisi kiva uusia joku kesä!
Pikkuhiljaa Pörrin pirullinen puoli alkoi tulla esiin ja jo ennestäänkin rohkeasta pennusta kuoriutui piru. Sen mahaan meni niin ilmapalloja, aurinkotuolinpeitteitä kuin kumisaappaita ja ratsastuskenkiäkin. Kaikki maistui, kaikki oli mukavaa kokeiltavaa. Vielä nykyäänkin ihmettelen, miten se ei ole vielä kuollut johonkin syömäänsä, mutta niin se koiran maha on ihmeellinen! Pennulla riitti vauhtia vaikka muille jakaa ja koulutus edistyi kovaa vauhtia.
Tässä vaiheessa Pörri kasvoi harppauksen isommaksi koiraksi ja tutustui uusiin asioihin, kuten virtaavaan puroon, joka oli hurjan jännittävä. Retkeily jatkui normaaliin tahtiin ja jälkiä vedettiin satunnaisesti. Pari hihnaa purtiin jossain vaiheessa poikki, mutta vasta syksyllä, kun koira pääsi mukaan hirvimetsälle harjoittelemaan.
Olihan se vielä tässä vaiheessa pieni ja mukamas hurja piski, mutta koko ajan se aikuistui ja kehittyi parempaan suuntaan, vaikkei sitä ehkä vielä silloin huomannutkaan.
Jossain vaiheessa talvi uhkasi tulollaan, muttei kokonaan saapunutkaan. Tässä vaiheessa kollaasit menivät ehkä vähän sekaisin, mutta saa näistä selvää ihan tarpeeksi hyvin. Yhdessäoloa ja ystävystymistä & luottamuksen lisäämistä mahtui jokaiseen päivään mukaan ja elämä sujui mukavaan tahtiin. Pörri jatkoi omaa eloaan tavalliseen tapaansa.
Retkeily jatkui ja sain kivoja kuvia Pörristä niin sisältä kuin ulkoaki. Syksyinen metsä oli mitä paras ympäristö kuvaamiselle ja elämästä nauttimiselle. Kumiluita ja luita kului kovaan tahtiin, ja pari kertaa Pörri vahingossa peiteltiin vaaleanpunaiseen päiväpeittoonkin...
Pörri sai ihmeellisiä päähänpistoja ja alkoi kiipeillä oman katoksensa katolle. Se näytti hiukan maailmanvaltiaalta, mutta kun se yritti tulla alas, ei ilme enää ollutkaan yhtä itsevarma. Onneksi se lopetti sen turhanpäiväisen kiipeilyn jostakin syystä, joka ei koskaan selvinnyt meille. Epäilemme, että se liukastui, eikä uskaltanut enää palata vartiopaikalleen.
Pihalla leikkiminen oli edelleenkin hauskaa ja lenkeille päästiin päivittäin. Myös koulutus hirvimetsälle alkoi, ei täydellä teholla, mutta tutustumisvaihteella.
Pihalla leikkiminen oli edelleenkin hauskaa ja lenkeille päästiin päivittäin. Myös koulutus hirvimetsälle alkoi, ei täydellä teholla, mutta tutustumisvaihteella.
- - - - -
Nyt olen sitten vihdoin ja viimein saanut kirjoitettua ensimmäisen osan Pörrin ensimmäisestä vuodesta meidän luonamme. Kaikki sujui vielä vuoden ajan hyvin, mutta jossain vaiheessa pieniä ongelmia tarttui matkaan, mutta ne eivät kuulu blogiin. Tällä hetkellä täällä menee oikein mainiosti, vaikkei koiran kuulumisia olekaan hirvittävästi näkynyt :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)